Niin. Tämä HIFK:n äärisurkea loukkaantumiskierre ei ole itselleni mitenkään yllättävä. Niin monia vuosikymmeniä olen saanut työni ja harrastukseni kautta olla mukana näissä kuvioissa - nähden ja tehden paljon hyvää. Tehden myös inhimillisiä virheitä. MUTTA - niistä virheistä aina pyrkien oppimaan! Koko ajan ollen suomalaisen huippu-urheilun, ja sen kehityksen vaikutuspiirissä.
Jokainen kiekkojoukkue kärsii kauden mittaan väistämättä loukkaantumisista. Tahti, millä HIFK suorittaa tässä genressä - vuodesta toiseen - on tajuton. Oletko yhtään samaa mieltä? Jos olet - lue. Jos eri mieltä - häivy.
Joukkueella ei ole, ainakaan nimettyä fysiikkavalmentajaa. Henkilöä, joka oikeasti:
1. suunnittelee yksilölliset harjoitusohjelmat taustakartoitusten pohjalta, huomioiden pelaajakohtaiset heikkoudet, jne...
2. seuraa niiden (ohjeiden) toteuttamista,
3. uskaltaa ottaa tarvittaessa kantaa harjoituskurittomuutta havaitessaan
a) pelaajalle
b) muulle valmennukselle,
4. uskaltaa ymmärtää merkityksensä joukkueelle.
-> vain terve, pelikuntoinen voi auttaa kaukalossa!
Onko HIFK nykyään niin itseään täynnä, ettei se kerta kaikkiaan pysty myöntämään virheitään, ei heikkouksiaan?
Törmäsellä(kin) on puolensa. Onko hänellä oikeasti munaa kertoa mietteitään seurajohdolle? Jos ylipäätään on - johtaako se mihinkään? Mistä kertoo hänen jo hyvissä ajoin julistettu jatkosopparinsa? Ennen kaikkea: mistä kertoo jo huomattavasti ennen julkistamista SOVITTU jatko?
Maamme kenties arvostetuin seurabrändi natisee liitoksissaan. Ja se natisee lujaa. Tiedän ei "puolen Suomen", vaan koko HIFK:n ulkopuolisen Suomen nauttivan tilanteesta inhorealistisesti. Se heille tottavieköön sallittakoon. He saavat tasan tilaamaansa - ja HIFK tarjoaa sitä väsymättä. Vieläpä sarjatulella...
(Ainoa posijuttu on Jokerit -nimisen ryhmän erikoinen eipäs-juupas -leikki, millä haluavat kohdata ZSKAn tahi ison veljensä, joka ei sitten niissä peleissä enää anna yhtään löysää.)
MUTTA. HIFK:n toimistolla on iso syy katsella peiliin. Katsella omaa kuvaa. Katsella peilin kautta - myös sivusilmällä - kaveriakin. Voisimmeko me oikeasti vakavoitua ja miettiä uudistumista. Voisimmeko?
Vai onko niin, että kaikki energia menee lähitulevaisuuden yltiöpäisiin megagarden -projekteihin. Ja niistä unelmointiin?