Vladimir-setä ja kissa ja koira
MOCKBA
Auringonsäteet siivilöityivät ikkunasta sisään kutittaen peiton alla nuokkuvan Vladimir-sedän nenää, kissa ja koira nukkuivat sikeästi Vladimir-sedän vierellä peittoin päällä. Vladimir-setä venytteli ja vanutteli, päästi suustansa pitkän huokauksen ja paijasi hiukan kylkeänsä vierellä hyrisevää kissaansa tarjahalosta, jostain jalkopäästä kuului röhinää sekarotuisen piskinsä aleksandlukahsenkan kuorsatessa voimallisesti. Jälleen uusi aamu Vladimir-sedän elämässä.
Vladimir-setä kömpi istuksimaan vuoteensa reunalle, sovitteli jalkansa karvaissiin tossuihin asetellen siinä samalla yömyssynsä peittämään otsaansa. Vaaleansininen pitkä yöpaitansa kahahti hänen noustessa seisomaan ja sipsutellessa äänettömästi kurkistamaan ikkunasta. Syvään huokaisten Vladimir-setä katseli ikkunasta ulos, oli hiljainen talviaamu - pakkasta ja ulkona värjöttelevien vartiosotilaiden hengitys kohoili höyrynä päiden yläpuolelle, joku sytytti mahorkan.
Kuului kevyt kahahdus, tarjahalonen hipsutteli Vladimir-sedän jalkoihin hyrisemään, setä kumartui ja kuopaisi kissan syliinsä: Mitä isän tyttö, hän tuumaili huultensa rakosesta. Vuoteesta kuului pitkä tyytyväinen huokaus alekranderlukashenka nukkui tyytyväisenä tietämättä isäntänsä murheista.
Ovi narahti, Vladimir-setä sipsutteli käytävän varrella olevaan kyökkiin, tarjahalonen lähti hyristen vastakkaiseen suuntaan tutkimaan Kremliä - kenties vainuten erään muurien suojassa asuvista kymmenistä hiiristä.
Vladimir-setä laittoi teepannun tulelle, kaasuhellan liekki kävi sinisellä, vesi alkoi hiljaa porista. Setä hortoili klonksuvan jääkaapin luo, avasi narisevan oven: Ovelle pitäisi tehdä jotain, hän totesi. Hyllyltä hän hamuili käsiinsä purkillisen marjahilloa - kesällä poimimistaan marjoista isoäidin tekemää hilloa ja isommalta lautaselta hän noukki pienemmälle lautaselle palasen запеканка'a.
Tuoli narahti Vladimir-sedän istuessa sille, tee oli höyryävän kuumaa - hän lisäsi siihen hiukan sokeria että hunajaa, запеканка maistui hillon kera erinomaisen maukkaalta näin aamutuimaan. -Tänään on kaunis päivä, taidankin lähteä vierailulle Viktor-sedän luo Kiovaan. Hän ilahtuu aina niin kovin vierailuistani ja sitä paitsi hänellä on aina jotain hyvää tarjolla... Vladimir-setä sulki silmänsä, hörppi teetä ja antoi ajatustensa lipua Dneprin rannalle viimekesään, hetkeen jolloin hän oli ystävänsä Viktor Janukovitshin kanssa ongella leveän virran äärellä.
-Herää poika, Vladimir-setä tuumi aleksandrlukashenkalle, lähdemme käymään Viktor-sedän luona Kiovassa. Koira kohotti päätään, haukotteli leveästi ja katseli kostein silmin isäntäänsä - häntä heilahti muutaman kerran. Vladimir pukeutui rivakasti maastopukuunsa, nyöritti maiharit jalkaansa ja noukki kaapin ylähyllyltä käteensä "nakkipipon".
Pukeuduttuaan Vladimir-setä marssi rivakoin askelin käytäviä alakertaan, aleksanrdlukashenkan seuratessa kantapäillä. Kirpeäpakkassää nipisteli poskia sedän astuessa ulos, vartiosotilas tervehti napakasti - Vladimir-setä nyökkäsi tälle ja jatkoi matkaansa joutuisin askelin, oli jouduttava matkaan.
Takapihalla vladimir-setä avasi varoen ison natisevan harmaansiniseksi maalatun oven, sytytti kelmeän valon palamaan - hämärässä tallissa lepäsi iso tummanvihreä T-55 panssarivaunu, sedän lempiajoneuvo. Hän kiipesi sen päälle, koiransa loikkasi kätevästi perästä ja jostain paikalle ilmestyi tarjahalonen. Koira että kissa sujahtivat sopuisasti sedän auttamana vaunun tornin luukusta sisään. Setä vihelteli hymynkare suupielessä, hän valmistautui matkaan, on joutuin lähdettävä tapaamaan hyvää ystävää Kiovan suunnalle. Panssarivaunun 520 hevosvoiman V-55 dieselmoottori jyrähti käyntiin, talli täyttyi kitkerästä siniharmaasta savusta - moottori jyrisi tasaisesti. Vladimir-setä painoi hiukan kaasua: Nyt matkaan hän tuumasi. Oletteko valmiit, hän huudahti ihmeissään katselevalle koirallensa ja silmät viirullansa katselevalle sinertävälle kissalleen.
Vaunu lähti liikkeelle kolisten ja nitisten, paksu savu seurasi sitä vaunun edetessä hitaasti mutta varmasti Kremlin muurien suojassa - Spasskaja tornin portti avautui, Kremlin kellot soivat, Vladimir-setä ajoi vaunullansa Punaiselle torille, käsi hamusi transistoriradion nappia, Suuri ja mahtava helähti mahtipontisesti soimaan... Täältä tullaan Kiova!
***
vlad.
