Kauden kolmas nähty Jokeripeli, ja tulihan se voittokin sieltä, joten Raumalle kannatti ajaa senhetkisestä olinpaikasta 70 km yhteensuuntaan vaikka kiire tuli. Paljon oli joukkue mennyt eteenpäin ainakin niistä näkemistäni marraskuun tappioista Raumalla ja Porissa.
Itseluottamusta näytti löytyvän haastamaan rohkeasti vastustajaa yks-ykkösissä. Hyökkäyspelissä nähtiin paljon älykkäitä syöttöjä ja kenttää käytettiin hyvin sen koko leveydeltä. Purkukiekot lähtivät aika jämptisti ja menivät usein pitkäksikin. Kahvaaminenkin oli vähentynyt huomattavasti vaikka ainahan sitä siellä tietty määrä on.
1-4-tilanteen jälkeen Lukon kavennusmaaleissa Jokereilla merkkauspeli petti ja tilanteisiin reagoitiin liian hitaasti. Dahlmanin huispaus esti sentään suurimman katastrofin. Näissä kahdessa Lukon peräkkäisessä osumassa eivät kenttäpelaajat ehtineet kiekon tielle, niinkuin monesti aiemmin
Hyvösen isokynä avausmaalin syötössä oli pelin hienoin yksilösuoritus. Muuten pelin parhaimmistoon Jokereista kuului Santala, Pakaslahti, Valtonen, Järventie ja Lepistö.
Kun en pelaajia kentällä tunnista habituksesta enkä numerosta, vaan ainoastaan nimestä niin pitää mainita, että sellaistakaan kovamaineista kirjainyhdistelmää, kuin Toporowski en bongannut pelissä kertaakaan. Illalla mietin, että mahtoiko hänkin kuulua niihin loukkaantuneisiin, mutta kyllä se siinä kuvakoosteessakin näkyi Jokerien maalin edessä tekemässä piruetteja.
