Lunttaamisesta

[polvipetteri]

Muistelimmepa tuossa kerran kouluaikoja ja jossakin vaiheessa sivusimme lunttaamista. Nyt tekisikin mieleni kysäistä, kuinka aktiivista jatkoajan väki on ollut tällä saralla. Onnistuen tai epäonnistuen. Mutta josko aloittaisin itse:

Biologia ei ole koskaan ollut vahvuuteni. Tai se ei minua juuri kiinnostanut, joten lukeminen kokeisiin oli vastenmielistä. Lukiossa sitten tein penaalin sellaisesta vanhasta rannekellon pakkauksesta. Siinä oli tyylikäs muovikuori ja irroitettava välipohja, jossa samettia päällä. Ja varmaan arvaattekin, että sinne pohjan alle oli hyvä kätkeä muistiinpanoja. Koko komistus oli vielä sen kokoinen 15 cm pitkä ja 5 senttiä leveä), että monta hyvää vihjettä mahtui tuon kokoiselle lapulle. Se pohja oli sellainen, että sitä ei äkännyt irrotettavaksi.

Jossakin vaiheessa koetta opettaja kiinnostui alituisesta penaalin hääräämisestäni ja lähti kierrokselle, mutta minkäs teet, ei voinut opettaja lähteä kaivamaan sitä penaalia tarkemmin. Pyyhekumiahan minä vaan käytin tavallista ahkerammin...

Toinen tapaus muistuu mieleen yläasteelta, kun taloustiedon (tms) kokeissa yhdellä kaverilla oli jäänyt laskin kotiin. Minäpä tarjouduin lainaamaan omaani ja laskimen toiselle puolelle oli hyvä kirjoitella kysymyksiä ja vastauksia. Tiukan paikan tullen ne sai pyyhittyä sormella pois salamannopeasti. Laskuja tarkasteltiin sitten vuorotellen moneen kertaan ja laskin kiersi...

 

[HotShot]

Eipä tullut kouluaikoina pahemmin lunttailtua. Oli sitten pelko p*rseessä kiinnijäämisestä ja sen seurauksista niin kova tai sitten siihen ei vaan ollut kunnon mahdollisuuksia.

Mieleeni kuitenkin tulee eräs kurssi, jossa kaikki osanottajat olivat jo reilusti täysi-ikäisiä ja vanhemman puoleista porukkaa.
Eiköhän sieltäkin löytynyt sitten kurssin loppukokeesta eräs tapaus, joka yritti lunttailla meikäläisen papereista vastauksia. No, eipä tullut näytettyä. Lähinnä hävetti henkilön puolesta, kun ikää oli kuitenkin reilusti yli kolmenkymmenen ja kyseessä oli yksittäisen kurssin loppukoe, joka oli todella helppo. Meitähän on moneen junaan...

 

[Bruno]

yläasteella fyssan ja kemman kokeissa tuli lunttailtua ihan kivasti.Ei vaan jostain syystä tajunnu mitään.Ei halunnu ottaa nelosia kokeista ja aina mä sen kutosen siitä sain.Enkä ikinä jäänyt kiinni.Lähellä oli ,mutta ei kuitenkaan "natsannu".

 

[Shayne]

Juu, yläasteella tuli luntattua puolisokean historianopettajan kokeessa. Pidin kirjaa sylissä avattuna ja apinoin siitä vastaukset. Lisäksi ruotsin sanakokeissa olin aina muka miettivinäni katsellen ikkunasta ulos, vaikka samalla katselinkin vieressä istuneen tytön paperista vastauksia. Tästä tosin jäin kiinni.

Viime vuosikymmenen puolivälin tienoilla tuli myös korkeakoulussa luntattua. Suosikkitapani olivat pyyhekumin muovisuojan alle kätketyt muistilaput sekä kannellisen taskulaskimen sisäkanteen kiinnitetyt lunttilaput.

Ai äm veri sori.

 

[Master Chief]

Kauppiksessa atk-kokeessa joskus 90-luvun puolessavälissä, ajalta ennen WIN 95. Aihe oli tänäpäivänä hyödyllinen Edit vai mikälie olikaan. Olisin varmaan läpi päässyt kokeesta omillanikin, mutta kun satuin istumaan aivan takapenkissä ja edessä istui ns. asian paremmin sisäistäneitä niin what the heck. Tuolikin oli säädetty vielä sen verran matalalle että pääni peittyi monitorin taakse ja näköyhteys oli ainakin kahteen edessä istuvan koneeseen. En muista arvosanaani (joko 3 tai 4) mutta koko luokalta (runsas tusina oppilasta) vain 2 ei saanut 3 parempaa arvosanna ja nämä kaverit istuivat etupenkissä. Taisivat joutua vielä uusimaankin. Kaiken lisäksi kuulin etten ollut ainoa takapenkkiläinen joka käytti tätä hyvää näköyhteyttä hyväksi. :)

 

[Turnipsi]

Viestin lähetti Master Chief
Satuin istumaan aivan takapenkissä ja edessä istui ns. asian paremmin sisäistäneitä niin what the heck. Tuolikin oli säädetty vielä sen verran matalalle että pääni peittyi monitorin taakse ja näköyhteys oli ainakin kahteen edessä istuvan koneeseen.

Jep, vähän vastaava ammatti-instituutin c++ ohjelmointikurssilla (tms.). Meillä tosin koneet olivat vierekkäin ja kokeissakin istuttiin ihan normaalisti tiiviisti vierekkäin. Meikäläinen sitten jutteli vierustoverin kanssa koko kokeen ajan ja yhdessä tehtiin koko koe (piti tehdä joku varasto-ohjelma tms.). Opettajakin siinä takaa katseli välillä mutta ei puuttunut asiaan mitenkään. Kokeesta tuli sitten 5:nen ja todistukseen myöskin sama.

 

[Iker]

Yläasteen ranskanmaikka oli, jos nyt ei puolisokea, niin ainakin havainnollisesti haasteellinen.

Meitä oli neljä jätkää, jotka vietettiin kaikki ranskankurssit luokan takaosassa jutellen, joten kokeessahan ei luonnollisesti ollut muuta mahdollisuutta kuin lunttaaminen. Sen me teimme hienovaraisesti, istuen kokeessa edelleen luokan takaosassa, ison ikkunan vieressä. Ikkuna oli melkoisessa syvennyksessä, joten leveälle "ikkunalaudalle" mahtui useita oppikirjoja pystyasentoon, eikä opettaja tajunnut mitään. Siitä vaan vastaukset paperiin, ja sil vu plee.

Matikan/fysiikan kokeissa minulla oli usein kaavoja pikkulapuilla, jotka kokeen alkaessa siirsin taskusta näppärästi tuolille reisien väliin.

[valhe]Eli ei, en ole ikinä luntannut...[/valhe]

 

[Axel K.]

Henk. koht en ole koskaan luntannut, ei ole ollut tarvetta. Tässä tarkoitan lähinnä peruskoulua. Lukiossakin riitti raaka työnteko. Toisaalta mielestäni on tärkeintä on olla rehellinen itselleen ja omalle osaamiselleen. En koskaan ole opiskellut muiden kuin itseni takia, joten numeroilla sinällään ei ole ollut mitään merkitystä.

Tuon peruskoulussa tai lukiossa tapahtuvan lunttamisen jotenkin vielä "ymmärrän". Sitä en taas ymmärrä ollenkaan, miten joku lunttaa ammattikoulussa, ammattirkorkeakoulussa, yliopistossa tai jossain muussa ammattiin ja työelämään valmistavassa oppilaitoksessa. Toivottavasti en itse koskaan joudu repimään perässäni kouluaikana luntannutta lusmua, jonka ainoa "ammattitaito" on numerot paperilla.

 

[Tuamas]

Kyllähän noita keinoja tuohon löytyy, itse näin lukiossa tarpeellisemmaksi keksiä hyviä lunttauskeinoja mm. ruotsin sanakokeisiin kuin vaikkapa lukea niihin.
Kaikki mitä lunttasin oli aina näitä typeriä sanakokeet ja muut ulkoaoppimista vaativia kokeita.

Elikkä legendaarinen kirja sylissä tuli tutuksi mm. musiikin kokeessa, Maol-taulukkokirjaan oli hyvä matikan kaavoihin laittaa pieni muistutuksia, tekstiviesteillä oli hyvä kysyä lyhyitä vastauksia lyhyisiin kysymyksiin ja omana suosikkinani oli ehdottomasti ruotsin sanakokeissa käyttämäni pienennös-taktiikka. Elikkä kuuluin koulumme oppilaskuntaan ja minulla näinollen oli koulun kopiointikoneen käyttöoikeudet, siitä sitten löytyi todella kätevä pienennystoiminta jolla yhdestä A4:sta sai pienennettyä näppärästi sellaisen nyrkkiin mahtuvan pienen lappusen josta oli helppo lukea vastaukset kun sen laittoi vaikkapa penaaliin. Teksti pysyi todella selkeälukuisena, eikä ruotsinopettaja epäillyt mitään kun teki muutaman tahallisen virheen.

 

[Axel K.]

Viestin lähetti Tuamas
...
Kaikki mitä lunttasin oli aina näitä typeriä sanakokeet ja muut ulkoaoppimista vaativia kokeita.
...

Onko sulla aina sanakirjat messissä kun on tarvetta puhua vieraita kieliä?

No, kunhan kysyin...

 

[Vaughan]

Yläasteella meillä oli paljon epäpäteviä sijaisopettajia. Ruotsinmaikkanakin oli yhden kokonaisen lukukauden, joku ennenaikaiselta eläkkeeltä palannut puolisokea mummo. Ainakin sanakokeita me takarivintaavit teimme reilusti kirja sylissä. Ehkäpä juuri siksi toinen kotimainen ei taivu kovin hyvin meikäläisen suussa...

Biologian kokeessa kävi itselleni nolosti, kun annoin parin "huonomman" oppilaan vilkaista olan yli omia vastauksiani, kun ajattelin, että enhän se minä ole joka tästä kärsii, jos opettaja huomaa. Ei olisi huomannut, mutta kun nämä järjen riemuvoitot (jostain syystä he olivat siihen aikaan kauhean suosittuja tyttöjen keskuudessa?!) kopiovat minun vastaukseni sanatarkasti omiin papereihinsa - jopa virheiden kanssa! Siitä hyvästä sain myös itse nelosen kyseisestä kokeesta. En enää auttanut vähempiosaisiani sen jälkeen...

Sittemmin en ole enää luntannut. Ehkä olisi kannattanut, kun maisterin papereiden saamisessa kesti kahdeksan vuotta, mutta vihdoin tänä syksynä kolahti postiluukku ja kaikkein arvokkain todistukseni saapui brutaalisti ruskeassa kirjekuoressa! Toista se oli, kun peruskoulun ala-asteen jälkeen saatiin jäätelötötteröt, yläasteen päätteeksi kukkia, ja ylioppilasjuhlissa lakit päähän. Maisterin paperit vain imestyivät yhtenä aamuna eteisen lattialle mainosten ja ilmaisjakelulehtien seassa...

 

[Tuamas]

Viestin lähetti Axel K.
Onko sulla aina sanakirjat messissä kun on tarvetta puhua vieraita kieliä?

No, kunhan kysyin...

- Mitä niillä ruotsin taivutuksillakin tekee, hyvin se sujuu hiukan soveltamallakin. Tähän mennessä olen pärjännyt Ruotsissa ruotsin kielellä huomattavasti paremmin, kuin ihmiset jotka pänttäsivät jokaikiseen sanakokeeseen ja osasivat ne sitten ulkoa taivutuksineen. Kyllähän ne sanat menisi, mutta ne helkkarin taivutukset ja Den- ja Det-liitteet.

 

[Vertical]

Pari kertaa on tullu luntattua,viimeksi koeviikolla biologian kokeissa,kun en varmaankaan olisi muuten koetta päässyt läpi,niin kyselin kännykällä kaverilta vastauksia.Opettaja oli joko sokea tai tyhmä,tai molempia.No,olin taka-rivissä ja semmoinen isokokoinen tyyppi edessä.

Kokeesta tuli muuten 7+

Toinen oli ylä-asteella matikan kokeissa,kun en oikein kaavoja muistanut kunnolla,niin edellisenä iltana laitoin laskimen suojakuoreen ylös parit kaavat,jotka avitti hieman.

 

[Hazardipakki]

Lukion filosofian ja psykologian kokeisiin tuli monesti luntit tehtyä, mutta eipä ne estäny hylsyä saamasta.

 

[Alex]

Grafiikkalaskimeen saa ihan mukavasti kirjoitettua tietoa/laskuja, joskin se on aika hidasta puuhaa. Jos on pelkoa joutua kiinni, niin tiedot saa tuhottua laskimesta viidessä sekunnissa. Loistava keino lunttaukseen.

Muita lunttauskeinoja ei ole juurikaan tullut käytettyä, sillä omilla tiedoilla on pärjätty. Sen sijaan ala-asteella meillä on sen verran tyhmä opettaja, että se antoi osan luokan jätkistä pinota noin puolen metrin korkuiset näköesteet kirjoista pulpetille, "ettei muut vain pystyisi lunttaamaan". Kirjapinojen takana oli tietysti käytössä lukuisat omat lunttilaput, joita opettajakaan ei pystynyt näkemään.

 

[Sistis]

Ala-asteen toisella lunttasin musiikin kokeessa epämusikaaliselta kaveriltani. En tosin saanut selvää hänen kirjoituksestaan. Opettaja vieläpä näki tilanteen ja sanoi, että "Jos tuo toistuu, saat nelosen paperiisi!". Ei toistunut.

Sen jälkeen en ole luntannut missään tilanteessa. Korkeakoulussa... siis Yliopistossa (vittu!) ei edes uskaltaisi luntata, tenttivilpistä kun rankaistaan ankarasti; jopa koulusta erottaminen on mahdollinen.

 

[Shayne]

Viestin lähetti Axel K.
Tuon peruskoulussa tai lukiossa tapahtuvan lunttamisen jotenkin vielä "ymmärrän". Sitä en taas ymmärrä ollenkaan, miten joku lunttaa ammattikoulussa, ammattirkorkeakoulussa, yliopistossa tai jossain muussa ammattiin ja työelämään valmistavassa oppilaitoksessa. Toivottavasti en itse koskaan joudu repimään perässäni kouluaikana luntannutta lusmua, jonka ainoa "ammattitaito" on numerot paperilla.

Tekisi mieleni sanoa, että olipas hurskastelevaa tekstiä, mutta jätän sanomatta.

Sen kuitenkin sanon, että kaikki mitä noiden arvosanojen saavuttamiseksi tarvitaan, ei ole ammattiinvalmistavaa millään tavalla.

Hauskoja ulkolukutalkoita kaikille sen tarpeelliseksi katsoville.

 

[ms.qvist]

Eipä tuota lunttausta ole juurikaan tullut harjoitettua. Ala-asteella en edes olisi uskaltanut luntata - jollei lunttaamiseksi katsota vierustoverilta katsomista ja väärien vastausten kopioimista omaan kokeeseen. Se kyllä vei lunttaushaluja hyvin tehokkaasti.

Yläasteella tuli kerran luntattua, tuolloin luokkamme "viikarit" saivat haltuunsa ennalta äidinkielenkokeen jota he tunnollisesti levittivät muille oppilaille ja näin minun oli helppoa laatia oikeat vastaukset jo päivää ennen koetta ja opetella ne ulkoa. Tiesimme 100% varmuudella kokeen tulevan luokallemme sillä olimme ainoat joille opettajamme ei ollut ehtinyt ennen sairastumistaan koetta pitää ja niinpä sen pitäminen (ja valvominen) jäi sijaisen tehtäväksi, missä toimessa hän sitten epäonnistui totaalisesti sillä hänen leväperäisyytensä tähden koe joutui ennalta näiden "viikareiden" käsiin.

Sairaslomalta palattuaan opettajamme tosin ihmetteli sitä, että yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikki saivat kiitettävän arvosanan. Tämä ressukka joka ei saanut kiitettävää oli luokan "nössö" joka ei halunnut osallistua lunttaukseen, mutta propsit hänelle - eipä hän meitäkään ilmiantanut, mutta eipä siitä olisi ollut mitään hyötyäkään kun ei hän olisi voinut todistaa väitettään millään oikeaksi kun jokainen perusti osaamisensa ulkolukuun. Tämän kerran jälkeen en sitten olekaan pahemmin lunttaillut koulussa tahi opiskeluaikoina.

vlad#16.

 

[Axel K.]

Viestin lähetti Shayne
Tekisi mieleni sanoa, että olipas hurskastelevaa tekstiä, mutta jätän sanomatta.

Sen kuitenkin sanon, että kaikki mitä noiden arvosanojen saavuttamiseksi tarvitaan, ei ole ammattiinvalmistavaa millään tavalla.

Hauskoja ulkolukutalkoita kaikille sen tarpeelliseksi katsoville.

Voit sanoa, jos haluat. Itse en pidä itseäni hurskastelijana, koska elän periaatteideni mukaan. Tällä hetkellä vaan tuntuu olevan vallalla tyylli "heti mulle kaikki ja helposti". Ja arvosanat arvosanojen vuoksi on pääasia. Tämän vuoksi välillä joutuu katselemaan ammattitaidottomia "korkeasti" koulutettuja työtovereita joiden hommista ei tule mitään.

Tuohon ulkoa lukemiseen sen verran, että kieliä lukuunottamatta opiskelijan harvemmin tarvitsee opetella ulkoa asioita, jos ymmärtää asian.

Toisekseen, monet ihmiset pitävät esim. matematiikkaa oman ammattinsa kannalta turhana, koska "onhan taskulaskimet ja tietokoneet". Ainoa vaan, että matematiikka ei ole pelkästään väline vaan sen opiskelu opettaa ongelmanrakaisukykyä sekä loogista päättelyä joita tarvitaan tänä päivänä useassa eri ammatissa. Fysiikkaan pätee sama asia, kuten moniin muihinkin oppiaineisiin. Nämä vain esimerkkeinä siitä, miten vääriä johtopäätöksiä laiskuuttaan ihminen tekee.

Mutta lunttaa vaan. Totuus on kuitenkin se, että ainoa oikea menestys saavutetaan tänä(kin) päivänä raa'alla työnteolla. Pinnarit ja epärehelliset paljastavat oikean nahkansa ennen pitkää.


nimin. "Opiskelunsa päättänyt Jeesus"

 

[Noutaja#9]

Ylä-asteella ruotsin kielen kokeessa tuli luntattua. Vieläkin naurattaa, miten se meni silloin läpi sille opettajalle? Minulla oli huppari, minkä kirjaimellisesti sidoin pulpetin jalkoihin (siihen etupuolelle) kiinni peittäen näin täydellisesti näkyvyyden edestä päin. Ei muuta kuin kirja syliin, roskis jalkojen väliin ja lunttaamaan. Kun muut tietysti aloitti protestoinnin minun tempauksestani, ei opettaja aluksi meinannut uskoa, ei vaikka minulla siis oli huppari sidottuna näköesteeksi. Kun opettaja sitten tuli tarkistamaan asiaa, olin pudottanut kirjan sinne roskikseen ja tietysti potkinut sitä hieman sivummalle. Huppari edelleen kiinni pulpetissa. Se näki, että ei minulla siellä mitään ole ja lähti pois. Ei muuta kuin kirja takaisin polvien väliin ja lunttaus jatkui. Kokeesta tuli numeroksi muistaakseni 8 mikä oli ihan riittävä minulle.
Kaverilleni tämä opettaja osti leivoksen siitä hyvästä, kun se sai nelosen kokeesta. Ettei vaan tullut pahaa mieltä.

 

[Corkscrew]

Viestin lähetti Noutaja#9
Minulla oli huppari, minkä kirjaimellisesti sidoin pulpetin jalkoihin (siihen etupuolelle) kiinni peittäen näin täydellisesti näkyvyyden edestä päin. Ei muuta kuin kirja syliin, roskis jalkojen väliin ja lunttaamaan. .

Kuulostaa ihan itseni suunnittelemalta lunttaustekniikalta. Ehkä tämän takia en koskaan huijannut kokeissa, en yksinkertaisesti keksinyt järkeviä tapoja. Kiinnijäämisen pelko piti huolen lopusta, joten vaelsin koko peruskoulu- ja lukioajan läpi ilman lunttilappuja tai muita sellaisia. Yksi syy saattoi olla sekin, ettei koskaan oikein ollut tilannetta että olisi pitänyt pelätä ettei selviä kokeesta läpi. Varsinkin lukiossa alkoi kelpaamaan numero kuin numero kuutosesta ylöspäin. Kunnianhimon puutetta tai jotain, mutta en nähnyt niin tärkeäksi suurempia numeroita että niitä varten olisi viitsinyt alkaa kehittelemään lunttilappuja tai muita sellaisia.

 

[MiikaL]

Noniinno.. Kyllähän sitä vähän luntattua tulee. Useimmiten lunttaamisen hoidan vain spontaanisti kesken kokeen, eli jos kaveri on vieressä, pieni kuiskaus ja sormia tehtävännumeron verran pystyyn, kohta kaveri vilauttaa paperia kun opettaja lueskelee kirjaa tai tekee jotain muuta keskenään. Kavereiden kanssa laitetaan myös koekysymykset. aina kiertämään. Jos rinnakkaisluokka tekee kokeen ennen kuin itse, niin kaveri kertoo kysymykset, eipä tarvitse mitään ylimääräistä harjoitella. Lunttilappuja harvemmin vaivaudun kirjoittamaan, käsialakin on niin huono. Kännykkään talletan kyllä joskus muistiin sanoja, kun sanakokeet ovat tulossa, puhelin sopii niin huomaamattomasti penaaliin.

 

[dude]

Täällä on joku muukin käyttänyt tuota graafisen laskimen tekniikkaa, joten se siitä. Sillä keinolla mentiin läpi useampi pitkän matikan kurssi lukiossa..

Lukiossa lunttasin kerran maantiedon kokeessa. Olin ollut kipeä ja minulla oli kaksi koetta saman 3h:n session aikana. Maantieto ei kiinnostanut pätkääkään ja englanti kiinnosti. Koe järjestettiin koulun auditoriossa ja siellä oli jos jonkinlaisen kokeen uusijoita. Olin melkein takarivissä ja onneksi ensin huudettiin minun nimeni. Sen jälkeen sain paperin, vein sen juhlallisesti alaspäin käännettynä sinne takariviin ja kun muut alkoivat ravaamaan alas, minä käänsin paperin, tarkistin kirjasta ja pistin ranskalaisilla viivoilla oikeat vastaukset paperiin.

Olen myös auttanut kaveria lunttauksessa. Yksi kaverini oli toivoton tapaus historiassa, joten yksinkertaisesti lainasin hänelle koepaperiani kesken kokeen. Opettaja ihmetteli, kuinka viivyin niin pitkään kokeessa, kun yleensä olin ensimmäisten poistujien joukossa. Minä sain kympin ja kaveri 9+:n.

 

[heikkik]

Viestin lähetti Axel K.
Sitä en taas ymmärrä ollenkaan, miten joku lunttaa ammattikoulussa, ammattirkorkeakoulussa, yliopistossa tai jossain muussa ammattiin ja työelämään valmistavassa oppilaitoksessa.

Samaa mieltä. Jos joku lunttaa yliopiston tentissä, niin oikeastaan hän ei ole ymmärtänyt yliopistossa opiskelusta yhtään mitään.

 

[Milhouse Nixon]

Itselläni on varmaankin näin yleisesti ottaen tavallista korkeammat moraalikäsitykset useimpien asioiden suhteen..

..mutta mutta, kyllä tentissä aina viereisiä papereita katsotaan ja tarkastellaan. Totta kai! Ongelma on joskus tosin se, että vieressä tehdään suurella itsevarmuudella, mutta väärin ja itsellä menee tällöin usko omaan tekemiseen. Kyllä on elämätöntä elämää takana jos ei löydy pokeria isällisesti tarkkailla toisten etenemistä tenteissä. Jos olisin tentissä valvojana, ei itseäni kiinnostasi hevonhelvettiä toisten lunttaus tai se olisiko henkkarit mukana. Liika virkaintoisuus on jotain sellaista mistä ei seuraa yhtään mitään positiivista "loppupeleissä".

Aivan hävytöntä moralisointia joiltakin. Jonkun tutkimuksen mukaanhan 2% asioista joita opimme elämän aikana opitaan koulussa. Korkeakoulussa opiskeleminen on sitä, että minimoidaan työ tavoitteisiin pääsemiseen nähden. Mitä kovempi panostus tähän marginaalisen osuuteen, sitä suhteellisesti helpommin löytyy karmaisevia puutteita muilta elämän osa-alueilta. Ja vielä se ikävä tosiasia, että suurin osa siitä mikä opetellaan tenttiin ja väännetään paperille on jo parin viikon päästä muisto muistosta vain. Vaikka tulisi kuinka "napit" kokeesta.