Bluesin gamesevenit:
Puolivälierä 23.3.2003, Espoo: Blues-Tappara 1-2 ja. Blues johti sarjaa 2-0 ja 3-2. Vieläkin vituttaa. Eihän tästä ole aikaa kuin rapiat 11 vuotta. Tappara meni lopulta suomen mestariksi asti. Tästä alkoi Bluesin todella surkea parin kauden jakso, joka loppui vasta, kun Kari Heikkilä palasi valmentajaksi ja joukkue eteni tokalla yrittämällä mitalipeleihin.
Välierä 3.4.2008, Espoo: Blues-Jokerit 5-3. Elämäni sykähdyttävin urheiluhetki. Ensimmäinen mitali Espooseen vihdoin. Sarja alkoi kolmella vierasjatkoaikavoitolla, kunnes Jokerit vei neljännen pelin selvästi. Blues oli ainoa peliin valmis joukkue viidennessä pelissä. Kuudennessa pelissä roikuttiin ja roikuttiin mukana kunnes Ben Eaves punnersi maalille jatkoajalla ja tasoitti sarjan. Seitsemännessä pelissä Bluesilla järkyttävä virta pelin alussa. Verkkokalvolle on piirtynyt tuosta pelistä kaikki Bluesin maalit: Osala, Rajamäki, Keller, Osala, Rajamäki. Peli oli jo "selvä" kahden erän jälkeen (4-1), kunnes Espoolainen Jani Rita teki kaksi pikamaalia. Hetki roikuttiin jo helvetin partaalla, kunnes Raju-Eki vapautti hallin riemuun. Tuli tippa linssiin katsomossa. Hitto vie, vieläkin kylmää.
Puolivälierä 24.3.2009, Espoo: Blues-Pelicans 8-2. Blues onnistui aivan käsittämättömällä tavalla tupelehtimaan kaikki sarjan kotipelinsä ennen viimeistä. Pelsu siis johti sarjaa 3-2. Blues palasi tasolleen vasta sarjan kuudennessa pelissä vieden pelin peräti 2-7. Seiskapelissä olikin sitten hööki päällä ja ottelu oli ensimmäisen erän jälkeen Bluesille 7-1! Samana päivänä Bluesin A-junnut juhlivat Matinkylässä toiseksi viimeisintä nuorten SM-kultaansa.
Puolivälierä 2.4.2012, Kuopio: KalPa-Blues 1-4. KalPa oli suvereeni kolme ekaa peliä. Voitto kerrallaan Blues nousi jo rinnalle jatkoajalla kuudennessa pelissä. Aika sama fiilis oli silloin itselläni kuin nyt oli lauantaina. Viimeinen peli oli kosmetiikkaa. Tuokkola ei enää saanut KalPaa pelaamaan viimeistä peliä vaan voittaja oli kummankin joukkueiden pelaajien tiedossa jo hyvän aikaa ennen ottelun käynnistymistä.
Mennään tähän päivään. Raumalla vastakkain Lukko ja Blues. Blues on ollut sarjassa pelillisesti parempi viidettä ottelua ja ensimmäisen ottelun ekaa kymppiä lukuunottamatta. Sillähän ei silti ole vittujakaan väliä. Tulosurheilua sano. Ja se taulu on kertonut pelien jälkeen sellaista sävelmää, että sarja on 3-3. Bluesin olis homma pitänyt naulata viime keskiviikkona. Silloin tuskin ei olisi lauantainakaan tarvinnut pelata.
Nyt itsellä on hämmentävän luottavainen olo vierasvoittoon. Veikkaan selkeää peliä, jonka Blues vie paremmalla virralla. Numerot tuskin ovat kovin selkeät kuitenkaan. 1-3, 1-4, 2-4 riippuen siitä kuka sörkkii kiekkoa tyhjiin ja kuka ilman maalivahtia. Lukon pelaajien mentaalipuolesta kertoo se, että pelaajilla on varaa harrastella ajojahtia puhtaan taklauksen perään silloin kuin olisi mahdollisuus naulata sarja.
Aaltonen-Sallinen-Makkonen. Siinä tämän päivän ratkaisukenttä.