Hei kaikki, minä olen Sekera ja kannatan Tapparaa, joka tulee Tampereelta. Tampere on hieno kaupunki ja Tappara on hieno seura. Huomenna Tappara pelaa Raumalla Lukkoa vastaan neljännessä välieräottelussa, jonka tulosta emme vielä tiedä tai emme osaa edes arvata, koska emme ole ennustajia. Vaihtoehtoina ovat, että Lukko voittaa tai Tappara voittaa, kumpi toteutuu jääköön nähtäväksi.
Jääkiekko on siinä mielessä tylsä laji, että sen parissa voi viettää aikaa miettien, miksi jotakin tapahtui tai miksi mikäkin joukkue menestyy paremmin kuin joku toinen. Pelin ajattelu on tylsää eikä sillä saa naista, tiedän. Paljon yhteisöllisempää, viihdyttävämpää ja elämänlaatua kehittävämpää on miettiä, miksi maalivahti filmaa, kuinka paljon rikkeitä korostetaan tai kuinka paljon tuomarit voivat olla perseestä. Tämän maanantaisen pelin jälkeen voidaankin taas yhdessä katsoa lopputulos teksti-tv:ltä ja ruutu.fi-/youtube-kooste filmauksista ja näin saamme nauttia kotoisen Liigamme välieräpeleistä täysin siemauksin täällä keskustelupalstallakin! Kevät on todistetusti jääkiekon kulta-aikaa, nauttikaamme siitä yhdessä toisillemme näkemyksiä jakaen.
Varoitus! Spoilerissa puhetta pelistä, eikä tuomaritoiminnasta tai filmauksista. Älä lue, jos et koe omaksesi tai et koe saavasi siitä riittävästi tunnetta ja aggrea.
Jääkiekko on siinä mielessä tylsä laji, että sen parissa voi viettää aikaa miettien, miksi jotakin tapahtui tai miksi mikäkin joukkue menestyy paremmin kuin joku toinen. Pelin ajattelu on tylsää eikä sillä saa naista, tiedän. Paljon yhteisöllisempää, viihdyttävämpää ja elämänlaatua kehittävämpää on miettiä, miksi maalivahti filmaa, kuinka paljon rikkeitä korostetaan tai kuinka paljon tuomarit voivat olla perseestä. Tämän maanantaisen pelin jälkeen voidaankin taas yhdessä katsoa lopputulos teksti-tv:ltä ja ruutu.fi-/youtube-kooste filmauksista ja näin saamme nauttia kotoisen Liigamme välieräpeleistä täysin siemauksin täällä keskustelupalstallakin! Kevät on todistetusti jääkiekon kulta-aikaa, nauttikaamme siitä yhdessä toisillemme näkemyksiä jakaen.
Varoitus! Spoilerissa puhetta pelistä, eikä tuomaritoiminnasta tai filmauksista. Älä lue, jos et koe omaksesi tai et koe saavasi siitä riittävästi tunnetta ja aggrea.
Kahdessa ensimmäisessä pelissä Tapparan hyökkäyspeli oli riittävän irtonaista ja lennokasta aina lähdöistä viimeistelyyn asti. Kolmannessa pelissä Tapparan kompastuskiveksi koitui paitsi Lukon laadukas puolustaminen, myös läpi pelin jatkunut omaehtoinen kyttäilyn puolelle taipunut hyökkäyspelaaminen etenkin viimeisissä ratkaisuissa, joissa ei ollut tarpeeksi suoraviivaisuutta. Lukko oli lopulta 0-1-lukemien verran parempi ja hyödynsi paikkansa paremmin. Maalivahdit olivat molemmissa päissä erinomaisia, mutta harmillinen Tapparan alivoiman uinahdus suoraviivaisen Lukon hyökkäyksen edessä jäi pelin ratkaisuksi. Kahdessa ensimmäisessä pelissä Tappara oli mielestäni selkeämmin tasakentällispelissä Lukkoa edellä, kun taas kolmanteen peliin sekin tasoittui, kun Tapparalta puuttui viimeinen rypistys hyökkäysalueen suoraviivaisempien ratkaisujen suhteen.
Tunne näyttelee playoffeissa suurta roolia ja molemmat joukkueet ovat saaneet sen kohtuu hyvin haltuun. Tapparalla se on ollut alusta asti vähintään hallussa, useimmiten jopa peliä tukevasti hallussa, kun taas Lukko tyri ensimmäisen pelinsä tunteen yliläikkymiseen. Tapparan tunne ei synny niinkään taklaamisesta tai sellaisesta ajelemisesta, vaan pelinopeudesta sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa ja kaksinkamppailuista niissä. Erikoistilannepelaaminen on ollut Tapparan vahvuus tässä sarjassa ja sillä on pari peliä ratkaistukin. Lisäksi Tapparan tasakentällispeli on mielestäni ollut Lukon vastaavaa edellä. Tapparan puolustusvalmius on ollut Lukkoa parempaa ja monessa tilanteessa Tapparan puolustuspelinopeus on peitonnut Lukon hyökkäyspelinopeuden. Tahtoo sanoa siis sitä, että Tapparan puolustus on onnistunut melko usein painostamaan Lukon hyökkäyksen haluamiinsa ratkaisuihin eli kiekosta luopumisiin nopeasti reagoivan ja liikkuvan puolustusviisikon myötä. Tappara on vastaavasti päässyt kiertämään Lukon aktiivisesti paineistavan karvauksen todella varmasti kiekonhallinnalla ja saanut tällä onnistuneella kaavamaisuudella luotua hallitumpia ja hyvärakenteisia hyökkäyksiä vastustajan päätyyn alueiden voittamisen kautta.
Pitkien hyökkäyksien rakenteessa Lukko on mielestäni teoreettisesti edellä. Lukon pitkät hyökkäykset ovat liikkuvampia ja pakkeja enemmän hyödyntäviä kuin Tapparalla, jolla pitkät hyökkäykset ovat olleet melko staattisia kulmapaineeseen luottavia. Tapparan PAPP on kuitenkin kestänyt Lukon liikkuvuutta painottavat pitkät hyökkäykset hyvin. Toisaalta Lukon pelaaminen kokonaisuudessaan on hivenen Tapparaa suoraviivaisempaa, mikä näkyi esimerkiksi hyökkäyksissä kokonaisuutena parissa ensimmäisessä pelissä, joissa Lukko pyrki laukomaan selvästi Tapparaa aktiivisemmin.
Ennakoin taannoin tästä sarjasta tulevan pelinopeuksia korostava kamppailu ja tässä näkisin Tapparan vahvuuden. Kolmannessa pelissä Tapparan hyökkääminen hieman hidastui kokonaisuudessaan. Tappara on parhaimmillaan erittäin pelinopea joukkue hyvin liikkuvien hyökkääjien ja kehittyneen kiekollisen varmuuden kautta, kun taas Lukolla peli pohjaa nähdäkseni enemmän suoraviivaiseen puskemiseen hyökkäysalueelle. Tapparan pitäisi ylläpitää Lukkoa vastaan korkeaa hyökkäyspelinopeutta, kuten parissa ensimmäisessä pelissä, ja jatkaa hyvällä puolustuspelinopeudella kuten tähänkin asti joka pelissä.
Tätä hyökkäyspelinopeutta nähtiin osaltaan kolmannessa pelissä vain paikoin, kun Tappara pääsi mielestäni paljonkin Lukkoa hallitummin omista hyökkäysalueelle. Sitten tullaankin siihen periaatteeseen pelin rytmittämisestä hyökkäyksien päättämisellä. Eli Tappara ei pyrkinyt riskeeraamaan puolustusvalmiuttaan hyökkäysratkaisujen kustannuksella, vaan esim. Puistola veti siniviivalta saman hyökkäyksen aikana kaksi kertaa tyhjään tilaan ränniin, kun pelirohkeampi ja pelinopeutta edistävämpi ratkaisu olisi ollut kiekon toimittaminen maalille esimerkiksi pienen hämäysliikkeen jälkeen.
Tapparalla on siis mielestäni pelinsä rakenteet kunnossa Lukkoa laadukkaammin, voittamista mietittäessä kyse on sitten siitä yksilöiden rohkeudesta pelata. Paradoksaalinen faktahan on se, että hyvä ja rytmien osalta riittävän monipuolinen kaavamaisuus hyökkäyksiinlähdöissä edesauttaa pelirohkeutta, eli hyvä ja hallittu hyökkäyksiinlähtöjen kaava monipuolistaa hyökkäämisen vaihtoehtoja hyökkäysaluetta lähestyttäessä, kun kaikki hyökkäävät pelaajat tietävät miten toimia missäkin tilanteessa. Tällöin ratkaisunpaikoissa on suuremmat mahdollisuudet soveltaa omia yksilötaitojaan, kun peli on kollektiivina rakennettu vastustajaa laadukkaammin.
Tunne näyttelee playoffeissa suurta roolia ja molemmat joukkueet ovat saaneet sen kohtuu hyvin haltuun. Tapparalla se on ollut alusta asti vähintään hallussa, useimmiten jopa peliä tukevasti hallussa, kun taas Lukko tyri ensimmäisen pelinsä tunteen yliläikkymiseen. Tapparan tunne ei synny niinkään taklaamisesta tai sellaisesta ajelemisesta, vaan pelinopeudesta sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa ja kaksinkamppailuista niissä. Erikoistilannepelaaminen on ollut Tapparan vahvuus tässä sarjassa ja sillä on pari peliä ratkaistukin. Lisäksi Tapparan tasakentällispeli on mielestäni ollut Lukon vastaavaa edellä. Tapparan puolustusvalmius on ollut Lukkoa parempaa ja monessa tilanteessa Tapparan puolustuspelinopeus on peitonnut Lukon hyökkäyspelinopeuden. Tahtoo sanoa siis sitä, että Tapparan puolustus on onnistunut melko usein painostamaan Lukon hyökkäyksen haluamiinsa ratkaisuihin eli kiekosta luopumisiin nopeasti reagoivan ja liikkuvan puolustusviisikon myötä. Tappara on vastaavasti päässyt kiertämään Lukon aktiivisesti paineistavan karvauksen todella varmasti kiekonhallinnalla ja saanut tällä onnistuneella kaavamaisuudella luotua hallitumpia ja hyvärakenteisia hyökkäyksiä vastustajan päätyyn alueiden voittamisen kautta.
Pitkien hyökkäyksien rakenteessa Lukko on mielestäni teoreettisesti edellä. Lukon pitkät hyökkäykset ovat liikkuvampia ja pakkeja enemmän hyödyntäviä kuin Tapparalla, jolla pitkät hyökkäykset ovat olleet melko staattisia kulmapaineeseen luottavia. Tapparan PAPP on kuitenkin kestänyt Lukon liikkuvuutta painottavat pitkät hyökkäykset hyvin. Toisaalta Lukon pelaaminen kokonaisuudessaan on hivenen Tapparaa suoraviivaisempaa, mikä näkyi esimerkiksi hyökkäyksissä kokonaisuutena parissa ensimmäisessä pelissä, joissa Lukko pyrki laukomaan selvästi Tapparaa aktiivisemmin.
Ennakoin taannoin tästä sarjasta tulevan pelinopeuksia korostava kamppailu ja tässä näkisin Tapparan vahvuuden. Kolmannessa pelissä Tapparan hyökkääminen hieman hidastui kokonaisuudessaan. Tappara on parhaimmillaan erittäin pelinopea joukkue hyvin liikkuvien hyökkääjien ja kehittyneen kiekollisen varmuuden kautta, kun taas Lukolla peli pohjaa nähdäkseni enemmän suoraviivaiseen puskemiseen hyökkäysalueelle. Tapparan pitäisi ylläpitää Lukkoa vastaan korkeaa hyökkäyspelinopeutta, kuten parissa ensimmäisessä pelissä, ja jatkaa hyvällä puolustuspelinopeudella kuten tähänkin asti joka pelissä.
Tätä hyökkäyspelinopeutta nähtiin osaltaan kolmannessa pelissä vain paikoin, kun Tappara pääsi mielestäni paljonkin Lukkoa hallitummin omista hyökkäysalueelle. Sitten tullaankin siihen periaatteeseen pelin rytmittämisestä hyökkäyksien päättämisellä. Eli Tappara ei pyrkinyt riskeeraamaan puolustusvalmiuttaan hyökkäysratkaisujen kustannuksella, vaan esim. Puistola veti siniviivalta saman hyökkäyksen aikana kaksi kertaa tyhjään tilaan ränniin, kun pelirohkeampi ja pelinopeutta edistävämpi ratkaisu olisi ollut kiekon toimittaminen maalille esimerkiksi pienen hämäysliikkeen jälkeen.
Tapparalla on siis mielestäni pelinsä rakenteet kunnossa Lukkoa laadukkaammin, voittamista mietittäessä kyse on sitten siitä yksilöiden rohkeudesta pelata. Paradoksaalinen faktahan on se, että hyvä ja rytmien osalta riittävän monipuolinen kaavamaisuus hyökkäyksiinlähdöissä edesauttaa pelirohkeutta, eli hyvä ja hallittu hyökkäyksiinlähtöjen kaava monipuolistaa hyökkäämisen vaihtoehtoja hyökkäysaluetta lähestyttäessä, kun kaikki hyökkäävät pelaajat tietävät miten toimia missäkin tilanteessa. Tällöin ratkaisunpaikoissa on suuremmat mahdollisuudet soveltaa omia yksilötaitojaan, kun peli on kollektiivina rakennettu vastustajaa laadukkaammin.