Maailmankaikkeuden arvoituksia - Luonnontieteitä laidasta laitaan

  • 12 527
  • 70

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Hieno viesti Royal-E:lta. Kiitos! Tuossa viestissä on mielestäni hienosti kiteytettynä nuo pääasiat ja aika helppotajuisestikin vielä, vähän maallikommallekin, kuten minä. Pienellä keskittymisellä suurinpiirtein ymmärtää, mistä on kyse. Tuo kiihdytin ja siihen liittyvä tutkimusaineisto ja tulokset on erittäin kiehtovia ja odotan suurella innolla, mitä aikanaan selviää.

Paitsi että se on hieman ristiriitainen osaltaan.

Kuten kirjoittaja toteaa, Higgsin bosoni on hiukkasfysiikan standardimallin "ennuste" eikä sen olemassaololla tai olemattomuudella ole kylläkään sikäli mitään merkitystä suhteellisuusteorian kannalta, joka noin periaatteessa lähtee siitä lähtökohdasta että massaa "on", ei miten/miksi se oikeastaan on.

Royal-E kirjoitti:
Toistaalta taas, mikäli nykyinen alkuräjähdysteoria kumotaan niin, pitäisi miettiä mm. onko oma tunnettu maailmankaikkeutemme syntynytkin ns. mustan aukon luuhistumisesta / onko oma tunnettu maailmankaikkeus vain yhden "mustan aukon sisältö", joka taas johtaa johonkin paljon suurempaan maailmankaikkeuteen.

Ei, alkuräjähdysteoriaa tuskin varsinaisesti kumotaan, kyse on enemmänkin siitä että avoimiin kysymyksiin yritetään löytää vastauksia, alkuräjähdysteoria itsessään on jo sen verran vakaalla pohjalla että sen "kumoaminen" vaatisi aivan tolkuttoman positiivisen todistusaineiston selittämistä jollain aivan uudella tavalla. Todennäköisempää onkin lähinnä että teoriaa pitää viilailla sieltä sun täältä, tai todeta että malli soveltuu vain tietyillä rajaehdoilla, hieman kuten ei suhteellisuusteoria kumonnut Newtonin mekaniikkaa, omena yhä putoaa maahan, mutta suhteellisuusteorian myötä ymmärrettiin Newtonin mekaniikan rajoittuneisuus.

Musta aukko-hypoteesi nyt on lähinnä vain haihattelua, se että mustassa aukossa on singulariteetti ja että aika-avaruus joskus oli singulariteetissa, ei sikäli vielä tarkoita samaa asiaa ts. yksittäinen singulariteetti aika-avaruudessa on eri asia kuin aika-avaruus singulariteetissa.
Ja mustan aukon sisällä eläminen (siis universumin perspektiivistä) nyt on lähinnä täysin mahdotonta aika-avaruuden metriikan valossa, eli kyse ei tällöin ole "mustasta aukosta" vaan jostain mustasta aukosta joka noudattaa aivan omia periaatteitaan. Eli loppupeleissä aika yhdentekevää spekulointia "sivistyssanoilla", mutta ainahan sitä voi spekuloida (tosin kosmologit ovat siinä kyllä paaaaljon paljon parempia, enkä nyt tarkoita mitenkään hyvässä mielessä, vaan että sellaisia happotrippi-visioita välillä tulee julki että :) )

Kirjasuosituksena (suosi suomalaista, ei sen kummempaa) oikeastaan mikä tahansa Kari Enqvistin kirja on aika hyvä lähtökohta, tietenkin vanhemmat kirjat alkavat jo olla osittain "out-dated", joten ehkä uusin kirja Monimutkaisuus olisi ihan ok lähtökohta. Tyhjästä syntynyt nyt on legenda, mutta tosiaan jo tietyssä määrin vanhentunut.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Paitsi että se on hieman ristiriitainen osaltaan.
Ok, hyvä ja kiitos tarkennuksista. Olen, kuten sanottua, niin maallikko, ettei ehkä teidän paremmin asiaa tuntevien kanssa kannata lähteä liikaa vääntämään tässä kohtaa kättä. =)

Oma kosmologinen "tutkimisenihan" perustuu yleensä lähinnä mielikuvituksen ja tunteen varaan, että miten on tai ehkä voisi olla, jos nyt tietysti varsin alkeellinen tutustuminen tiettyihin perusjuttuihin on siellä pohjana. Ei kai sitä kukaan voi ihan ilman jotain pohjaa lähteä tunnustelemaan asioita? Vai voiko, hmm...

Hyväähän (tai no miten sen nyt ottaa) tuossa on se, että lähes kaikki on hypoteettista ja puhtaan arvailun varassa, joten mitään suoranaista "olet totaalisen väärässä" argumentteja ei ole. Pitäisi kyllä ehkä vankistaa perustiedot varmalle pohjalle, ennen kuin lähtee miettimään asiaa pidemmälle.

Välillä olen miettinyt, että onko tullut tehtyä väärä uravalinta, kun varsinkin kosmologiset asiat tuntuu niin kovasti viehättävän. Ongelma on vaan se, että olen varsinkin matemaattisesti todella lahjaton.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Välillä olen miettinyt, että onko tullut tehtyä väärä uravalinta, kun varsinkin kosmologiset asiat tuntuu niin kovasti viehättävän. Ongelma on vaan se, että olen varsinkin matemaattisesti todella lahjaton.

Jooh, kosmologia on ihan kivaa niin kauan kun voi vain funtsia asioita jne. mutta oikeasti "kosmologian tekeminen" kunnolla kuuluu niihin asioihin maailmassa, mihin vain murto-osa ihmisistä kykenee, siinä missä anekdoottiset "ydinfysiikka" tai "rakettitiede" ovat aikalailla älyllistä muniinpuhaltelua kosmologiaan verrattuna.

Nm. minusta ei ikinä tulisi kosmologia.
 

Royal-E

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, KeuPa, JJK, HJK +/- HPK
Paitsi että se on hieman ristiriitainen osaltaan.

Myönnetään; Hieman meni ristiriitaiseksi näköjään, kun nyt jälkeenpäin luen

Kuten kirjoittaja toteaa, Higgsin bosoni on hiukkasfysiikan standardimallin "ennuste" eikä sen olemassaololla tai olemattomuudella ole kylläkään sikäli mitään merkitystä suhteellisuusteorian kannalta, joka noin periaatteessa lähtee siitä lähtökohdasta että massaa "on", ei miten/miksi se oikeastaan on.

Oho! Pieni käpy käynyt kirjoittaessa. Ajatuksissani oli kyllä kirjoittaa Higgsin teorian ( Omasta tekstistä aiemmin:
saadaan tulokseksi Einsteinin suhteellisusteorian kumoava "shokki".
)

Ei, alkuräjähdysteoriaa tuskin varsinaisesti kumotaan,

Totta, tuskin ei; Vaan todella muokataan uusien näkymysten mukaiseksi.
Mutta itse todella uskon tähän rinnakkaisulottovuuksien olemassa oloon.

Musta aukko-hypoteesi nyt on lähinnä vain haihattelua, se että mustassa aukossa on singulariteetti ja että aika-avaruus joskus oli singulariteetissa, ei sikäli vielä tarkoita samaa asiaa ts. yksittäinen singulariteetti aika-avaruudessa on eri asia kuin aika-avaruus singulariteetissa.

Totta, mutta esitinkin näitä vaihtoehtoja mitä sitten tulisi miettiä, jos kaikki kumotaankin. Tähän musta-aukko teoriaan vielä sen verran, että jos maailmankaikkeutemme on vain musta aukko jossakin rinnakkais ulottuvuudessa (maailmankaikkeudessa), sen koko olisi sama kuin sen kokonaismassaa vastaava Schwarzschildin säde, ja maailmankaikkeuden äärilaitaa vastaa tällöin siis tapahtumahorisontti
 

Royal-E

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, KeuPa, JJK, HJK +/- HPK
Jooh, kosmologia on ihan kivaa niin kauan kun voi vain funtsia asioita jne. mutta oikeasti "kosmologian tekeminen" kunnolla kuuluu niihin asioihin maailmassa, mihin vain murto-osa ihmisistä kykenee, siinä missä anekdoottiset "ydinfysiikka" tai "rakettitiede" ovat aikalailla älyllistä muniinpuhaltelua kosmologiaan verrattuna.

Nm. minusta ei ikinä tulisi kosmologia.

Hyvin sanottu, Nm. kuten ei myöskään
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Totta, mutta esitinkin näitä vaihtoehtoja mitä sitten tulisi miettiä, jos kaikki kumotaankin. Tähän musta-aukko teoriaan vielä sen verran, että jos maailmankaikkeutemme on vain musta aukko jossakin rinnakkais ulottuvuudessa (maailmankaikkeudessa), sen koko olisi sama kuin sen kokonaismassaa vastaava Schwarzschildin säde, ja maailmankaikkeuden äärilaitaa vastaa tällöin siis tapahtumahorisontti

Äh, mutta kun ei se nyt vain mene noin sen samaisen metriikan mukaan mistä otat S-säteen ja tapahtumahorisontin. S-säteen sisäpuolella aika-avaruus on kaareutunut niin merkittävästi, ettei siellä sisällä voi olla havaitunkaltaista maailmankaikkeutta, siis siltä pohjalta mitä nyt asiasta ymmärretään ja havaitaan->minkä pohjalta koko käsite S-säde jne. on luotu.
Tietynlainen analogia olisi lumipallo helvetissä. Vaikka lumipallo varmasti "mahtuu" helvettiin aivan hyvin ja voisi ihan hyvin kuvitella lumipallon olevan helvetissä, niin silti ei se lumipallo ole lumipallo, jos se on helvetissä vaan jotain aivan muuta (lue vesilätäkkö/höyryä). Tämä ei siis tarkoita että tapahtumahorisontin sisäpuolella vallitsevat helvetin tulet, vaan että olosuhteet tapahtumahorisontin sisällä eivät noin käytännössä (tai mielestäni edes teoreettisesti) mahdollista havaitunhaltaista maailmankaikkeutta "mitättömän" gravitaatiovuorovaikutuksensa kanssa.
Teepä vaikka huviksesi pieni laskelma millainen gravitaatiovoima vaikuttaa normaalin 1,8m pitkän 70kg ihmisen jalkoihin ja päähän, jos oletetaan että ko. ihminen on auringon massaisen mustan aukon tapahtumahorisontin sisäpuolella (ts. laske gravitaatiovoima auringon massalle singulariteetissä etäisyydellä ~3km ja ~3kn-1,8m) ja mieti sitten miten homma toimisi _universumin massaisessa_ mustassa aukossa.
No, hitto lasketaanpa huvikseen itse:
F_jalat=1,0394...E15 N
F_pää=1,0382...E15
Erotus=1,2E12 N

Jotta tästä voisi saadan jonkinlaisen vertailun, annetaanpa samat arvot ihan näin maanpäällä (oletuksena pyöristettynä maan massa 6E24 kg, säde 6378km+1,8m kohdassa pää):
F_jalat=689,0956N eli mitä nyt voi odottaakin F=mg:nkin kautta
F_pää=689,0952N
Erotus= Ihan sika vähän.

Siis toki, aina voi olettaa että maailmankaikkeutemme olisi vain lammikko jossain isommassa maailmankaikkeudessa, mutta yhä, kyse ei ole mustasta aukosta sen fysiikan mukaan, minkä mukaan meillä on mustia aukkoja jne.
 
Viimeksi muokattu:

charger

Jäsen
Suosikkijoukkue
Se Puree!
Kirjasuosituksena (suosi suomalaista, ei sen kummempaa) oikeastaan mikä tahansa Kari Enqvistin kirja on aika hyvä lähtökohta, tietenkin vanhemmat kirjat alkavat jo olla osittain "out-dated", joten ehkä uusin kirja Monimutkaisuus olisi ihan ok lähtökohta.

Kappas. Joululahjaksi sattuikin tulemaan juuri kyseinen kirja. Siitä on muuten huonoa iltalukemista että ei maltais alkaa millään nukkumaan :)


Toinen minkä sain on Richard A.L. Jonesin Pehmeät Koneet. Käsittelee nanoteknologiaa ja sivuaa siinä samalla myös elämän perusteita. Kirjasta käy ilmi että tulevaisuuden nano-teknologioita kehiteltäessä on otettava mallia elämältä itseltään. Erittäin pienessä skaalassa asiat eivät käyttäydy kuten makromaailmassa vaan mukaan tulee ainainen Brownin liike. Kirjassa selostetaan kuinka nano-luokan asioita valmistettaessa on mahdollista käyttää hyväksi ns. itsekokoonpanoksi kutsuttua ilmiötä jota luonnossa tapahtuu jatkuvasti, ja johon elämän syntykin perustuu.

Kirjasta käy myös ilmi esimerkiksi sellaisia mielenkiintoisia asioita kuten se että perimässä oleva RNA on peruja ajalta ennen DNA:ta, ja on ollut jonkinlaisen alkeellisemman elämänmuodon perusta. RNA:n epästabiilimman luonteen takia on DNA sen sittemmin syrjäyttänyt/siirtänyt muihin tehtäviin. Lisäksi kirjassa pohditaan voisiko ihminen kehitellä itseään viisaampia koneita tai vaikkapa minkälaista voisi olla elämän mekaniikka muualla maailmankaikkeudessa ym ym.. Ehdotonta iltalukemis-kamaa tämäkin!
 
Viimeksi muokattu:

Viljuri

Jäsen
Kosmologia oli ennen lähinnä spekulaatiota spekulaation perään, puhdasta filosofiaa vailla tieteellisen metodiin liittyvää rigiditeettiä ja falsifioitavuutta, mutta nyttemmin kosmista mikroaaltotaustaa (In English) koskevien havainto-ohjelmien kautta siitä on viimeistään tullut vakammin otettavaa fysikaalista "tiedettä" (in English), vaikkakin edelleen niin kovin teoriasidonnaista "leikkimalleilla" (In English) pelaamista tai puhtaasti tietokoneajoihin perustuvaa "Playstation-mallintamista".

Tai no, teoriatasolle olisi hyvä päästä, hypoteeseista ja fenomenologisista malleista (in English) viime kädessä puhutaan, kun tieteenalan nykytasoa määritetään.

Uudetkaan hiukkauskiihdyttimet tai edes ihmisten tekemillä laitteilla aikaansaatavia hiukkausreaktiota energeettisemmät kosmiseen (hiukkas)säteilyyn (in English) liittyvät ilmiöt eivät mahdollista sinällään "kokeellisuutta" näissä asioissa, mistä palstamme fyysikko varjo osaakin meitä maallikkoja ja teoreettikkoja muistuttaa, meillä näyttää olevan vain yksi maailmankaikkeus käytössämme, eikä todisteita tai vertailuaineistoa muista luonnonlakien konfiguraatioista tai maailmankaikkeuksista ole.

Toinen teoreettikojen vapautta rajoittava uusi ja tärkeä asia on kosmisten etäisyyksien määrittämisessä käytettyjen "standardikynttilöiden", tyypin yksi A (In English) supernovien valokäyristä huomattu yllättävä asia, että ne ovat teoriasidonnaisesti himmeämpiä kuin pitäisi. Tästä on päätelty maailmankaikkeuden laajenemisen olevan kiihtymässä, eikä suinkaan hidastumassa, kuten se yleisen suhteellisuusteorian mukaan pitäisi gravitaatiovoiman johdosta tehdä, mille asialle on sittemmin löydetty myös tyypin yksi A supernovien kuvailuun käytetystä teoreettisesta viitekehyksestä riippumatonta kollaboroivaa näyttöä. Teoreetikko Einstein kääntyi ainakin haudassaan, vaikka hänen yleisestä suhteellisteoriasta "kumittama" kosmologinen vakio (in English) onkin vain yksi mahdollinen tapa yrittää selittää havaintotulosta, eikä Einsteinin teoria muutoinkaan voi olla "finaalinen".

Siis teoriasidonnaiset kysymykset liittyvät pääosin yleisen suhteellisuusteorian ja kvantti(kenttä)teorioiden yhdistämiseen tai korvaavien teorioiden kehittämiseen, mikä näillä näkymin ottaa vielä melkoisesti aikaa. Säieteorioihin Kari Enqvistinkin ensin skeptisesti ja sittemmin suurella innostuksella vuoden 1984 "vallankumouksen" jälkeen laittama toivo on osoittautumassa yhdeksi aikakautemme suurimmista virheistä (aikamme suosii myytinrakennusta ja median aiheuttamia kuplia), joten sekä fysiikan (in English) että kosmologian standardimalleista (Ks. edellä) pidemmälle vietyjen spekulaatioiden tilanne ei tällä hetkellä täytä miltään osin tieteellisyyden kriteerejä, spekulaatiot syklisistä universumeista, brane-maailmoista, ylimääräisistä ulottuvuuksista ja multiversumeista ovat todellakin puhdasta matemaattista spekulaatiota, jos sitäkään...

Suuri ja pieni mittakaava kohtaavat tässä joka tapauksessa mielenkiintoisella tavalla, ja ei ole sanottua, etteikö myös siltä väliltä löytyisi jotakin mielenkiintoista, kuten Suuri Attraktori (In English), joka siis eri asia kuin ketjussa jo mainittu puhtaasti spekulatiivinen Dark Flow. (In English)

Asioista kiinnostuneen maallikon (kuten minun) kannattaa muuten yrittää ottaa ERI kosmiset horisontit haltuun. Se, että universumin ikä on 13.7 miljardia vuotta (about) ei tosiaan kerro siitä, etteikö havaittavissa olevan universumin "reuna" olisi tosiaan tällä hetkellä 46,5 miljardin valovuoden päässä, eikä tämä liity nyt inflaatioon (jolla siis selitetään aika-avaruuden homogeenisuus) tai muuhun superluminaaliseen liikkeeseen millään tavalla, vaan nimenomaan suhteellisuusteoriaan, ks. erityisesti Comoving distance. (In English)
 

Royal-E

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, KeuPa, JJK, HJK +/- HPK
Äh, mutta kun ei se nyt vain mene noin sen samaisen metriikan mukaan mistä otat S-säteen ja tapahtumahorisontin. S-säteen sisäpuolella aika-avaruus on kaareutunut niin merkittävästi, ettei siellä sisällä voi olla havaitunkaltaista maailmankaikkeutta, siis siltä pohjalta mitä nyt asiasta ymmärretään ja havaitaan->minkä pohjalta koko käsite S-säde jne. on luotu.
Tietynlainen analogia olisi lumipallo helvetissä. Vaikka lumipallo varmasti "mahtuu" helvettiin aivan hyvin ja voisi ihan hyvin kuvitella lumipallon olevan helvetissä, niin silti ei se lumipallo ole lumipallo, jos se on helvetissä vaan jotain aivan muuta (lue vesilätäkkö/höyryä). Tämä ei siis tarkoita että tapahtumahorisontin sisäpuolella vallitsevat helvetin tulet, vaan että olosuhteet tapahtumahorisontin sisällä eivät noin käytännössä (tai mielestäni edes teoreettisesti) mahdollista havaitunhaltaista maailmankaikkeutta "mitättömän" gravitaatiovuorovaikutuksensa kanssa.
Teepä vaikka huviksesi pieni laskelma millainen gravitaatiovoima vaikuttaa normaalin 1,8m pitkän 70kg ihmisen jalkoihin ja päähän, jos oletetaan että ko. ihminen on auringon massaisen mustan aukon tapahtumahorisontin sisäpuolella (ts. laske gravitaatiovoima auringon massalle singulariteetissä etäisyydellä ~3km ja ~3kn-1,8m) ja mieti sitten miten homma toimisi _universumin massaisessa_ mustassa aukossa.
No, hitto lasketaanpa huvikseen itse:
F_jalat=1,0394...E15 N
F_pää=1,0382...E15
Erotus=1,2E12 N

Jotta tästä voisi saadan jonkinlaisen vertailun, annetaanpa samat arvot ihan näin maanpäällä (oletuksena pyöristettynä maan massa 6E24 kg, säde 6378km+1,8m kohdassa pää):
F_jalat=689,0956N eli mitä nyt voi odottaakin F=mg:nkin kautta
F_pää=689,0952N
Erotus= Ihan sika vähän.

Siis toki, aina voi olettaa että maailmankaikkeutemme olisi vain lammikko jossain isommassa maailmankaikkeudessa, mutta yhä, kyse ei ole mustasta aukosta sen fysiikan mukaan, minkä mukaan meillä on mustia aukkoja jne.


Siis mitä ?

Mustassa aukossahan on keskustassa singulariteetti, ja Schwarzschildin säteen etäisyydellä siitä tapahtumahorisontti: raja, jossa pakonopeus gravitaatiokentästä ylittää c:n, valonnopeuden

Siis sillä oletuksella, että maailmankaikkeutemme olisi vain musta-aukko toisessa ulottovuudessa asia olisi juuri näin; Tunnettujen mustanaukon ominaisten piirteiden mukaisesti.

2. Lisäksi on olemassa kahta muuta mallia mustasta aukosta

- Kerrin aukko: pyörivä musta aukko, jolla on lisäksi myös ergosfääri
- Reissner-Nordströmin aukko: sähkövarauksellinen musta aukko, jolla on kaksi sisäkkäistä tapahtumahorisonttia, joiden välissä aika- ja avaruuskoordinaatit vaihtavat paikkaa

[muuta]
Alkuräjähdyshän on ollut tapahtumaketjuna todellisuudessa täysin päinvastainen kuin mustan aukon syntyminen.

Musta aukko saa alkunsa definiittisestä tähdestä, jolla on massa ja dimensiot. Tiedetän, että kun loppuromahdus tulee, massa syöksyy kiihtyvällä nopeudella singulariteettiin luhistuen kasaan; kuumentuen triljooniin kelvineihin, ja neljä perusvuorovaikutusvoimaa yhtyvät yksi toisensa jälkeen toisiinsa: 1. heikkovoima, 2. sähkömagneettinen voima, 3. vahvavoima 4. gravitaatio, yhtenäiseksi supervoimaksi. Alkuräjähdyksessä prosessin oletetaan käyneen juuri päinvastaisessa järjestyksessä...

Mutta sitäpä kun emme tiedä.

On vain peruste olettamukselle, jonka todellinen pohja ei ole näkyvissä

Perustan tämän oman näkemykseni Herra Smolinin opeille:
Lee Smolin Wikipediassa
Lee Smolinin kotisivut

Se, että sinä oletat maailmankaikkeuden toimivan noin ei kuitenkaan ole yhtään sen parempi selitys sille kuin minun ja päinvastain myös.

Todennäköisyyteen perustuvilla malleilla, kun ei noin lähtökohtaisesti koskaan olla vahvoilla kosmologiassa

Maailmankaikkeus on todella epätodennäköinen kun tutkitaan millä todennäköisyyksillä alkeishiukkaset ottavat juuri sellaiset ominaisuudet ja massat jotka voivat synnyttää esimerkiksi tähtiä, galakseja, elämälle suotuisia oloja, raskaampia alkuaineita, symmetriarikkoja ja eivät luhistuisi kasaan heti syntymänsä jälkeen. Lähinnä todennäköisyys on yhden suhde äärettömään ja tämä onkin eräs kosmologian pääongelmista
 
Viimeksi muokattu:

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Siis mitä ?
Mustassa aukossahan on keskustassa singulariteetti, ja Schwarzschildin säteen etäisyydellä siitä tapahtumahorisontti: raja, jossa pakonopeus gravitaatiokentästä ylittää c:n, valonnopeuden

Siis sillä oletuksella, että maailmankaikkeutemme olisi vain musta-aukko toisessa ulottovuudessa asia olisi juuri näin; Tunnettujen mustanaukon ominaisten piirteiden mukaisesti.

Siis nyt joko minä en ymmärrä ollenkaan mitä yrität sanoa, tai et todellakaan ymmärrä mitä yritin selventää tuolla gravitaatiovoima-esimerkilläni.

Mutta em. lainauksen perusteella siis mielestäsi maailmankaikkeutemme voisi sijaita mustan aukon tapahtumahorisontin sisäpuolella ja tämä musta aukko olisi jossain toisessa maailmankaikkeudessa?

Sanotaan nyt niin, että se että jossain toisessa maailmankaikkeudessa olisi musta aukko on ihan mahdollista, ei sillä mitään perusteita ole mutta mahdollista. Mutta se, että minkä tahansa fysikaalisen mustan aukon sisäpuolella olisi meidän maailmankaikkeutemme tapainen systeemi _on mahdotonta_. Musta aukko ei ole vain mikään tosisiisti käsite, vaan sikäli nykytiedon valossa "todellinen" taivaankappale jolla on painovoima.
Tapahtumahorisontti tarkoittaa juuri sitä, että sen sisäpuolella, jonne olet nyt meidän maailmankaikkeuttammekin sijoittamassa, aika-avaruus on kääreytynyt äärettömästi, miten hedelmälliset olosuhteet elämälle luulet vallitsevan sellaisessa tilassa? (ks. pelkkä voimaero joka aiheutuu gravitaatiosta päähämme ja jalkoihin).

Se, että sinä oletat maailmankaikkeuden toimivan noin ei kuitenkaan ole yhtään sen parempi selitys sille kuin minun ja päinvastain myös.

Väärin, minä oletan että maailmankaikkeus toimii niitten teorioitten mukaan joista on tehty havaintoja. Sinä oletat, että ne teoriat joista nappailet sivistyssanoja toimivat mielivaltaisilla ehdoilla.

Tieteessä ei ole kiistelyä paremmuudesta, on vain havaintoja ja hypoteeseja, kaikki se mitä minä sanon on täysin sopusoinnussa havaintojen ja teorioitten kanssa, se mitä sinä yrität sanoa ei saa tukea kummaltakaan.

Siis yritän sanoa tämän nyt yksinkertaisesti, fysiikka ei vain toimi niin että otat käsitteitä sieltä sun täältä ja koska käsitteet toimivat omissa ympäristöissään, ne toimisivat myös luomassasi käsitteitten sekamelskassa.
Arkisempana analogiana, vaikka minun kännykkäni toimii varsin hyvin tässä työhuoneessani ja toisaalta tiedän että sähkömagneettinen säteily kulkee myös vedessä, kännykkäni ei silti toimi veden alla...koska se kastuu ja menee oikosulkuun.

Maailmankaikkeus on todella epätodennäköinen kun tutkitaan millä todennäköisyyksillä alkeishiukkaset ottavat juuri sellaiset ominaisuudet ja massat jotka voivat synnyttää esimerkiksi tähtiä, galakseja, elämälle suotuisia oloja, raskaampia alkuaineita, symmetriarikkoja ja eivät luhistuisi kasaan heti syntymänsä jälkeen. Lähinnä todennäköisyys on yhden suhde äärettömään ja tämä onkin eräs kosmologian pääongelmista

Ei maailmankaikkeus ole epätodennäköinen "oikeasti", tuo on vain harha joka syntyy siitä kun tarkastelee asiaa ihmisperspektiivistä.
Kyllä, jos protonin massa olisikin nykyisen sijaan sininen ja elektroni olisi lehmä, ei meillä olisi nykyisenkaltaista maailmankaikkeutta. Mutta niitten ominaisuuksien kohdalla jotka nyt ovat "sopivasti" oikeat on silti mahdollisuuksia varsin suuriinkin variansseihin, mutta eipä nyt ketään arkielämässä kiinnosta se onko joku asia miljardisosan sinne sun tänne, mutta se silti tarkoittaa ettei kyse ole sinänsä mistään hienoksiviritetystä asiasta, koska hiukkasten maailmassa se miljardisosakin on paljon.

Lisäksi pitää pitää mielessä, että tälläkin hetkellä suurin osa maailmankaikkeuden massasta/kokonaisenergiasta on sellaista mitä emme voi havaita. Voi aina teoretisoida, johtuuko tämä juuri siitä että tämä massa koostuu aineesta, jonka ominaisuudet ovat niin erilaiset ettei meidän havaintolaitteemme (joita rajoittavat ne ominaisuudet joita "meidän materiallamme" ovat) vain pysty havaitsemaan sitä.

Ja toki pitää muistaa se, että iso osa eri ominaisuuksista redusoituu muutamaan perusasiaan (esim. alkeishiukkasten massoihin ja eri vuorovaikutusten varauksiin, mikä sitten sanelee kompleksisempien systeemienkin ominaisuudet) ja tällöin ei kyse ole siitä että todennäköisyys "juuri niille" ominaisuuksille on 1/ääretön vaan 1/jotain ei kauhean suurta. Ja kaikenlisäksi kvanttikenttäteorioitten pohjalta voi vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä siitä, että tietyt asiat kvantittuvat "luonnostaan" eli vaikkapa kvarkin sähkövaraus ei voi olla 0,331 tai 0,295 vaan se on "tasan" sen 1/3 "perusvarauksesta" josta taas seuraa se että kolmen kvarkin stabiili systeemi (jonka kvanttikenttäteoriat ja hiukkasfysiikan mallit kertovat) on varaukseltaan juuri "1".
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Joo, aiemmat viestit tekevät itseni tyhmäksi mutta jotain maallikon tyhmää kyselevää pohdintaa ajattelin laittaa. Virhetietoa varmasti löytyy seuraavasta.

Universumin elämänmuodot? Miksi elämä jossain muualla olisi jotain todella outoa ja sellaista mitä emme ymmärrä, kun maailmankaikkeudessa on samoja alkunaineita siellä täällä? Eli jos "vallitsevat olosuhteet", tässä tapauksessa alkuaineet, joista elämä voi muodostua, ovat kaikkialla samat niin kuinka niistä voisi muodostua jotain yliluonnollista? Vai onko (voiko edes olla) jossain tuntemattomia alkuaineita, jotka mullistavat tuntemamme elämänmuodon?

Toki ihmiskunta on ollut tieteellisesti viisaana vasta joitain satoja vuosia, jos sitäkään. Eli jossain voisi olla myös samanlainen elämänmuoto kuin meillä mutta he ovat tavallaan meitä edellä, olleet esim. meidän nykyisellä tasolla miljoonia vuosia sitten. Täten olisivat jo kehittäneet toimivan ja tehokkaan teknologian esimerkiksi avaruusmatkailua varten. Ehkä me olisimme tuolla tasolla miljoonan vuoden päästä.

Nämä kysymykset heräsi kun katsoin pari viikkoa sitten National Geographicilta ohjelmia (oli joku avaruusteemailta) universumista, supernovista jne. Muistaakseni niiden yksi sanoma, joka annettin ymmärtää, oli tuo aiemmin mainitsemani alkuaineiden olemassaolo ja kierto. Alkuaineet vain kiertää suurta "kompostia" kaasusta tähdeksi, joka sitten räjähtää supernovana ja taas saadaan kaasua ja rakennuspalikoita uusille galakseille.

Välillä tulee kyllä mietittyää missä avaruus ja mitä sen takana on, kiinnostavia aiheita kaikenkaikkiaan.
 
Universumin elämänmuodot? Miksi elämä jossain muualla olisi jotain todella outoa ja sellaista mitä emme ymmärrä, kun maailmankaikkeudessa on samoja alkunaineita siellä täällä? Eli jos "vallitsevat olosuhteet", tässä tapauksessa alkuaineet, joista elämä voi muodostua, ovat kaikkialla samat niin kuinka niistä voisi muodostua jotain yliluonnollista? Vai onko (voiko edes olla) jossain tuntemattomia alkuaineita, jotka mullistavat tuntemamme elämänmuodon?

Varmaankin nämä vieraan elämänmuodon pohtijat ovat lähteneet siitä olettamuksesta, että mitäs-jos?

Meillä taitaa elämä ja orgaaniset olevaiset pohjautua hiileen. Pii on kuitenkin melko lähellä, ja tiedemiehet ovat urakalla pohtineet elämän pohjautumista siihen. Osaisimmeko siis tunnistaa elämää, mikäli se ei hiileen olisikaan kytköksissä? Ehkä silmillä osaisimme, mutta mitenkä ne robottien anturit, jotka kuitenkin lennätetään etukäteen aina uusiin maailmoihin?

Noissa pohdinnoissa lähdetään siis lähtökohdista, että elämään tarvittaisiinkin muita aineita kuin mihin meillä ollaan totuttu. Aineiden ei välttämättä tarvitse olla erikoisia tai uusia.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Välillä tulee kyllä mietittyää missä avaruus ja mitä sen takana on, kiinnostavia aiheita kaikenkaikkiaan.

Mitä tarkoitat tällä "mitä sen takana on"? Tarkoitatko, että voiko olla tämän noin 13,7 miljardia (valo)vuotta vanhan maailmankaikkeuden takana vielä jotain?

vlad.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Mitä tarkoitat tällä "mitä sen takana on"? Tarkoitatko, että voiko olla tämän noin 13,7 miljardia (valo)vuotta vanhan maailmankaikkeuden takana vielä jotain?
Miksei?

Jos todettaisiin, että laajenevan maailmankaikkeuden ulkopuolella on jokin tila minne se voi laajeta, eli siellä olisi jotain ainetta. Tila joka on niin suunnaton, että siellä voi sijaita toisiakin maailmankaikkeuksia jotka myös laajenee ja jotka ehkä kohtaavat joskus (vähän kuten on mahdollista, että Linnunratamme ja Andromeda "törmäävät" ja yhdistyvät suuremmaksi galaksiksi). Tai sitten ehkä ei, jos aines ehtii maailmankaikkeudessa hajota, ennen kohtaamista.

Tämä siis tälläinen hullu ajatus/teoria. Ei kannata ottaa liian vakavasti, koska en itsekään ota.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Universumin elämänmuodot? Miksi elämä jossain muualla olisi jotain todella outoa ja sellaista mitä emme ymmärrä, kun maailmankaikkeudessa on samoja alkunaineita siellä täällä? Eli jos "vallitsevat olosuhteet", tässä tapauksessa alkuaineet, joista elämä voi muodostua, ovat kaikkialla samat niin kuinka niistä voisi muodostua jotain yliluonnollista? Vai onko (voiko edes olla) jossain tuntemattomia alkuaineita, jotka mullistavat tuntemamme elämänmuodon?

Suositeltavaa luettavaa: Stephen Webb: Missä kaikki ovat? Viisikymmentä ratkaisua Fermin paradoksiin ja maan ulkopuolisen elämän arvoitukseen.

Kirjassa pohditaan maan ulkopuolisen elämän, tai älyn, olemassaoloa

Fyysikko Enrico Fermin lausahduksesta nimensä saanut paradoksi viittaa siihen, että jos maailmankaikkeus on täynnä kehittyneitä elämänmuotoja, miksi emme ole törmänneet niihin? Laskeskeltuaan päässään tähtien ja mahdollisten planeettojen valtavaa määrää, hän tuli siihen tulokseen, että maailmankaikkeuden pitäisi suorastaan kuhista elämää. Maapallon ulkopuolisista sivilisaatioista ei kuitenkaan näy jälkeäkään.
Fermi laski vieraiden sivilisaatioiden mahdollisen määrän. Pohjalukemana oli Linnunradan tähtien määrä. Sitten hän laski, millä todennäköisyydellä planeetalle syntyisi älyä. Miten nopeasti äly leviäisi tekniikan avulla kotigalaksissamme Linnunradassa, jos tähti olisi planeettoineen vanhempi kuin Aurinko ja Maa?

Hitaimmankin arvion mukaan 500 miljoonaa vuotta pitäisi riittää siihen, että he olisivat jo täällä. Myöhemmin Fermin tyyliin tehty laskelma kiteytyi ns. Draken kaavaksi 1961.




..toisaalta. Nykytukimus näyttäisi, että maailmankaikkeus olisi ääretön, ja atomeilla on äärellinen määrä järjestäytymisen mahdollisuuksia, joten itseensä pitäsi törmätä jos jaksaa matkustaa tarpeeksi kauas . . .
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Miksei?

Jos todettaisiin, että laajenevan maailmankaikkeuden ulkopuolella on jokin tila minne se voi laajeta, eli siellä olisi jotain ainetta. Tila joka on niin suunnaton, että siellä voi sijaita toisiakin maailmankaikkeuksia jotka myös laajenee ja jotka ehkä kohtaavat joskus (vähän kuten on mahdollista, että Linnunratamme ja Andromeda "törmäävät" ja yhdistyvät suuremmaksi galaksiksi). Tai sitten ehkä ei, jos aines ehtii maailmankaikkeudessa hajota, ennen kohtaamista.

Niin tällä hetkellä näkyvän universumimme ikä (ehkäpä parempi käyttää termiä koko) on noin 13,7 mrd. (valo)vuotta mutta tämä siis vain näkyvän universumin koko. Universumi kun kun näyttää laajennevan kiihtyvällä nopeudella, jolloin emme saa informaatiota kaukaisemmista kohteista (inflaatiovaihe big bangin aikana) ja tämä meiltä "näkymättömän" "alue" voi sitten ulottua vaikkapa 50 mrd:n (valo)vuoden päähän.

Jos taasen on olemassa rinnakkaisuniversumeja (multiversumi) niin ne voivat olla limittäin ja lomittain siten etteivät koskaan "kohtaa". Lisäksi on vielä otettava huomioon se, että montako ulottuvuutta kyseisissä universumeissa on etc. On jopa esitetty hypoteeseja, että meidän universumissamme voisi olla rinnakkaisuniversumi mutta toisenlaisilla ulottuvuuksilla varustettuna, mutta tällaiset ajatukset ovat lähinnäkin filosofointia ja hypoteesien heittelyä ilmaan.

Sekavaa ajatusta ja ammattilainen voi korjata karkeimmat virheet.

vlad.
 

Morgoth

Jäsen
Jos todettaisiin, että laajenevan maailmankaikkeuden ulkopuolella on jokin tila minne se voi laajeta, eli siellä olisi jotain ainetta.

Ei maailmankaikkeus laajene mihinkään tyhjiöön tai ylipäätään mihinkään 'ulkopuoliseen'. Alkuräjähdyksessä maailmankaikkeus ja siis avaruus sai alkunsa. Ei ole mitään alku- tai loppupistettä, vaan jokainen voi hyvällä syyllä sanoa olevan maailmankaikkeuden alkupisteessä, koska se tapahtui kaikkialla yhtä aikaa. Helposti sitä luonnostaan alkuräjähdystä ajatellaan RÄJÄHDYKSENÄ, joka paineaallon tavoin leviää jostain yhdestä pisteestä, mutta maailmankaikkeuden laajenemihan on enemmän verrattavissa 'kuminauhan tai taustakankaan venymiseen' tjms.

Ihmisen on mahdotonta ihan ymmärtää oikeasti konkreettisesti maailmankaikkeuden muotoa, koska emme pysty ajattelemaan kuin kolmiuloitteisesti. Emme me oikeasti pysty tajuamaan (kuin korkeintaan matemaatikan kaavoissa) mitä tarkoittaa, että maailmankaikkeus kaareutuu niin kuin pallo. Tai tuosta kaarevuudesta ei kai ollut täyttä varmuutta? Joka maailmankaikkeus on kuin ääretön tasainen paperiarkki tai äärellinen niin kuin pallo. Nuo siis analogioita tästä meidän tajuamasta kolmiuloitteisesta maailmasta, siirettynä maailmankaikkeuteen.

Säieteorian mukaan ulottovuuksia voisi olla kymmeniä ja sen perusteella voisi olla 'multiuniversumeja', mutta eivät kai nekään teoriat mihinkään varmuuteen ole johtaneet vaan enemmän jotain heittoja. Toisaalta vaikkapa multiuniversumeja olisi äärettömästi? Mitä sekään selittäisi oikeasti? Toisi vain rinnalle selitysmalleja ja rinnakkaita todellisuuksia, mutta selittäisikö tuo kokonaisuutta yhtään sen enempää tai toisi mitään lisäinformaatiota ihan oikeasti? Selitämme yhden universumin miljoonalla muilla rinnakkaisilla?

Jotenkin noin, eipä oma komptenssi riitä kirjoittamaan näistä kovinkaan aukottomasti, joten osaavammat tarkentakoot.
 
Viimeksi muokattu:

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ei maailmankaikkeus laajene mihinkään tyhjiöön tai ylipäätään mihinkään 'ulkopuoliseen'.
Se oli kehitelmä, ei mitään, mihin varmuudella uskoisin tai mitä puoltaisin. Oma käsitykseni on enemmänkin sitä, miten itse tuossa selitit. Tämä nyt oli siis vain yksi esitys muiden seassa, lähtien tuosta vladin toteamuksesta, jota siis lainasin.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Säieteorian mukaan ulottovuuksia voisi olla kymmeniä ja sen perusteella voisi olla 'multiuniversumeja', mutta eivät kai nekään teoriat mihinkään varmuuteen ole johtaneet vaan enemmän jotain heittoja. Toisaalta vaikkapa multiuniversumeja olisi äärettömästi? Mitä sekään selittäisi oikeasti? Toisi vain rinnalle selitysmalleja ja rinnakkaita todellisuuksia, mutta selittäisikö tuo kokonaisuutta yhtään sen enempää tai toisi mitään lisäinformaatiota ihan oikeasti? Selitämme yhden universumin miljoonalla muilla rinnakkaisilla?

Toisaalta hypoteesit multiversumeista (multiuniversumeista tms.) varsin mielenkiintoisia hdotuksia ratkaisuiksi muutamiin ongelmiin, mutta jos näitä "multiversumeita" on olemassa niin enpä oikein usko, että elinaikanani näen silkkaa faktaa kyseisten "universumien" olemassa olosta (ja nyt kun povaan näin niin tietty seuraavan kymmenen vuoden kuluessa saadan selkeä todiste siitä, että onkin muita universumeja olemassa).

No, tähän mennessä mielenkiintoisia hypoteeseja, kenties niitä voisi kuvailla lähinnäkin käsien heilutteluna ja toiveena päästä niin lentoon.

vlad.
 

Morgoth

Jäsen
Toisaalta hypoteesit multiversumeista (multiuniversumeista tms.) varsin mielenkiintoisia hdotuksia ratkaisuiksi muutamiin ongelmiin,

Tottakai, ja hyvinhän ne voivat olla todellisuuttakin. Toisaalta taas ei sekään ole välttämättä hyvä teoria, jos siihen lisätään hirveästi kaikkea 'ylimääräistä monimutkaisuutta' tai toisia tuntemattomia selittämään joku jo ennestäänkin tuntematon. Mikä on toisaalta taas ehkä luonnollista ja ihmismäistä, kun yksinkertaisemmassa mallissa tulee 'seinä' vastaan ja jotenkin halutaan päästä eteenpäin. Toisaalta ajanmyötä se oikeahko teoria siltä tulee esiin tai jää jäljellä ja toisaalta eiköhän suuri osa hypoteeseistä kuitenkin osoitu ihan täydeksi moskaksi ajan myötä, mutta toisaalta ilman sitä moskaa, ei niitä oikeitakaan tulisi esille.

Tosiaan en usko, että meidän elinaikana mitään lopullista läpimurtoa tapahtuu ja kaiken selittävää teoriaa keksitään, vaikka hienoahan sellainen olisi nähdä.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Toisaalta ajanmyötä se oikeahko teoria siltä tulee esiin tai jää jäljellä ja toisaalta eiköhän suuri osa hypoteeseistä kuitenkin osoitu ihan täydeksi moskaksi ajan myötä, mutta toisaalta ilman sitä moskaa, ei niitä oikeitakaan tulisi esille.

Näin minäkin asian kaikkiseltaan tulkisten. On oltava rohkeutta esittää niitä hullultakin kuulostavia hypoteeseja (jopa sen järkevältä kuulostavan rajan tuolle puolen mentynä) koska ilman niitä tiedekään ei loppujen lopuksi kehity. Mikä olisi maailmankuvamme ilman Galileo Galileita, Newtonia, Einsteiniä - muutamia vain mainitakseni? Jokainen on antanut aikanaan oman panoksensa tieteen tekoon ja jokainen on kohdannut kriittistäkin arvostelua, pahimmillaan hengenmenolla uhaten.

vlad.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Mikä olisi maailmankuvamme ilman Galileo Galileita, Newtonia, Einsteiniä - muutamia vain mainitakseni? Jokainen on antanut aikanaan oman panoksensa tieteen tekoon ja jokainen on kohdannut kriittistäkin arvostelua, pahimmillaan hengenmenolla uhaten.
Käsittääkseni Newton ei kuitenkaan ollut minkään sortin ateisti, vaan oli erittäin kiinnostunut uskonnosta, okkultismista ja myös taisipa harrastaa myös alkemiaa? Sitä ei varmaan tieteentekijöiden parissa pidetä kovinkaan tieteellisenä tutkimuksena.

Newtonista siis muistetaan eittämättä erittäin tärkeä työ tieteenkehittämisen saralla, mutta persoonana hän kuitenkin oli henkilö, minkälaista moni nykypäivän ateisti ehkä kavahtaisi.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Käsittääkseni Newton ei kuitenkaan ollut minkään sortin ateisti, vaan oli erittäin kiinnostunut uskonnosta, okkultismista ja myös taisipa harrastaa myös alkemiaa? Sitä ei varmaan tieteentekijöiden parissa pidetä kovinkaan tieteellisenä tutkimuksena.

Newtonista siis muistetaan eittämättä erittäin tärkeä työ tieteenkehittämisen saralla, mutta persoonana hän kuitenkin oli henkilö, minkälaista moni nykypäivän ateisti ehkä kavahtaisi.

Newton tosiaankin oli hivenen kiistelty hahmo erinäisten asioiden tähden. Se on totta, että hän oli alkemisti - mikä oli hänen elinaikanansa kiellettyä puuhastelua - ja hänen eräs tavoitteensa oli pystyä siihen mihin jokainen muukin alkemisti tähtäsi eli valmistamaan kultaa. Tosin hän ei tutkinut alkemiaa elämänsä loppuun saakka vaan luopui siitä reilusti ennen kuolemaansa.

Occultismi kuului myös hänen harrastuksiinsa. Samaten maailmanlopun ennustaminen, hänen ennustustensa mukaan maailmanloppu koittaa 2060 - ei tuskin näen toteutuuko hänen ennustuksensa vai ei. Tähän edelliseen liittyy tietyllä tapaa uskonnollisuuskin, hän ei uskonut jumalan kolminaisuuteen - asia joka myös oli syytä pitää visusti salassa koska sellaisen tunnustaminen saattoi johtaa vainon kohteeksi joutumiseen. Mutta kaikkiaan uskonnollinen hän kuitenkin oli.

Newton toimi myös Englannin parlamentissa ja oli Engallin rahapajan johtaja aikanaan.

wikipedia: Newton.

vlad.
 

Morgoth

Jäsen
Mikä olisi maailmankuvamme ilman Galileo Galileita, Newtonia, Einsteiniä - muutamia vain mainitakseni? Jokainen on antanut aikanaan oman panoksensa tieteen tekoon ja jokainen on kohdannut kriittistäkin arvostelua, pahimmillaan hengenmenolla uhaten.

Newtonin alkemia tulikin jo esille. Einsteinin suurin virhe, on taas hänen kuuluisia 'kosmologinen vakionsa', jonka lisäsi yhtölöihinsä, koska hän halusi että maailmankaikkeus on vakaa ja sitä hänen yhtälönsä eivät mahdollistaneet. Pian havainnot osoittivat maailmankaikkeuden kuitenkin laajenevan ja Einsteinkin myönsi kosmologisen vakionsa olevansa elämänsä suurin virhe.

Pimeä energia kun löydettiin 1990-luvulla, niin Einsteinin kosmologista vakiota voidaan käyttää sen selittämiseen, kun se oletaan hyvin pieneksi. Eli Einstein oli todellinen nero. Tai ehkä kuitenkin vain onnekas sattuma lopulta tuon asian suhteen...
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
kun ketjussa on kehuttu mainiota "lyhyt historia lähes kaikesta" kirjaa, joten

suosittelen tässä toista yleistieteellistä, mielestäni samaa tasoa ollevaa kirjan

eli siis
Alan Weismanin kirjaa "Maailma ilman meitä"

Alan Weisman on haastatellut teostaan varten lukuisia asiantuntijoita, matkustellut ympäri maailmaa ja tehnyt taustatyön huolellisesti. Mies poukkoilee ympäri maapalloa jututtamassa eri alojen asiantuntijoita biologeista kemisteihin selvittääkseen, millainen olisi maailma ilman ihmiskuntaa. Kirja leikittelee ajatuksella, että ihmiset tarkemmin määrittelemättömästä syystä yhtäkkiä katoaisivat tai kuolisivat sukupuuttoon. Mitä tapahtuisi ihmisen luomuksille, kuten kaupungeille, kotieläimille ja epäorgaanisille jätteille?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös