Nyt alan ehkä ymmärtämään mielenmaisemaasi paremmin, jos todella vertaat teatteria ja oman suosikkilätkäjoukkueen seuraamista keskenään. Toinen näistä on mukava piristys arkeen, toista taas kutsuisin jopa elämäntavaksi.
Kun menet katsomaan teatteria olet asiakas, ulkopuolinen. Kun olet katsomassa lätkää Äijänsuolla, olet osa kokonaisuutta. Sinä olet osa seuraa. Oikeastaan jopa enemmän kuin vaikka Tomppa Gregoire tai Sebastian Repo. Ne pojat lähtevät, mutta sinä jäät.
Toki maksavalla asiakkaalla on myös oikeus vaatia ns. suorittavalta portaalta enemmän. Ja pitääkin vaatia. Mutta pidän hyvin porilaisena asenteena sitä, että kannustetaan vasta sitten kun menee hyvin.
Tämä on toki vain subjektiivinen näkemykseni eikä tietenkään mikään universaali totuus. Ja jollekin teatterikin voi varmasti olla elämäntapa.
Yhden asian sanon vielä loppuun, koska arvaan jo valmiiksi yhden vasta-argumentin. Lukko on pelannut äärimmäisen huonosti viime viikot, mutta minun näkemykseni mukaan se ei ole johtunut huonosta asenteesta tai taistelun puutteesta. Korkeintaan ehkä yksittäisten pelaajien kohdalla. Kipsissä tuo joukkue on, se on selvä, mutta ainakaan minulle ei ole välittynyt ettei joukkuetta kiinnostaisi. Eikä se kipsi ainakaan sillä hellitä, että taputetaan vasta sitten "kun on aihetta".
