Viestin lähetti CMX
Joo, unohda koko juttu. Luin tuon viestisi loppuun vasta kirjoitettuani viestini. Pitääpä olla tarkempi tästä lähtien.
Nou hätä! Mikäli haluat niin voin poistaa tuon oman edellisen - aiheettoman - viestin tyystin.
Nyt itse asiaan, eli henkilökohtaisempia mielipiteitä luonnonsuojelusta.
Muutamissa ketjuissa, kuten ydinvoimakeskustelu, hirvenmetsästys ja luontoaktivistit tjsp, olen jo omia mielipiteitäni tuonut esille hyvin yleisluontoisesti mutta kertaus ei ole pahitteeksi. Ehkäpä tämän ketjun myötä tulen ulottamaan asian käsittelyn entistäkin henkilökohtaisemmalle tasolle.
En pidä itseäni minään aktiivisena luonnonsuojelijana vaikka samalla teen oman pienen osani luonnon hyväksi hoitamalla jätteiden lajittelun, käyttämällä julkisiakulkuneuvoja tai polkupyörää liikkumiseen, tarkkailemalla hivenen omia kulutustottumuksiani - joskin tässä olisi kohtuullisen paljon parantamisen varaa.
En kuitenkaan luonnonsuojelullisista syistä harrasta ainoankaan liikkeen boikotointia, Shell'in tuotteita en käytä mutta syyt löytyvät muualta.
Tiedostan monissa tapauksissa ongelmat mutta ehkäpä olen liian laiska toimimaan tilanteen korjaamiseksi, toisaalta, en katso nykykehityksen vaarantavan luontoa vaan pitemmällä tähtäyksellä teknologistuminen voi koitua sen pelastukseksi tai ainakin helpottaa luonnon tilaa verrattuna pahimpaan mahdolliseen ennusteeseen.
Näen kuitenkin asiat niin, että ydinvoima on käytettävissä olevista energiamuodoista tällä hetkellä se paras mahdollinen joten tässä on syy miksen hyväksy ydinvoimanvastustajien tuulesta temmottuja selityksiä ydinvoiman haitallisuudesta. Ydinvoiman kannattaminen on mielestäni oikean suuntainen askel luonnon puolesta. Eikä ydinvoiman kannattaminen sulje pois vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittelyä ja tutkimista, en kuitenkaan usko, että tuulivoima koskaan tulee nousemaan siihen asemaan johon sitä optimistisimmissa arvioissa ollaan nostamassa - en Suomen mitassa enkä edes globaalisesti arvioiden. Aurinkovoima on taasen aivan toinen juttu, mutta sen todellinen hyödyntäminen on vasta aluillaan ja ennen kuin siitä tulee varteenotettava kilpailija on parempi turvautua ydinvoimaan kuin kivihiileen tai öljyyn. Tässä suhteessa mielipiteeni eroaa varsin jyrkästi luontoaktivistien mielipiteestä.
Puhuessamme luonnonsuojelusta on meidän mietittävä mitkä ovat tärkeimmät priotiteettimme, luonnon moninaisuuden säilyttäminen vai jokin muu. Mikäli ensimmäinen niin tuolloin moni luonnonsuojelullinen toimi on kannatettava mutta ennen tätä päätöstä meidän on mietittävä, kannattaako panostaa kaiken mahdollisen pelastamiseen vai kohdistammeko varamme johonkin tiettyyn sektoriin. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä joihin vastauksen antaa vain avoin ja tasa-arvoinen keskustelu, ei yksipuolinen sanelupolitiikka.
Samalla ihmisen on myös kannettava vastuu tekemisistään, koska olemme omalta osaltamme muuttaneen luonnon normaalia tasapainoa rutkasti on meidän omalla toiminnallamme pidettävä tätä tasapainoa yllä, vaikka sitten keinotekoisesti (esim. hirvenmetsästys). Meillä on siis valtaa mutta meillä on myös vastuu - valtaa me osaamme käyttää mutta vastuun kohdalla on hivenen niin ja näin.
Aktivismi on mielestäni hyväksyttävää mutta sillä edellyyksellä, että he turvautuvat laillisiin keinoihin eivätkä väkivaltaan tai terrorismiin. Mielenosoitukset - kun ne ovat laillisia - ovat mielestäni hyväksyttäviä ja joskus jopa suositeltavia keinoja. Mikäli demokratian keinoin vaikuttaminen on mahdotonta tai kaikki keinot on jo käytetty loppuun, (tuolloin kyseeseen tulevat yleensä kehittymättömät maat), olen valmis hyväksymään sen, että tietyissä tilanteissa turvaudutaan laittomiin tai puolilaittomiin keinoihin kuten alusten saartamiseen, hakkuiden estämiseen tms. Näen nämä toimet hyväksyttävinä vain silloin kun niiden avulla on mahdollista saavuttaa jokin todellinen päämäärä.
Eräissä tapauksissa ymmärrän laittomat toimet ilman demokraattista vaikuttamistakin, tuolloin kyseessä ovat tilanteet joissa demokratian keinoin ei ole mahdollista tai aikaa estää jonkin valtion/(yrityksen) harjoittamia laittomia toimia, esim. joku maa päättää aloittaa valaiden massapyynnin - tuolloin pidän täysin hyväksyttävänä sitä, että pyyntiä koetetaan häiritä mahdollisuuksien mukaan. Kyseeseen tulevat kuitenkin selkeät yksittäistapaukset, eli kyseinen toiminta ei saisi olla tavanomaisin vaikuttamiskeino vaan se viimeinen keino vaikuttaa - poikkeustapaus siis.
Teknologiaan turvautumalla onnistumme välttämään ennustetut kriisit, mikäli hylkäämme teknologian suomat mahdollisuudet olemme vaikeuksissa, sillä kuten jo monasti todettua, ihminen tuskin haluaa palata takaisin 1800-luvulle. Mikäli rohkeutemme ei riitä haasteeseen vastaamiseen on otettava käyttöön muut keinot. Tappaisimmeko ½ ihmiskunnasta pelastaaksemme tämän pallon? Onko muita ehdotuksia?
vlad#16.