Olisihan tästä pelistä voitto pitänyt ottaa mutta kelpaa se yksikin piste, varsinkin kun tasoitusmaali tehtiin pelin loppuhetkillä. Lukko on tällä kaudella käyttänyt aika hyvin hyväkseen nämä erien ja otteluiden loput. Se on hyvän joukkueen merkki, vaikka tällaisen esityksen jälkeen on aika vaikea mitään hyvää hakea pelistä tai joukkueista.
Avauserä oli maaliton, mutta paremmat paikat maalintekoon oli Lukolla. Bluesin maalivahti Myllyniemi otti kyllä avauserässä hyvin Lukon vedot, jotka eivät mitään hyviä olleet. Maaliin nekin kumminkin olisivat menneet jollei Myllyniemi niitä olisi torjunut. Mika Viinaselle tuli paras paikka, kun hän ylivoimalla pääsi Bluesin pakin harhan jälkeen aivan vapaasti kikkailemaan maalille, mutta ei saanut Viinanen sisään.
Toisessa erässä sitten tapahtui se mitä nuo Hockey Nightin äijätkin aina hokevat, että jollei itse tee paikoistaan maalia niin vastapuoli tekee, niin kuin Caloun näytti päästessään yksin läpi. Vehanen oli hyvin mukana torjunnassa, mutta kiekko lipui polvarin kautta juuri ja juuri tolpan vierestä sisään. Lukko vastaavasti ei saanut kahden miehen ylivoimallakaan maalia, mutta mikäs ihme se on kun kovan tykin omaavaa Pasi Saarelaa ei peluuteta silloin ykkösylivoimassa, vaan hänen sijastaan maalitykkiä joka ei maaleja tee eli Joe Muphyä.
Kolmas erä alkoi sitten Lukon rajulla rypistyksellä, ja Quinn Hancockilla oli paikka tasoittaa, mutta Myllyniemen haamutorjunta piti Lukon nollilla. Vastaavasti Vehanen torjui Bluesin yksin läpi päässeen pelaajan vedon. Mika Viinanen sitten onnistui kuin onnistuikin tekemään kauden avausmaalinsa sännättyään Bluesin maalin eteen jääneeseen irtokiekkoon ensimmäisenä. Mutta oli se maali taas kovan työn takana, huhhuijjaa sentään.
Erän puolivälissä mentiin sitten päästä päähän niin lujaa että näytti siltä että maali tulee kohta jommallekummalle. Ei tullut ennen kuin hiukan yli kolme minuuttia ennen loppua kun Marko Tuomainen laukoi ilman maskia kaukaa kiekon Vehasen selän taakse. Vittu kun vitutti. Mutta Lukko nousi lopussa tasoihin, kun kentän paras ja vanhin mies Erik Hämäläinen tasoitti ylivoimalla. Silloin oli Saarelakin kentällä, ja ihmettelin että miksi mies ei lauo vaikka pari-kolme kertaa oli laukaisupaikassa, mutta lopulta se selvisi: Eepiä ne hakivat maalintekijäksi.
Jatkoaika mentiin tutusti päästä päähän, molemmilla oli yksi hyvä paikka. Lukon tilanne kilpistyi siihen kun hyökkääjä heitettiin päin maalia ja aloitus tuotiin keskialueelle, Bluesin läpiajo ja laukaus viimeisellä sekunnilla puolestaan kilpistyi Vehasen hanskaan.
En tiedä, minun mielestäni nuo ketjujen sekoitukset eivät oikein toimineet. Viinanen ei vakuuttanut ykkösessä muuten kuin tekemällä maalin, ja Murphy Hancockin ketjun laidalla ei onnistunut. Minä olisin viimeistään kolmanteen erään pistänyt Saarelan siihen. Samoin ihmetytti se ettei edellisessä kotiottelussa ja muutenkin koko kauden ajan hyvin pelannut Hermanni Vidman saanut peliaikaa ennen kuin kolmannessa erässä.
Minä valmentajana olisin tehnyt jo toiseen erään ne muutokset että olisin pistänyt Viinasen Normion ja Koiviston keskelle, Kauvosaaren nelosen sentteriksi tai vilttiin, Saarelan Hancockin ja Torkin ketjuun sekä Tähtisen rinnalle pistänyt Vidmanin ja Murphyn.
Pakeista ykkönen on edelleen Hämäläinen. Se Bostonin scoutti tuli Harikkalaa ja Heikkistä katsomaan, mutta taitaakin viedä Hämäläisen mukanaan NHL:ään, sen verran mainiota jälkeä Eepi taas teki kaukalon kummassakin päädyssä. Avauserässäkin tarvittiin 38-vuotiasta kaukalon vanhinta pelaajaa Lukon hyökkäyksissä, tasoitusmaalista nyt puhumattakaan.
Se on tietenkin arvoitus että kuinka Eepi jaksaa, mikäli Porkka on vielä kuukaudenkin sivussa? Voi olla ja varmasti onkin että joskus se rupeaa painamaan, mutta nyt tuntuu siltä että ilman Eepiä ei Lukon pelistä tule mitään.
Vehanen maalissa torjui välillä hyvin, ei voinut Bluesin ensimmäiselle mitään mutta toinen meni sitten niin saatanan helposti että oikein hirvittää. Mikä siinä on niin vaikeaa, Pete, että se keskittyminen herpaantuu aina vähintään kerran pelissä? Mikä? Joka tapauksessa, jos Murphy on ihan kuin eri mies joka kauden kotiavauksessa kaatoi Jokerit, niin ei tuo #35:kaan ole sama mies joka kahdella edelliskaudella Lukon maalia vartioi. Kaukana siitä.
Bluesista jäi mieleen maalivahti Myllyniemi. Agressiivisella tyylillä torjunut Myllyniemi torjui hyvin koko pelin ajan, samoin hyvin pelasi kultakypärä Jan Caloun. Ei yrittänyt filmata jäähyjä, oli aina jäällä ollessaan vaarallinen ja välillä näytti siltä että Lukon pakit oikein tarkoituksella antoivat tilaa Calounille. Onneksi ei onnistunut kuin kerran.
Tuomari Hannu Henriksson oli aika hyvä. Toisessa erässä jäi muutama korkea maila näkemättä, mutta ei mitään pahempaa.
Niin, mitäs vielä. Piste per peli-tahdissa ollaan edelleen, mutta kyllä nämä kotipelit pitäisi voittaa. Nyt vaan sitten pitää napata vieraista vastaava määrä pinnoja mitä kotona menetetään surkean viimeistelyn ja nukkuvan maalivahdin takia.