Koko eilisen jännitti, ja odotin vain tätä päivää. Yöllä en meinannut saada unta, mielessäni pyöri kaikki mahdolliset skenaariot illan ottelusta. Herätessäni huomasin, että minua jännittää entistä enemmän, ensimmäinen ajatukseni oli: "paljonko otteluun on vielä aikaa?", Kello näytti 9.13, ja ajattelin mielessäni "liian pitkään...".
Kun varmistui, että tänä vuonna vastaan asettuu Jokerit, ajattelin, että 14 ottelua on aivan liikaa, ottelut lässähtävät, ja peleistä jää toiselle huono maku, toiselle parempi.
Olin väärässä.
Tämä ottelusarja on ollut paras, mitä olen elämäni aikana kokenut, tunteet ovat heiluneet pettymyksestä riemuun. Tätä tunteiden sekamelskaa on vaikea sanoin kuvailla, mahtava sarja, johon pystyy vain HIFK ja Jokerit, nuo kaksi Helsinkiläistä kusipäähomo-seuraa. Tässä sarjassa on ollut mahtava seurata molempien joukkueiden tunteiden purkauksia. Voiton hetkellä, ei mistään muusta ole väliä, elämä hymyilee, ja mikään ei voi pysäyttää. Kuitenkin, heti seuraavassa ottelussa toinen joukkue kuittaa ottelusarjan tasoihin.
Tästä ottelusarjasta voi molemmat joukkueet olla todella tyytyväisiä itseensä, kävi illalla miten tahansa. Se, kumpi illalla häviää, on varmasti erittäin pettynyt ja turhautunut, mutta hetken päästä sarjan tasaisuus ymmärretään, ja myös hävinnyt joukkue voi antaa itselleen hyvät paperit.
Illan ottelu tulee varmasti olemaan yksi parhaita kokemuksia, mitä olen koskaan kokenut.
Kiitos HIFK ja Jokerit.