Nyt on sitten aika haudata provokirveet ja hidastusnauhat. Uskoisin että kaikki jokseenkin järjissään olevat stadilaiset myöntävät että sarja on ollut hieno ja yllättävänkin rehti. Tyynysotaan ei ole lähdetty, vaan meistä on otettu surutta. Jäähän ei ole jääty itkemään, ne ainoat itkut ovat tulleet pelaajiston ulkopuolelta ja nekin ovat luultavasti olleet vain (epä)onnistunutta kabinettipeliä.
Ottelussahan voi käydä lähes mitä vain. Paineet ovat valtavat, jolloin se yksi pomppu, kaatuminen, merkkausvirhe tai tönäisy voi tavallaan ratkaista pelin. Marginaalit ovat hyvin olemattomat, ja rostereiden vertailu turhaa. Molemmilla jengeillä on kokemusta, johtajuutta ja nuoruutta. Tänään nähdään kenen pää kestää ja kuka vaihtaa kalsareita pelin jälkeen. Turha puhua mistään pelitavan tuomasta edusta, rosteriylivoimasta, 1800-luvun tilastoista tai Kojon kalsareista. Tässä on vastakkain kaksi tasaista joukkuetta, ja pelaajat kentällä sen ratkaisevat. Lätkäpelissä on niin monta muuttujaa ja sattumaan pohjautuvaa käännettä, että mahdoton tätä on ennustaa. Hifk on pienoinen suosikki vaihto-oikeuden takia.
Mutta kävi pelissä mitä tahansa, niin pelin jälkeen ei tulisi mieleenkään alkaa louksuttamaan leukoja ja provosoimaan/kitisemään. On tämä ollut niin hieno sarja. Jos tuomarit ovat paskoja, niin olkoot. Jos Niemi tekee merkkausvirheen jatkoajalla, niin tehköön. Jos Kojo kakkii housuun niin kakkikoon. Jokerit ovat tehneet tästä niin hienon taistelun että sen tuomaa ylpeyttä ei edes tämän iltainen tappio voi pyyhkiä. Ja uskoisin että naapurissakin voidaan pitää pää ylhäällä ylpeänä, vaikka Jokerit menisikin jatkoon. Sen verran hienoa taistelua ja peliä on siellä esitetty, Kojosta huolimatta (saa hymiöidä).
Monesti kamppailulajeissa näkee että ensin matsissa hakataan toista kuin vierasta sikaa, mutta matsin loputtua halaillaan kuin ylimmät ystävät. Tässä on vähän samaa henkeä, kohta on 7 peliä tahkottu mutta pelin jälkeen tekisi mieli halailla tuloksetta riippumatta naapurileiriä. On tämä niin hienoa aikaa ollut, ja yhdessähän tässä on tehty draamaa ja viihdettä.
Mutta palstalla ei voi olla huomaamatta suomalaista mentaliteettia. Molemmat leirit pohjustavat jo mahdollista tappiota sanomalla "jos hävitään niin ei haittaa...". Kuten itsekin olen tässä tehnyt. Vanha tapahan on, että on häpeäksi rehennellä. Jos vaikka ei onnistukaan siinä mitä uhittelee. Voi sitä häpeän määrää! Jos hehkutan että "tänään narrit vievät naapuria kuin kissaa jojossa" niin jos näin ei käykään se on todella häpeällistä. Onko?
Tässä suhteessa tällä maalla olisi niin urheilussa kuin monessa muussakin asiassa opittavaa niiltä mailta, joilla on sitä "voittamisen kulttuuria". Länsinaapurista voidaan hakea oppia vaikka ensimmäisenä.
Mutta tsemppiä molempiin leireihin, niin kentälle, vaihtoaitioon kuin katsomoonkin. Kohta kajahtaa!
