LSD & sienet – onko käyttöä?

[arkisto]

* Alkuperäinen viesti poistettu

 

[npc]

Dokkarista tulkittua: Jos tuohon Hortonin kipuun ei mikään tunnettu pilleri tehoa ja se mikä tehoaa on laitonta niin en ehkä ilmiantaisi kyseistä käyttäjää.

Vaikka näillä kaikilla laittomilla lääkkeillä on oma yhteisö joka niitä vastustaa, niin sellasena tulevaisuuteen uskovana järjenihmisenä uskon, että ennen pitkää yhteiskunta tulee myös huolehtimaan ihan vakituisesti sairaistakin. Lyhyellä tähtäimellä menee fyrkkaa hukkaan mutta se pääoma mikä meille jää... Huhhuh! Kelpaa avaruusmatkailla.

 

[npc]

Satuin näkemään jonkun klipin kun Loiri puhui huumeista. Myönsi olevansa "pilvenkokeilijaviisvuottasitten".

Hän kertoi myös "pyhästä" itseensätutustumisesta. Tämän tulkitsin "lsd-sienitripiksi".

Kauankohan meillä vielä menee, että näistäkin asioista voitaisiin puhua ilman pelkoa 10vuoden vankeustuomiouhkasta?

Kuten yllä olen sanonut ei ole meikäläisen juttu tämä tämmöinen, mutta kliinisenä wannabee-tiedemiehenä ja yleisen kärsimyksen vähentämisen maailmasta puolestapoistajana puollan hyviä asioita. -Tä?

Voin tunnustaa, että joskus sairaalassaollessani (fyysinen ongelma) vedin kaks viikkoa sellaisia droppeja, että jos niitä vielä saisi en tarttisi juoda kaljaa ikinä.

Tajunnanlaajennus kiinnostaa minua kumminkin tieteellisestä vinkkelistä, ei ollenkaan viihdekäyttönä tai sellaisena roskana. Enempää kun en aiheesta tiedä niin voisin sanoa että tahtoisin kokea ennen kuolemaa yhden tripin. Oikeesti haluaisin kokea edes sekunniksi sen todellisuuden mikä on meidän ihmisnisäkkäiden aistien tuollapuolen. En uskoisi, että lisäaisteja siitä tulisi vaan juuri tämä kun suodattuisi meidän tutut aistit pois ja voisi sekunnin kokea olla joku matonen.

 

[npc]

Tiedättehän sen tunteen kun hiuksesi hulmuavat painovoima-aallossa? Törmäät johonkin, oho, se oli molekyyli!

Minä en siis tiedä ja vähän harmittaa, mutta järki-ihmisenä myös maltan odottaa tiedeuutisia tämän asian tiimoilta.

E: Ei tästä varmaan hirveästi juttua kehkeydy, mutta olen melko varma, että joskus joku jonneilija tämänkin topiikin kaivaa naftasta kuten joku kaivoi @Murmeli :n pokeriketjun, joka oli aloitettu 5 vuotta ennen buumia.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Satuin näkemään jonkun klipin kun Loiri puhui huumeista. Myönsi olevansa "pilvenkokeilijaviisvuottasitten".

Hän kertoi myös "pyhästä" itseensätutustumisesta. Tämän tulkitsin "lsd-sienitripiksi".

Kauankohan meillä vielä menee, että näistäkin asioista voitaisiin puhua ilman pelkoa 10vuoden vankeustuomiouhkasta?

Kuten yllä olen sanonut ei ole meikäläisen juttu tämä tämmöinen, mutta kliinisenä wannabee-tiedemiehenä ja yleisen kärsimyksen vähentämisen maailmasta puolestapoistajana puollan hyviä asioita. -Tä?

Voin tunnustaa, että joskus sairaalassaollessani (fyysinen ongelma) vedin kaks viikkoa sellaisia droppeja, että jos niitä vielä saisi en tarttisi juoda kaljaa ikinä.

Tajunnanlaajennus kiinnostaa minua kumminkin tieteellisestä vinkkelistä, ei ollenkaan viihdekäyttönä tai sellaisena roskana. Enempää kun en aiheesta tiedä niin voisin sanoa että tahtoisin kokea ennen kuolemaa yhden tripin. Oikeesti haluaisin kokea edes sekunniksi sen todellisuuden mikä on meidän ihmisnisäkkäiden aistien tuollapuolen. En uskoisi, että lisäaisteja siitä tulisi vaan juuri tämä kun suodattuisi meidän tutut aistit pois ja voisi sekunnin kokea olla joku matonen.

Taikasienet rinnastetaan tätä nykyä luokkaan kannabis, joten boldaamaani kohta ei ihan pidä paikkaansa.

Korkein oikeus linjasi: "Taikasienet" eivät ole erittäin vaarallinen huumausaine

"Taikasieniksikin" kutsuttuja, huumaavia psilosybiinisieniä ei voida pitää rikoslain tarkoittamana erittäin vaarallisena huumausaineena, korkein oikeus linjasi tänään antamassaan ennakkopäätöksessä.

www.mtvuutiset.fi

Mielestäni hyvä linjaus. LSD:stä en tiedä, mutta luulisi samoilla spekseillä saavan tuomiota alas, koska itse aine ei aiheuta tuhoa vaan mahdollinen putoaminen sillalta, jos tai kun ei pysy paketti kasassa.

Onhan noissa psykedeeleissä jonkin verran eroja. LSD:n vaikutus kun saattaa kestää puoli- tai jopa kokonaisen päivän niin sieni tripistä yleensä selviää hieman nopeammin, about 3-6h. Itse pidän sieniä muutenkin maanläheisempänä ja itselleni tulee jotenkin parempi trippi sienistä. Viimeksi kun LSD:llä trippailin niin ei meinannut pysyä oikein mopo käsissä. Voi olla että olin ottanut hieman liikaa vai mikä oli, mutta olipahan kokemus. Pääsin kyllä parista aika hankalasta asiasta yli ja osaan hyväksyä ne pari asiaa ja olen antanut vastapuolelle ja itselleni anteeksi.

Sehän näissä paykedeelien käytössä olisi hyvä, että jokaista sekoilijaa kohden olisi yksi selvä katsomassa perään. Psykedeelejä ei myöskään tule viihdekäyttää. Itse suosin 0,5-1,5 vuoden välein riippuen omista ongelmista tai asioista jotka ovat tavalla tai toisella jääneet kaivelemaan.

 

[Ted Raikas]

Pitkään, monia vuosia itsekin mietin, että nämä ei sovi minulle ja en siten uskaltanut kokeilla. Mahdollisuuksia varmasti olisi ollut ja epäsuorasti jotain joskus tyrkytettykin tai ehdotettu eri yhteyksissä. En silti ottanut. Mietin, kun olen tälläinen mieleltäni hyvin herkkis ja muutenkin taipuvainen kaikenlaiseen vainoharhailuun, on ollut itsemurha-ajatuksiakin ja irrallisuuden tunnetta maailmasta ja muista ihmisistä, että varmaan flippaan ja voin tehdä itselleni mitä sattuu. Ihan relevantteja ajatuksia ja pohdintoja, ymmärsin jo silloin näitä vetämättä, että kyse ei ole ihan mistään pikkuasiasta ja riskejä on. Viisasta.

Ajauduttuaeni henkilökohtaisessa elämässä yli puoli vuosikymmentä sitten sellaiseen umpikujaan henkisesti, että elämänilo väheni ja itseä vahingoittavat ajatuksetkin nousi jälleen pintaan häpeän, itseinhon ja viallisuuden tunteen vuoksi päätin erään tuttavuuden kautta kokeilla psilosybiinisieniä. Kun en keksinyt oikein muutakaan ja kun olin kokenut psykiatrilla käynnit ja masennuslääkkeiden ottamiset jokseenkin tehottomina. Alkoi olla niin pelokas ja uupunutkin olo, että mietin, mitä tuossa voi hävitäkään enää? Nyt voisi olla valmis. Vaikka pelotti toki sekin, että mitä siitäkin seuraa ja olenko pian mielisairaalan vakioasukas.

Yhden iltapäivän ja illan aikana kauniina loppukesäisenä päivänä auringonpaisteessa tuntui kuin monien vuosien taakka olisi pudonnut harteilta kerralla ja kykeni näkemään luonnon ja itsensä siellä ihan uudessa valossa. Monenlaiset pienet fobiat hälveni ja kykeni vaan ihastelemaan tätä paikkaa jossa me asumme ja johon on sattunut onnekkaasti syntymään. Vähän kuin olisi siirtynyt takaisin lapsuuteen ja löytänyt sen taianomaisuuden ja huolettomuuden ja kykeni myös itkemään silkasta liikutuksesta. Itkeminen kun on asia joka on ollut minulle jo kauan hyvin vaikeaa ja on edelleen, sen verran pahasti olen tunnelukkoinen. Se oli mullistava kokemus josta seurasi pitkään paljon hyvää, keveyttä ja uusia näkökulmia elämään ja sain ikään kuin vastauksia niihin umpikujiin - sisäistä myötätuntoa. Se oli sellainen hyvin mystinen kokemus, toki omaan maailmankatsomukseenkin nojaten, mikä tietysti aina vaikuttaa näissä pohjalla jokaisella ja siivittää miten nuo kokemukset ehkä käsittelee. Sikäli kyllä raju kokemus, että sen jälkeen ei ollut eikä ole edelleenkään ollut täysin paluuta siihen entiseen. Ymmärrän, että se voi ahdistaakin ja pelottaa monia, kun ei vaan pysty palaamaan siihen aiempaan niin mitenkään vaikka haluaisi. On kokenut sellaisia asioita jotka tekee sen mahdottomaksi, kun ovet avautuu ja näkee asioita niiden taa. Minusta se oli hyvä asia, koska olen usein halunnutkin karistaa ison osan entisestäni taakse. Sillä uskon kuolemaan sitä kautta, että se ei ole pelkästään tämän elämän päättyminen tässä kehossa sitten joku päivä, vaan koko elämänpituinen prosessi, missä jatkuvasti kuoletetaan vanhoja toimimattomia tai muuten vaan väsyneitä piirteitä ja päästetään niistä irti. Oman näkemykseni mukaan niin sen kuuluisi mennä ja kuoriudumme elämän aikana useita kertoja hiukan erilaisena painoksensa itsestämme, jolloin jotkut asiat on lähinnä muistoja, mutta ne ei esitä elämässä enää mitään roolia. Se oli siis aika ultimaattinen terapiaistunto ja se tuli pitkälti omasta sisimmästä. Ei tarvinnut erillistä terapeuttia. Jos nyt toki tämä sienet tarjonnut kaveri oli läsnä sivummalla kokoajan pääasiassa ääneti, kuten kuuluukin olla. Se on hyvä olla ankkuri ja majakka siellä sivulla, pitää vähän tässä maailmassa kiinni jos sukelletaan ihan toiseen paikkaan. Silloin olin sitä mieltä, että yksi iltapäivä ja ilta teki enemmän kuin ne monta vuotta psykiatrisella poliklinikalla vietetyt, joissa ei oikein edetty puusta pitkään. Ihan niin ehdottomasti en välttämättä enää ajattele, sillä varmaan jotain pohjatyötä nekin tekivät. Ne lääkkeetkin, vaikka suhtaudun yleisesti masennuslääkkeisiin varsin skeptisesti. Erittäin vakavissa mielenterveysongelmissa tilanne menee toisin ja lääkkeet voi olla kaikki kaikessa, enkä koe olevani mikään auktoriteetti sanomaan niitä vastaan. Omalla kohdallani koin, että ssri-lääkkeet pitkässä juoksussa aiheutti enemmän haittaa kuin hyötyjä. On niitä nyttemmin myös haluttu tarjota, mutta olen aika vahvasti vastaan.

Joka tapauksessa nuo taikasienet ei toki jäänyt viimeiseksi kokeiluksi ja monenlaista muutakin kemikaalia on otettu sittemmin, hyvillä ja huonoilla seurauksilla. Muutamat ekat kokeilut tuotti kaikki hyvinkin eri tavoin mullistavia kokemuksia jotka on viitoittaneet suuntaa elämässä ja tuoneet ainakin omasta mielestäni terveempiä suhtautumistapoja ympäröivään, mutta samalla toki myös etääntymisiä moniin ihmisiin ja paikoin liiankin emotionaalisia suhtautumisia. Näissä tahtoo omien ja monen muunkin kokemuksien perusteella tapahtua usein se, että ennen pitkää tulee myös aika vääjäämättä vastaan todella raastavia, riivaavia ja tuskallisiakin kokemuksia joissa voi tuntea todella syvää avuttomuutta ja omien sisäisten ristiriitojen, demonien ja vaikeiden elämänkokemusten parissa ryöpytystä. Jos ei ole osaavaa seuraa ja apua, niin niistä syntyneet kelat ja tuntemukset voi jäädä päälle pidemmäksikin aikaa ja alkaa kääntää asioita huonompaan suuntaan. En siis todellakaan suosittelisi kenellekään mitään näistä. Vuosia sitten olisin yltiöpäissäni niin saattanut tehdäkin, kun oli lähinnä positiivisia kokemuksia. Muutamat rankemmat reissut jo käänsi ajatukset toiselle tolalle ja ymmärsin, miksi nuorempana näitä vähän kammosin, vaikka ne samalla kiinnosti. Kyllä ne riskit on olemassa, vaikka esimerkiksi psykedeeleillä välitöntä fyysistä haittaa ja kuolemanvaaraa ei juurikaan ole, eli tulet kyllä takaisin sieltä reissulta. Mutta se psyykkinen puoli on voinut ottaa osumaa ja voi ehkä viedä elämässä epäterveillekin poluille jatkossa. Moni voi yrittää fiksata näillä aineilla syntyneitä vaurioita ottamalla lisää näitä aineita, tai ihan muita aineita kuin psykedeelit. Joskus voi hyvissä olosuhteissa loksua kohdilleen uuden tripin kautta, mutta yhtä hyvin voi kuilu laajentuakin ja vajota lisää omiin harhakuvitelmiin.

Tunnen aika paljon psykedeelejä enemmän vähemmän vetänyttä porukkaa nykyisin (sattumoisin) ja siellä on kyllä hyvin laaja-alaisesti kiinnostunutta, fiksua ja viisastakin porukkaa jotka on selkeästi pohtinut asioita monelta kantilta ja jotka ei putoa suoraan mihinkään stereotypiaan, mitä helposti halutaan luoda tämän kulttuurin ympärille. Monet on myös kriittisiä, minuakin kriittisempiä aiheeseen liittyen. Siellä on myös paljon todella todellisuudesta irtautunutta porukkaa, joilla on todella ehdottomia ja ääreistyneitä mielipiteitä ja näkemyksiä ja jopa raivohullua touhua. Puhumattakaan aika kyseenalaistamattomasta suhtautumisesta näihin. Nämä aineet ja niiden pidempaikainen käyttö tuntuu usein korostavan ihmisissä niitä piirteitä jotka on vallalla muutenkin tai jotenkin siellä pohjalla muhimassa, että pääsevät esiin. Stereotypia koko maailmaa ja kaikkia eläviä rakastavasta ja syleilevästä tapauksesta ei todellakaan pidä paikkaansa kun puhutaan psykedeelejä käyttävästä porukasta. Oma kokemus sanoo, että siellä on hyvinkin egoistisia, itseriittoisia ja tunnekylmiä tapauksia joita kiinnostaa ennen kaikkea omat oivallukset ja ymmärrykset, varsinaisia messiaita ja senpä takia esim. happojeesuksista puhuminen ei mene todellakaan kauaksi todellisuudesta. Olen myös itse käynyt tiloissa, joissa suunnilleen on ratkaissut maailmankaikkeuden arvoituksen ja oivaltanut mitä on oikea ja hyvä elämä ja mitä ehkä muidenkin olisi syytä harkita. Jotkut jää aika pysyvästi sille tielle. Valitettavasti. Näennäisesti saatetaan joo olla hyvin rakastavalla ja syleilevällä linjalla, mutta siellä on silti se kova ydin ja halu olla muita erinomaisempi ja parempi.

Kannatan ehdottomasti terapiakäyttöä näille, mutta terapiaolosuhteet on niin eri juttu kuin ominpäin kokeilu ja käyttö. Jälkimmäisessä kaikki on paljon arvaamattomampaa ja vaikeampaa ennakoida, mihin ne jutut johtaa ja vie lopulta. Todellakin maltti ja harkinta hyvä olla mukana ja miettiä tarkoin, ennen kuin. Kaikenlaiset yltiöpäiset ylistykset ja hehkutukset kannattaa ottaa hyvinkin skeptisesti vastaan. Ne ei anna tästä jutusta kuin sen pintaraapaisun. Yleisesti ottaen jos kiinnostaa, niin ottaa selvää laajasti ja erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia peilaten.

Itse en näiden pariin lähtemistä mitenkään kyllä kadu, vaikka jokunen juttu olisi saanut varmaan jäädä tapahtumattakin. Tapahtunut silti ja sen kanssa pitää diilata. Sanoisin, vaikka en ole itse sitä aina osannut noudattaakaan, että näissä jutuissa usein: Less is more.

 

[Lappi69]

Voin samaistua ylläkirjoitettuun tekstiin. Itse olen LSD:tä käyttänyt 4 kertaa ja sieniä kerran. Enää ei ole tarkoitus käyttää. LSD oli itselle loistava tapa tutustua turvallisessa ympäristössä ja seurassa itseeni ja ongelmiini. Ensimmäisen kerran käytin LSD:tä, kun olin itsemurhan partaalla ja elämässä ei ollut menetettävää. LSD poisti silloisen egoni ja pystyin tarkasteleen asioita ikään kuin ulkoa päin. Tällöin ymmärsin että ongelmat ovat vain ja ainoastaan oman pään sisällä ja oman pääni luomia. Ensimmäisen käyttökerran jälkeen lähti paranemisprosessi, jossa olen edelleen. Nykyisin elän onnellista ja vakaata elämää.

Muut 3 kertaa ja yksi kerta sieniä olisivat voineet jäädä välistä. Kerran LSD tripillä homma meni vähä puihin ja tuli elämäni hirveimmät kaksi tuntia. Kaikki olisi painajaismaista ja yhtä tuskaa. Näin ja koin asioita, mitä en ikinä olisi voinut kokea. Tämäkin kerta oli opettavainen, koska se lisäsi kunnioitustani psykedeelejä kohtaan. Psykedeelit ovat hyvä työkalu ja lääke elämän käsittelyyn, itse en koe, että olisivat parhaimmillaan viihdekäytössä. Viihdekäytön puolelle on mennyt sienikokemus sekä kaksi viimeisintä LSD-trippiä. Viime kerran jälkeen jäi olo, että tässä tämä oli.

En suosittele psykedeelejä kenellekkään. Mutta jos olet utelias ja tietoinen aineista, sekä omaat turvallisen ympäristön ja hyviä, luotettavia kavereita, asiaa voi harkita. ELKÄÄ, IKINÄ, KOSKAAN ottako psykedeelejä, mikäli olette epävarmoja tai epäröitte. Asiasta täytyy olla 100% varma, sillä trippi kestää aineesta riippuen yllättävän pitkään. Mikäli alussa homma menee puihin, voi kokemus olla äärimmäisen epämielyttävä tai jopa vaarallinen.

 

[Anonyymi]

Kumpaistakin tullut kokeiltua. Sienet olivat tosin melko mietoja, mutta aina ollut positiivinen kokemus. Varsinaisia hallusinaatioita tms. En kummastakaan aineesta ole saanut tai edes halunnut.

LSD:n vaikutuksesta pidin todella paljon. Kuten yllä jo moni mainitsikin, sillä voi rikkoa oman päänsä sisältä tiettyjä rajoja. Eli vaikkapa stressi, masennus ja ahdistus tuntuu ylivoimaisilta esteitä, mutta tripin aikana pystyin muuttamaan ajatuksiani kyseisiä ongelmia kohtaan. Se on jännä fiilis, kun aivot toimivat monta kertaa tavallista nopeammin, ja pystyt käsittelemään viittä asiaa ikäänkuin kolmannesta persoonasta samanaikaisesti. Samoin olen huomannut löytäväni ratkaisuja ongelmiin ihan muista asioista kuin itse ongelmasta. Esimerkiksi vaikka stressi saattaa tuntua johtuvan rahasta, työstä tai muusta vastaavasta, mutta tripin aikana pystyy huomaamaan ongelman olevan jossain ihan muualla, joka sitten heijastuu vaikkapa työhön ja rahaan.

Samalla olen myös sitä mieltä, että ei missään nimessä sovi kaikille. Vaatii tiettyä kykyä hallita sitä oloa ja kanavoida se trippi johonkin, eikä vain antaa hapon viedä miestä. Toki jotkut tykkää viihdekäyttää LSD:tä, mutta en itse ole siitä kiinnostunut.

Ps. Oletteko muuten kokeilleet tehdä jotain älyä vaativaa LSD:n alaisena? Pari vuotta sitten kaverin kanssa ratkottiin sudokuja, ja huomasin aivojen käsittelevän numerot todella nopeasti, aamulla vielä tarkistin, niin oikein ne olivat :D

 

[Naurava Kulkuri]

Hyviä kirjoituksia edellä! Itsekään en varsinaisesti uskalla suositella kenellekään psykedeelejä, sillä psykedeelejä käyttämällä voi tosiaan kokea jotain tunneryöppyjä tai muuta, joka sitten saattaa ilmetä pitkäkestoisinakin psykologisina ongelmina kuten esim. ahdistuksena. Mutta! Onhan psykedeelit äärimmäisen mielenkiintoinen asia ja olen aika sata varma, että ne tulevat vielä näyttelemään isoa roolia mielenterveyden ongelmien ratkaisussa.

Itse olen joskus lähes kymmenen vuotta sitten maistellut pieniä määriä joitain tatteja pari kertaa viihteellä ollessa ja nämä kokemukset olivat oikein hauskoja :D. Sitten kerran n. 8 vuotta sitten trippailtiin sienten parissa kunnolla kavereiden kanssa suomalaisessa kesämaisemassa mökillä järven rannalla. Tuo kokemus oli erittäin voimakas(todennäköisesti liiankin) ja silloin tuli tosiaan ns. elämää mullistavia hokaamisia omasta menneisyydestä, itsestä ja mahdollisista tunnelukoista. Nämä tosin on nyt jo osin unohtunut.

Tuo aiempien kirjoittajienkin mainitsema lapsen omainen kevyt olo, ei huolen häivää ja ilon tunne on jäänyt kuitenkin mieleen. On helppo uskoa, että jotkut ovat saattaneet parantua vaikeastakin pitkäkestoisesta masennuksesta yhdessä päivässä psykedeelien ja psykoterapian avulla. Jossain dokkarissa sanottiin, että mieli on kuin aava luminen maisema, jossa liikkuessa siihen jää jälkiä. Joskus samoja reittejä pitkin kulkiessa jäljistä tulee niin syviä, että niitä ei saa millään häivytettyä. Psykedeelit toimivat ikään kuin kunnon lumimyrsky, joka tasoittaa lumisen maiseman ja hävittää nämä urat. Näin voi helpommin alkaa piirtämään uusia polkuja.

Silti kuten alkuun sanoin, en uskaltaisi psykedeelejä kenellekään suositella. Niin voimakkaasta kokemuksesta on kyse. Toivottavasti aihetta silti tutkitaan ja siitä tulee joskus osa mielenterveyden hoitoa. Oikein annostellusti ja ammattilaisten auttamana tästä olisi varmasti hyötyä.

 

[Vanha Len]

Jostain luin, että sienien kanssa harrastetaan ns "mikrotrippailua", jossa annos on niin pieni, että psykedeelisiä vaikutuksia ei tule. Voi käydä esimerkiksi normaalisti töissä. Mieli on kuitenkin skarpimpi, eikä koe jännitystä isossakaan porukassa, jos tähän on taipumusta. Kykenee siis jotenkin toimimaan johdonmukaisesti tms. En tuosta sen paremmin ole käryllä, mutta netistä löytyy keskusteluja asiasta.

 

[Naurava Kulkuri]

Jostain luin, että sienien kanssa harrastetaan ns "mikrotrippailua", jossa annos on niin pieni, että psykedeelisiä vaikutuksia ei tule. Voi käydä esimerkiksi normaalisti töissä. Mieli on kuitenkin skarpimpi, eikä koe jännitystä isossakaan porukassa, jos tähän on taipumusta. Kykenee siis jotenkin toimimaan johdonmukaisesti tms. En tuosta sen paremmin ole käryllä, mutta netistä löytyy keskusteluja asiasta.

Joo itsekin tuon pari ensimmäistä kertaa tuli sieniä syötyä näin. Sienet sain ja ne annosteli kaverit, jotka olivat niitä useasti popsineet ja kaikilla oli asenne, että eivät halua(enää) trippailla. Nuot kokemukset olivat itselläni erittäin hyviä. Vähän niinkuin kannabiksen vaikutukset itselläni, mutta skarpimpi ja virkeämpi olo.

 

[Ted Raikas]

Jostain luin, että sienien kanssa harrastetaan ns "mikrotrippailua", jossa annos on niin pieni, että psykedeelisiä vaikutuksia ei tule.

Kyllä ja myös LSD:n kanssa tehdään tätä samaa.

Tuostahan on kirjoiteltu, että kyseinen metodi on ollut erityisen suosittua mm. Piilaaksossa, monien siellä työskentelevien parissa työnteon tehostamiseksi. Sinänsä asia kiinnostaisi itseänikin, sillä kärsin aika paljon keskittymisvaikeuksista ja siten orientoitumisesta työhön pitkäjänteisesti. Olen muutamia kertoja kokeillut isommilla määrillä kun olen tehnyt kuvataidepuolen hommiani ja joskus parhaimmillaan uppoutuu juttuun ja saa sellaisen flow'n että lyhyessä ajassa saa, myös vaikutusten jälkeisestä ajasta katsellen, itselleen varsin kelvollista ja tyydyttävää jälkeä. Näillä aineilla voi olla myös liiallista itsekriittisyyttä (joka on helmasyntini) ja omien mahdollisuuksien epäilemiseen liittyviin asioihin laannuttavaa vaikutusta, jolloin vaan tekee asioita ja ei liikaa mieti sitä, onnistuuko tämä nyt ja tuleeko tästä hyvää. Tekee vaan. Tuo siis isoilla annoksilla. Sikäli arvelen, että omalla kohdalla voisi toimia juurikin keskittymisen parantamisen kautta. LSD:ssa on tiettyjä ominaisuuksia jotka muistuttaa stimulantteja, kuten amfetamiinit. Samalla se voi olla syy, miksi se joillain voi aiheuttaa aika ahdistavia ja kiihtyneitä tunteita, varsinkin nousuvaiheessa. Myös minulla toisinaan on tehnyt niin, minkä takia rauhallinen ympäristö, meditointi, jooga ja sen sellainen voi olla hyvä tapa valmistautua ja hyödyntää myös kun alkaa "päristä."

***

Muutama on puhunut näiden aineiden viihdekäytöstä. Olen melko samaa mieltä siitä, että se ei ole pidemmän päälle ehkä kovin kantava silta. Toisaalta se rajan veto siihen, mikä on viihdekäyttöä ja mikä ei, on vähän sellainen veteen piirretty viiva. Miten sen sitten määrittelee. Henkilökohtaisesti en tiedä pystynkö liiemmin viihdekäyttämään oikein mitään päihteitä nykyään, kun ainakin isommilla annostuksilla lähes väistämättä alkaa ns. itseterapointi oli melkein mistä hyvänsä, jopa alkoholista. Jos esimerkiksi konsertti tai jotkut reivit ja siellä psykedeelin käyttäminen lasketaan viihdekäytöksi, niin kyllä, on tullut tehtyä. Toisaalta itse olen kokenut näissä yhteyksissä aika parantavia vaikutuksiakin, jos keskittyy musiikkiin ja sen rytmissä liikkumiseen ja saa unohdettua muita elämän asioita. Voi syntyä eräänlainen kehon ja mielen synkroniteetti, kun normaalisti on liikaa erillisyyttä näissä. Mielestäni se ei perusteiltaan niin eroa vaikkapa primitiivisten heimojen tanssista, missä hakeudutaan transsitiloihin. Toki metodeja tuossa on monia ja kaikki ei vaadi mitään lisäaineita, mutta todistettavasti alkuasukasheimoissa näitä tajuntaa laajentavia aineita käytetään myös rituaalisesti ja seremoniallisesti ja laulu ja tanssi voi kuulua siihen hyvin olennaisesti. Tietenkin, meillä ei ole samoja perinteitä ja kontekstia olemassa, joten suora vertailu ei ole kovin kelvollista. Ajan saatossa saattaa toki muotoutua tälläisiäkin perinteitä, varsinkin jos psykedeelien status muuttuu yhteiskunnassa hyväksytymmäksi. Yksi keskeinen ongelma tietysti on se, että väenpaljoudessa on aina kaikenlaisia ihmisiä ja erilaisten aineiden vaikutuksissa, Suomessa nyt pääsääntöisesti sen isäntä alkoholin. Jos on herkistynyt vaikkapa LSD:sta, niin tilanteet voi alkaa tuntua oudoilta ja sekavilta ja ihmiset helposti ylikorostuneilta käytökseltään, jos sitä on jo muutenkin ilmassa. Kriisin puhkeaminen sen keskellä ja tarvittavan avun saanti siihen voi olla aika hankalaa ja epäosaavaa. Helposti vaan kohdellaan huumeista flipanneena narkkina ja talutetaan ulos tai jopa hälytetään virkavalta. Harkintaa on siis syytä olla tuossakin. Jotkut ulkotilassa tapahtuvat jutut samanhenkisten kanssa voi olla helpompia tapahtumia, kenties.

Jos yhdestä asiasta kuitenkin itse olen psykedeeleille henkilökohtaisesti kiitollinen on se, että olen mielestäni selättänyt pahimman viinapirun niiden avulla. En siis ole absolutisti, mutta alkoholia kuluu huomattavasti vähemmän nykyään, mitä yhteen maailmanaikaan jolloin myös haiman arvot alkoi olla uhkaavasti koholla. Se herätteli osin, mutta kokemukset psykedeelien kanssa vielä enemmän, että alkoholi isommissa määrin ei sovi oikein itselleni. Se voimistaa liikaa alakuloa, yksinäisyyden ja erillisyyden tunteita ja pahentaa ahdistus- ja masennusoireitani. Moni tietysti voi tuhahtaa, että vaihtaa päihteen toiseen. Toki niinkin, mutta mitään psykedeelejä ei kyllä ole mieltä ja osin oikein mahdollistakaan nappailla samoissa määrin mitä vaikka viinaa. Jonka kanssa voi jatkua läträystä päivätolkulla. Psykedeeleissä on se ilmiö, että niihin syntyy toleranssi hyvin nopeasti joten niiden kanssa surffaileminen tajunnan aalloilla ei oikein suju, kun vaikutuksia ei oikeastaan tule lainkaan jos yrittää vaikkapa peräkkäisinä päivinä. Muutenkin kokemus on sen verran ravisteleva laidastaan, että tauko tekee hyvää.

(En näemmä osaa kirjoittaa lyhyemmin ja tiiviimmin, mutta tämä aihe kiinnostaa syvästi monestakin eri syystä.)

 

[npc]

Upeita kirjoituksia kaikki yllä. Hyvä että keskustelua syntyykin köykäisestä alustuksesta huolimatta. Parikytvuotta sitten olisin halunnut omalle kohdalleni tällaista hoitoa, olisi varmaan päässyt nopeammin takaisin remmiin mukaan, nyt tuskailtiin xx vuotta ja odotettiin junaa jota ei vielä ollut.

Nyttemmin ei ole tarvetta vastaavaan enää, tosin jäljellä turhuus ja ontot kuoret ja "näitä samoja polkuja tallaan mä kai viimeiseen asti lumihangessa" kykenemättä tallaamaan uusia polkuja umpihankeen. Toisaalta on tylsä, semitasainen ja turvallinen olo ja hyväksyminen, ettei tässä enää sen kummempia muutenkaan.

Trippaillen alkaisin varmaan hajottamaan vasaralla tätä tyhjää ulkokuortani, jotta se mahdollinen vielä kytevä liekki saisi kerran vielä maistaa maailmankaikkeutta kaikissa väreissä. Ehkä omalla kohdallani menee siihen, että sitten joskus kun lekuri antaa sen pari kuukautta elinaikaa teen loirit ja haluan tuntea jotain rauhaa ja harmoniaa. Tai sitten demoneja, ihan sama, mutta periaatteella kaikki irti elämästä mitä vain irtoaa.

 

[Vanha Len]

En muista enää, mistä katsoin aikoinaan dokumentin psykedeeleistä. Oisko ollut flixistä. Siinä oli yksi juttu, jossa...oisko joskus 50- luvulla tehty testi LSD:n vaikutuksesta alkoholisteille. Eli ryhmälle annettiin päivittäin pieni LSD setti sekoitettuna lasilliseen vettä. Tämä annos annettiin päivittäin muutaman kuukauden ajan. Vuoden kuluttua projektin loppumisesta 70% alkoholisteista olivat vielä raittiina. Muistelen, että ihmettelin tuota suurta prosenttilukua. Voi olla, että muistan tuon pieleenkin, mutta tuolloin totesin metodin olleen erittäin tehokkaan. LSD ei siis aiheuta fyysistä riippuvuutta. Yleisistä terveyshaitoista ei ole tietoa.

 

[npc]

En muista enää, mistä katsoin aikoinaan dokumentin psykedeeleistä.

Enpä jaksa itsekään nyt googlettamaan. Voin yrittää vaikka joku päivä.

Näitä projekteja. CIA ja muu erittäin jännä kansallisosasto on tietty tehnyt omat kokeensa, joista on dokumentit myöhemmin ainakin osittain laitettu ihan julkiseen levitykseen. Jenkit on toki paska, ja sitten ne muut pahat maat, mutta ei mennä siihen miekkailuun nyt.

Totuusseerumia kehiteltiin. Kidutuksensietämistä treenattiin.. Vangeille, mielisairaille ja muulle roskaväelle syötettiin psykedeelejä näiden tietämättä. Lekuri siellä kansion kanssa:

Kohde 53, hirttäytyminen - ei jatkokäyttöä.
Kohde 54: ei ota tuosta hullusta selvää, mitä lie mongertaa. Jätetään seurantaan, ehkä ensi viikolla nostetaan annostusta.
Kohde 55: Halukas yhteistyöhön, hänellä tietoa ketkä poliitikoistamme ovat ulkoavaruudesta; pidetään annostus samana ja nostetaan tarvittaessa jos yhteistyöhalukkuus hiipuu.
Kohde 616: Väittää itseään saatanaksi. Kahleita EI SAA AVATA!