Eikö samat Ahoset, Larinnot, Ollit ja muut samanlaiset selittelijät hypänneet vielä helposti kärkikymppiin jo vuosia sitten? Onko ne todella niin paskassa kunnossa vai onko niillä niin huonot välineet vai huono valmennus vai mistä tuo voi johtua? Eikai laji ole voinut muuttua niin radikaalisti niistä ajoista kuin vaikka Ahonen edellisen kerran voitti mäkiviikon? Tämä vastaa sitä, että paras suomalainen kuulatulos olisi 14 metriä ja keihäs lentäisi 71 metriä.
Kyllä hyppäsivät. Toki kaikkien ura on ollut katkolla jossain vaiheessa, mikä ei voi olla näkymättä.
Ahosen toinen paluu on ollut ihan alkua lukuunottamatta täysi katastrofi erinäisten terveysongelmien takia. Ja silloin kun Kuningaskotka on kunnossa, hän sortuu rajuun yliyrittämiseen, joka on mäkihypyssä tuhoisaa. Jannen ongelmat liittyvät terveyteen ja mentaalipuoleen.
Larinnon huippuvire katosi Garmischin pahan kaatumiseen silloin viisi vuotta sitten. Sen jälkeen hyppääminen on ollut erittäin väkinäistä ja miehen maineikas fysiikkakin otti osumaa. Tässäkin tapauksessa henkinen puoli on(ainakin Niemisen mukaan) se ongelma. Periaatteessa Larinnolla on yhä saumat olla maailman kärkeä, mutta hänellä on niin iso henkinen takalukko että pärjääminen on mahdotonta.
Harri Olli on kaikille tuttu tarina. Hänkin ehti lopettaa uransa, mikä romahdutti fysiikan, jota koko ajan yritetään saada kuntoon. Olli on kasvanut henkisesti, ongelmat ovat nykyään mainitsemallani fysiikkapuolella, joka ei ole mäkihypyn vaatimalla tasolla.
Kun yhdistetään hyppääjien omat ongelmat Suomen mäkihypyn rakenteellisiin ongelmiin(resurssipula, vanhat virheet, johtoporras jne.), niin tulos on nähdyn kaltainen.