Vekurinen kirjoitti:
Porukkaa on jonossa aina ja kaikkialla järjestelmästä riippumatta. Se, ettei ole koulutusta vastaavaa työtä, johtuu monesta muustakin seikasta kuin markkinataloudesta, esim. koulutuspoliittisista ratkaisuista. Ja kuten jo aikaisemmin totesin, jos yritys pitää yllä henkilöstörakennetta, joka tulee sille liian kalliiksi, se on pian entinen yritys.
Osuit naulan kantaan tuossa koulutuspolitiikassa, mutta jätetään se nyt tässä sivuun, koska muuten keskustelu leviää liian laajaksi. Jos kohta harjoittelijathan ne orjia nykyään ovat...
Tuo henkilöstörakenneasia on paljon muutakin kuin työntekijöiden määrä. Työntekijöiden panos riippuu myös siitä, millainen henki työmaalla on. Jos pelko on perseessä, loppuu motivaatio hyvin nopeasti. Oma lukunsa ovat stressin aiheuttamat sairastelut ja väsymyksestä johtuvat suoranaiset vaaratilanteet työmailla.
Enkä nyt tällä edellisellä tarkoita sitä, että suojatöitä pitäisi kenenkään järjestää. Tiettyyn pisteeseen asti irtisanomisiakin ymmärretään, mutta yleinen luottamus työnantajia on pahasti rapistunut, koska kenkää voi saada, vaikka oma tulosyksikkö olisi voitollinen (vrt. Rosenlew Porissa).
Globalisaatiolla yms. on omat järjestyksensä, mutta paikallisesti ja yksittäisten ihmisten elämissä talouden sinänsä rationaaliset toiminnot aiheuttavat suoranaisia katastrofeja.
Vekurinen kirjoitti:
Tämä on tietysti asiallinen pointti, mutta tuon suunnitelman toteuttamisesta ei ole päätetty kaiketi mitään.
Ei vielä olekaan, mutta paineet lukukausimaksujen käyttöönottamisesta kasvavat koko ajan. Epävirallisia puheita on käyty nyt jotain parin vuoden ajan. Viimeksi asia oli enemmän pinnalla muistaakseni kevättalvella 2005.
Yliopistojen taloudellinen tilanne ei ole kehuttava. Kun mukaan liitetään EK:n ja muiden painostajien puheet "huippuosaajien" tarpeesta alkaa edessä olla se aika, että tulevaisuuden "huippuosaajiltata" aletaan periä maksua koulutuksesta.
Vekurinen kirjoitti:
Lomaa kertyy käsittääkseni ihan samalla tavalla kaikille. Kokemuslisää saa myös määräaikaisessa työsuhteessa oleva, minun tuntemani TES:t eivät tässä suhteessa tee eroa määräaikaisessa/toissijaisesti voimassa olevassa työsuhteessa olevien kesken.
Niin, siis nämä mainitsemani työsuhteet pidetään voimassa niin, että ne päättyvät ja alkavat niin, ettei työntekijälle kerry täysiä lomapäiviä. Kun lomapäiviä aletaan laskea maaliskuusta, alkaa työ vasta toukokuussa ja katkeaa esimerkiksi joulukuun lopussa ja alkaa taas keväällä.
Tai sitten työntekijä on käytännössä "ekstraaja", joka tekee töitä ruuhkahuippuina, on taas muutaman viikon/kuukauden poissa, vaikka työsuhde olisi lain mukaan vakinaistettava, koska työ on luonteeltaan jatkuvaa.
En tunne tarkkaan kuin oman alani TES:n, ja siinä lomaa kertyy kokemuksen myötä enemmän. En ole varma, miten tämä toimii muilla aloilla, eli saavatko esimerkiksi palvelutyöntekijät samanlaisia lomaetuja oltuaan pidempään alalla.
Vekurinen kirjoitti:
Lisää työpaikkoja verokevennyksillä höystettynä on kaikkien kannalta parempi kuin nykyinen tulonsiirtokaruselli, joka on ainoa luokkarakenteen luoja, mikä minulle tulee tämän päivän Suomessa mieleen.
Kokoomus ajaa myös palkansaajille erittäin edullisia veroratkaisuja. Jos sanokaamme vaikka 1300:sta eurosta jäisi näppiin vaikkapa 1100 euroa, olisi hanslankarinkin elämä varmaan mukavampaa. Ja kai tuo 1100e/kk on parempi kuin toimeentulotuki?
Ihannetilannehan olisi tietty se, että palkasta jäisi kaikki itselle. Nyt suuntaus on menossa yhä voimakkaammin siihen suuntaan, että julkisia palveluita yksityistetään. Minä ainakin maksan mielelläni korkeampaa veroa, jos saan palveluja edullisesti kuin niin, että ostaisin palvelut yksityiseltä ja maksaisin itseni kipeäksi vaikka umpisuolen tähystyksestä tms.
Tuloverojen laskeminen ja matalapalkka-alojen luominen on yhtälö, jossa vähennetään valtiojohtoisuutta, kun palvelut ostetaan yksityisiltä firmoilta, mutta samalla herää kysymys, pystyvätkö matalapalkkaisissa ammateissa olevat ihmiset ostamaan näitä palveluita?
Nykyinen systeemi esimerkiksi terveydenhuollossa on tehoton, mutta se on tasapuolisempi kuin ostopalvelut. Nykyinen malli olisi kerrassaan hyvä, kunhan turhasta byrokratiasta päästään eroon. Lähipiirissäni on useampikin tapaus, jossa vaivan hoitaminen olisi tullut halvemmaksi kuin arpominen, voidaanko vaivaa hoitaa, ja jos voi, niin missä.
Vekurinen kirjoitti:
Mitkä keinot pitäisi olla kiellettyjä ja kuka niistä saisi päättää? Yksi markkinatalouden perusasioista on voittoa tuottava yritys ja sen instrumenttina osakeyhtiö. Kapitalistisissa maissa on ajateltu, että yrityksen toimiessa voitontuottamistarkoituksessa saavutetaan maksimaalinen hyvinvointi. Samaan ideaan kuuluu se, että on hyväksyttävä myös yksittäisten henkilöiden kannalta ikävät asiat (esim. irtisanomiset ja määräaikaisuudet).-->Näin saavutettua "kakkua" voidaan sitten jakaa vaikkapa vero- ja sosiaalipoliittisin ratkaisuin. Mutta kakun reseptiin ei pidä liikaa kajota.
Osakeyhtiöissä on vain se heikkous, että oman suun ajaessa kontin suun ohi syntyy tilanteita, joissa osakkeen arvo nostetaan mahdollisimman korkeaksi, jonka jälkeen se pistetään lihoiksi. Tästä ei seuraa vain yksilöille haittaa, vaan koko kakku voi mennä pilalle, vaikka resepti olisi ihan hyvä.
Kyse on pohjimmilltaan siis siitä, että leipojilla pitäisi olla puhtaat jauhot pussissaan. heh heh. mielestäni valtion on tarkkailtava leipureita ja leipureiden on hyväksyttävä se, että osa kakusta jaetaan yhteiseen pöytään.
Vekurinen kirjoitti:
Kaikki nuo ovat tärkeitä asioita, mutta julkisen sektorin menoissa on hurjasti myös sellaista, mikä ei yritystä (tai palkansaajaa) hyödytä millään tavalla.
Mielestäni verojenmaksu ei saa missään tapauksessa olla "korvamerkittyä", koska se vinouttaa yhteiskunnan kehitystä. Siitä toki pitää käydä keskustelua, mitä julkisin varoin tehdään, mutta sen verran kaikilla pitää olla ymmärrystä, että rahaa pitää käyttää niihinkin toimiin, jotka eivät suoraan hyödytä itseään (esimerkiksi kehitysapu tai vanhustenhoito).
Vekurinen kirjoitti:
Itse olen kyllä todistanut kahdessa työpaikassa, kuinka nimenomaan suorittavan portaan ja johdin väliin jäävä ryhmä on melko herkäsi liipasimella. Yleensä yritys kuitenkin itse tietää, miten se parhaiten kykenee toimintaansa tehostamaan. Ja jos johtajat vastoin tätä tietoa toimivat, he ovat pian entisiä johtajia.
Niin, pikkupomot/keskitason johtajat ovat niitä sanansaattajia, jotka saavat toteuttaa sikariportaan visiot.
Yritys voi tietää, mikä on sille parasta, mutta ei läheskään aina tiedä/halua toimia sen mukaan, mikä olisi parasta yhteisölle, jonka osana se on. Yritysten hyvinvointi on kuitenkin peruja siitä, miten hyvin ympäröivässä yhteisössä menee. Irtisanomiset vaikuttavat aina vähintään välillisesti yritykseen.
Enkä hyväksy ajatusta, jossa yritys olisi joku elämää suurempi asia, vaikka sellaistakin näkee, että jotain kunnallista hanketta juntataan läpi sen vuoksi, että urakka työllistää muutaman ihmisen. Yritykset ovat tärkeitä, mutta ei yhteisö voi pelkästään niiden ehdoilla toimia.
Vekurinen kirjoitti:
Katuoja ei ole nykyisyydessäkään Suomessa vaihtoehto, ellei sitä itse halua.
Jos lähtisimme sääntelemään markkinoiden toimintaa (kilpailun rajoittaminen ja veropolitiikan kiristys) entistä voimakkaammin, tuloksena olisi mitä todennäköisimmin yritysten kilpailukyvyn erittäin merkittävä heikentyminen nimenomaan kv-markkinoilla. Tämä näkyisi suoraan valtion tuloissa ja työpaikkojen määrässä. Tällöin meillä olisi todennäköisimmin nykyistäkin suurempi tulonsiirtoja vastaanottava ryhmä, nykyistäkin poskettomampia veroja maksava keskiluokka ja Sveitsissä kirjoilla oleva yläluokka + hillitön rahoitusvaje.
Suomen kivijalka on pienissä yrityksissä, jotka työllistävät sellaiset 10-20 henkeä. Tärkeintä olisi, että näiden yritysten mahdollisuudet toimia turvataan. Veropolitiikan tulisikin suosia tällaisia yrityksiä, koska suurin osa yrityksistä ei kasva yli sadan hengen yksiköiksi.
Suuret yritykset tietty ovat talouden lippulaivoja ja merkittäviä työllistäjiä, mutta eniten Suomi kärsii, kun alihankkijat (sekä kuljetusyhtiöt jne) menettävät tilauksensa, kun tuotantoa siirretään Kiinaan tms maihin.
Kysymyshän on siitä, millaista yhteiskuntaa haluamme pitää yllä. Nykyinen malli on mahdollista säilyttää, jos halua hyvinvointivaltion ylläpitoon riittää. Yksilön vastuu itsestään on valistuksen ihanteiden mukaista, mutta vahvaa suosivassa yhteiskunnassa yksilöt eivät aina pysty pitämään puoliaan, vaikka halua olisi. Jos yritykset ovat hyvinvoinnin lähteitä, kuten aiemmin kirjoitit, pitää niiden myös olla valmiita jonkin verran maksamaan hyvinvoinnista, joka lopulta on niiden itsensäkin etu.
PS. Eikös yläluokan kannattaisi olla kirjoilla Monacossa. Sveitsihän on kallis maa :)