Luonto on ihmeellinen

[Volframikarbidi]

Vessanpöntön taakse on majoittunut aika hyvänkokoinen hämähäkki, ei mikään tarantula mut Suomen mittakaavalla ihan muhkea. Kuulemma asunto jossa on hämiksiä on hyvässä kunnossa, tiedä siitä sitten mut eipä täällä ainakaan muita öttiäisiä ole näkynyt joten olkoon tuolla sitten. Eipä tuo pidä meteliä eikä ruokaa/juomaa kysele.

Annoin nimeksi Venla, Huuhaa-Innasen Vessavenla -biisin ideoimana.

 

[MegaForce]

Tulin hetki sitten kaupasta takaisin kotiin, ja huomasin että muutaman metrin päässä tallustelee aito stadilainen kettu. Eipä ollut minusta moksiskaan, vaan keskittyi omaan tekemiseensä. Kääntyi risteyksestä toiseen suuntaan, mihin itse kävelin.

 

[Petros]

Olin viikko sitten mettähommissa vähän syvemmällä metikössä. Siinä sahailin monta tankillista Huskulla ja kun lopetin pimeän tuloon alkoi mettästä kuulua oksien ja risujen katkeilua. Äkkiä tsekkaan kuka ihme pyörii samoilla rytöillä. Näin alle 100 metrin päässä jonkun joka kantoi tuuheaa kuusta poispäin.

Tarkemmin kun tähystin niin silmät tuijottaa kohti ja korvat pystyssä. Komea naarashirvi toljotti niin paikallaan ettei äkkiseltään huomaisi koko komeutta.

Aloin jutteleen elukalle ja eihän se kauaa jaksanut mun jaarituksia kuunnella, elukka käänsi peräpeilin meitsille ja hitaasti lähti löntystäen pois päin.
Kuulin tutulta joka teki ammatikseen mettää niin näillä mailla hirvet useastikin talvella pyöri savotoilla. Eivät pelännyt sahan ääntä kuten nytkään. Mänty maistuu ,oksat ja latvukset herkkua.

Hieno kohtaaminen.


Ai niin, haapaa oon kaatanut jo vuosikymmenen ja jättänyt metsään, rusakoille maistuu.