Luokkakokoukset ja ihmiset menneisyydestä

[pernaveikko]

Vitutusketjusta:

Vanhat koulukaverit ovat järjestämässä tapaamista pitkästä aikaa. Tarkoitus on tavata rennon illanvieton merkeissä, ei mitään ohjelmaa tai muutakaan pönötystä. Tänään tuli kutsu ja selvisi, että iltapala (pakollinen) on sitten 65€. No jos en ole suurinta osaa porukasta nähnyt kolmeenkymmeneen vuoteen, niin tuskin on ihan välttämätöntä nytkään. Pitäkää tunkkinne.

Huvittavaa. Joillakin tietyillä on vissiin se pätemisen tarve, vaikka varmasti tietävät ettei varsinkaan jostain koululuokasta, missä vielä oli kaikenlaisia ihmisiä eikä pelkästään oman kuplan väkeä, tule kaikista turhamaisia.

--

Minut on kerran kutsuttu luokkakokoukseen. Se oli joitain vuosia lukion jälkeen. Sinne olisi ehkä voinut vaikka mennäkin, mutta eipä tullut mentyä. Tuo vielä menee, mutta kaikki muu pitkän ajan jälkeen yritettävä viritelmä on aivan käsittämätöntä keinotekoista paskaa. Miksi tosiaan pitäisi tavata joitain ihmisiä kymmenien vuosien päästä vain siksi, että joskus oltiin samalla luokalla? Ala-asteella oli pöhinää, että pidetään sitten vuonna 2000 luokkakokous, kun se oli niin jännittävä vuosiluku. En tiedä oliko sellaista, en ainakaan saanut kutsua.

Onko joku käynyt ja oliko kaikilla niin mukavaa? Kehtaako joku myöntää järjestäneensä jotain kokouksia? Miten meni? Mitähän 65 eurolla mahtaa edes saada?

Muutenkin ahdistaa useimmat ihmiset menneisyydestä. Esimerkiksi siis entiset työkaverit ja muut. Toki miehillä on paljon puolituttuja ja kaverin kavereita ja mitä kaikkea niitä on. Ei sellaiset ahdista, jos näkee jotain porukkaa minkä kanssa on istunut pubissa. Miehillä nyt muutenkin on parempiakin kavereita mitä ei syystä tai toisesta ole nähnyt aikoihin, mutta silti juttu jatkuu yhtä luontevasti kuin olisi edellisestä tapaamisesta kuukausi tai pari.

Se on aivan kammottavaa, kun joku vanha työkaveri tai vastaava tulee moikkaamaan jossain kesätapahtumassa vaikka ja tämä helvetin "mitäs sä muuten teet nykyään?" Jos olemme joskus olleet samassa työpaikassa ilman mitään muuta yhteistä tai yhteyksiä, niin eikö asian voisi vain antaa olla? Niitäkin tapauksia on aina välillä, kun joku tulee juttelemaan kuin paraskin kaveri ja et vain millään saa päähäsi kukahan tuo mahtaa olla.

Pääsääntöisesti siinä on syy miksi niiden ihmisten kanssa ei ole enää tekemisissä ja miksi pitää tekohengittää jotain mitä ei voi eikä varsinkaan tarvitse pelastaa.

Jos joku tykkää, niin eihän se väärin ole, mutta pitää myös ymmärtää se, että monia ei vain taida kiinnostaa ja sitä ei pidä ihmetellä.

 

[Hereworth]

En menisi luokkakokoukseen mistään hinnasta. Pidän yhteyttä niiden noiden aikojen kavereiden kanssa, joita oikeasti siedän, muutenkin.

 

[Blöö]

@pernaveikko Mun tapauksessani tuohon 65€ illalliskorttiin on puoliksi hyväksyttävä syy, sillä 18-vee täytettyämme käytiin säännöllisesti bailaamassa Pöntössä (http://www.ravintolahaikaranpesa.fi/ravintolahaikaranpesa/), joka siihen aikaan oli hyvä paikka juoda sopuhintaista olutta, tavata frendejä ja mimmejä ja sillai. Nyt siitä on tullut vähän kalliimman luokan paikka, eikä minusta sinne olisi mikään pakko ängetä. Kyllä sen 65 egee saisi revittyä, mutta kun olin kahden vaiheilla muutenkin. Koko idea vapaamuotoisesta tapaamisesta kyllä muuttui joksikin ihan toiseksi.

Silloin kun mä täytin 18, oli koko pääkaupunkiseudulla vain kourallinen kuppiloita, jotka huolivat sen ikäiset sisään. Yleensä raja oli 20 tai 21 vuotta. Siksi myös Pöntössä kävi jengiä aika laajalla säteellä. Me taas käytiin Natsalla, Tavalla, Bottalla, Sircus Maximuksessa Mäkelänkadulla jne. Oi niitä aikoja!

 

[ISH]

Kyllähän luokkakokoukseen menevät mieluummin sellaiset, joilla on esim. hyvä työpaikka, perhe ja omistusasunto. Vaikka ei pätemisentarvetta olisikaan.

Ja pois jäävät helpommin sellaiset, joita elämä ei ole niin hyvin kohdellut, kuten pettter. Vaikka eivät itseään häpeäisikään.

 

[Turha Kaukalo]

Mielelläni menisin luokkakokoukseen retostelemaan elämälläni, joka landekaupungin mittapuulla on ollut menestys. Ehkä joskus vielä tulee luokkakokous? Tosin, tämä on vitun masentavaa, eivät ne kusipäät ymmärrä jutuistani hevosen vittua. Ei ollut kouluaika hyvää aikaa ja nyt tekisi mieli vähän tasoitella tilejä. No niin, on tässäkin TOSIN, sillä Facebookin avulla olen tullut yhyttäytyneeksi niiden parin aivot omaavan tyypin kanssa ja, kuten @pernaveikko yllä kuvasikin, jatkoimme siitä mihin joskus jäimme. Yks akka on muuten seonnut täydellisesti! Naurattaa sen jutut, mut kuitenkin ihan hyvällä naurattaa ja kai se on elämässään onnellinen. Frendi sitä kävi lukiossa laittaas, mistä pisteet, molemmille. Eniten kaunaa minulla on toki yläasteen luokka"kavereita" kohtaan. Lukiossahan oli jees, siellä ainoat todelliset ongelmat tulivat opettajainhuoneen puolelta, eikä siinä mitään.

Eli kyllä, tahtoisin mennä luokkakokoukseen vähän tasaamaan puntteja. Nimenomaan yläasteen luokkakokoukseen.

 

[H.Incandenza]

Kävin luokkakokouksessa aikoinaan. Kyseessä oli nimenomaan ylä-asteen luokkakokous ja se pidettiin kun 10 vuotta tuli täyteen yläasteen loppumisesta. Olin silloin vielä opiskelija. Harmillisesti kaikki mulkuimmat hampuusit sieltä luonnollisestikin puuttuivat. En päässyt reteilemään niillä lakiopinnoillani, mutta tuskin ne niitä olisivat arvostaneet kuitenkaan. Suurin osa osallistujista oli luokan tyttöjä. Pari miestä minun lisäkseni. Saunottiin ja käytiin baarissa. Ihan mukavaa. Vähän pääsin kehumaan ja näyttämään kuinka isossa maailmassa otetaan tanssilavat haltuun. Mutta hankalaa kunnon leuhottaminen oli kuyitenkin persaukisena opiskelijana kun amikseen menneet olivat jo työelämässä ja tienasivat hyvät tauhkat. Jännä kyllä, aika vähän akateemisia oli tullut siitä porukasta. Tai ei se tottapuhuen yllättävää ole. Ilan päätyttyä lähdettiin eri teille. Mitään yhteyksiä sen jälkeen ei näihin ole ollut. Seuraava luokkakokouskin olisi pitänyt jo järjestää mutta kukaan ei järjestänyt. Enkä varmaan menisikään kun virkamiehenä on hankala leuhottaa yhtään mistään. Pari kaveria minulla on yläasteajalta samalta luokalta, mutta ne eivät olleet tuolla mukana.

Mutta leuhottamisen ja reteilyn takia niitä järjestetään. En näe muuta järkeä niissä. Tosin silloin pitäisi varmistaa että ne mulkuimmat ovat mukana ja että ne ovat epäonnistuneet elämässään kunnolla.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kävin maalaiskylän yläastetta vv. 1983-1986. Seiskaluokan aloittamisen 30-vuotisjuhlan kunniaksi pidettiin luokkakokous vuonna 2013, mutta muiden menojeni vuoksi en päässyt tuolloin paikalle. En tosin tiedä olisinko mennyt muutenkaan. Minulla ja useimmilla ex-luokkakavereilla ei ole yhtään mitään yhteistä, siis sen lisäksi että olemme käyneet samaa koulua. Muutaman koulukaverini kanssa olen ollut säännöllisesti tekemisissä näihin päiviin saakka, ja heitä nähdäkseni minun ei tarvitse mennä erikseen mihinkään luokkakokouksiin.

Ehkä ensi kerralla menen paikalle, jos joku vielä ottaa asiakseen järkätä kokouksen. Voisihan se olla mukava saada päivitystä, keistä kaikista on tullut isoisiä ja isoäitejä.

 

[FASlapsi]

Enpä ole tainnut mennä yhteenkään luokkakokoukseen, ysiluokan kokous järkättiin muistaakseni tosi nopeesti tyyliin heti kun kaikki oli 18-vuotiaita, suurin osa samasta porukasta oli silloin vielä samassa lukiossa tai amiksessa niin se oli jotenkin vähän turha ja en laiskuuttani ja epäsosiaalisuuttani vaan sitten sinne mennyt. Lukiokokous oli joskus mutta en sinnekään mennyt, olin melko näkymätön hiihtelijä lukiossa niin tuskinpa siellä muut random-hessut ja hessuttaret minua osasivat edes kaipailla.

Ala-asteikäisten kavereiden kanssa oon kyllä sitten säännöllisen epäsäännöllisesti muuten vaan tekemisissä ilman mitään kokouskutsuja, kaikki sieltä jääneet tutut ja kaverit tosin ovat miespuolisia, luokan tyttöjen touhuista en tiedä oikeestaan tuon taivaallista kenestäkään. Tai no joo, facebookista muutaman menoista kyllä vähän on perillä, ennen mitään tämmösiä nykyajan kotkotuksia nuo luokkakokoukset varmaan on olleetkin hyviä leuhotusmestoja vanhoille tutuille, mutta nythän saman voi tehdä kätsysti humblebraggaamalla jonnekin vitun Twitteriin tai Snapgrammiin tai mihin lie Instabookiin että tiesittekö että 500 euron tippiä pidetään täällä Singaporen Marina Bay Sandsissa aika pienenä, mä en tiennyt, onneks sentään jätin 2000€ tolle jätkälle joka toi mun kultaharkkokokoelman sviittiini.

 

[Musta Nuoli]

Vastasin tähän asiaan toisessa ketjussa eilen, mutta kun tälle kerran oma ketjukin perustettiin, niin laitetaan aiheesta tännekin.

Jos ei ole joitain tyyppejä nähnyt vaikkapa 20 vuoteen eikä millään lailla kaivannut, niin miksi sitten kokoontua tasavuotena tapaamiseen tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa? Jos on kouluvuosilta tms. joku ystävä tai tuttava jäänyt, niin tätä on varmasti sitten tavannut muutenkin. Jos ei ole jäänyt, niin eipä niin väliäkään. Osaa ei varmasti edes halua nähdä.

Kerran olen ollut yhdessä luokkakokouksessa, se oli 10 vuotta kuudennen luokan päättymisestä joskus viime vuosituhannen loppupuolella. Siinä vaiheessa se vielä meni, koska iso osa porukasta oli ollut sitten yhdessä yläasteella ja/tai lukiossa, ja viime näkemisestä oli monen kohdalla sen verran vähän aikaa, että ihmiset vielä tunsi ja tiesi eikä kyse ollut täysin ventovieraiden tapaamisesta. Eipä tuostakaan silti mitään käteen jäänyt, yhdenkään vieraammaksi jääneen luokkatoverin kanssa en jatkossakaan sen enempää yhteyksissä ollut.

Ala-asteen ajoilta minulla on kaksi pitkäaikaista ystävää, ollakseni heihin yhteydessä en tarvitse mitään vuosipäivää vaan voin laittaa viestiä koska vain. Muihin en ole missään yhteydessä ja isoa osaa en edes muista, yläaste- ja lukioaikaisista tapauksista puhumattakaan. 12-vuotiaat luokkakaverit ovat nyt nelikymppisiä tuntemattomuuksia, jotka voisivat olla keitä tahansa satunnaisia ohikulkijoita ja jotka kiinnostavat yhtä paljon kuin satunnaiset ohikulkijat eli eivät juurikaan.

Nyt en taitaisi edes jaksaa lähteä luokkakokoukseen. Parin varoituksia saaneen juoppolallin ja/tai lapsia fyysisesti kurittaneen käyneen kusipäisen opettajan hautajaisiin voisin mennä vilkaisemaan, että ovat varmasti kuolleita. Yksi ainakin varmuudella on, toivottavasti myös yksi toinenkin makaa jo mullan alla eikä sieltä käsin enää häiriköi.

 

[Klassinen sentteri]

Vuonna 2011 kävin luokkakokouksessa. Ainoa mitä jäi mieleen oli, että koulun seksikkäimmästä tytöstä oli tullut kammottava possu.

 

[El Lude]

En menisi luokkakokoukseen mistään hinnasta. Pidän yhteyttä niiden noiden aikojen kavereiden kanssa, joita oikeasti siedän, muutenkin.

Yllä oleva teksti kuvaa aika lailla täydellisesti omia tuntoja. Ala-yläkoulu-lukio ajoilta pidän yhteyyttä kolmeen ihmiseen. Pahaa loppuelämää vain kaikille muille ku*ipäille.

 

[pettter]

Oliko se just 2000 kun oli ala-asteen luokkakokous, vaikka ei siitä montaa vuotta ollut kulunut. Tai noin mä sen päiväyksen muistin kadonneesta luokkasormuksesta. Kahdelle kaverille ehdotin ja molemmat lähti, vaikka ei nekään kyllä sitä muistanut. No ei me sieltä Lintsiltä sitten ketään löydettykään.

Olis kyllä kiva nähdä ja kuulla kuulumisia, vaikka toisaalta en ole niitä moniakaan edes miettinyt koulun jälkeen ettei silleen ole mitään kaipuuta.

Mun mielestä mä tuun kaikkien kanssa toimeen. Tietenkin enemmän sitten haluaa hengailla suht samanlaisten tyyppien kanssa.

 

[pettter]

Kyllähän luokkakokoukseen menevät mieluummin sellaiset, joilla on esim. hyvä työpaikka, perhe ja omistusasunto. Vaikka ei pätemisentarvetta olisikaan.

Ja pois jäävät helpommin sellaiset, joita elämä ei ole niin hyvin kohdellut, kuten pettter. Vaikka eivät itseään häpeäisikään.

Miten elämä ei ole kohdellut hyvin? Esimerkiksi yks mun naispuolinen kaveri rakastaa leipomista ja on päässyt unelmiensa ammattiin niin eikö elämä ole kohdellut sitä hyvin? Ja toinen kaveri ei halua lapsia ja on nyt siinä haluamassaan tilanteessa niin tarkoittaako toi ettei elämä ole kohdellut sitä hyvin? Lähes kaikkihan täällä on just sitä mitä haluaakin olla, eli tavallaan siinä parhaimmassa mahdollisessa tilanteessa. Kaikki kuitenkin tietää että esimerkiksi koulun käymällä ehkä pääsee sen alan ammattiin jne. No jotkut tietty ei vaikka sairauden takia kykene tai jonkun muun syyn takia. Terveys itse asiassa on tuohon parempi esimerkki kuin tuollaiset, jotka eivät silleen yleisellä mittarilla päde. Mun mielestä silloin on hieman jopa provoilua sanoa niin.

 

[cottonmouth]

Onpas täällä angstia, tosin varmasti osittain ihan ymmärrettävistä syistä.

Vuonna 2010 oli ysiluokan luokkakokous Kouvostoliitossa ja luokasta (~ 30 oppilasta) taisi olla neljä poissa. Hauskaahan tuolla muistaakseni oli. Syötiin ja aika kosteaksihan se ilta lopulta kääntyi. Menisi erittäin mielelläni myös lukion luokkakokoukseen, jos sellainen saataisiin aikaan. Pari vuotta sitten oli jotain yritystä, mutta kaatui ilmeisesti puuhanaisen muuttoon ulkomaille. Ylipäätään varsinaisista ystävistä on selkeä enemmistö nimenomaan lukioajalta, joka muutoinkin taisi olla ehkä sitä elämän parasta aikaa, vaikka silloin sitä ei ehkä osannut niin arvostaa aina.

 

[pernaveikko]

Olis kyllä kiva nähdä ja kuulla kuulumisia, vaikka toisaalta en ole niitä moniakaan edes miettinyt koulun jälkeen ettei silleen ole mitään kaipuuta.

Ei olisi kiva nähdä, mutta pieni stalkkaus voisi olla ihan kivaa. Eli sellainen CIA-tyylinen kansio missä olisi tuore valokuva ja sitten tietenkin pojilla ja lespoilla myös tyttöystävän kuva. Sen lisäksi sitten pieni yhteenveto mitä ja missä on tullut pyörittyä.

 

[Styge]

Kahdet luokkakokoukset on käyty. Ei hajuakaan minkä koulun tai luokan, mutta eipä sen niin väliä, kun aika sama se nippu oli. Molemmilla kerroilla keskittynyt ihan rehdisti alkoholin hörppimiseen ja ollut ihan oma kusipäinen itsensä. On siellä toki muutama kaveri, joihin tulee vieläkin välillä pidettyä yhteyttä. Ihan hauskoja tapahtumiahan ne on ollut, vaikka aika vähän osan porukan jutut kiinnosti. Molemmat luokkakokoukset on kuitenkin päättyneet yöhön eri luokkalaishoratsujen kanssa. Molemmat ois kuulemma tarvinu kullia jo teininä, mutta ei kuulemma tullut vastakaikua. No, toivottavasti niiden naisten elämä on nyt parempi ja voi kuulua niiden muiden joukkoon.

 

[Amerikanihme]

Jossain toisessa ketjussa jo muistaakseni tästä asiasta kirjoitinkin. Olin luokkakokouksessa muistaakseni noin 5 vuotta lukion päättymisen jälkeen, ja siitä en paljon muista muuta kuin että pari yllättävää kaveria oli ruvennut tupakoitsijoiksi. Toisen luokkakokouksen lukiolle järjestin sitten osin etäisesti itse, 15 vuotta lukion valmistumisesta. Noin puolet joukkueesta saapui paikalle. Ei siinä ollut enää mitään sellaista hyvää luokkahenkeä kuin silloin aikoinaan muistan olleen lukiossa. Ihmiset olivat muuttuneet ulkonäöltään, eikä oikein juttelun aiheitakaan löytynyt. Aika pettymys oli se kokoontuminen. Sen jälkeen en ole noissa kokouksissa ollutkaan. Osin pitkän matkan takia.

Kyllä monesti ajattelen pitkään, että miten entiset luokkatoverit nykyisin voivat, mitä heille kuuluu jne. Olen yrittänyt guuglaamalla ronkkia tietoja, ja joistakin heistä sitä löytyy, mutta varsinkin tyttöjen kohdalla tilanne on hankala, kun naimisiinmenon johdosta sukunimi on usein muuttunut, enkä tiedä niitä uusia nimiä. Onhan olemassa kai joitain saitteja kuten koulukaverit.com, joista löytyisi muutamia kavereita, mutta en ole viitsinyt niihin liittyä, tiedä mikä noitavaino niistäkin kehkeytyisi ja pääsisikö niiden roskapostista jne. koskaan eroon.

Ai että luokkakokouksien tarkoitus on kehua itseään ja uransa etenemistä? En tuosta ollutkaan tietoinen. Minulle se kyllä merkitsisi ihan jotain muuta, kuten kuulumisten vaihtamista jne.

 

[calvin]

Yläasteen luokkakokous pidettiin joskus n. vuonna 2000 ja kävin ihan mielenkiinnosta katsomassa. Sinällään ei yllättänyt että suurin osa siitä porukasta oli jäänyt henkisesti edelleen yläastetasolle. Kovinkaan moni ei jatkanut yläasteelta lukioon kuten itse tein vaan päätyi kukin tahollaan erilaisiin duunarihommiin. En tuntenut juurikaan kuuluvani siihen joukkoon. Joitakin vuosia myöhemmin oli sitten lukion luokkakokous, joka olikin sitten täysin päinvastainen kokemus. Käytännössä juttu jatkui siitä mihin lukiossa loppui ja tuntui ettei koskaan oltu erossa oltukaan. Minusta oli mukava nähdä että ne jotka joskus olivat hyviä tyyppejä olivat sellaisia edelleen. Hauskaa oli mutta yhteyksiä ei ole pahemmin pidetty.

 

[cottonmouth]

Sinällään ei yllättänyt että suurin osa siitä porukasta oli jäänyt henkisesti edelleen yläastetasolle. Kovinkaan moni ei jatkanut yläasteelta lukioon kuten itse tein vaan päätyi kukin tahollaan erilaisiin duunarihommiin. En tuntenut juurikaan kuuluvani siihen joukkoon.

Varmasti vaikuttaa "viihtymiseen" ja siihen kuinka "omaksi" entiset luokkakaverit kokee, se mihin ovat jatko-opinnoissa päätyneet jo toisella, saati sitten kolmannella, asteella. Omalta yläasteluokalta kaikki taisivat mennä lukioon ja sen vielä läpi käydä eli eipä ihme, että siinä kermapersejoukossa tunsi olonsa meikäläisen kaltainen puppeli kotoisaksi. Noin olen näemmä kirjoitellut viime syksynä, kun kysytään mitä yläasteen luokkakavereista on tullut:

Neljä lääkäriä, kahdeksan diplomi-insinööriä, pari ekonomia, ensihoitaja, ex-missi ja nykyinen sirkustaiteilija, AMK:sta valmistuneita, jotka toimivat nykyisin melko monella, lähinnä kaupallisella alalla, koulunkäyntiavustaja ja yksi on kai luisunut vähän väärille raiteille elämässään. Yksi on siirtynyt ajasta ikuisuuteen sairaskohtauksen(?) takia, vaikka asiat olivat sinällään ihan mallillaan. Parista kolmesta ei ole havaintoa.

Sinällään jengillä on, se mitä tiedän, mennyt kokonaisuutena todella hyvin ja kai se näkyi mm. siinä, että 2010 pidetyssä luokkakokouksessa lähes kaikki olivat paikalla. Toisaalta Kouvostoliittoon ei ole jäänyt kuin neljä 30:stä eli se kai selittää osan siitä hyvin menemistä.

Toisaalta allekirjoittaneelle ei koulutustausta ole koskaan ollut mitenkään määräävä tekijä sen suhteen kenen kanssa tulen toimeen ja juttuun. Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi ja mulkku on mulkku. Siksi kavereita löytyy varsin erilaisista taustoista, vaikka ystävät ovat aikalailla peräisin noilta lukiovuosilta.

 

[Styge]

Isointa paskaahan näissä on se, että monilla on jo lapsia. Osalla suurperheitä, vaikka koulut olisikin käyty. Helposti se elämä ja puheenaiheet on niissä homopettereissä ja -liisoissa. Oikeesti, ei ne kiinnosta muita ja vielä vähemmän lapsettomia.

Itse kyllä viihdyin niissä hyvin. Jos ei muuta, niin vittuilee tyhmimmille.

 

[Captain Slow]

Jaa'a. Joskus on puhetta ollut moisen järkkäämisestä- eri juttu sitten tuleeko mentyä (en ees itseasiassa muista kys. päivämäärää, saati sitten vuotta vaikka joku luokkasormuskin taitaa olla olemassa) Enemmänkin peruskoulun jälkeisistä opinnoista on tullut kavereita joidenka kanssa tulee vieläkin jauhettua paskaa aika usein.

Itse voisin kyllä mennä luokkakokoukseen vaikka peruskoulumuistot vituttaakin aikalailla kaikennäköisen koulukiusaamisen yms sekoilun vuoksi. Vanhan sanonnanhan perusteella aika parantaa haavat ja itse oisin kyllä valmis sotakirveen hautaamaan. Jos jotain pystyisi korjaamaan noista ajoista niin todennäköisesti sanoisin jonnekkin 5-7lkl:n tiennoille itselleni että älä ota niin herkästi itseesi kaikkea vittuilua ja vinoilua.
Toisaalta, samalla voisin pyytää anteeksi niiltäkin harvoilta joita vastaan on itse tullut oltua vittupää. Ja samalla myös sitä että pariin muuhun tyyppiin tuli vähän niinkuin katkaistua yhteydet yläasteaikana kun siirtyivät aivan eri luokkaan / ryhmään. (joista yhteen pidän satunnaisen epäsäännöllisesti yhteyttä, toinen tuli tuossa yllättäen pari kk takaperin vastaan, kolmannesta ei taas oo harmainta haisua ollut muutamaan vuoteen, törmäsin itseasiassa joskus mopojonneaikana tähän kylää kiertäessä ja siinä oon viimeksi pari kolme sanaa höpissyt. loput taas... pyörii jossain, En tiedä kuka näistä on syrjäytynyt enempi, minä itse vai nämä muut henkilöt, heh :D)

Isointa paskaahan näissä on se, että monilla on jo lapsia. Osalla suurperheitä, vaikka koulut olisikin käyty. Helposti se elämä ja puheenaiheet on niissä homopettereissä ja -liisoissa. Oikeesti, ei ne kiinnosta muita ja vielä vähemmän lapsettomia.

No tästä voin olla samaa mieltä. Se Helmi-Orvokki joka on pantu alulle jossain nuorisotalon diskon wcssä kolmen siiderin jälkeen, ei valitettavasti oo sellainen juttu mikä mua kiinnostaa. Toisaalta, eipä niitä taida pahemmin kiinnostaa sekään kun tuli amisaikoina mentyä jonnekkin keilahalliin tai toiseen kaupunkiin kaverin auton kyydissä humppa ja rokki raikuen kaljaa siemailemaan ja milloin mitäkin pahennusta aiheuttamaan. Toisaalta, jotenkin tuntuu siltä et nimenomaan peruskoulun jälkeiset opiskelu/teinivuodet on niitä yksiä elämän parhaita. Makeita nauruja ja vitutuksen hetkiä. Oonko ainut joka samaistuu?

Nyt kun miettii mitä omasta yläasteluokasta on tullut niin noh... huumehörhöjä taitaa olla huimat 1-2kpl, toinen vieläpä samalla paikkakunnalla mitä minä (todennäköisesti kumpikaan ei tunnista toisiaan), Loput taisi suorittaa opiskelut enemmän tai vähemmän mallikkaasti loppuun edes lukion/amiksen tasolla. (+/- 2, toisen uskon jättäneen kesken, toinen taitaa olla lieevästi ylipainoinen vanhempiensa luona elävä jantteri joka todennäköisesti on uppoutunut videopelien maailmaan ennemmin kuin koulunkäyntiin (aikoinaan kutsuntatilaisuudessa bongasin tämän kaverin johon oli sellaiset 20-30kg tullut elopainoon lisää... toisaalta, oli koulukiusattukkin (valitettavasti itsenikin toimesta) ).
Ja nyt kun miettii n. 20:nnen kerran mitä tähän loppuun kirjoittaisi niin mua kiinnostais kieltämättä tietää et oonkohan vielä muutaman luokkatoverin silmissä se häirikkö ja bensalenkkari samassa paketissa. Näinkin kävi jossainvaiheessa.
Ja vieläköhän eräs opiskelutoveri on sitä mieltä että maailmassa tärkein asia on koulusta saatavat arvosanat ja todistuksen keskiarvo, eikä hauskanpito.

 

[Jeffrey]

Omalla kohdalla näkisin muutaman luokkakokouksen ihan mukavaksi tapahtumaksi.

Lukioporukalla olisi hauska viettää riehailtaa. Meidän suht tiiviistä noin kymmenen hengen porukasta me kaikki jäimme ihan hyviksi kavereiksi, mutta se on jäänyt sellaiseksi "istutaan nyt piakkoin iltaa" puheeksi. Ehkä tämän porukan saisi oikeasti kunnolla kasaan jos joku järjestäisi tarvittavan tapaamisen.

Yläaste porukasta myös niiden kanssa ollaan yhteyksissä joiden kanssa haluaakin olla. Osan kanssa enempi, osan vähempi, mutta tässä tälle "vähempi" porukalle en niin näe tarvetta illanistujaisiin. Ehkä joku torstai illan pitsat ja tuopit olisi ihan riittävä. Joskin olisi ihan hauska nähdä se porukka, joka jäi siihen lähiöelämän kierteeseen. Olisi hauska nähdä läheltä miten ne köyhät oikein elää.

Ala-asteen viimeinen vuosi oli itselleni hieman hankala. Tuo oli perheelleni muuttoaikaa, mutta tuon kutosluokan vietin sentään yhdessä koulussa. Tuolta ajalta minulle ei ole jäänyt kuin muutama FB/moikkailu -tuttu. Heidän kanssaan voisi olla ihan hauska istua ja katsoa mitä porukalle tapahtunut. Joskin tietääkseni he keille minulla olisi jotain hampaankolossa on viettänyt elämänsä todelliseen alamäkeen.

Ala-asteen luokat 1-5 vietin melkoisessa elitistikoulussa. Tuosta porukasta on useampia jotka ovat vaihtaneet nimiään ja viettävät taiteilijaelämää perintörahoillaan. Tässä porukassa kyllä on minulla myös niitä parhaimpia lapsuuden kavereita, joiden kanssa vain ei tule nykyään vietettyä aikaa. Tuo sakki olisi ihan hauska tavata uudestaan, muistella vanhoja ja ehkä rakennella tulevaa.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Hieman ihmettelen sitä, kuinka paljon negatiivisia fiiliksiä luokkakokoukset täällä porukassa aiheuttavat. Toki ymmärrän kyllä, että koulukiusaamisen uhrit eivät varmastikkaan odota varsinaisesti tatti ojossa tällaisia tapahtumia, eikä varmaan hirveästi napostele entisten luokkatovereiden kuulumiset, mikäli nämä ovat tehneet omasta lapsuudesta helvettiä.

Omalla kohdalla on takana yhdet luokkakokoukset, olisiko ollut ala-asteen päättymisen kymmenvuotispäivien kunniaksi tuossa muutama vuosi takaperin. Osallistumisprosentti oli varsin mallikas ja ainoastaan pari henkilöä jätti tulematta, mikä on mielestäni varsin hyvin, kun ottaa huomioon sen, että luokkakaverit ovat suurimmalta osin muuttaneet ympäri Suomea opiskeluiden ja puolisoiden perässä. Hatusta heitettynä sanoisin, että 60% porukasta vaikuttaa nykyään jossain muualla kuin Porin seudulla, itseni mukaanlukien.

Mielestäni kyseiset iltamat olivat ihan mukavat, joskin kuppikunnat kyllä muodostuivat heti alkumetreillä ja selvästi näki sen, ketkä olivat pitäneet yhtä ajan saatossa keidenkin kanssa. Henkilökohtaisesti tulin edelleen toimeen porukan kanssa yhtä tapausta lukuunottamatta. Kyseisen tyypin kanssa tuli oikeastaan koko lapsuus kaveerattua enemmän tai vähemmän, mutta jostain syystä jätkä veti lukion loppuaikoina jostain herneet sen verran syvälle nekkuun, ettei vielä tuolloinkaan ollut valmis tekemään sovintoa. Hämärän asiasta tekee se, etten itse vielä tänä päivänäkään ymmärrä, mistä asiassa on kyse? Koitin tuona iltana sopia kaverin kanssa asiaa ja samalla tiedustella, että mistä hänen vihanpitonsa on edes saanut alkunsa, mutta se jäi edelleen mysteeriksi. Jonkin verran saatiin kuitenkin tilannetta käytyä läpi ja lopputulemana todettiin, että ehkä se on parempi, että vastaantullessa voidaan moikata, mutta pysytään muutoin toistemme elämästä pois.

Mutta joo, ilta meni kaikin puolin varsin hyvin ja oli ihan mielenkiintoista vaihdella kuulumisia porukan kanssa. Paljon näyttää porukka täällä olevan sitä mieltä, että pitää yhteyttä niihin, joiden kanssa haluaa ja lopun porukan tekemiset eivät sitten kiinnostakkaan. Omalla kohdalla noiden ääripäiden välissä on myös yksi porukka, jonka itseasiassa muodostaa valtaosa entisistä luokkakavereista; tyypit, joiden kanssa ei tule pidettyä yhteyttä, mutta joiden kanssa vaihtaa ihan mielellään kuulumiset, mikäli jossain törmätään. Ehkä tähän vaikuttaa myös se, että nykyään asutaan eri paikkakunnalla ja hyvin harvoin tulee törmättyä näihin tyyppeihin, mutta jos nyt kerran viidessä vuodessa nähdään, niin kyllä siinä tulee jonkun verran kuulumisia vaihdeltua, vaikka kumpikaan ei varsinaisesti odota toiselta hääkutsua.

Sitten on vielä ne tyypit, joiden kanssa ei ollut eikä ole oikein mitään yhteistä, mutta ihan mielenkiinnosta olisi nasta tietää, mihin suuntaan on elämä oikein heitä vienyt? Kuten yksi tyttö, joka tuli uskovaisesta perheestä ja oli ala-asteen lopussa luokan kaunein mimmi, mutta yläasteella alkoi pikkuhiljaa paisua ja lukiossa leikkasi itselleen mummotukan ja alkoi järjestää rukoilupiirejä. Mahtaakohan se olla yhä hihhuli, vai lieneeköhän nuoruusvuosien saatossa langennut meidän normikansalaisten tasolle? Tai mitenköhän se kaveri, joka murtautui lähigrilliin seiskaluokalla ja imppasi bensaa läpi ylä-asteen, mahtaakohan se olla vielä hengissä?

Ehkä tähän asenteeseeni on vaikuttanut myös se, että poistin jokunen vuosi takaperin Facebookista kaikki sellaiset henkilöt kaverilistalta, joiden kanssa ei tule oltua aktiivisesti yhteydessä ja tästä syystä olen pihalla esim. valtaosan vanhojen luokkalaisten tilanteesta.

Yhtä kaikki, itse näytän kyllä peukkua luokkakokouksille myös jatkossa, joskin hieman epäilen, että niitä enää tulee. Ala-asteen luokalla oli muutama aikaansaava tyttö, jotka saattavat ehkä tulevaisuudessakin näitä järjestää, mutta hiukan skeptinen olen, että nyt kun porukalla on ruuhkavuodet menossa/edessä, että nämäkään saavat aikaiseksi ainakaan ihan lähitulevaisuudessa seuraavia pistää pystyyn. Ylä-asteella luokka koostui lähinnä pojista, enkä usko kenenkään sieltä lähtevän järjestämään. Lukiossa puolestaan luokat olivat pääsääntöisesti täysin merkityksettömiä, ehkä ensimmäistä puolta vuotta lukuunottamatta, kun kaikki suorittivat kursseja eri järjestyksessä, joten en oikein näe mitään järkeä lukioaikojen luokkakokouksessa, kun ei edes muista, ketkä kaikki omaan luokkaan kuuluivat. Intissä tuli myös tupakavereiden kanssa vannottua kaiken maailman saunailtojen järjestämisestä, mutta kuten silloin jo ounastelinkin, niin puheen tasolle jäivät nekin. Muutaman kaverin kanssa on tullut törmättyä vuosien varrella, mutta aika nopeasti porukka sitten hajosi sen jälkeen kun käveltiin portista viimeistä kertaa ulos.

 

[Erkka Lapanen]

Meillä on ensimmäinen luokkakokous nyt keväällä. Vähän jopa odotan näkeväni vanhoja koulukavereita ja millaisia niistä on tullut. Noin kymmenen vuotta kirjoituksista kesti, ennen kuin mielipide alkoi muuttua. Sitä ennen ei olisi kiinnostanut pätkääkään nähdä entisiä luokkakavereita. Sen ajan parhaat kaverit on joko jo haudassa (useimmat oman käden kautta) tai deekiksellä mutta sitä muuta porukkaa on ihan kiva käydä moikkailemassa.

 

[UnenNukkuja]

Edellissyksynä käväisin ala-asteen luokkakokouksessa.

En kokenut tuota mitenkään pirullisena tapahtumana. Luokka oli melko perähikiästä, joten tunsimme toisemme melko hyvin. Ei tullut mitään jännitystä, minkälaisia olisikaan toisten elämäntilanteet.

Jotenkin jopa hymyilytti illan päättyminen, totesin ettei jotkut perusasiat olleet muuttuneet mihinkään. Ikään kuin olisi ollut vain pari välivuotta. Luokan prinsessaosasto osoitti sen mitä joskus olivatkin olleet: olivat ryhmänä pois paikalta. Ja itse vitsailin (kuten ne monet kouluvuodet) luokan jäkispoikien kanssa.

En ehkä kokisi samaan tyyliin yläasteeni luokan luokkakokousta. Isompi koulu + teini-iät, noista syntynyt syvemmät kuilut.