Kauniita kappaleita on liikaa listattavaksi ja suosikit kauneimmiksi muuttuvat tunnelman ja aikojen mukaan. Siksi tein kompromissin ja listasin osittain tämän hetken ja toisaalta menneisyyteni suosikkeja. Ehkä hieman itsestäänselviä valintoja osa...
Noitalinna Huraa: Pikkuveli
Kauneimpia kotimaisia kappaleita ikinä. Sympaattinen bändi, joka sai lohdittua tähän kappaleeseen kotikutoisen ja haikean tunnelman. Eläytyminen ei tuota ongelmia, koska minulla on useampiakin pikkuveliä, joista viimeinen on vielä todella "pikku"-veli. Tavallaan tässä konkretisoituu koti-ikävä ja haikeus, joka syntyy siitä että kukaan pysy pienenä ja viattomana.
Bruce Springsteen: Downbound Train
Springsteenin aliarvostetuin kappale, jossa hyvin paljon samaa kuin "The River:ssä", mutta tämä riipaisee vieläkin syvemmältä.
Joy Division: Love will tear us apart & The Smiths: There is light that never goes out & Nick Cave: Into my arms
Itsesäälirockin klassikoita, joita on tosin tullut vähän ylikuunneltua. Tavallaan itsestäänselvyyksiä.
Lou Reed: Perfect day & Leonard Cohen: Suzanne
Loistavia biisinkirjoittajia, joiden kappaleissa on hienostunutta syvyyttä.
The Replacements: The Ledge & Husker Du: Too much spice & R.E.M.: Fall on Me
Itselleni bändien pyhä kolminaisuus, omat suosikkibändit, joiden parhaita kappaleita kuuntelemalla pääsee lähelle pyhyyden kokemusta.
Kun puhutaan nimenomaan kauneudesta, niin jotkin hengelliset & kansallisromattiset laulut koskettavat tietyssä mielentilassa ehkä eniten. Parhaimmillaan ne laulut ovat elävässä tilanteessa kirkossa tai jossakin juhlatilaisuudessa. Esimerkiksi
"Suvivirsi" avaa kesän ja itse kappaleeseen on jo tämän vuoksi latautunut tunnetta kovasti. Joihinkin juhlakappaleisiin on päässyt muodostumaan vahva tunneside ajan myötä.
"Suomalainen rukous"
Kailaan sanoitus ja Kuusiston sävellys, joka nostattaa tiettyjä kipeän kauniita muistoja yhä uudelleen kuultuna. Harras.
"Nälkämaan laulu"
Rakastuin kappaleeseen katsottuani Mikko Niskasen "Kahdeksan surmanluotia" elokuvan ensikertaa. Kappale oli tuttu ala-aste ajoilta, koska se kuului opettajan suosikkilauluihin, joita hoilattiin yhdessä. Itse sytyin kappaleen kansallisromantiikalle, joka näkee kurjuudessakin kauneutta. Suomalaisen luonnon ja sisun ylistys.
"Narvan marssi",
"Oi, Kallis Suomenmaa" ja etenkin
"Ateenalaisten laulu" ovat puolestaan isänmaallisia lauluja, jotka ovat kauniita lievästä patrioottisesta kuohunnastaan huolimatta. "Narvan marssi" onkin enemmänkin raskas ja melankolinen laulu. Tietyt henkilökohtaiset takaiskut ja toisaalta kansalliset vastoinkäymiset nousevat mieleen näiden yhteydessä.
Joululaulujen puolella kauniimpia ovat ne hartaat:
"Varpunen jouluaamuna",
"En etsi valtaa, loistoa",
"Heinillä härkien kaukalon" ja
"Sylvian joululaulu". Siis lähinnä "kauneimmat joululaulut"-konserttien anti puhuttelee.
----------------------------------------------------------------
PS. Uudelleenpostaus täällä, koska tuli poistettua viesti vahingossa. Onneksi löytyi vielä word-tiedostona.