Lunttaamisesta

[Shayne]

Viestin lähetti heikkik
Samaa mieltä. Jos joku lunttaa yliopiston tentissä, niin oikeastaan hän ei ole ymmärtänyt yliopistossa opiskelusta yhtään mitään.

Itse olen sitä mieltä, että on tärkeämpää ensin tehdä oikeita asioita kuin asioita oikein. Tässä valossa voi myös käyttää omaa harkintakykyään, eikä ottaa kaikkea vastaan annettuna.

Koko tutkinto kusettamalla - tekniikka ei varmaan pitkälle kanna, mutta tietynlainen opportunistinen käytös on vain tarpeen, nimenomaan myös siellä työelämässä. Kyynikon maailma on tyly - vain röyhkeät selviytyvät.

 

[Hamraan]

Onhan sitä tullut luntattua. Perinteiset muistilaput, käteen, kumiin, pulpettiin kirjoitetut jutut tullut tehtyä.
Ja kaikkea tullut nähtyäkin, ammattikorkeakoulussa oli heppu joka lunttasi, siis kirja sylissä, kirja ikkunalaudalla, iso läjä muistiinpanoja, jne. Joka kokeessa sama meininki, aina ennen kirjaan tai muuhun vilkaisua hirveä pyöriminen ja täriseminen penkillään tämä vilkuili ympärilleen että näkeekö kukaan. Jätkä jäi kiinni lunttaamisesta kaupallisen aineen opettajalle, mutta ei se sitä lunttausta estänyt kuitenkaan, vaan sama meno jatkui.
Sitten tällä oli myös semmoinen taskusanakirja englanti-suomi-englanti mallia, jota se sitten tutkaili englannin kokeessa. Näin sen kun se sitä roplasi jalkojensa välissä. Kokeen jälkeen minä sitten tältä kysyin että lunttasiko, vastaus oli ei, kolme kertaa mä siltä sitä kysyin ja aina vastaus "en luntannut". Nooh, annoin asian olla. Ja lopulta koulunikin lopetin kesken ja aikaa meni puolivuotta, sitten tulee postissa kirje tältä jätkältä jossa hän pyytelee anteeksi että on ollut huonona esimerkkinä kaikille ja sitä ettei kertonut olevansa vanhoillis-lestadiolainen. Oli ilmeisesti lähettänyt saman kirjeen jokaiselle meidän luokalla olevalle.

 

[TouchAndGo]

No kerran on tullut luntattua ja se tapahtui lukiossa ollessa. Biologian koe eikä pahemmin napannut, että mimmosia ruusuja tulee kun pitkä ja piikikäs ruusu risteytetään lyhyen ja piikittömän ruusun kanssa. Eli yhden tehtävän lunttasin kokonaan kaverilta ja loppuhin räpelsin sen verran, että läpi meni.

Tulipa muuten kanssa lukiossa ollessa tehtyä avunanto lunttaukseen. Autoin parasta kaveriani terveystiedon kokeessa antamalla kesken kokeen oman kokeeni lainaksi hänelle 10-15 minuutiksi sen verran kaveri pääsi läpi.

Tiedän, että olen selkärangaton lusmu.

 

[Axel K.]

Viestin lähetti Shayne
Itse olen sitä mieltä, että on tärkeämpää ensin tehdä oikeita asioita kuin asioita oikein. Tässä valossa voi myös käyttää omaa harkintakykyään, eikä ottaa kaikkea vastaan annettuna.

Koko tutkinto kusettamalla - tekniikka ei varmaan pitkälle kanna, mutta tietynlainen opportunistinen käytös on vain tarpeen, nimenomaan myös siellä työelämässä. Kyynikon maailma on tyly - vain röyhkeät selviytyvät.

Kysymys ei varmaan ole siitä, ettäkö ottaisi kaiken vastaan annettuna. Mielestäni opiskeluaikana on tarkoitus opiskella, ei hankkia numeroita. Jos jonkun mielestä se on opiskelua, että saa hyvän numeron oppimatta mitään, okei. Mutta niinkuin sanoin, työelämän todellisuus karsii kyllä nämä "röyhkeät selviytyvät".

Röyhkeydellä ja huijjaamalla ei jätä taakseen kuin palavia siltoja sekä epäonnistuneita työsuhteita. Opiskelamalla ja ahkeruudella sekä vahvalla itseluottamuksella luo hyvän ja kestävän työuran.

"Kyynikon maailma on tyly - vain röyhkeät selviytyvät." Voiko pahempaa kliseetä enää olla. No, siperia opettaa. Opetti minuakin.

 

[Nilkkakiituri]

Näin erään merkittävän ja laadukkaan rantaruotsalaisen korkeakoulun opiskelijana tiedustelisin eräältä opiskelijakollegaltani että kannattiko mahdollinen ulkopuolisen avun käyttö Marraskuisessa matemaattisessa testissä omasta mielestäsi?


Ja lisäksi olisin kiinnostunut onko omatunto alkanut mahdollisisesti jo kolkuttamaan?

Pitäisikö kyseinen kurssi kenties suorittaa uudestaan ensi keväänä, jotta kurssista saatava hyöty olisi työmarkkinoiden käytössä tulevaisuudessa?


Noo tietysti asia voidaan painaa toki painaa "villaisellakin", esim muutaman pirtelön tarjoaminen jo huomisessa lätkäpelissä saattaa vaikuttaa muistilohkon uudelleenjärjestelyyn, jossa tälläiset pienet koiruudet siirretään taka-alalle :)

 

[Shayne]

Viestin lähetti Axel K.
Kysymys ei varmaan ole siitä, ettäkö ottaisi kaiken vastaan annettuna. Mielestäni opiskeluaikana on tarkoitus opiskella, ei hankkia numeroita. Jos jonkun mielestä se on opiskelua, että saa hyvän numeron oppimatta mitään, okei. Mutta niinkuin sanoin, työelämän todellisuus karsii kyllä nämä "röyhkeät selviytyvät".

Röyhkeydellä ja huijjaamalla ei jätä taakseen kuin palavia siltoja sekä epäonnistuneita työsuhteita. Opiskelamalla ja ahkeruudella sekä vahvalla itseluottamuksella luo hyvän ja kestävän työuran.

"Kyynikon maailma on tyly - vain röyhkeät selviytyvät." Voiko pahempaa kliseetä enää olla. No, siperia opettaa. Opetti minuakin.

Se nyt vain on sillä tavalla, että hienosta periaatteesta huolimatta pelkkä asioiden ymmärtäminen ja jonkin tentin läpäisy eivät aina vastaa toisiaan. Käytäntö ja opiskelijalta vaadittavat asiatkaan eivät aina kohtaa. Toisaalta, oman alani korkeakoulun tärkein oppi mielestäni on valmius tietynlaiseen asioiden vastaanottamiseen ja kyseenalaistamiseen sekä ymmärryskykyyn. Perusasiat tulee toki oppia, mutta muuten konkreettiset asiat itsessään eivät ole niin tärkeitä kuin ajatusmaailma ja suhtautumiskyky. Faktat voi aina tarkistaa tarpeen tullen, mutta valmiustilallesi ei ole mitään back-uppia. Näin ollen väitän edelleen, että tiettyjen asioiden osalta voit olla opportunisti, kunhan pidät kokonaisuuden aisoissa.

En väitä, että olisin täysin erimieltä kanssasi noista työelämän totuuksista. Täysin samaa mieltä en kuitenkaan ole.

Viestisi loppuun viitaten, kiitokset isällisestä ja ylenkatsovasta kommentistasi. Se on hyvä, että tiedät minkä verran maailma on minua opettanut.

 

[Snakster]

Itse en ole koskaan luntannut. Kerran ala-asteella tosin tein edellisenä iltana lunttilapun, mutta lapun tehtyäni tajusin osaavani sen jo ulkoa, joten jätin sen pois.

Ammattiin valmistavissa ja korkeakouluissa lunttaaminen on järjetöntä ja pidemmän päälle varmaan melko hyödytöntäkin. Jos ei valitsemansa alan tenteistä pääse omillaan läpi, kannattanee valita joku vähän helpompi opintolinja tai lukea lisää.

Shaynen kohdalla kiinnostaisi tietää missä vaiheessa omat opinnot / työura kulkee, kun on noin ansiokkaasti opittu kyseenalaistamaan yliopiston ja korkeakoulujen konventioita.

 

[Cramer]

Luntannut olen ja paljon. Syinä on ollut joko laiskuus tai motivaation puute. Ala-asteen selvitin ilman suurempia lunttauksia, mutta myöhemmällä iällä on tullut sitä harrastettua enemmänkin. Arvosanat eivät ole olleet minulle kovinkaan tärkeitä. Tärkeintä on ollut päästä kursseista läpi ilman uusintoja. Koitan panostaa jokaiseen kokeeseen mahdollisimman paljon, joka kylläkin riippuu motivaatiosta yms. Itselleni kaikki turhat aiheet, (onko sellaisia?) kuten esimerkiksi ruotsi on tullut selvitettyä melkein täysin lunttaamalla. Ylioppilaskirjoituksissa en kuitenkaan luntannut, joten jotain olen tiennytkin. Vaikka olen huijannut en tunne itseäni rikolliseksi ;)

Kiinni olen jäänyt pari pari kertaa, jotka tapahtui yläasteella. Silloinkin yritin jotain aivan liian vaikeaa, kuten kirja pulpetilla yms. Näistä tapauksista ei kuitenkaan aiheutunut vaikeuksia, koska ne olivat joitain sanakokeita (ruotsin). Yläasteen paras keino oli kirjoittaa ison valkoisen viivoittimen taakse esim sanoja ja kaavoja. Toimii 100%. Toinen konsti oli kirjoittaa laskimen taakse/kanteen himmeällä kaikki tarvittavat kaavat. Toimi joka kerta. Kun ostin TI-92 laskimen alkoi lunttaaminen olemaan jo liian helppoa. Laskimeen sai kirjoitettua mielettömät määrät tietoa ja usein kävikin niin, ettei sitä ominaisuutta edes viitsinyt käyttää. Korkeakoulumme opettajat kyllä tarkistivat laskimia, mutta minulta ei löydetty mitään, koska olin tallentanut luntit "leikepöydälle", jolloin laskimen muistista ei löytynyt mitään. Kun laskin oli tarkistettu, pystyin pastettamaan luntit "leikepöydältä" näkyviin. Mikäli laskinta tultiin uudestaan tarkistamaan pystyin tyhjentämään näytön hetkessä.

Myös opiskelutoverit ovat olleet suurena apuna. Eräänä aikaisena aamuna sattui olemaan melko merkitön testi, jota ei kuitenkaan viitsinyt jättää uusintaan. Koska omasta kokeen teosta ei tullut mitään, johtuen veressä olevasta alkoholin määrästä, niin vierustoverini täytti auliisti paperin. Arvosanaa en muista, mutta hyvin se kait meni. Koe paperin näyttäminen toiselle oli tuttua puuhaa. Monesti riitti se, että näki miten toinen oli alkanut ratkaisemaan laskua yms, jolloin itse pystyi aloittamaan.

 

[Shayne]

Viestin lähetti Snakster
Ammattiin valmistavissa ja korkeakouluissa lunttaaminen on järjetöntä ja pidemmän päälle varmaan melko hyödytöntäkin. Jos ei valitsemansa alan tenteistä pääse omillaan läpi, kannattanee valita joku vähän helpompi opintolinja tai lukea lisää.

Shaynen kohdalla kiinnostaisi tietää missä vaiheessa omat opinnot / työura kulkee, kun on noin ansiokkaasti opittu kyseenalaistamaan yliopiston ja korkeakoulujen konventioita.

Niin tuossa tapauksessa varmaan kannattaakin, mutta ainahan se lunttaaminen ei perustu siihen, etteikö ilman sitä läpi pääsisi.

Enkä tässä tietääkseni ole mitään muuta konventiota kyseenalaistanut (olenko kyseenalaistanutkaan?) kuin oman tutkintoni vastaavan. Ennemminkin tuossa edellä toin esiin, kuinka olen sen kokenut omalla kohdallani. En tiedä opetusministeriön kantaa asiaan, mutta sehän ei ole oleellistakaan, mikäli oletetaan minun opiskelleen vain itseäni ja elämääni varten.

Tarkoituksenihan ei ollut puolustella huijaamista saati sitten kehottaa siihen, mutta halusin tuoda esille toisen näkökulman suht yksisilmäiseen moraalisaarnaan.

 

[Snakster]

Viestin lähetti Shayne

Enkä tässä tietääkseni ole mitään muuta konventiota kyseenalaistanut (olenko kyseenalaistanutkaan?) kuin oman tutkintoni vastaavan. Ennemminkin tuossa edellä toin esiin, kuinka olen sen kokenut omalla kohdallani. En tiedä opetusministeriön kantaa asiaan, mutta sehän ei ole oleellistakaan, mikäli oletetaan minun opiskelleen vain itseäni ja elämääni varten.

Siinä olen samaa mieltä, että opiskellessa ei aina tartu hihaan mitään sellaista konkreettista osaamista, jonka pysty työelämässä 1:1 realisoimaan. Enemmänkin ainakin humanististen - ja käyttäytymistieteiden kohdalla opiskellessa oppii ajattelemaan ja tutkimaan kattavasti ja laaja-alaisesti kyseessä olevia asioita. Niinikään suoritettu korkeakoulututkinto kertoo ihmisen kyvystä sitoutua hankalaankin ja pitkähköön projektiin. Lunttaus puolestaan kertoo paitsi laiskuudesta myös kyvyttömyydestä sitoutua pelisääntöihin, mikä ei kaiketi ole mikään kovin suuri meriitti. Etenkin tietysti, jos oletetaan, että on kaikista maailman opintolinjoista saanut valita haluamansa.

Summa summarum: lunttaus on mielestäni turhaa ja typerää. Edelleen: jos ei muuten pärjää, voi miettiä onko oikeassa paikassa.

 

[Jack Daniel's]

Njoo, onhan sitä tullut pari kertaa luntattua.

Yläasteella jouduin uusimaan Bilsan kokeen, ensimmäiseen kokeeseen en ollut lukenut, toiseen kyllä. Yllätyksekseni opettaja päätti että me yhden kaverin kanssa tehdään se uusintakoe koulun ruokalassa. Opettaja jätti meidät tekemään koetta ja lähti itse pitämään tuntia. Koe oli sama kuin se alkuperäinen jonka reputin. Kaverilla oli koe tallessa oikeine vastauksineen. Teimme tahallaan muutamia virheitä jotta maikka ei olisi ruvennut epäilemään mitään. Saatiin molemmat 9½ siitä kokeesta. Huvittaa vieläkin se, että opettaja jätti meidät kahdestaan ruokalaan tekemään koetta, tosin kun kyseessä oli muutenkin hiukan hömelö bilsan maikkamme, ei se mikään suuri ihme ollut ;).

Lukiossa onnistuin saamaan kaverin avulla Historian kokeen läpi. Maikka oli käytävällä antamassa noottia mölyäville oppilaille, ja minähän siinä epätoivoissani vilkaisin takana istuvan kaverin paperiin, sain siitä vihjeen siihen vaikeimpaan 2. tehtävään ja se pelasti kokeeni. Olin todella tyytyväinen 7-:n sillä hissa ei todellakaan ole vahvin alani.

Nämä taitavat olla ainoita tapauksia. En o lunttaaja! ;)

 

[Tommy]

Lunttaamista tai ei, mutta eräitä kokeita teimme tietokoneilla.
No, tietokoneethan kaikki olivat verkossa yhteydessä toisiinsa ja jostain syövereistä löytyi tälläinen chat-ohjelma, eli piti koneen numero tietää (pystyi laskemaan helposti omalta paikalta) ja siihen viestiä.

Siitä sitten kaverille kysymys "Mikä on 4 b:n vastaus?" ja hetki kului niin vastaus oli omalla koneella.

 

[Shayne]

Viestin lähetti Snakster
Etenkin tietysti, jos oletetaan, että on kaikista maailman opintolinjoista saanut valita haluamansa.

Niin, en kyllä olekaan prototyyppi kutsumusammattiinsa opiskelleesta ihmisestä, joten siinä mielessä mielipiteeni tuskin edustaa kovin laaja-alaisesti vastaavia henkilöitä.

Olen aikoinaan joutunut tietyistä syistä tekemään nopeita ja suuria ratkaisuja järkevyyden kustannuksella, mikä ei tietenkään ole optimaalinen lähtökohta loppuelämää koskeville asioille. Jälkikäteen tosin olen onnekseni huomannut, että huomattavan paljon paskempiakin valintoja olisin voinut tehdä.

Ehkä se on niin, että jos jotakin asiaa koko sydämestään kunnioittaa, ei myöskään siedä sitä koskevaa vilppiä.

 

[ACME]

Tutkimus lunttauksesta

Olen opiskelukaverini kanssa tehnyt kasvatustieteen seminaarityönä tutkimuksen aiheesta, jossa tutkimme tapahtuiko lunttilapun tekoprosessin aikana oppimista ja minkä tasoista se oli.

Tutkimusasetelma oli lyhyesti seuraavanlainen:
-Jokaiselle oppilaalle annettiin mahdollisuus tehdä A5-kokoinen yhdelle puolelle kirjoitettu lunttilappu koe-alueesta ja lupaus siitä, että lappua saa käyttää kokeessa ilman rangaistuksia.
-Kokeen alkaessa lunttilaput kuitenkin kerättiin pois ja koe tehtiin ilman lunttilappua.
-Kun koe oli tehty, lunttilaput palautettiin oppilaille ja annettiin mahdollisuus vastata kysymyksiin vielä uudestaan, kuitenkin tällä kertaa eri värisellä kynällä.
-Lisäksi kokeen lopuksi keräsimme lunttilaput vielä tarkempaa analyysiä varten.

Tutkimustuloksissa ilmeni, että kokeen ensimmäisessä vaiheessa annettuja vastauksia, ei oltu juurikaan korjailtu lunttilappujen avulla, vaan kyseinen asia olikin osattu ilman lunttilappua, joten oppimista oli ainakin jollakin tasolla tapahtunut ja lunttilaput olivat tehneet itsensä tarpeetomiksi. Kuitenkaan mitään syvätason oppimista ei lunttausprosessin aikana tapahtunut. Mitään tieteellistä arvoa tutkimuksella ei ole, koska jo otanta oli niinkin suuri kuin 13.

Toivottavasti tämä meidän "tutkimus" ei aiheuta suuria pettymyksiä lunttauksen ammattilaisille, jotka ovat saattaneet lunttauksen avulla salaa oppia jotakin.

 

[Markku]

Kyllä on tullut lunttailitua, kerran jääty kiinnikin. Kyse oli Rankskan kokeesta yläasteella, opettajaa voi aivan huoletta kutsua sokeaksi ja umpityhmäksi. Olin aivan pihalla koko aineesta, ja pakkohan sitä oli jotain tehdä. No, oli olemassa teksti -ja tehtäväkirja, molemmat tärkeässä roolissa kokeen kannalta. Siinä sitten niitä nostelin maasta vuorotellen, pistin syliini ja aloin selailemaan. Katsellessani ympärilleni huomasin ettei taideta olla ainoaita, mutta ei kukaan nyt sentään niin räiskyvästi luntannut kuin minä. Opettaja vain korjailee omia papereitaan eikä huomaa mitään kun konkreettisesti nostan repun päältä kirjan syliini. No, aikansa tämä sai jatkua ja sitten napsahti. Paperit pois ja hiljaa istumaan. Nelonen tuli ja tunti jälki-istuntoa. Eipä näköjään paljoa haitannut, 8 tuli lopputodistukseen numeroksi vaikka en osannut yhtään mitään, opettajan kasseja kantamalla taisi numero nousta pykälän ja kun tavoitteen ilmoitti kympiksi niin sillä selvä. Ikinä en ole nähnyt yhtä sokeaa ja huonosti opettavaa opettajaa ennen. Käytännössä en oppinut kuin oman nimeni ranskaksi sanomaan niiden kahden vuoden aikana. No myönnetäköön nyt että oli itsessäkin vähän vikaa.

Lukiossakin on toki tullut lunttailtua, mutta hyvin hyvin vähän, aineen pääosin ollessa vain Ruotsi. Ei jumankauta hylättyjähän siitä muuten rapsahtaisi. Miljoona ja yksi asia luettavana, järkihän siinä menee jos niitä alkaa opettelemaan eikä kumminkaan jää mitään mieleen, ja Ruotsillahan ei tunnetusti tee edes yhtään mitään, joten Wordin 8 fontti + printteri vaan laulamaan. :)

 

[rinkeli22]

Lunttaajathan jakaantuvat kahteen osaan tarkoitusperiensä mukaisesti. On niitä, jotka lunttaavat saadakseen "kymppejä", ja sitten on niitä, jotka lunttaavat päästäkseen vain tentistä läpi.

Itse en ala-asteella muista koskaan luntanneeni, koska ei ollut tarvetta. Yläasteella "ulkoiset häiriötekijät" suistivat koulumenestyksen jyrkkään laskuun ja oli välillä vähä huijattava päästäkseen kokeista läpi. Lukiossa ja sitä seuranneissa opinahjoissani en ole lunttaukseen turvautunut. Korkeintaan jossain lukioajan Ruotsin sanakokeessa vähä vilkasemalla kaverin paperia..

Lukioaikana huomasin kuitenkin, että tuo "lunttilapun" suunnittelu ja laatiminen on erinomainen opiskelukeino. Siinähän tulee selvästi mietittyä missä asioissa on vaikeeta ja oppi ei meinaa mennä kaaliin. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että tuo "lunttilapun" tekeminen on loistava opiskelukeino, enkä usko että monikaan enää tarvitsee sitä lappua kokeessa sen jälkeen kun on sen tehnyt. Siinä meinaan oppii hyvin. Suosittelen! En kuitenkaan käyttämään itse kokeessa..

 

[laituri]

kollektiivistä lunttaamista

Lukion ekalla löytyi kemian koe edellisellä viikolla opettajan laatikosta vastauksineen. No homma meni muuten hyvin , mutta kokeessa oli yksi virhe vastauksissa (siis opettajan vahingossa tekemä). Jokainen joka paiskasi ko. kohtaan saman väärän vastauksen jäikin sitten poseen lunttaamisesta.

 

[Puster]

Viestin lähetti Snakster
Kerran ala-asteella tosin tein edellisenä iltana lunttilapun, mutta lapun tehtyäni tajusin osaavani sen jo ulkoa, joten jätin sen pois.

Tämän "ilmiön" minäkin useamman kerran kouluaikoina huomasin. Varsinkin eri kielten kokeisiin oli tapana tehdä lunttilappu edellisenä iltana mutta yleensä aina siitä ei ollut mitään hyötyä, koska kaikki sanat oli siinä kirjoittaessa yllättäen syöpyneet muistiinkin. Ja silloin kun siitä olisi ollut hyötyä, oli luntti niin pieni ja niin pientä tihurrusta täynnä ettei siitä saanut mitään selvää.
Eli tuo ACMEn tutkimus tuli todistettua tässäkin.

Sen sijaan lunttia käytin ja niistä hyötyä oli lukion filosofian ja psykologian kokeissa. Opettajalla oli tapana ilmoittaa etukäteen useampia mahdollisia esseiden aiheita joista sitten kokeeseen tulisi pari kappaletta. Ei tässä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin kirjoittaa ne esseet kotona valmiiksi ja sitten vaan paperikasan kanssa kokeeseen istumaan.
Opettajaa kyllä vähän ihmetytti, kuinka minä en juuri koskaan saanut pisteitä pikkukysymyksistä mutta esseistä vetelin lähes täydellisiä vastauksia.

 

[Axel K.]

Viestin lähetti Shayne
Se nyt vain on sillä tavalla, että hienosta periaatteesta huolimatta pelkkä asioiden ymmärtäminen ja jonkin tentin läpäisy eivät aina vastaa toisiaan. Käytäntö ja opiskelijalta vaadittavat asiatkaan eivät aina kohtaa. Toisaalta, oman alani korkeakoulun tärkein oppi mielestäni on valmius tietynlaiseen asioiden vastaanottamiseen ja kyseenalaistamiseen sekä ymmärryskykyyn. Perusasiat tulee toki oppia, mutta muuten konkreettiset asiat itsessään eivät ole niin tärkeitä kuin ajatusmaailma ja suhtautumiskyky. Faktat voi aina tarkistaa tarpeen tullen, mutta valmiustilallesi ei ole mitään back-uppia. Näin ollen väitän edelleen, että tiettyjen asioiden osalta voit olla opportunisti, kunhan pidät kokonaisuuden aisoissa.

En väitä, että olisin täysin erimieltä kanssasi noista työelämän totuuksista. Täysin samaa mieltä en kuitenkaan ole.

Viestisi loppuun viitaten, kiitokset isällisestä ja ylenkatsovasta kommentistasi. Se on hyvä, että tiedät minkä verran maailma on minua opettanut.

Ole hyvä vaan. Mielestäni on vain asioita, joissa ei voi olla kuin "yksisilmäinen". Huijari on huijari, tämä on aivan "on/off"-kysymys. En väitä, että meikäläinen olisi mikään pyhimys. Sen sijaan en koskaan voi ymmärtää ihmisiä, joiden mielestä on ok selvitä työ- tai opiskelijaelämässä huiputtamalla. Se on aina joltain muulta (rehelliseltä) ihmiseltä pois.

Anteeksi, jos "kuulostin" ylenkatsovalta. Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää ajatusmaailmaa, joka hyväksyy huijaamisen keinona päästä elämässä eteenpäin. On vain asioita, joista ei kovin helposti voi puhua tutkien "monelta kantilta". Tämä lunttaaminen on esim. sellainen asia. Helposti käy niin, että kun antaa pirulle sen kuuluisan pikkusormen, se vie koko käden. Yhtenä päivänä lunttaaminen on okei, vähän ajan päästä jo vaikkapa varastaminen työnantajalta. Ihmisellä on taipumus omassa mielessään "ajatella asia itselleen oikein päin".

Lähinnä kiinnostaa vaan se lunttaamisen todellinen syy, joka mielestäni on monesti laiskuus. Vai mihin käyttäisit sen ajan, jonka säästät lunttaamalla, siis kun ei tarvitse lukea kokeisiin? Jos olet opiskelemassa, kai käytät aikasi opiskeluun?

Jos opiskelijat liikaa alkavat kyseenalaistamaan sitä, mitä opetussuunnitelmassa lukee, kohta työelämään alkaa pukkaamaan ihmisiä, joiden tutkinnoisssa ei ole päätä eikä häntää. Minkä vuoksi käydä koulua, kun kaiken tarpeellisen voi selvittää itse, eikä tarvitse käydä turhilla tunneilla?

Itse olen sitä mieltä, että välillä oppilaitosten opetusmetodit sekä opettajat ovat huonoja ja on olemassa "turhia" kursseja. Tänä päivänä ihmisen tärkeimmät taidot liittyvät tiedon hankintaan. Mutta siitä huolimatta ihmisen on joskus suoritettava näitä "ikäviäkin" tehtäviä eikä vain kuoria kermaa kakun päältä. Joku tehtävä varmaan näillä "turhillakin" kursseilla on siellä koulutusohjelmassa. Eikä se ole opiskelijoiden tehtävä ainakaan lunttaamalla vaikuttaa omaan opetuohjelmaansa.

 

[mendieta]

En ole koskaan luntannut. Siis ei ole ollut mitään muistilappua mukana tai kysynyt kaverilta tms. Kerran kuitenkin lukiossa sattui tämmöinen episodi, että kesken englannin kokeen valvova maikka lähti pois luokasta. Kokeessa oli muutamia nippeli sana-kysymyksiä ja ne siellä puitiin ihan ääneen koko koetta tehneen porukan kesken ja kaikilla oli varmasti oikein. Samainen opettaja kerran tunnilla kaatui tuolillaan ja hänellä kesti valehtelematta noin viisi minuutti päästä takaisin ylös. Hän usein myös tuoksahti hieman v**nalta ja naamalla oli samanmoinen punoitus kuin itse Hakilla.

 

[cyclone]

Onhan tuota tullut itsekkin kokeiltua keinoa jos toistakin varsinkin yläasteen aikana.

Esimerkiksi yläasteen viimeisessä ruotsinkokeessa sai kokeen tehtyänsä hakea opettajan pöydältä lehtiä, joita lukea. No, kaverini (melkos hyvä ruotsissa) haki lehden ja edessäni istuessaan nosti paperinsa lehden mukana niin että sain kaikki vastaukset kopioitua. Numero 9-...

Muita hyväksi havaittuja konsteja olivat koepapereiden vaihtaminen toisen kanssa, mitä erilaisimmat lunttilaput ja varsinkin atk-kokeissa usein tietokoneelta löydetyt valmiit koevastaukset, jotka edelliset kokeen tekijät olivat kaikessa ystävyydessä tallentaneet.

Kiinijääminen on tapahtunut vain kerran, rysän päältä historiankirja sylissä. 4 ja 1h istumista, kokeen uusinnasta 8+ ja todistukseen 8 numeroksi.

 

[menthos #75]

Jokaisella keinonsa...

Luettuani tämän ketjun läpi, en voi kuin todeta, että lunttaaminen vaati reilusti mielikuvitusta ja hieman tuuria.

Itse kouluajoiltani jäi pysyvästi muistiin 8.lk:n Uskonnon koe. Joku älypää oli mennyt piilottamaan ennen kokeen alkua Uskonnon kirjansa vessaan. Tämä oli kaikkien muiden paitsi opettajamme tiedossa. Siinä sitten koe alkoi ja pian oli porukalla "kauhea" WC hätä!! =) Varmaan 2/3 luokastamme käväisi vessassa kokeen aikana. Maikka siinä vähän ihmetteli, mutta ei tajunnut mitään!
Oli kyllä kaikilla naurussa pitämistä kokeen ajan...

Luokan keskiarvo taisi siitä kokeesta olla jotain 8,5 paikkeilla.

 

[op777]

Aluksi muistelin että en ole koskaan luntannut, mutta sitten tuli pari tapausta mieleen yläasteelta.

Maantiedon koe, joka käsitteli Eurooppaa. Erittäin laaja tehtävä, jossa Euroopan kartta, johon piti nimetä kaupunkia ja jokea jos jonkinlaista. Koe tehtiin äidinkielen luokassa, jossa istuin etupenkissä seinän vieressä - suoraan suuren Euroopan kartan vieressä. Tuli vilkaistua pariin otteeseen, ja jostain syystä puoli luokkaa katkoi kyniään jatkuvasti joten teroittamassa piti käydä yhtenään.

Myöhemmin valtakunnallisissa matematiikan kokeissa kaverini kanssa vertailimme vastauksiamme käsimerkein ja kuiskaamalla (emme muistaakseni kyselleet ja korjanneet vastauksia vaan lähinnä "Vitosesta 689,4?" "Joo" -tyyliin totesimme saaneemme kaikki oikein ja samalla tapaa. Kokeen valvojana toiminut Teijo Räsänen ilmoitti sitten tunnin lopussa että oppilaille x ja y kokeesta hylätty ja jatkotoimenpiteitä. Epäuskoinen ilme ja lähes kyyneleen tirautus säästivät sekä neloselta, että jatkotoimenpiteiltä.

Valtakunnallisissa fysiikan kokeissa onnistui joku saamaan koepaperin käsiinsä paria tuntia ennen koetta. Opettaja palautti kokeet lähes kyynelsilmin iloiten siitä kuinka hyvä luokka hänellä oli.

Lopuksi hieman off topic-kommentti koulutuksesta.

Kauppaoppilaitoksessa opiskellessani pärjäsin erään aineen tunneilla loistavasti (omakehu haisee mutta minkäs teet). Tunneilla käytiin läpi case-tyyppisesti erilaisia työelämän tilanteita, ja opettaja antoi usemmankin kerran tunnustusta loistavasta / oppikirjaa paremmasta vastauksesta jne. Itse asiat olivat minusta täysin maalaisjärjellä ymmärrettävissä ja pääteltävissä.
Niinpä jätin tenttiin lukemisen vähemmälle, luotin tunneilla havaittuun osaamiseen. Olinkin järkyttynyt kun näitä "keissejä" ei tenttiin ollut eksynyt yhtään. Kaikki kysymykset koskivat sitä miten aiheesta X oli ajateltu 1700- tai 1800- luvulla. Ulkoluvulla siis kurssista 5, asioiden oikealle sisäistämisellä ja soveltamisella käytännön tilanteessa 2. En arvostanut.

op777