Länsirannikon lähtökohdat
Raumalla ja Porissa on tähän kauteen lähdetty erilaisilla ratkaisuilla. Nyt marraskuun puolessavälissä voidaan mielestäni sanoa, että kumpikin saattaa olla hyvinkin onnistumassa tavallaan. Ässissä tehtiin yksi virhearvio, kun Jursi JR:n kykyihin luotettiin, mutta toisaalta nopeasti tehty korjausliike vaikuttaa onnistuneelta.
Lähtökohdat kauteen olivat siinä mielessä erilaiset, että Lukolla ei ole akuuttia taloudellisesta ongelmaa, mutta toisaalta ei myöskään pienen katsojapotentiaalin joukkueena mahdollisuutta satsata pelaajiin edes sitä mitä Ässät voi satsata pelaajapuoleen. Tätä perustelen sillä, että Tihonovin kohtuullisen menestyksen kaudet Raumalla eivät täyttäneet katsomoita, vaan tappiota tuli tasaisesti, ei tappavan paljoa, mutta tappiota kuitenkin. Tätä taustaa vastaan joukkueen kulurakenteen karsiminen pistämällä maantielle kaikki kalliit pelaajat, Saarelaa lukuunottamatta, on oikea liike. Valmentajaksi palkattiin Lehkonen, jolla on kiistaton kyky tehdä tuloksia nuorien pelaajien kanssa ja lisäksi joukkueeseen saatiin oman ikäluokkansa kärkipelaajia, ei ehkä aivan absoluuttisia huippuja, mutta kuitenkin potentiaalia omaavia. Tappiota syntyy myös tällä kaudella, mutta ideahan on se, että kuluja ei tarvitse merkittävästi lisätä tuleville kausille, koska jo nyt joukkueessa kiinteällä kuluilla olevat nuoret lupaukset tulevat olemaan niitä, jotka nostavat Lukon mitallipeleihin kaudeksi 2003-2004. Tältä kaudelta olisi sitten saatava hieman kassaan tulopuolen rahaa ja todennäköisesti aloitettava taas kaudella 2004-2005 uusi kasvatusprojekti, jotka tähtää taas parin kolmen kauden päähän. Näin Raumalla nähdään kestävällä pohjalla olevaa liigakiekkoilua ja menestyksestä voidaan uneksia joka kolmas tai neljäs kausi. Muu ei ole realistista, koska katsojapotentiaali ei yksinkertaisesti riitä muuhun. Katsojathan ovat kuitenkin liigajoukkueiden tulobudjetin suurin ja ainoa todellinen muuttuva tekijä. Tämä kaikki siis olettaen, että toimintaa ei rahoiteta esim. omaisuutta myymällä, mikä sekin olisi Raumalla ainakin lyhyellä tähtäimellä mahdollista.
Porissa taas lähtökauteen oli taloudellisesti kriittisempi. Ei ehkä kuitenkaan ihan niin synkkä kuin yleisesti ajatellaan ja osin seuran taholta tarkoituksellisesti viestittiin. Salattuna tarkoituksena oli ehkä perinteisten, mutta tällä hetkellä nukkuvien, tukijoiden ja katsojien herättäminen todellisuuteen. Jo viime kauden lopulla oli selvää, että suuntaa on pakko muuttaa ja palata joko play-off joukkueeksi, joka aina silloin tällöin saattaa mennä myös pleijareiden toiselle kierokselle tai tehdä radikaali kulujen leikkaus uskoen siihen, että tulopuoli ei romahda näin tehtäessä. Viime mainittua ei nähty realistiseksi, koska porilainen katsojakulttuuri varsin hyvin tuntien ainostaan menestys tuo porilaiset katsomoon. Juuri tuo sama tosiasia sisältää Ässien kannalta sen jättipotin mahdollisuuden, jolla toimintaa kannattaa jatkaa. Jo nyt on ollut muutamissa peleissä aistittavissa virran kääntyneen ja kansa löytää jälleen Isoonmäkeen. Lisäksi vierasjoukkueet ovat viimeaikoina poistuneet yleensä pisteittä kotiin mikä edelleen ruokkii viriämässä olevaa tulta. Nyt vain sopivasti voittoja ja roihu saattaa nousta yllättävänkin nopesti, ikään kuin kituvaan tulee kaataisi bensaa. Tätä voi perustella mielestäni sillä, että Ässät on edelleen kaupungin ykkösasia ja jo nyt saavutetut pienet menestykset aiheuttavat melkoista tunteen paloa Isomäen katsomossa. Moni raavas mies on poistunut katsomosta hieman silmäkulmat kosteina, luonnolisesti asiaa häpeillen, mutta kuitenkin.
Tällä hetkellä Ässien asema ei ole vielä hyvä, mutta nousukiitoa varten vauhtia on enemmän kuin kertaakaan sitten Jarosval Otevrelin valitettavan tapaturman, jonka jälkeen kaikki Ässien asiat ovat menneet pieleen. Joukkue on hyvä, kaupunki on palaamassa Ässien taakse ja monet vastustajatkin ovat kaukana parhaasta iskustaan. Jos oikein haaveilee ja maalailee, voi sateenkaaren päästä löytää melkein mitä vain.
Näin ollen kumpkin satakuntalainen on tiensä valinnut ja onnea sille tielle. Liiga tarvitsee myös Lukkoa ja Ässiä.
Raumalla ja Porissa on tähän kauteen lähdetty erilaisilla ratkaisuilla. Nyt marraskuun puolessavälissä voidaan mielestäni sanoa, että kumpikin saattaa olla hyvinkin onnistumassa tavallaan. Ässissä tehtiin yksi virhearvio, kun Jursi JR:n kykyihin luotettiin, mutta toisaalta nopeasti tehty korjausliike vaikuttaa onnistuneelta.
Lähtökohdat kauteen olivat siinä mielessä erilaiset, että Lukolla ei ole akuuttia taloudellisesta ongelmaa, mutta toisaalta ei myöskään pienen katsojapotentiaalin joukkueena mahdollisuutta satsata pelaajiin edes sitä mitä Ässät voi satsata pelaajapuoleen. Tätä perustelen sillä, että Tihonovin kohtuullisen menestyksen kaudet Raumalla eivät täyttäneet katsomoita, vaan tappiota tuli tasaisesti, ei tappavan paljoa, mutta tappiota kuitenkin. Tätä taustaa vastaan joukkueen kulurakenteen karsiminen pistämällä maantielle kaikki kalliit pelaajat, Saarelaa lukuunottamatta, on oikea liike. Valmentajaksi palkattiin Lehkonen, jolla on kiistaton kyky tehdä tuloksia nuorien pelaajien kanssa ja lisäksi joukkueeseen saatiin oman ikäluokkansa kärkipelaajia, ei ehkä aivan absoluuttisia huippuja, mutta kuitenkin potentiaalia omaavia. Tappiota syntyy myös tällä kaudella, mutta ideahan on se, että kuluja ei tarvitse merkittävästi lisätä tuleville kausille, koska jo nyt joukkueessa kiinteällä kuluilla olevat nuoret lupaukset tulevat olemaan niitä, jotka nostavat Lukon mitallipeleihin kaudeksi 2003-2004. Tältä kaudelta olisi sitten saatava hieman kassaan tulopuolen rahaa ja todennäköisesti aloitettava taas kaudella 2004-2005 uusi kasvatusprojekti, jotka tähtää taas parin kolmen kauden päähän. Näin Raumalla nähdään kestävällä pohjalla olevaa liigakiekkoilua ja menestyksestä voidaan uneksia joka kolmas tai neljäs kausi. Muu ei ole realistista, koska katsojapotentiaali ei yksinkertaisesti riitä muuhun. Katsojathan ovat kuitenkin liigajoukkueiden tulobudjetin suurin ja ainoa todellinen muuttuva tekijä. Tämä kaikki siis olettaen, että toimintaa ei rahoiteta esim. omaisuutta myymällä, mikä sekin olisi Raumalla ainakin lyhyellä tähtäimellä mahdollista.
Porissa taas lähtökauteen oli taloudellisesti kriittisempi. Ei ehkä kuitenkaan ihan niin synkkä kuin yleisesti ajatellaan ja osin seuran taholta tarkoituksellisesti viestittiin. Salattuna tarkoituksena oli ehkä perinteisten, mutta tällä hetkellä nukkuvien, tukijoiden ja katsojien herättäminen todellisuuteen. Jo viime kauden lopulla oli selvää, että suuntaa on pakko muuttaa ja palata joko play-off joukkueeksi, joka aina silloin tällöin saattaa mennä myös pleijareiden toiselle kierokselle tai tehdä radikaali kulujen leikkaus uskoen siihen, että tulopuoli ei romahda näin tehtäessä. Viime mainittua ei nähty realistiseksi, koska porilainen katsojakulttuuri varsin hyvin tuntien ainostaan menestys tuo porilaiset katsomoon. Juuri tuo sama tosiasia sisältää Ässien kannalta sen jättipotin mahdollisuuden, jolla toimintaa kannattaa jatkaa. Jo nyt on ollut muutamissa peleissä aistittavissa virran kääntyneen ja kansa löytää jälleen Isoonmäkeen. Lisäksi vierasjoukkueet ovat viimeaikoina poistuneet yleensä pisteittä kotiin mikä edelleen ruokkii viriämässä olevaa tulta. Nyt vain sopivasti voittoja ja roihu saattaa nousta yllättävänkin nopesti, ikään kuin kituvaan tulee kaataisi bensaa. Tätä voi perustella mielestäni sillä, että Ässät on edelleen kaupungin ykkösasia ja jo nyt saavutetut pienet menestykset aiheuttavat melkoista tunteen paloa Isomäen katsomossa. Moni raavas mies on poistunut katsomosta hieman silmäkulmat kosteina, luonnolisesti asiaa häpeillen, mutta kuitenkin.
Tällä hetkellä Ässien asema ei ole vielä hyvä, mutta nousukiitoa varten vauhtia on enemmän kuin kertaakaan sitten Jarosval Otevrelin valitettavan tapaturman, jonka jälkeen kaikki Ässien asiat ovat menneet pieleen. Joukkue on hyvä, kaupunki on palaamassa Ässien taakse ja monet vastustajatkin ovat kaukana parhaasta iskustaan. Jos oikein haaveilee ja maalailee, voi sateenkaaren päästä löytää melkein mitä vain.
Näin ollen kumpkin satakuntalainen on tiensä valinnut ja onnea sille tielle. Liiga tarvitsee myös Lukkoa ja Ässiä.