Osaako joku valveutuneempi kannataja kertoa miltä Samuel Heleniuksen peli on näyttänyt? Ei liene kovin suuret kertoimet kuitenkaan NHL-uraan.
Valveituneisuudesta en tiedä, mutta kommentoin silti.
Viaplayn studiossahan Sami Hoffren ja Mikko Lehtonen kehuivat Heleniuksen otteita ja tuntuivat uskovan Heleniuksen NHL-mahdollisuuksiin nelosketjulaisena. Aika lailla samaa mieltä ko. asiantuntijoiden kanssa.
Kuten Hoffren sanoi, niin Heleniuksen luistelu on mennyt hurjasti eteenpäin siten Liiga-aikojen ja minusta se on uran kehittymisen kannalta kaiken perusta. Ensimmäinen kausi AHL:ssä oli suht hitaan kehittymisen aikaa, mutta viime kevään aikana oma rooli ja tapa pelata alkoi löytyä. Tilastoista se ei näy, mutta AHL:n pudotuspeleissä Heleniuksen ketju oli Ontarion "identiteettiketju", henkinen suunnannäyttäjä. Ja tämä ei ole ainostaan meikäläisen mielipide, vaan ketju sai kehuja päävalmentaja Sturmilta ja Reignin otteluiden selostajiltakin.
En tiedä innostivatko onnistuneet playoffsit Heleniusta treenaamaan kesällä aikaisempaa kovempaa vai onko harjoittelussa panostettu luistelua entistä enemmän vai onko Helenius oppinut nyt tuntemaan oman kroppansa aikaisempaa paremmin, mutta oli niin tai näin, niin kesän aikana asioita on tehty todellakin oikein. Harjoitusleiriltä tuli oikeastaan vain positiivisia kommentteja ja Helenius oli todella lähellä päästä NHL-kokoonpanoon jo kauden alusta.
Kesän aikana huikeasti parantunut liike -> huomaa pysyvänsä vauhdissa mukana (ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti) ja siten pystyy olemaan aktiivinen, eikä vain reaktiivinen -> pystyy pelaamaan nykyaikaista stop-go hockeyta.
Kun Heleniuksen rooli on nelosen aggressiivinen energiapelaaja, niin nyky-NHL:ssä tätä roolia ei pysty hoitamaan jollei liike ole kunnossa. Pelaajat ovat nykyisin niin hyviä luistelemaan, että jos olet puujalka, niin et ehdi taklaamaan ketään - eli olet joukkueelle hyödytön laitoja rankaiseva ryntäilijä ja kun olet kokoajan tilanteissa jäljessä niin väistämättä päädyt ottamaan tyhmiä estämis/koukkaamisjäähyjä. Ihan sama kuinka kova olet lyömään ja ottamaan iskuja vastaan, niin kankeat betonisaappaat jalassa luistelevat goonit eivät ylhäältä paikkaa ota, koska sellaisia paikkoja ei ole enää tarjolla. Eikä Heleniuksen tämän hetkinen iskuvoima tai tappelutaidot vanhanaikaiseen goonin hommaan riitäkkään.
Tähän mennessä Helenius on pelannut yhdeksän ottelua ylhäällä, ei maaleja, pari syöttöpistettä, seitsemän jäähyminuuttia, asteen verran plussalla, jääaika vaihdellut siinä neljän ja kahdentoista minuutin välillä, keskimääriin kahdeksisen minuuttia. Winnipeg-peli oli minusta heikoin, mutta siinä päävalmentaja Hiller jostain ihmeen syystä laittoi Heleniuksen alkuun kolmosketjuun Fialan ja Laferrieren väliin ja sehän on Helelle aivan väärä paikka. Fialan kaltaisen kikkailevan minä-minä -miehen kanssa pelaaminen on myrkkyä suomalaiseen joukkuepelaamiseen tottuneelle pelaajalle.
Itselle tärkeämpiä lukemia on 31 taklausta (24,86 per 60, joukkueen korkein lukema), 6 blokattua laukausta (4,81 BkS/60, hyökkääjistä joukkueen paras), aloitukset 50%. Lukemat on nelosketjulaiselle tulokkaalle hyvät, jopa tosi hyvät. Aloituksissa on petraamisen varaa ja Lee/Jeannot - Helenius - Lewis -ketjun aikan veteraani Lewis onkin usein ottanut aloitukset, varsinkin oikealta puolelta.
Jos ajattelee Heleniuksen mahdollisuutta pitempään NHL-uraan, niin viimeisen vajaan vuoden aikana tapahtunut kehittyminen ei riitä, vaan eteenpäinmenon pitää jatkua. Yltääkseen isänsä mittaiseen (155 GP, 2+4 = 6, 260 PIM) uraan, niin liikkeen ja tilanteen tunnistamisen pitää parantua entisestään. Ja jossakin vaiheessa on pakko saada kokoon myös pistemerkintöjä, sillä hyökkääjän on todella vaikea vakiinnuttaa paikkaansa ylhäällä jos ottelusta toiseen mennään kiikaritehoilla. Mutta onhan se ketjukavereistakin kiinnii, saako edes niitä kakkosyöttöjä!
Ylhäällä pysymisen perusvaatimuksena on kuitenkin se mitä on nähty tähän mennessä: lyhyet vaihdot, taklaa aina kun pystyt, voita (älä ainakaan häviä!) kaksinkamppailut, älä kämmää kiekon kanssa keskialueella, saa aikaan vastustajan hyökkäykseen stoppeja, pura nöyrästi äläkä yritä mitään toivotaan-toivotaan syöttöjä, lyö kiekko varmasti vastustajan päätyyn ennen vaihtoon menoa, ole siis hyvä nelosen energiapelaaja!
Trevor Lewiksen loukkaantuminen (2-4 viikkoa) oli minusta Heleniuksen kannalta paska juttu. Lewis on ollut hyvä tutori kokemattomille ketjukavereilleen ja sopivampi nelosketjulainen kuin harjoituksissa hänen paikallaan nelosen oikeassa laidassa ollut Alex Turcotte.
Ennen vieraskiertueen alkua Ontariosta todennäköisesti nostetaan ylös ainakin yksi hyökkääjä - ehkä kuukauden (marraskuu) pelaajaksi AHL:ssä valittu Glenn Gadwin, ehkä harjoitusleirillä loppuun asti sinnitellyt Jack Studnicka, ehkä Ontarion paras maalintekijä Samuel Fagemo. Tuskin Kings lähtee pitkälle idän vieraskiertueelle vain kahdellatoista terveellä hyökkääjällä, sillä Lewiksen lisäksi myös Akil Thomas ja Arthur Kaliyev ovat yhä sivussa.