Pitkään, monia vuosia itsekin mietin, että nämä ei sovi minulle ja en siten uskaltanut kokeilla. Mahdollisuuksia varmasti olisi ollut ja epäsuorasti jotain joskus tyrkytettykin tai ehdotettu eri yhteyksissä. En silti ottanut. Mietin, kun olen tälläinen mieleltäni hyvin herkkis ja muutenkin taipuvainen kaikenlaiseen vainoharhailuun, on ollut itsemurha-ajatuksiakin ja irrallisuuden tunnetta maailmasta ja muista ihmisistä, että varmaan flippaan ja voin tehdä itselleni mitä sattuu. Ihan relevantteja ajatuksia ja pohdintoja, ymmärsin jo silloin näitä vetämättä, että kyse ei ole ihan mistään pikkuasiasta ja riskejä on. Viisasta.
Ajauduttuaeni henkilökohtaisessa elämässä yli puoli vuosikymmentä sitten sellaiseen umpikujaan henkisesti, että elämänilo väheni ja itseä vahingoittavat ajatuksetkin nousi jälleen pintaan häpeän, itseinhon ja viallisuuden tunteen vuoksi päätin erään tuttavuuden kautta kokeilla psilosybiinisieniä. Kun en keksinyt oikein muutakaan ja kun olin kokenut psykiatrilla käynnit ja masennuslääkkeiden ottamiset jokseenkin tehottomina. Alkoi olla niin pelokas ja uupunutkin olo, että mietin, mitä tuossa voi hävitäkään enää? Nyt voisi olla valmis. Vaikka pelotti toki sekin, että mitä siitäkin seuraa ja olenko pian mielisairaalan vakioasukas.
Yhden iltapäivän ja illan aikana kauniina loppukesäisenä päivänä auringonpaisteessa tuntui kuin monien vuosien taakka olisi pudonnut harteilta kerralla ja kykeni näkemään luonnon ja itsensä siellä ihan uudessa valossa. Monenlaiset pienet fobiat hälveni ja kykeni vaan ihastelemaan tätä paikkaa jossa me asumme ja johon on sattunut onnekkaasti syntymään. Vähän kuin olisi siirtynyt takaisin lapsuuteen ja löytänyt sen taianomaisuuden ja huolettomuuden ja kykeni myös itkemään silkasta liikutuksesta. Itkeminen kun on asia joka on ollut minulle jo kauan hyvin vaikeaa ja on edelleen, sen verran pahasti olen tunnelukkoinen. Se oli mullistava kokemus josta seurasi pitkään paljon hyvää, keveyttä ja uusia näkökulmia elämään ja sain ikään kuin vastauksia niihin umpikujiin - sisäistä myötätuntoa. Se oli sellainen hyvin mystinen kokemus, toki omaan maailmankatsomukseenkin nojaten, mikä tietysti aina vaikuttaa näissä pohjalla jokaisella ja siivittää miten nuo kokemukset ehkä käsittelee. Sikäli kyllä raju kokemus, että sen jälkeen ei ollut eikä ole edelleenkään ollut täysin paluuta siihen entiseen. Ymmärrän, että se voi ahdistaakin ja pelottaa monia, kun ei vaan pysty palaamaan siihen aiempaan niin mitenkään vaikka haluaisi. On kokenut sellaisia asioita jotka tekee sen mahdottomaksi, kun ovet avautuu ja näkee asioita niiden taa. Minusta se oli hyvä asia, koska olen usein halunnutkin karistaa ison osan entisestäni taakse. Sillä uskon kuolemaan sitä kautta, että se ei ole pelkästään tämän elämän päättyminen tässä kehossa sitten joku päivä, vaan koko elämänpituinen prosessi, missä jatkuvasti kuoletetaan vanhoja toimimattomia tai muuten vaan väsyneitä piirteitä ja päästetään niistä irti. Oman näkemykseni mukaan niin sen kuuluisi mennä ja kuoriudumme elämän aikana useita kertoja hiukan erilaisena painoksensa itsestämme, jolloin jotkut asiat on lähinnä muistoja, mutta ne ei esitä elämässä enää mitään roolia. Se oli siis aika ultimaattinen terapiaistunto ja se tuli pitkälti omasta sisimmästä. Ei tarvinnut erillistä terapeuttia. Jos nyt toki tämä sienet tarjonnut kaveri oli läsnä sivummalla kokoajan pääasiassa ääneti, kuten kuuluukin olla. Se on hyvä olla ankkuri ja majakka siellä sivulla, pitää vähän tässä maailmassa kiinni jos sukelletaan ihan toiseen paikkaan. Silloin olin sitä mieltä, että yksi iltapäivä ja ilta teki enemmän kuin ne monta vuotta psykiatrisella poliklinikalla vietetyt, joissa ei oikein edetty puusta pitkään. Ihan niin ehdottomasti en välttämättä enää ajattele, sillä varmaan jotain pohjatyötä nekin tekivät. Ne lääkkeetkin, vaikka suhtaudun yleisesti masennuslääkkeisiin varsin skeptisesti. Erittäin vakavissa mielenterveysongelmissa tilanne menee toisin ja lääkkeet voi olla kaikki kaikessa, enkä koe olevani mikään auktoriteetti sanomaan niitä vastaan. Omalla kohdallani koin, että ssri-lääkkeet pitkässä juoksussa aiheutti enemmän haittaa kuin hyötyjä. On niitä nyttemmin myös haluttu tarjota, mutta olen aika vahvasti vastaan.
Joka tapauksessa nuo taikasienet ei toki jäänyt viimeiseksi kokeiluksi ja monenlaista muutakin kemikaalia on otettu sittemmin, hyvillä ja huonoilla seurauksilla. Muutamat ekat kokeilut tuotti kaikki hyvinkin eri tavoin mullistavia kokemuksia jotka on viitoittaneet suuntaa elämässä ja tuoneet ainakin omasta mielestäni terveempiä suhtautumistapoja ympäröivään, mutta samalla toki myös etääntymisiä moniin ihmisiin ja paikoin liiankin emotionaalisia suhtautumisia. Näissä tahtoo omien ja monen muunkin kokemuksien perusteella tapahtua usein se, että ennen pitkää tulee myös aika vääjäämättä vastaan todella raastavia, riivaavia ja tuskallisiakin kokemuksia joissa voi tuntea todella syvää avuttomuutta ja omien sisäisten ristiriitojen, demonien ja vaikeiden elämänkokemusten parissa ryöpytystä. Jos ei ole osaavaa seuraa ja apua, niin niistä syntyneet kelat ja tuntemukset voi jäädä päälle pidemmäksikin aikaa ja alkaa kääntää asioita huonompaan suuntaan. En siis todellakaan suosittelisi kenellekään mitään näistä. Vuosia sitten olisin yltiöpäissäni niin saattanut tehdäkin, kun oli lähinnä positiivisia kokemuksia. Muutamat rankemmat reissut jo käänsi ajatukset toiselle tolalle ja ymmärsin, miksi nuorempana näitä vähän kammosin, vaikka ne samalla kiinnosti. Kyllä ne riskit on olemassa, vaikka esimerkiksi psykedeeleillä välitöntä fyysistä haittaa ja kuolemanvaaraa ei juurikaan ole, eli tulet kyllä takaisin sieltä reissulta. Mutta se psyykkinen puoli on voinut ottaa osumaa ja voi ehkä viedä elämässä epäterveillekin poluille jatkossa. Moni voi yrittää fiksata näillä aineilla syntyneitä vaurioita ottamalla lisää näitä aineita, tai ihan muita aineita kuin psykedeelit. Joskus voi hyvissä olosuhteissa loksua kohdilleen uuden tripin kautta, mutta yhtä hyvin voi kuilu laajentuakin ja vajota lisää omiin harhakuvitelmiin.
Tunnen aika paljon psykedeelejä enemmän vähemmän vetänyttä porukkaa nykyisin (sattumoisin) ja siellä on kyllä hyvin laaja-alaisesti kiinnostunutta, fiksua ja viisastakin porukkaa jotka on selkeästi pohtinut asioita monelta kantilta ja jotka ei putoa suoraan mihinkään stereotypiaan, mitä helposti halutaan luoda tämän kulttuurin ympärille. Monet on myös kriittisiä, minuakin kriittisempiä aiheeseen liittyen. Siellä on myös paljon todella todellisuudesta irtautunutta porukkaa, joilla on todella ehdottomia ja ääreistyneitä mielipiteitä ja näkemyksiä ja jopa raivohullua touhua. Puhumattakaan aika kyseenalaistamattomasta suhtautumisesta näihin. Nämä aineet ja niiden pidempaikainen käyttö tuntuu usein korostavan ihmisissä niitä piirteitä jotka on vallalla muutenkin tai jotenkin siellä pohjalla muhimassa, että pääsevät esiin. Stereotypia koko maailmaa ja kaikkia eläviä rakastavasta ja syleilevästä tapauksesta ei todellakaan pidä paikkaansa kun puhutaan psykedeelejä käyttävästä porukasta. Oma kokemus sanoo, että siellä on hyvinkin egoistisia, itseriittoisia ja tunnekylmiä tapauksia joita kiinnostaa ennen kaikkea omat oivallukset ja ymmärrykset, varsinaisia messiaita ja senpä takia esim. happojeesuksista puhuminen ei mene todellakaan kauaksi todellisuudesta. Olen myös itse käynyt tiloissa, joissa suunnilleen on ratkaissut maailmankaikkeuden arvoituksen ja oivaltanut mitä on oikea ja hyvä elämä ja mitä ehkä muidenkin olisi syytä harkita. Jotkut jää aika pysyvästi sille tielle. Valitettavasti. Näennäisesti saatetaan joo olla hyvin rakastavalla ja syleilevällä linjalla, mutta siellä on silti se kova ydin ja halu olla muita erinomaisempi ja parempi.
Kannatan ehdottomasti terapiakäyttöä näille, mutta terapiaolosuhteet on niin eri juttu kuin ominpäin kokeilu ja käyttö. Jälkimmäisessä kaikki on paljon arvaamattomampaa ja vaikeampaa ennakoida, mihin ne jutut johtaa ja vie lopulta. Todellakin maltti ja harkinta hyvä olla mukana ja miettiä tarkoin, ennen kuin. Kaikenlaiset yltiöpäiset ylistykset ja hehkutukset kannattaa ottaa hyvinkin skeptisesti vastaan. Ne ei anna tästä jutusta kuin sen pintaraapaisun. Yleisesti ottaen jos kiinnostaa, niin ottaa selvää laajasti ja erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia peilaten.
Itse en näiden pariin lähtemistä mitenkään kyllä kadu, vaikka jokunen juttu olisi saanut varmaan jäädä tapahtumattakin. Tapahtunut silti ja sen kanssa pitää diilata. Sanoisin, vaikka en ole itse sitä aina osannut noudattaakaan, että näissä jutuissa usein: Less is more.
areena.yle.fi
