Ainakin Bischofshofen osoitti, ettei Schlierenzauer sössinyt Innsbruckia minkään paineiden takia, koska heti Bissenissä hän palasi omalle huipputasolleen, joka on samalla koko mäkimaailman huipputaso. Ihan selkeästi Gregor S:n ja Jacobsenin kiertue oli tämä kattaus.
Kummasti vaan Kojonkoski nostaa Norjan joukkueeseen huippuja. Juuri tästä Jacobsenista ei tiedetty mitään, ennen kuin Kojonkoski hänet joltain B-projektin leiriltä löysi. Niin Kojonkoski on nostanut huipulle Norjan menetettyinä tapauksina pidettyjä hyppääjiä.
Voi olla, että Suomessa lajin sisäinen hierarkia on jäykkä, koska on totuttu siihen, että yksi hallitsee ja muut eivät hallitse. Vuosikausia koko hässäkkä on pyörinyt vain Ahosen ympärillä. Ei Torinossakaan ketään kiinnostanut se, että Hautamäki nappasi mitalin, vaan se, että Ahonen EI napannut.
Muutenkin mäkijoukkueen tunnelma on niin nega ja vakava kuin mikään voi olla. Vasta Arttu Lappi on ollut poikkeus moneen moneen vuoteen. Ja kun katsoo läpeensävittuuntuneen Nikusen murjottamista valmentajalavalla, niin tarvitseeko kauan miettiä, mistä se nega tulee.
Kannattaisi varmaan perustaa kaksi mäkiryhmää: Toiseen Nikunen, Ahonen ja Hautamäki ja toiseen ryhmään joku uusi valmentaja ja muut hyppääjät. Voisi katsoa, tuleeko toisesta ryhmästä mahdollisesti rentoutuvan tunnelman myötä parempia suorituksia.