Samoja asioita olen itsekin ihmetellyt sen jalkeen kun olen suuremmissa kaupungeissa asunut. Esimerkiksi juuri Helsinkiin verrattuna ei Raumalta paljon puutu. Tietysti siina missa elokuvateattereissa ei ole Raumalla valinnanvaraa, stadista loytyy helvetisti useampi screeni. Mutta mitaan tarkeata palvelua ei raumalta puutu, ainoastaan runsaudenpula.
Palveluiden puuttuessa voisi harrastuksena viljellä vaikka perunaa, mutta ei siellä taida kasvaa kuin vitutus.
Tosiaiassa en usko, että kovinkaan moni pelimies on ensimmäisenä ottamassa selvää ruokapaikkojen ja leffateattereiden tasosta saadessaan sopimustarjouksen nenänsä eteen. Eiköhän se pääpaino ole kuitenkin kiekkoilullisissa asioissa ja palkkauksessa. Lätkän lisäksi riittää yleensä yksi yökerho ja nuoret, kauniit ja anteliaat naiset pyörimään ympärille. Jatkosopparin teko voi tosin olla hankalaa, jos koko tarjonta on käyty läpi jo ensimmäisellä sopimuskaudella.
Ketjun aiheeseen liittyen huhuilen saapuvani synnyinkaupunkiini taas Pitsin aikoihin. Viime vuonna kokeilin rajojani ja toimin kuljettajana sekä seurasin turnauksen selvin päin. Rajat tuli vastaan ja virhe ei toistu.
Ei pidä paikkaansa. Tsheljabinsk on kohottanut kasvojaan kovasti viime vuosina ja ainakin kaupungin keskusta on moderni ja viihtyisä. Petri Kontiolan muutto Magnitogorskista Tsheljabinskiin tarkoitti samalla asuinpaikan tason huomattavaa nousua.
Tällä kertaa joudun kyllä olemaan kanssasi hieman eri mieltä. Magnitogorskissa voi harrastaa sentään talvisia aktiviteettejä esim. käydä
pilkillä. Tsheljabinsk vaikuttaa varsin nuivalta paikalta, jossa on toki joitain nähtävyyksiä. Esim. huipputeknologian malliesimerkki
Majak, jossa taitaa pimeimpinäkin syysiltoina pärjätä ilman taskulamppua.