Onpahan ollut viikonloppu. Läpeensä jänniä otteluita molempina päivinä ja toisin kuin olemme tottuneet, Tappara ei ole kentältä poistunut voittajana. Ei ole pitänyt dieselmäisen varmasti johtoaan eikä puristanut mahdottomalta tuntuvasta tilanteesta voittoon. Ai että kun tekee viimeisen kymmenen vuoden aikana rikkiviillellylle sydänalalle hyvää, kun Rauman Lukko onkin se kuski tämän parin miekkailuissa.
- Itseluottamus se on vaan jännä kapistus. Voitot ovat tuoneet Lukolle melkoista kliinisyyttä maalipaikkoihin. Hyvällä prosentilla maalataan eikä tuloskaan enää kierrä. Positiivinen kierre.
- Maalinedustalla Lukko pelaa äijämäisesti. Mennävuosina Tappara olisi punnertanut maalineduskahakoista pelin tasoihin ja ratkaissut ylivoimalla. Pelottavalta nuo kahakat edelleen näyttivät, mutta tamperelaisten mailat olivat kiinni, syötöt katkottiin tai sitten vain se ratkaiseva pomppu meni lukkolaisittain suotuisasti.
- Kaksi ja puoli erää peli oli oikein mallikasta. Kuudennella ylivoimalla alettiin vähän leikkimään tuloksella ja läpsyttelemään. Siitä se pelin virtaus sitten kääntyi. Tulipahan lopussa harjoiteltua puolustamista. Ei siinä lopulta suurta hätää ollut kellään muulla kuin mulla. Menneiden vuosien muistot...
- Molempina iltoina viimeiset minuutit heitettiin norsua. Tulos oli hyvä, mutta olisiko voinut rohkeammin pysyä kiekossa? Harjoitella tiukassa paikassa kiekossa pysymistä. Ettei vain pudotuspeleissä menisi siihen, että norsua heitetään entistä enemmän. Positiivisia murheita nämä, mutta ainahan sitä jotain pitää murehtia.
- Lukon neljättä maalia ei voi sivuuttaa. Sehän oli suoraan vuodelta 2005 ja Rautakorven pelikirjasta. Täysillä laseista ulos ja pompusta Saarela ihan muina markkutähtisinä terä ilmassa heittää unelmapassin. Harmi ettei se syöttö ollut lättysyöttö. Muuten oli ihan autentinen.
- Nyt mäkin uskon sen, että aiemmin vetouhka on puuttunut Lukon ylivoimasta. Ilman Gelinasta olisi kolmannen maalin tilanne mennyt niin, että Stenqvist olisi hakenut propelliranteen ilman maskia, kun syöttösuunta Revolle olisi ollut tukossa. Nyt kun linjat oli kiinni, toimitti Gelinas itse sellaisen nöyrän toimituksen verkkoon. Vaikka kuinka olisi maskit olleet kunnossa, ei Stenqvist olisi samaa suoritusta tehnyt. Ja Stenqvist on silti pelimies, mutta vetouhkaa ei kyllä tarjoa.
- Minä kun en minkäänlainen lutuurilasse ole, kertokaahan mulle, onko tuo kenkien heiluttelu vain teinien juttu? Lätkäkatsomossa en ole yhdenkään täysikäisen nähnyt sitä tekevän. Kaksi kertaa olen nyt nähnyt ja molemmilla kerroilla sellainen pieni myötähäpeä noussut. Vaan hyvähän se täältä on huudella, kun alkaa vuosirenkaita olemaan vyötäröllä. Kai mäkin sitten teen teinien mielestä jotain noloa.
Katokaapas kolmoskentän hyökkäyspeliä. Eihän niitä horjuta kukaan kulmissa. Näyttää kyllä peli hyvältä tällä hetkellä. Oikeastaan viimeisellä kympillä hieman varastettiin ja takakarvauksissa pariin otteeseen nousi selkä suoraksi. Muuten on kyllä ihailtavaa tuo sitoutuminen tuohon pelitapaan. Tai paha siellä on varastaa, kun pelilliset liiderit Kuhlmanin johdolla kieli pitkällä vaihdosta toiseen. En itse kehtaisi. Mitäs sitä vielä kehittäisi, se jatkuva kehitys kun on tärkeää. Ehkä kakkosylivoimalle nopeampaa kiekonliikuttelua, kun ykkösen ylivoima jossain kohtaa varmasti alkaa ottamaan kierroksia alas. Silloin tarvitaan taustatukea. Se on kuitenkin tulevien pelien murhe. Voisi melkein ottaa kylmän Colan tämän viikon voitoille. Kiitos Lukko ja erityiskiitos kaikille niille joukkueen jäsenille, joita olen parjannut kuluneen kauden aikana.