Palaan sen verran vielä tähän YV-teemaan, että esitän ajatuksena seuraavaa: Lukossa ylivoimavastuuta pitää antaa sellaisille pelaajille, jotka a) ovat sitä pelanneet ja b) ovat siinä onnistuneet.
Mielenkiintoinen ajatus on, että Patrick Khodorenko, joka ei koskaan ammattilaisurallaan (kaudesta 19-20-->) pelannut ylivoimaa, olisi Lukossa ylivoimaspesialisti.
Karson Kuhlmanilla YV-kokemusta AHL-tasolla on jonkin verran enemmän, mutta mikään varsinainen YV-pelaaja ei hänkään ole. Lukon ulkomaalaisista Steve Jandric ja Antoine Morand ovat viime kausien aikana pelanneet merkittävästi enemmän ylivoimaa kuin kumpikaan uusista miehistä.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei jossain vaiheessa Khodorenkon ja Kuhlmanin taidot/tekeminen ylivoimaa riitä, mutta sopeutuminen uuteen rooliin saattaa viedä aikaa. Tai epäonnistua.
(Toisin kuin vaikkapa uusista Liigapelaajista Jukureiden Peter Abbandonato (17+17, viimeisen parin AHL-kauden ylivoimissa reiluun sataan peliin. Kova saldo.), joka on valmis ylivoiman pääarkkitehti.)
Selvää on, että nykyisellään hukkaan menevät SHL:ssa ja edellisellä Liigavisiitillään Lukossa hyvinä ylivoimapelaajina kunnostautuneet Westerholmin veljekset.
Tilastojen valossa molempia kannattaisi hyödyntää juurikin ylivoimalla.
Samoin Repo, Nyman, Kainulainen ja tietysti tulikuuma Krannila ja mahdollisesti myös hyvälaukauksinen Antti Saarela.
Pakeista Stenqvist on YV-spesialisti, kakkosyyveen paikasta taistelevat tasapäisesti Viitasalo/Peters/Nousiainen.
Morand PaWe Repo
Kuhlman Stenqvist
Jandric Krannila PoWe
Nyman Peters
Varalla:
hyökkääjät: Kainulainen/Khodorenko/Saarela, pakit: Nousiainen/Viitasalo