Lukolta sarjan paras peli silloin kun sitä tarvittiin.
Pelin alku oli Lukon vahvaa näytöstä, ylivoimallekin päästiin heti alkuun mutta se ei odotetusti toiminut nytkään ja Blues selvisi siitä. Paikkoja kyllä oli sitten tasakentällisin mutta Jani Nieminen kesti, kunnes sitten se maali tuli hiukan halvasti. Ei Niemisen piikkiin kylläkään mutta muuten, Filip Riska yritti vanhanaikaista kun kulma oli auki, kaatui ja kiekko karkasi lavasta. Velipoika kuitenkin sai oikein namupassin siitä ja pääsi maalin edestä nostamaan 1-0 Lukolle.
Blues tasoitti taas nopeasti ja Lukon omalla maalilla taas. Pakin luistimesta ja Zapolskin jalkojen välistä se verkkoon lirui, en tiedä miksi sitä minuuttitolkulla piti videolta tarkistella.
Toinen erä oli, kuten Äijänsuolla melkein aina, tasoltaan pelin huonoin. Bluesilla oli parhaat paikkansa tässä erässä mutta Zapolski kesti. Ja olihan siinä niitä tilanteita kun tuomarit eivät uskaltaneet pilliinsä viheltää, ei siinä mitään. Lukon johtomaalin teki tärkeiden osumien mies, Matt Generous, mutta kyllä mä siitä ison kunnian pistän Bluesin päädyssä voimalla rouhineelle Lauri Tukoselle. Mutta hieno veto se Matilta oli ja Lukko johti 2-1.
Kolmas erä meni sitten juuri niinkuin Lukon käsikirjoituksessa lukikin. Bluesilla ei ollut erässä yhtään kunnon maalintekopaikkaa, ja kun Ville Vahalahti tyylitteli harjoitellun kuvion päätteeksi ilmasta 3-1 oli peli ratkennut. Sen jälkeen Bluesille tuli kiire ja valtavasti pitkiä kiekkoja. Lopussa kun Blues pelasi ilman maalivahtia, Generous oli lähellä tehdä toisenkin maalin mutta Bluesin pakki ehti siivoamaan kiekon maaliviivalta pois.
Hienon ja tunteikkaan sarjan hieno päätös ja kuten sanottu, loppuun Lukolta sarjan paras peli. Koko joukkueenahan se voitto taas taisteltiin, joka jätkä antoi kaikkensa ja otti mustelmia.
Erityisesti pitää mainita harvemmin kehuja saavat Matt Generous ja Erik Riska. Kumpikin alkaa näyttämään näin kevään korvalla ihan jääkiekkoilijalta. Loistava peli kummaltakin.
Tiedä häntä sitten, en osaa niin paljon Bluesin peliä arvioida että voisin sanoa kuinka iso merkitys Huhtalan puuttumisella tänä iltana oli. Jotenkin vaan tuntui siltä että aiemmissa peleissä tuhojaan tehnyt Tomi Sallinen katosi kuvasta saman tien kun Huhtalakin jäi sivuun.
Ei siinä mitään. Tapparan kimppuun taas niinkuin koko kauden olen sitä hokenut. Ei tämän kauden Tappara niin vahvalta ja pelottavalta tunnu kuin vuosi sitten, mutta altavastaajanahan Lukko siihen sarjaan lähtee, se on selvä. Näkee sitten kuinka käy.
Pelin alku oli Lukon vahvaa näytöstä, ylivoimallekin päästiin heti alkuun mutta se ei odotetusti toiminut nytkään ja Blues selvisi siitä. Paikkoja kyllä oli sitten tasakentällisin mutta Jani Nieminen kesti, kunnes sitten se maali tuli hiukan halvasti. Ei Niemisen piikkiin kylläkään mutta muuten, Filip Riska yritti vanhanaikaista kun kulma oli auki, kaatui ja kiekko karkasi lavasta. Velipoika kuitenkin sai oikein namupassin siitä ja pääsi maalin edestä nostamaan 1-0 Lukolle.
Blues tasoitti taas nopeasti ja Lukon omalla maalilla taas. Pakin luistimesta ja Zapolskin jalkojen välistä se verkkoon lirui, en tiedä miksi sitä minuuttitolkulla piti videolta tarkistella.
Toinen erä oli, kuten Äijänsuolla melkein aina, tasoltaan pelin huonoin. Bluesilla oli parhaat paikkansa tässä erässä mutta Zapolski kesti. Ja olihan siinä niitä tilanteita kun tuomarit eivät uskaltaneet pilliinsä viheltää, ei siinä mitään. Lukon johtomaalin teki tärkeiden osumien mies, Matt Generous, mutta kyllä mä siitä ison kunnian pistän Bluesin päädyssä voimalla rouhineelle Lauri Tukoselle. Mutta hieno veto se Matilta oli ja Lukko johti 2-1.
Kolmas erä meni sitten juuri niinkuin Lukon käsikirjoituksessa lukikin. Bluesilla ei ollut erässä yhtään kunnon maalintekopaikkaa, ja kun Ville Vahalahti tyylitteli harjoitellun kuvion päätteeksi ilmasta 3-1 oli peli ratkennut. Sen jälkeen Bluesille tuli kiire ja valtavasti pitkiä kiekkoja. Lopussa kun Blues pelasi ilman maalivahtia, Generous oli lähellä tehdä toisenkin maalin mutta Bluesin pakki ehti siivoamaan kiekon maaliviivalta pois.
Hienon ja tunteikkaan sarjan hieno päätös ja kuten sanottu, loppuun Lukolta sarjan paras peli. Koko joukkueenahan se voitto taas taisteltiin, joka jätkä antoi kaikkensa ja otti mustelmia.
Erityisesti pitää mainita harvemmin kehuja saavat Matt Generous ja Erik Riska. Kumpikin alkaa näyttämään näin kevään korvalla ihan jääkiekkoilijalta. Loistava peli kummaltakin.
Tiedä häntä sitten, en osaa niin paljon Bluesin peliä arvioida että voisin sanoa kuinka iso merkitys Huhtalan puuttumisella tänä iltana oli. Jotenkin vaan tuntui siltä että aiemmissa peleissä tuhojaan tehnyt Tomi Sallinen katosi kuvasta saman tien kun Huhtalakin jäi sivuun.
Ei siinä mitään. Tapparan kimppuun taas niinkuin koko kauden olen sitä hokenut. Ei tämän kauden Tappara niin vahvalta ja pelottavalta tunnu kuin vuosi sitten, mutta altavastaajanahan Lukko siihen sarjaan lähtee, se on selvä. Näkee sitten kuinka käy.