Maailman paras livealbumi?

  • 25 864
  • 224

Mike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KäPa, NUFC
Soitannollisesti ei ole kuin yksi vaihtoehto ja se on Megadethin Rude Awakenings. Varsinkin DVD:nä voi suositella lämpimästi. Mustainen ja Pitrellin soolot saavat ihon kananlihalle.

Paras livelevy tuo ei silti ole. Megadeth, kuten Metallicakin hoitavat soitannollisesti keikat loistavaan tyyliin, mutta livelevyltä pitää pystyä aistimaan kaikki muukin. Em. bändit ovat kaikesta huolimatta nykyään aika lepsuja ja nykyisten dinosaurusten asennepläjäykset jäivät eittämättä 80-luvulle, jolloin olivat vielä nuoria, vihaisia, nopeasti soittavia ja aineissa.

Parhaan livelevy-tittelin saa ilman kahta kysymystäkään Machine Headin Hellalive.
Maailman paras livebändi ja ehkä bändi ylipäätään, ja Hellaliveltä välittyy hienosti MH-keikkojen fiilis.

Muita maininnan arvoisia ovat mm. Slayerin Decade of Aggression, Metallican Binge & Burgelta löytyvä AJFA -tourin avaus.
Metallicasta puhuttaessa.. Tuosta Binge & Burgestakaan ei voi puhua samana päivänäkään Cliff Em' All:in kanssa. Se ei tosin ole varsinainen live, mutta keikoilta kuvatut otokset ovat meiningiltään ihan eri planeetalta, vaikka aikaa noiden välillä ei ole kulunut kuin 2-7 vuotta otoksesta riippuen. Kyllä ne finninaamaiset ja tukkaa heiluttavat Metallican jätkät olivat kurkoja :) Ne loivat Anthraxin ja Mustainen kanssa käsitteen Metal, vaikkeivat enää sitä varsinaisesti olekaan.

Parin viikon päästähän äijät nähdään stadikalla, mutta ei kannata noita katsella alkupaloiksi, ettei pety keikkaan tosi pahasti. Ikä näkyy. Alusta asti olen bändiä diggaillut ja kunto on kyllä nykyään kaikkea muuta mitä se oli vielä vaikka reilu kymmenen vuotta sitten, vaikka suht. hyvä meininki varmaan on stadikallakin.
 
Suosikkijoukkue
Kaunein kaikista!
Elävänä levyllä.

Ennenkuin avasin ketjun, nähtyäni otsikon, mieleeni tuli ensimmäisenä Laihan Lissun Live and Dangerous. Pitäydyn siis siinä.

Kunniamainninnan saa Motörheadin No Sleep 'til Hammersmith. Levyn luukuttaminen täböillä päästä päähän on hämmentävä kokemus. Plussaa Lemmylle, joka ei biisien välissä turhia lätise.


Tuumii Snadi.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Tarkennus

En avauksessani tarkoittanut sitä, että livessä pitää soittaa kategorisesti oikein ja 1/1 niinkuin levyillä. Muuten rundaisin Toton keikoilla ympäri maailmaa. Kukaan Neil Youngia diggaava, kuten minä ja moni muukin täällä näköjään, ei korvaansa lotkauta hra Youngin rujolle ja epätarkalle kitaroinnille. Myöskään Keith Richards ei ole toistaiseksi 40 vuoteen saanut kitaraansa absoluuttisen tarkkaan vireeseen. Mutta who cares?

Pointtini oli se, että kaikilta jää jälkeen myös sellaista roinaa, jota bändi / artisti itse nimenomaan ei ole tarkoittanut julkaistavaksi. Jimi Hendrixin perikunta ei esimerkiksi tajunnut suojata Jimin jälkeensä jättämää neroutta, jonka joukossa oli paljon myös silkkaa huuruista mölinää, jota Jimi ei olisi itse halunnut julkaista. Mutta kaikki mahdollinen pistettiin ulos, siis muutakin kuin liveä, tältä herralta erityisen paljon post-julkaisuina, yäk. Myös Van Halenin ekalla (vai tokalla?) normaalialbumilla oleva Eddien juoksutus "Eruption" on Eddien itsensä roskiin paiskaama sormiharjoitus, joka Eddien omaksikin ihmeeksi päätyi albumille. Hyvä välike mun mielestä, ei siinä mitään. Eddien mielestä täyttä paskaa.

Joten vetäisin rajan siihen, että materiaalia ei pitäisi tonkia roskista, koska edes jäljellä olevat originaalijäsenet eivät niitä tunnusta omikseen. Epävireessä soittaminen tahattomasti on karmean kuuloista, oli musanlaji mikä hyvänsä, ainakin korvaa omaavalle. Tiedän sen häiritsevän esimerkiksi lähes kuuroa Pete Townshendiä nykyään niin paljon, että hän ei päästä julkisuuteen mitään, mikä ei ole hänen omasta mielestään jälkikäteen kelvollista kuultavaa, vaikka livenä olisikin toiminut. Niinpä Peten osuuksia on leikelty pois monista jälkikäteen esitetyistä hyväntekeväisyys- sun muista konserteista.

Kunnioittaisin bändin / artistin omaa näkemystä siitä, mikä on julkistettavaksi tarkoitettua. Soundit -biisien takiahan kai niitä livejä kuitenkin kuunnellaan- ovat paremmat = biiseistä saa paremmin selvää, kun bändi / artisti tietää jo keikalla tekevänsä tulevaa livejulkaisua. Se on ihan karu äänitystekninen fakta musanlajista riippumatta.

Hurriganesin Rock´n´Roll All Night Longin eka puoli on liveä myöskin. Viitatakseni 58:n mainitsemaan saman aikakauden Hullujussiin. Käytännön syistä - halvin tapa tuolloin saada biisejä nauhoitettua.
 

tuuski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pallo-Kärpät
Top 5

1. Metallican Live Shit - Binge&Purgelta löytyvä Mexico cityn keikka.
Tosin yhtään huonoa Metallican liveä en ole kuullut, mutta olkoon tämä nyt ykkönen.


2. Iron Maidenin Real Live One. Nimenomaan tämä, eikä myöhemmin koottu Real Live/Dead One.


3. Ramonesin It´s Alive. 1-2-3-4!
28 biisiä vajaaseen tuntiin, hyvä setti.


4. Klamydian Kötinää.
"Me ollaan tosiaan Klamydia, ja aina kun me soitetaan niin ulkona alkaa sataa."

5. Children Of Bodomin Tokyo Warhearts.
 

Olkku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen mestarit 20-21
Re: Top 5

Viestin lähetti tuuski
3. Ramonesin It´s Alive. 1-2-3-4!
28 biisiä vajaaseen tuntiin, hyvä setti.

Loistava valinta, sulla on makua, mutta miks ihmeessä vasta kolmas.
 

Filosofem

Jäsen
Tuli näin muuten vain mieleen, että mitä mieltä porukka on livebändin alkoholin käytöstä? Positiivinen vai negatiivinen asia eli missä menee raja? Ensimmäisenä tulee mieleen eräs jokseenkin suosittu suomalainen metallibändi, jonka laulaja on aina sikamaisessa kunnossa. Viimeksi kun olin erään klubin synttäribileissä, jouduin kannattelemaan keikan aikana tätä solistia, ettei hän konttaisi lavalla. Loppujen lopuksi kyseisestä keikasta tuli kuitenkin ihan kelpo keikka, eli ei valittamista - päinvastoin. Kaveri luultavasti veti laulujen sanat ihan selkärangasta, sillä muuten kommunikointi ei oikein pelannut. Backstagella sitten ne samat höpinät mitä ollaan kuultu jo vuosia sitten, mutta onpa mies ainakin suuri persoona. Valehtelematta en ole nähnyt tätä kaveria ikinä selvänä. Huvittava juttu konsertissa oli myös se, kun bändi veti lopuksi encorena yhden hittikappaleen, niin tämä laulaja halusi vetää tämän jälkeen saman biisin uudestaan. Muu bändi lähti sitten lavalta ja joku kävi hakemassa tämän yksin laulua aloittavan miehen talteen.

Kertaakaan en ole tosin törmännyt tilanteeseen, jossa soittajien humalatila oikeasti häiritsisi itse keikkaa. Ehkä sitten olen sen verran avomielinen bändin esiintymisen suhteen, mutta kännissä kun tupataan luomaan ne kaikkein parhaimmat naurut ja meno huppelissa sen kuin kovenee. Tosin pitää ottaa huomioon, että puhun nyt bändeistä, joihin törmää useaan otteeseen vuodessa. Ehkä jos Slayer tulisi Suomeen ja pojat tulisivat perseet vetäneinä lavalla, niin se vituttaisi minuakin.
 

Olkku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen mestarit 20-21
Mun mielestä vähän saa ottaa, että homma kulkee.
Jos on ihan nakit pettää yleisön, ne sentään maksaa yleensä kalliitliput, että näkis lempibändin.

Eli, ei paljon viinaa ennen keikkaa.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Viestin lähetti Olkku
Mun mielestä vähän saa ottaa, että homma kulkee.
Jos on ihan nakit pettää yleisön, ne sentään maksaa yleensä kalliitliput, että näkis lempibändin.

Eli, ei paljon viinaa ennen keikkaa.


Mulle kävi kerran keikalla viime syksynä että kun viinapalkalla vedimme tutussa paikassa, tuli otettua koko ilta. Keikan vihdoin alkaessa laulu meni vielä aika lailla säveleen mutta meinasin horjahdella aina silloin tällöin. Eipä siinä ollutkaan kyllä tarkoitus vetää mitään tanssiliikkeitä.
 

Pressiboxi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Palloseura
Paljon klassikoita on jo listattu mutta Blackfootin Highway Song Live puuttuu listalta. Rick Medlocke ja kumppanit jyräävät maiseman tasaiseksi tällä plätyllä. Jos Southern Rock -tyylilaji osuu, suosittelen tämän levyn hankkimista a.s.a.p.
 
Suosikkijoukkue
Newcastle United, Duane Allman, LP-levyt
The Allman Brother Band - At Fillmore East (live)

Tän paremmaksi ei voi kyl enää mennä.

Kiss - Alive
Lynyrd Skynyrd - One More From The Road

nämä saavat kunnia maininnan.
 

testoman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Iron maidenin Rock in Rio tuplalevy. Mitäpä tuosta osaisin sanoa, hemmetin kova paketti, hemmetin kovia biisejä. Kuunneltu monta kertaa läpi! Kannattaa checkata.
 
Jazz/proge-diggarin hyllystä livelevyjä löytyy tietysti aika lailla. Tässä muutama nopeasti mieleen noussut hyvä livetallenne erinäisistä genreistä:

Erykah Badu: Baduizm Live
Allman Brothers: At Fillmore East
Miles Davis: Live-Evil
Miles Davis: Agartha
Miles Davis: Pangaea
The Grateful Dead: Dead/Live
King Crimson: Absent Lovers
Magma: Live/Hhaï
Curtis Mayfield: Curtis/Live!
Charles Mingus: Mingus at Antibes
Weather Report: 8:30
The Who: Live at Leeds
XL: Live Ballet
Frank Zappa: Roxy & Elsewhere

Ja monta definitiivistä teosta varmasti unohtui...
 

pygmalion

Jäsen
Let me see Your hands in the air! I love You all!

Meikäläisellä on aina ollut jonkinlainen heikkous konserttitallenteita kohtaan, joten vuosien varrella on kenties tullut hankittua sellaisiakin tuotoksia, jotka eivät olisi ansainneet tulla lainkaan julkaistuksi. Mutta vastapainoksi hyllyyn on kertynyt runsaasti melkoisen hyviä pläjäyksiä.

Tunnearvolla mitattuna kovimpia ovat tietysti oman "hurjan" nuoruuden klassiset hevirynkytykset - tietysti vain ja ainoastaan vinyyliltä soitettuna: Iron Maidenin "Live After Death", Kissin "Alive" ja (last but not least) Black Sabbathin "Live Evil". Viimeksi mainittu on erityisen lähellä sydäntä paitsi kovan orkesterin ansiosta, erityisesti Ronnie James Dion kuolemattoman kiekumisen ansiosta.

Kokonaisvaltaisemmin ajateltuna ne kaikkein ikimuistoisemmat elävän musiikin sessiot löytyvät kuitenkin muualta. Bubbling under -osiossa (ehkä tulevaisuudessa lunastavat aseman kärkikahinoissa) muhivat mm. jo hajaääniä saaneet Nirvanan rujon kaunis Unplugged-levy sekä Ismo Alanko Säätiön "Luonnossa".

Kärkeä lähestyttäessä pitää peesata muutamaa muuta kirjoittajaa ja nostaa esiin Neil Youngin "Live Rust". Itse olen kyllä kahden vaiheilla, nostaisinko erinomaisen "Weld"-levyn Niilon kovimmaksi live-paketiksi. Molemmille kunniamaininta. Eikä sovi unohtaa Nomeansnon rautaista "Live&Cuddly" -tuplaa - ikisuosikin upea näyttö live-kyvyistä.

Toistaiseksi kaikkien aikojen kovin taltioitu keikkasessio minun kirjoissani on kuitenkin Pearl Jamin viime vuotisen jenkkikiertueen helmi, "State College Pennsylvania, May 3rd 2003". Amerikkalaisittain kyseessä on periaatteessa bootleg (bändi julkaisee itse kaikki keikkansa "virallisina" bootlegeina faneille), mutta koska ko. tuotos on Euroopassa julkaistu normaalissa levityksessä, nostan sen yleisen sarjan ylivoimaiseen voittoon. Kolme ja puoli tuntia(!) tinkimätöntä rypistystä kaikin maustein; mukana on niin huikeaa virtuositeettia, rautaista tulkintaa, inhimillisiä mokailuja, erinomaisia ja erikoisia biisivalintoja kuin takuuvarmoja yleisönhuudattajia. Likimain täydellinen paketti.

EDIT: Yksi meinasi unohtua...
 
Viimeksi muokattu:

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Rakkain livelevyni on varmaankin Apulannan Lavuaarista, jota on painettu vain 1000 kappaletta ja jota myytiin vain bändin keikoilla vuonna 1999 (muistaakseni). Keikalle en päässyt, mutta keikkaa seuraavana päivänä löysin levyn paikallisesta pikkulevyliikkeestä samaan hintaan kuin sitä keikoilla myytiin! Nykyään alkaa tuolla levyllä olla jo vähän arvoakin.

Loistava kotimainen livelevy on myöskin Alivaltiosihteerin Tampere, Keikka N:o 396, joka on äänitetty yhtyeen 10-vuotiskeikalla 1995.

Ja tietenkin on mainittava Metallican loistava Live Shit: Binge & Purge-boksi. Iso kasa liveä Metallican loiston päiviltä. Myös sinfoniaorkesterin kanssa esitetty S&M on loistava.

Muutama muu mitä hyllystä löytyy:
Depeche Mode: 101
De/Vision: Devolution Tour 2003
Nirvana: MTV Unplugged In New York
Rammstein: Live Aus Berlin
Ismo Alanko Säätiö: Elävää Musiikkia

Ja lisäksi hyllyssä muhii joitakin kymmeniä Depeche Moden livebootleggejä.
 

Rattlehead

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gundit
Viestin lähetti Filosofem
Tuli näin muuten vain mieleen, että mitä mieltä porukka on livebändin alkoholin käytöstä? Positiivinen vai negatiivinen asia eli missä menee raja? Ensimmäisenä tulee mieleen eräs jokseenkin suosittu suomalainen metallibändi, jonka laulaja on aina sikamaisessa kunnossa. Viimeksi kun olin erään klubin synttäribileissä, jouduin kannattelemaan keikan aikana tätä solistia, ettei hän konttaisi lavalla.
Oliko kyseessä kenties semilegendaarinen Barathrum? Ainakin ne jutut, joita olen kuullut Demonos Sovasta antaisi odottaa jokseenkin sikamaista käytöstä. Vastauksena Filosofemin kysymykseen sanoisin, että jos pari ottaa pohjalle niin eipä sen luulisi itse suoritusta pahemmin haittaavan, päinvastoin, vie vaan turhan jännityksen pois.

Parhaimpana livelevynä pitäisin varmaankin Metallican Live Shittiä, varsinkin sitä Meksikon keikkaa. Toinen loistava on Mosters of Rock: Monsters in Moscow 1991, jolla esiintyy Pantera, Black Crowes, Metallica ja AC/DC. Toinen toistaan parempia vetoja, jonka kruununa pidän Metallican Creeping Deathia. Siinä yleisö vetää oikein kunnolla pähkinöiksi.
 

Filosofem

Jäsen
Viestin lähetti Rattlehead
Oliko kyseessä kenties semilegendaarinen Barathrum? Ainakin ne jutut, joita olen kuullut Demonos Sovasta antaisi odottaa jokseenkin sikamaista käytöstä.
Jep, Barathrum ja Demonos Sova. Olen jo aika monta kertaa vuosien varrella Barathrumia käynyt katsomassa ja jokainen esitys on jäänyt Sovan ansiosta aina jotenkin hauskasti mieleen. Tosin nyt Sovan jutut ja puheet alkavat jo olla niin toistoa, ettei niille jaksa aina nauraa. Noh, kukin tyylillään. Mutta kyllä edelleen kieroutunut tositapahtumiin perustuva tarina Jyväskylän tapahtumista jaksaa keikoilla hymyilyttää.
 

Erling

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, Kiekko-Espoo, Arsenal, Honka
Omat ykköset on ehdottomasti juuri tuo KISS:n Alive(t) sekä vielä maininnoitta jäänyt mammutti:
Led Zeppelin -How The West Was Won

Myös Neil Youngin ja Metallican live levyt on ihan huippuja
 

mikkoz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho
Viestin lähetti jesse72

Ozzy: Live and luod, montakohan kertaa Ozzy sanoo fuck keikan aikana?

Kannattaa ehdottomasti hommata Tribute niminen Ozzyn live-cd. Jos et sitä vielä omista. Ehdottomasti yksi parhaita live albumeita, sekä Ozzyn paras.
 

jesse72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, MP, E. Frankfurt, hyvä MJE!
Jos tarkoitat Randy Rhoadsin kanssa tehtyä liveä kuten luulen, niin löytyypi sekin. Itse vaan pidän enemmän tosta Live&loudista
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Viestin lähetti Rattlehead
Toinen loistava on Mosters of Rock: Monsters in Moscow 1991, jolla esiintyy Pantera, Black Crowes, Metallica ja AC/DC. Toinen toistaan parempia vetoja, jonka kruununa pidän Metallican Creeping Deathia. Siinä yleisö vetää oikein kunnolla pähkinöiksi.

Tämä on hieno albumi ja sen tiimoilta kysynkin metallisemman osaston diggareilta, että onko Panteralta tullut kelvollista livematariaalia?

Kännissä / aineissa soittaminen keikalla? Yleisön kannalta yhdentekevää, jos homma toimii. Rockissa ei ole dopingtestejä, vain loppusuoritus ratkaisee. Mutta kuten joku sanoikin, varsinkin totaalipihalla oleva ulkomaanbändi, jota on varta vasten raahautunut katsomaan, on ihan perseestä. Näin joskus 80-luvun loppupuolella wanhan kunnon Nazarethin Tavastialla ja en tiedä olivatko ukot jo niin kuuroja tai muuten vaan pihalla, että soittivat surkeasti, mutta kompensoivat tätä volyymilla. Lujaa soittamista vastaan ei mitään, jos instrumentit erottuvat toisistaan...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös