Jos saa vielä vieraaseen pöytään huudella, niin jotenkin tästä Lukonkin paitakeissistä on vedettävissä suuntaviivoja koko urheilutoiminnan pyörittämiseen Suomessa. Jos seurakulttuuria halutaan ylläpitää ja ennen kaikkea kehittää, niin pitäisi uskaltaa olla rehellisesti oma itsensä vikoineen päivineen, Lukko Lukkona, HPK pallologona, KalPa kilpineen ja IFK vaakunoineen. Noillakin perinteillä mitä Lukolla on taustallaan, on sulaa hulluutta verhota niitä jonkun 90-luvun markkinointihengen aivopieruihin, vaikka sen varjolla joku akka tai mukula yhden pipon ostaisikin. Se voi ostaa sen pipon ja sillä saadaan kymppi lisää liikevaihtoa, mutta mitä muuta lisäarvoa se ketun vilkkuminen ohimolla tuo Rauman Lukolle? Ei kovin paljon.
Eikö silloin pikemminkin mennä metsään, kun fanituotetta ostetaan kivannäköisen ketun takia, eikä itsessään Rauman Lukon takia?
Samalla koko liigaa yritetään salonkikelpoistaa, kumarretaan joka suuntaan ja pyllistetään yhtä moneen. Tähän muovisuuteen ja rahastamiseen saadaan kyllä kauniit kuoret rakennettua päälle, mutta sisus jää ontoksi. Siis helvetti, Rauman Lukko joka on perustettu joskus muinoin Rauman Lukkona, siinä sitä kontrastia nykymaailman pureskele ja sylkäise pois-kulttuuriin, ja perustaa jonka päälle rakentaa seurakulttuuria ja sitoutumista. Se oli sitä 90-lukua kun piti saada Kettua, Sutta, Kissaa ja Ritaria, ja johonkin Valkeakosken Hakan logoon vauhtiraitaa. Timo Rajalalle vaan terveisiä sinne MM95-tunnelmiin ja nousukauden kynnykselle. Retro on nyt in, mutta ei se ysäri-retro.