Maailman paras livealbumi?

[BigD]

Varmaan tullut aikaisemminkin tässä ketjussa, mutta kyllähän se on Iron Maiden: Rock in Rio. Kylmiä väreitä tulee kun tuota levyä kuuntelee. Myös Live After Death on upea livealbumi. Kappaleista Rime Of The Ancient Mariner on aivan huikeaa kuunneltavaa tuolta levyltä.

 

[Mr. Walker]

Molly Hatchetin Double Trouble

Kyllä! Siitäkin huolimatta, että eilinen Molly Hatchetin keikka Lahdessa oli aikamoinen pettymys.
Double Troublen aikaan bändi oli tuhdissa vedossa ja taisi olla kutakuinkin alkuperäisessä kokoonpanossakin vielä. Eilen heistä ei ollut enää yksikään paikalla.

 

[Pavlikovsky]

Double Troublen aikaan bändi oli tuhdissa vedossa ja taisi olla kutakuinkin alkuperäisessä kokoonpanossakin vielä. Eilen heistä ei ollut enää yksikään paikalla.

Totta, settilista mitä parhain mitä melkein vanhalta Mollylta voi saada ja bändi tosiaan huikeassa kunnossa, sen kuulee kaikesta. Danny Joe Brown oli loistava laulaja ja tuo albumi on todellinen etelänrokin kulmakivi, vetivätpä Free Birdinkin siinä kuin ohimennen.

Sen tiesin, että nyky Molli-meininki on vähän sinnepäin hutaistu, koska Bobby Ingram on vallannut egollaan bändiä itselleen, mutta eikö juti-mitoissa oleva Dave Hlubek ollut hänkään Lahdessa keikalla? Ei siinä, Molly Hatchetin haluaisin aina nähdä, kun se Suomeen tulee, on se vaan niin tanakkaa etelän rokkia.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Sen tiesin, että nyky Molli-meininki on vähän sinnepäin hutaistu, koska Bobby Ingram on vallannut egollaan bändiä itselleen, mutta eikö juti-mitoissa oleva Dave Hlubek ollut hänkään Lahdessa keikalla?

Juuri ihmettelin tuota samaa. Googlettamalla käy ilmi, että sen Jutin pitäisi edelleen olla nykyisessä Hatchet-inkarnaatiossa mukana. Ei siellä tietysti muita Double Troublen ja sitä edeltävien aikojen soittajia enää olekaan. Ingram kaiketi omistaa Molly Hatchet -trademarkin (muistaakseni), joten Molly Hatchetista voidaan kai puhua Ingramin yhtyeenä nykyisin.

 

[Mr. Walker]

eikö juti-mitoissa oleva Dave Hlubek ollut hänkään Lahdessa keikalla?

Ei ollut. Ingram oli ainoa kitaristi.

 

[Pavlikovsky]

Ingram kaiketi omistaa Molly Hatchet -trademarkin (muistaakseni), joten Molly Hatchetista voidaan kai puhua Ingramin yhtyeenä nykyisin.

Totta, Lynnareiden lämppärinä Molli veti vielä ihan kunnollisen setin hittibiiseineen ja solisti Phil Mccormack yritti parhaansa rouhealla viskiäänellä, mutta eihän hänestä Danny Joe Browniksi ole eikä pidäkkään olla. Muu bändi vetikin ihan kohtalaisella tatsilla paitsi, että Ingramin kitara oli miksattu aivan pintaan ja Hlubekin skebaa ei tuntunut millään kuuluvan. Miehen olemus siellä lavan reunassa oli muutenkin vähän poissaoleva, mutta kyllähän mies sai mahansa sekä kitaran yhtä aikaiseen heiluriin muiden kanssa kun siihen tuli aika.

Eli jos haluaisi kuunnella originaali Hatchet-ukkojen tavaraa niin varmaan Gator Country niminen etelän bändi olisi tähän ratkaisu, joka on tosiaan entisten Molly Hatchet-soittajien "dream team", mutta se on eri ketjun asiaa se.

Joka tapauksessa Double Troublen jälkeiset livet eivät Molly Hatchetilta ole olleet ollenkaan samaa tasoa, mitä ne olivat parhaimpina aikoina.

 

[Evil]

Ei ollut. Ingram oli ainoa kitaristi.

Yhden kitaran Molly Hatchet?!?! Fall of the Peacemakersin loppurevittelyt kulkivat Bobbylta varmaankin mallikkaasti... Ei helevetti. Kyllä tuossa bändissä kuuluu olla kolme kirvesmiestä!

 

[teroz]

Ramonesin It's Alive on huikea ja raaka kokonaisuus, jossa bändi on saatu erinomaisessa vaiheessa tallennettua - alkuaikojen tökkivyys on hävinnyt, mutta myöskään sisäiset ristiriidat eivät vielä vaikuta tekemiseen. Heidän seurava livelevynsä Loco Live taas onkin kauhea, legendan mukaan Marky Ramone oli viimeisenä miksaajan kanssa paikalla ja väänsi muilta salaa omat hi-hattinsa pintaan ja se kyllä kuuluu. Viimeiseltä keikalta levytetty livelevy on taas selvä parannus ja kertoo siitä, että bändi lähti kuitenkin eläkkeelle erittäin kovassa tikissä.

KISSin Aliven listaisin näiden joukkoon. Levy tuo esiin se mikä ko. bändissä oli parhainta, suoraa maatamullistamatonta mutta toimivaa rockia. Lisäksi bändi breikkasi kyseisellä levyllä, harva on breikannut livelevyllä. KISSin lisäksi mieleen tulee Peter Frampton.

Lisäksi kyllähän minulle aina nappaa AC/DC:n Live. Levyähän syytetään ties mistä, mutta kyllä minulle toimii Chris Sladen rummut ja nopeampi tempo. Tällä kiertueella oli sentään viimeistä kertaa myös kunnon laaja settilista kierrossa. Ruddin palatessa monet 1980-luvun (ja 1990 Razors Edgen) omat suosikkini ovat pysyvästi hävinneet setistä. Vain Who Made Who on soitettu kerran ja Thunderia tietty veivataan joka ilta. Yleisestikin voi sanoa, että AC/DC on parhautta niin livenä kuin purkistakin, mutta sitä livesettiä olisi voinut hieman liikutella enemmän viimeisien muutaman rundin aikana.

Faith No Moren livelevy You Fat Bastards on mielestäni huonosti tuotettu ja onkin puute ettei tältä huikealta bändiltä ole kunnon livelevyä. Tämä on ilmeisesti korjautumassa vielä tänä vuonna, kun 2009-2010 kiertueesta on tulossa DVD+CD.

 

[J.Grönvall]

Neil Young & Crazy Horse - Weld

Tämä se on, aivan uskomaton hikinen tunnelma levyllä ja biisimateriaali on kympin kamaa alusta loppuun. Neil Youngin vanhempi, joskus 1970-luvulla(?) Lontoossa äänitetty akustinen keikka on myös aika mieletön, on se vaan ihmeellistä kuinka laiha jätkä, huuliharppu ja kitara voivat saada yleisön syömään kädestä.

 

[JoukaHainen]

Muutaman muun jo mainitsema, Guns N' Roses - Live Era 87-93. Onhan se parhautta alusta loppuun.

 

[cosmic_rodeo]

Rush - A Show of Hands

Kaikki Rush-julkaisut ovat luonnollisesti parhaita, mutta erityisen ihana vaihe yhtyeen historiassa oli 80-luvun puolivälin syntikkapainotteinen kausi. Ihan jumalattoman hyvää soundia ja loistavia biisejä. Pitäisi kyllä hankkia dvd-levynäkin tämä, ihan pelkästään jo siksi että Geddy Lee on tyylikkäimmillään ja Alex Lifeson soittaa aivan törkeän rumalla kitaralla. Toimii! Rush - Manhattan Project YouTubessa.

Type O Negative - The Origin of the Feces

Livelevy joka ei ole liveä nähnytkään. Taisi Peter Steele (RIP) jutella Metal Hammerissa joskus muinoin, että levy äänitettiin kosketinsoittaja Josh Silverin kellarissa vodkan voimalla ja yleisön mölinät lisättiin nauhoitteeseen jälkikäteen. Mukana on myös huikean jännittävä pommiuhkauskohtaus, joka oli jonkinmoista vinoilua yhtyeen Euroopassa saamia natsisyytöksiä kohtaan. Type O Negative - Are You Afraid?/Gravity YouTubessa.

 

[Musta Nuoli]

Halfordin livelevy Live Insurrection on yksi kovimmista livelevyistä ikinä. Rob Halfordin soolotuotanto ennen miehen paluuta Judas Priestiin oli kivenkovaa.

Livealbumeista oli puhetta taannoisessa 1970-luvun levyjen top-listausketjussa, jonne livelevyjä ei hyväksytty, joten tähän vanhaan ketjuun voi hyvinkin listata myös 70-luvun helmiä. Kissin Alive I ainakin.

 

[Ollakseni]

No Sleep 'Till Hammersmith on kyllä aika huikean kova levy. Rammsteinn on kova livenä nauhoitettunakin, mutta olen pääsääntöisesti katsonut videona niitä.

 

[Pavlikovsky]

Halfordin livelevy Live Insurrection on yksi kovimmista livelevyistä ikinä. Rob Halfordin soolotuotanto ennen miehen paluuta Judas Priestiin oli kivenkovaa.
.

Josta juolahti mieleen, että Ripper Owensin ajan live '98 Meltdown on aiheellista mainitatässä ketjussa. Ei nyt ketjun mukaisesti paras eikä toiseksi paras missään, mutta hyvin hevi-ikoni käsittelee yhdessä muun bändin kanssa Halfordin ajan loistokkuuksia. Ken siis Owensin kiekumista sietää. Tuon ajan Priest-kohokohtia, kun klassisella heavy metallilla meni vähän hiljaisemmin.

 

[bebeto]

The Allman Brother Band - At Fillmore East (live)

Tän paremmaksi ei voi kyl enää mennä.

Kiss - Alive
Lynyrd Skynyrd - One More From The Road

nämä saavat kunnia maininnan.

Allmanin veljekset pokkaavat pystin, hands down.

 

[stairox]

Hanoi Rocks - All those wasted years (Live at the Marquee)

 

[Useful Idiot]

Machine Headin Hellalive on kyllä napakka kokonaisuus. Kyseistä bändiä nyt viime aikoina ei ole erityisemmin jaksanut kuunnella, mutta tuosta levystä on lämpimät muistot vuosien takaa. Pitääkin ottaa kuunteluun.

 

[Hakki#20]

Maailman paras livealbumi kerrotaan jo tämän ketjun ensimmäisessä viestissä: Thin Lizzy-Live and Dangerous
Ihan törkeän kova kokonaisuus, siihen ei vaan kyllästy ikinä

 

[DarkTower]

Iron Maiden - Live After Death

Muut voivat yrittää, mutta turhaan. Pelkästään tupla-LP:n kansi peittoaa kilpailijansa 10-0. Hienoimpia levynkansia mitä on ikinä tehty. Loistava live-VHS/DVD myös, valitettavasti vaan lyhennetty versio, brassikuvaajat ilmeisesti unohtivat lisäakut kotiin.

 

[nummenkallio]

On kaksi parasta:

Hanoi Rocks: All Those Wasted Years

ja

Iron Maiden: Live After Death

Kummankin soitin puhki silloin varhaisteininä 80-luvun puolivälissä. Kuvaavaa on, että en ole noiden jälkeen innostunut enää mistään livealbumista samalla tavalla. Monet livet on kuunneltu, mutta äkkiä ne ovat menneet hyllyyn. Nuo sen sijaan kaivan edelleen esiin, jos haluan kuunnella hyviä livelevyjä. Onhan noiden kohdalla kyse ainakin osittain nostalgiasta, mutta vielä tänäkin päivänä nuo kuulostavat ihan maagisen hyviltä.

Kun Michael Monroe huutaa ennen Motorvatinia "Rock n´roll!" tai Bruce Dickinson huutaa klassisen "Scream for me Long Beach!"...

 

[DarkTower]

"Scream for me Long Beach!"...

Nousee karvat pystyyn jo pelkästään tekstistä.

 

[nummenkallio]

Nousee karvat pystyyn jo pelkästään tekstistä.

Kyllä!

Mistä muuten tulikaan Hallowed Be Thy Namen kitarasoolon aikana kohdassa 5:45 se yleisön huuto? Jotkut ovat väittäneet, että siinä kitaristiparista Adrian Smith-Dave Murray toinen nousee toisen selkään, mutta videolla vain Bruce huitoo yleisöön ja nostattaa tunnelmaa.

 

[SOF1969]

Itselle kovin live on Black Sabbathin "Live Evil". Sitä tuli teininä tahkottua aivan loputtomasti. Vaikka toki osa on sitä mieltä
että Ozzyn biisit ovat Ozzyn biisejä, mutta siinähän olette. Dion ääni on tuolla levyllä aivan timanttia. Nyt en muista jätettinkö
CD-versiosta jotain pois tuplavinyyliin verrattuna, mutta oma rakkaus on nimenomaan sitä tuplaa kohtaan, upealla avattavalla
kannella. VOODOO!

 

[Stigu]

Omat 2 suosikkiani ylitse muiden ovat:

- Van Morrison: A Night in San Fransisco. Tuplalevy, joka on läpileikkaus paitsi Van The Manin musiikista, samaan aikaan myös läpileikkaus rockista, bluesista ja jazzista. Oma musiikillinen polkuni on kattanut (tuossa järjestyksessä) nuo kolme musiikinlajia, ja ehkä sen takia diggaan levystä aivan simona. Bändi on aivan mieletön, vierailevia tähtiä riittää, ja tyylilajit tosiaan vaihtuvat sujuvasti.

- Counting Crows: New Amsterdam, Live at Heineken. Olen digannut bändistä jo sen alkuajoista asti ja tämäkin levy on läpileikkaus bändin biiseistä- siis aina vuoteen 2003 asti, jolloin levy julkaistiin. Bändi oli tuolloin ehkä elämänsä voimissa, Adam Duritzin tulkinnat ja bändin soitanta kuulostaa aivan jumalalliselta. Duritzhan tulkitsee livenä jokaisen biisin hieman eri tavalla, joskus hieman "oudostikin", mutta tuolla livelevyllä nuo tulkinnat osuvat mielestäni nappiin.

 

[Joe Plop]

Pink Floyd: Delicate Sound of Thunder.

En ainakaan huomannut että tämä olisi saanut ääniä toisin kun Pulse mutta mielestäni tämä menee kyllä Pulsen edelle aika reilustikin...