Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, TPS
Minkälainen tilanne on Kingsin puolustushierarkiassa? Lähinnä kiinnostaisi tietää, mikä SaiPassa tällä hetkellä lainalla olevan Jakob Moveraren tilanne Kingsin kokonaisuudessa on?
Kingsin NHL-nipussa on jämäkälle leftin puolustajalle tilausta. Ainostaan Määttä ja MacDermid löytyvät NHL:n puolelta vasen käsi alhaalla operoimassa. Näistä jälkimmäinen edustaa tilausta, mutta hänellä on omat rajoituksensa pelaamisessa. Moveraren tapauksessa pitäisi kuitenkin vakuuttaa ensin AHL-tasolla, jossa kilpailu on huomattavasti kovempaa. Siellä kilpailu paikoista pyörii Kale Clague, Cole Hults, Daniel Brickley, Markus Phillips ja Moveraren välillä. Kingsin hierarkiassa Tobias Björnfot on selkeä ykkönen ja Mikey Anderson tulee perässä. Heidän peluutuksensa NHL:n puolella ratkaisee myös AHL:n paikkoja, joten Jacobin täytyy toivoa, että molemmat edellä mainitut pelaajat pelaavat ylhäällä.

Yhteenvetona: Moveraren edellä on muutama selkeästi potentiaalisempi pelaaja, joiden varaan Kings rakentaa tällä hetkellä. Maksimi potentiaali, missä Jacobin nään tulevaisuudessa tässä organisaatiossa, on mahdollisesti tuo kolmospari. Jacobin täytyy vain jatkaa vahvuuksillaan pelaamista eli jämäkkää suorittamista omissa ja hyvää kiekon liikuttelua eteenpäin.
 
Mihin mä allekirjoitan?
Os. Jake MacU
Yllä kirjoitettuun lisäisin vielä sen, mitä kysymyksen esittänyt SaiPa-fani luultavasti kysymyksellään ainakin osin haki. Eli ei, ei pitäisi olla pienintäkään mahdollisuutta, että Moverare pelaisi Kingsin paidassa tällä kaudella. Sen sijaan on ihan mahdollista, että hän pelaisi SaiPassa koko kauden.
 
RELEASE THE KRAKEN

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Yllä kirjoitettuun lisäisin vielä sen, mitä kysymyksen esittänyt SaiPa-fani luultavasti kysymyksellään ainakin osin haki. Eli ei, ei pitäisi olla pienintäkään mahdollisuutta, että Moverare pelaisi Kingsin paidassa tällä kaudella. Sen sijaan on ihan mahdollista, että hän pelaisi SaiPassa koko kauden.
Minä näen kyllä asian eri tavalla. Moverare pelasi varauksen jälkeen kaksi kautta Kanadan junnusarjaa OHL:ää ja sen jälkeen kaksi kautta lainalla Elitserienin Frölundassa. Hän otti viime kaudella kehityksessä ison loikan eteenpäin (oli Frölundan pakkien paras pistemies). En näe mitään järkeä sen paremmin Losin kuin Moveraren itsensä kannalta siinä, että hän pelaisi tämän kauden lopun huonommassa sarjassa ja huonommassa joukkueessa kuin viime kaudella. Siis sehän on Kings-johdon määrättävissä missä Moverare pelaa, sillä hänellä on voimassa oleva sopimus Kings-organisaation kanssa.

Moverare on nyt 22-vuotias ja tämän parempaa paikkaa NHL-jobin hankkimiseen hänelle ei tule. Training campille lähdettäessä vasemman pakin hierarkia on aivan auki.

- Olli Määtällä on NHL-kokemusta enemmän kuin muilla leftin pakeilla yhteensä ja on periaatteessa ykkös LD.
- 21-vuotias Mikey Anderson on toisen vuoden ammattilainen (viime kaudella 6 NHL-peliä, 53 AHL-peliä) ja on mielestäni aika keskinkertainen lupaus. Hänet voidaan pitää ylhäällä tai yhtä hyvin lähettää farmiin samaan lisää kokemusta ammattilaispeleistä.
- Kurtis MacDermid pelaa NHL:ssä kovuutensa takia ja tulee istumaan katsomon puolella useammassa ottelussa.
- Tobias Björnfot on todennäköisesti harjoitusleirin alkaessa Ruotsin junnujoukkueen mukana nuorten MM-kisoissa. Todella lupaava kaveri ja Doughtyn kehuma.
- Kale Clague pelasi viime kaudella farmissa oikealla puolella ja vaikka pisteitä tekeekin, niin ei ole kahden AHL-vuoden aikana oppinut puolustamaan kunnolla. Tämä kausi on Claguelle pakkonäytön paikka ja jollei pysty ottamaan vakipaikkaa ylhäällä, niin edessä on organisaation vaihto.
- Markus Philipsille oli viime kaudella AHL-vauhtikin liikaa ja hänet palautettiin farmien farmin ECHL:n kautta takaisin junnusarjaan OHL:ään.
- 25-vuotias Daniel Brickley lainattiin kauden lopussa Manitobaan ja itselle jäi sellainen olo, että Losissa ollaan luovuttu hänen suhteensa toivosta. Brickleyllä oli viime kaudella sekä perhe- että loukkaantumisongelmia.
- Moveraren kanssa saman ikäinen Cole Hults pelasi vahvan kauden yliopistossa, mutta alkava kausi on hänen ensimmäinen ammattilaisvuotensa.

Training campille tullee kokeelle joku/joitakin try outteja (Ben Hutton?), mutta periaatteessa Moverarella on täydet mahdollisuudet ottaa paikka vakiokokoonpanosta ylhäällä ja vähintään aloittaa kausi farmijoukkue Ontarion top nelosessa. Jos onnistuu AHL:ssä, niin nostetaan muutamaksi otteluksi testattavaksi ylös. Los Angeles on kuitenkin vielä rakentamisvaiheessa ja todennäköisesti nuorille annetaan kauden aikana runsaasti näyttömahdollisuuksia.

@Spitfire @Pakastin

edit.

Jos siis pitäisi lyödä vetoa, niin löisin vetoa sen puolesta, että Moverare lähtee Losin harjoitusleirille ja pelaa loppukauden Pohjois-Amerikassa.
 
Viimeksi muokattu:
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

Spitfire

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, SJS
Jos siis pitäisi lyödä vetoa, niin löisin vetoa sen puolesta, että Moverare lähtee Losin harjoitusleirille ja pelaa loppukauden Pohjois-Amerikassa.
Oman mausteensa tähän soppaan tuo se, että AHL alkaa tällä kaudella ehkä 5.2., eli ehtisi pelaamaan Suomessa vielä ainakin pari kuukautta ennen AHL kauden alkua, mikäli ei kutsuta NHL joukkueeseen?
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Oman mausteensa tähän soppaan tuo se, että AHL alkaa tällä kaudella ehkä 5.2., eli ehtisi pelaamaan Suomessa vielä ainakin pari kuukautta ennen AHL kauden alkua, mikäli ei kutsuta NHL joukkueeseen?
Yleensä kaikki osallistuu training campille ja sieltä lähetellään pelaajat takaisin junnuihin, Eurooppaan tai AHL:ään farmijoukkueen harjoitusleirille. Tuntuis aika kummalliselta, että Moverare ei osallistuisi Losin harjoitusleirille, vaan kutsuttaisiin Suomesta suoraan NHL- tai AHL-joukkueeseen. Juuri harjoitusleireillähän (ja harjoituspeleissä) pelaajia vertaillaan toisiinsa ja heidät jaotellaan jyviin ja akanoihin.

edit.

Tällä kaudella voi olla sikäli erilainen tilanne, että NHL-valmiudessa olevan pelaajaringin sallitaan olla normaalia isompi AHL:än alkamiseen asti. Covid-19 on sekoittanut normikuviot tehokkaasti. Mitenköhän karanteenikuviotkin mahtaa tuossa alkuvaiheessa mennä?
 
Viimeksi muokattu:
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.
Yleensä kaikki osallistuu training campille ja sieltä lähetellään pelaajat takaisin junnuihin, Eurooppaan tai AHL:ään farmijoukkueen harjoitusleirille. Tuntuis aika kummalliselta, että Moverare ei osallistuisi Losin harjoitusleirille, vaan kutsuttaisiin Suomesta suoraan NHL- tai AHL-joukkueeseen. Juuri harjoitusleireillähän (ja harjoituspeleissä) pelaajia vertaillaan toisiinsa ja heidät jaotellaan jyviin ja akanoihin.
Toisaalta taas on ollut puhetta siitä, että training campin kokoonpano on hyvinkin supistettu normaaliin verrattuna. Jos normaalisti on leirin alussa 50-60 pelaajaa, niin tänä vuonna niitä olisi vain noin 30. Eli suunnilleen 16-18 hyökkääjää, 10-11 puolustajaa ja 3-4 molaria. Siinä ja siinä onko Moverare siinä noin 10 puolustajan joukossa. Kieltämättä Kingsin puolustus on varsin ohut ja on kai siellä sauma leirin kautta ottaa paikka ylhäällä, mutta itse pitäisin sitä epätodennäköisenä. En silti lähde ollenkaan väittelemään, sillä aivan takuulla tiedät joukkueen tilanteen paremmin kuin minä, jolle Kings on vain yksi muiden joukossa.
 
RELEASE THE KRAKEN

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Nuorten MM-kisojen alkamiseen on parisen viikkoa aikaa ja joukkueiden lopullisia kokoonpanoja aletaan ilmoitella. Losin lupaksista paikkansa kisoissa ovat varmistaneet hyökkääjä Quinton Byfield ja puolustaja Jordan Spence (Kanada),hyökkääjä Kasper Simontaival (Suomi) ja maalivahti Lukas Parik (Tshekki). Ruotsi (puolustajat Tobias Björnfot ja Helge Grans), USA (hyökkääjät Alex Turcotte ja Arthur Kaliyev, puolustaja Brock Faber) ja Slovakia (hyökkääjä Martin Chromiak) eivät ole vielä ilmoittaneet kokoonpanoaan. Faberia lukuunottamatta muilla ehdokkailla on hyvät saumat päästä kisamiehistöihin. Eli jos turnausta ylipäänsä pelataan, niin mukana on yhdeksestä-kymmeneen Kings-varausta.

Itsellä suurin mielenkiinto kohdistuu Alex Turcotteen, jonka toivon todistavan olevansa varausnumeronsa veroinen pelimies - tuleva top 6 -hyökkääjä - eikä keskiverto kolmosketjulainen, jollaisena minä häntä pidän. Tähän mennessä suurin yllättäjä on ollut pienikokoinen rightin pakki Spence, joka raivasi tiensä kivikovaan Kanadan miehistöön. Kanadan kahdeksasta pakista kuusi on ykköskierroksen varauksia, yksi kakkoskierroksen varaus ja Spence ainoana alemmilla kierroksilla (neljäs rundi, #95) varattu pelaaja. Kanukkien kaikki hyökkääjät ovat ykköskierroksen varauksia, mikä kertonee kaiken joukkueen potentiaalasta. Suomen joukkueessa on siis yksi ykköskierroksen varaus (Anton Lundell) ... .

edit.

Siis hyökkääjistä yksi on varattu ensimmäisellä kierroksella. Pakeista Heinola otettiin ekalla kiepillä. Ja jos Helenius jatkaa kehittymistään noin kovalla vauhdilla, niin hänellä on pienet saumat ensimmäisen kierroksen loppuun. Lambert tietenkin menee aikanaan ykköskierroksella, jos pysyy terveenä.
 
Viimeksi muokattu:
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Ruotsi (puolustajat Tobias Björnfot ja Helge Grans), USA (hyökkääjät Alex Turcotte ja Arthur Kaliyev, puolustaja Brock Faber) ja Slovakia (hyökkääjä Martin Chromiak) eivät ole vielä ilmoittaneet kokoonpanoaan. Faberia lukuunottamatta muilla ehdokkailla on hyvät saumat päästä kisamiehistöihin. Eli jos turnausta ylipäänsä pelataan, niin mukana on yhdeksestä-kymmeneen Kings-varausta.
Ruotsi ja USA ilmoittivat joukkueensa. Hiukan yllättäen Grans putosi Ruotsin joukkueesta ja Faber selvitti tiensä USA:n ryhmään. Slovakiasta ei ole vielä ainakaan Eliteprospectsin tietojen mukaan kuulunut mitään.
 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, TPS
Nuorten MM-kisojen alkamiseen on parisen viikkoa aikaa ja joukkueiden lopullisia kokoonpanoja aletaan ilmoitella.
Innolla odottelen kisoja. Kingsin edustus on hyvä ja jokaisella pelaajalla on mahdollisuus loistaa joukkueensa parhaana. Byfieldiin kohdistuu varmaan eniten katseita varausnumeron perusteella, mutta myös sen takia että viimeksi rooli jäi onnettomaksi kovassa nipussa. Björnfot on oikeastaan ainoa pelaaja, jolle en aseta mitään paineita todistaa tasoansa.

Turcotte - Kaliyev akseli olisi tietysti hyvä nähdä yhdessä. Faber ja Spence ovat aika samantyylisiä pelaajia, joten siinä on hyvä matchupi seurattavaksi. Toki Spence rooli saattaa jäädä jämäminuuttien varaan.

Simontaival on aika perinteinen ison kaukalon pyörijä. Taitava väkkärä, mutta tälläsissä skaboissa saattaa löytyä seinältä, jos kiekko ei irtoa aikasemmin lavasta. Suomen hyökkäyksessä on Lundellin jälkeen todella tiukka kamppailu pelipaikoista, joten heti pitäisi tehojen löytyä, jotta Simontaival voi haaveilla roolista paremmissa ketjuissa.

Jännää näistä kisoista tekee se, että P-Amerikan pelaajat eivät ole pelanneet syksyn aikana pelejä. Eurooppalaiset ovat päässeet nauttimaan tästä edusta ja uskon sen olevan iso etu turnauksen alkupäässä.

Alkaispa jo..
 
Mihin mä allekirjoitan?
Os. Jake MacU

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
EliteProspects-sivusto on laatinut oman vastauslistansa "millä organisaatiolla on paras ryhmä lupauksia?" -kysymykseen. Palkintopallille pääsivät Detroit (kolmas), NY Rangers (toinen) ja ykköseksi oli nostettu LA Kings. Kaikkiaan viisitoista Kings-lupausta arvioitiin potentiaaliseksi, jopa todennäköiseksi, tulevaisuuden vakiopelaajaksi NHL:ssä. Kärjessä olivat odotetusti pienimmillä varausnumeroilla otetut Quinton Byfield ja Alex Turcotte ja heitä seurasivat ruotsalaispakit Helge Grans ja Tobias Björnfot. Vitosena oli Rasmus Kupari ja kutosena Kale Clague, jotka molemmat pelasivat viime kaudella AHL:ssä. Kärkikymmenikön täydensivät Gabriel Vilardi, Samuel Fagemo, Arthur Kaliyev ja Tyler Madden. Loppuviisikkokaan, sijat 11-15, ei tarjonnut mitään yllätyksiä. Mikey Anderson, Akil Thomas, Jaret Anderson-Dolan, Brock Faber ja Kasper Simontaival.

Vaikka Vilardilla on ollut terveysongelmia ja luistelu on mitä on, niin itse en pysty tajuamaan millä näytöillä Clague ja Kupari nostetaan hänen edelleen. Kunhan nuo nuorten MM-kisat pääsevät kunnolla vauhtiin, niin uskaltaa sanoa enemmän Turcottesta, Kalieyvista, Faberista, Simontaipalesta ja kumppaneista. Ainakin aamuöisessä Suomi-USA -harjoitusottelussa Faber teki meikäläiseen todella hyvän vaikutuksen. Onneksi USA pelaa tasokkaammassa lohkossa, niin pääsee arvioimaan jenkkilupauksia paremmin kuin läpsyttelylohkon (Suomen-lohkon) pelaajia. Eihän Kanadalla (Byfield, Spence) ole alkusarjassa kuin yksi edes hiukan haastavampi ottelu (vs. Suomi) ja muut kolme vastustajaa (Saksa, Slovakia, Sveitsi) ovat ihan eri luokkaa kuin isäntämaa.

Mayor'sManor (John Hoven) julkaisi oman arvionsa tulevan harjoitusleirin osallistujista:



23 Forwards


Michael Amadio, Jared Anderson-Dolan, Lias Andersson, Dustin Brown, Jeff Carter, Aidan Dudas, Mikey Eyssimont, Sammy Fagemo, Martin Frk, Carl Grundstrom, Alex Iafallo, Bokko Imama, Adrian Kempe, Anze Kopitar, Rasmus Kupari, Blake Lizotte, Matt Luff, Trevor Moore, Akil Thomas, Tyler Madden, Johan Sodergran, Gabriel Vilardi, Austin Wagner


13 Defensemen


Mark Alt, Mikey Anderson, Daniel Brickley, Kale Clague, Drew Doughty, Sean Durzi, Olli Maatta, Kurtis MacDermid, Jacob Moverare, Markus Phillips, Austin Strand, Matt Roy, Sean Walker


Goaltenders


Jonathan Quick, Cal Petersen, Matt Villalta, Troy Grosenick

Korona/Covid -paskan takia mukana ei ole yhtään try-outia ja muutama kaverihan on pelaamassa nuorten MM-ksoja. Itselleni oli pettymys, että puolustaja Cole Hults ei pysty osallistumaan harjoitusleirille, sillä hän ei ole vielä toipunut tehdystä leikkauksesta.
 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
LeBrunin mukaan Kings on tehnyt Andreas Athanasioun kanssa vuoden sopimuksen (1,2 mil.).

edit. Virallista tietoa ko. sopimuksesta ei ole vielä tullut, mutta aika luotettava lähde LeBrun on.


Lisää syvyyttä ja nopeutta joukkueeseen ja nuoriso-osasto ei todellakaan pääse kokoonpanoon automaattisesti. Kun lukee hfboardilta kommentteja Athanasiousta, niin aika murhaaviahan ne ovat. Mutta ken elää, se näkee. Ainakaan ennakko-odotukset eivät ole korkealla tasolla.

Huhujen mukaan myös veteraanivahti J-F Berube olisi lähellä sopimusta. Beruben sainaaminen "taxisquadiin" olisi ymmärrettävää, sillä silloin AHL:ään jäisi nuoren Villaltan lisäksi veteraani Grosenick ja viime kaudella OHL:ssä loistanut Ingham voisi kehittyä rauhassa ECHL:ssä.

edit2.

Puolustus on aika kokematon, joten itse odotan, että myös sinne tehdään vielä yksi täsmähaku. Tosin aika kiire tässä tulee, koska harjoitusleiri alkaa parin päivän päästä.
 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, TPS
Kuusi yhdeksästä Kings-varauksesta jatkoi mitaliepeleihin U20 kisoissa. Toki Spence ei ole pelannut kuin kaksi ottelua ja on lähtökohtaisesti Kanadan rosterissa popparimies.

Tobias Björnfot valittiin Ruotsin joukkueen parhaimmistoon tässä turnauksessa. Ruotsi ei pelannut missään vaiheessa kauhean hyvin, joten Björnfotin varmat otteet puolustuksessa oli aika selkeä valinta. Päällimmäisenä jäi mieleen Tobiaksen kyky liikuttaa kiekkoa ahtaassa tilassa. Ne ekat helpot avaavat syötöt jää usein "hienompien" suoritusten varjoon, mutta ainakinn itse arvostan paljon fiksua peliä edistävää syöttelyä. Sen Björnfot osaa. Hän ei häikäise hyökkäyspään osaamisella, mutta osaa pitää viivan hallussa ja pelivälineen ylhäällä. Tobias on tulevaisuudessa loistava tasapainottava pakki jollekin hieman aggressiivisemmalle kiekon kuskaajalle. Alec Martinez ei ole mielestäni kaukaa haettu vertauskuva. Jos kuuluu Ruotsin parhaimmistoon, niin kisat ovat hänen osaltaan onnistuneet.

Lukas Parik pelasi hyvän pelin Venäjää vastaan ja ansaitsi näyttää USA vastaan. Se olikin sitten karmeaa tulitusta ja Tsekki oli aivan vastaantulija koko kamppailun. Tuon ohipelin jälkeen Parik ei enää päässyt tolppien väliin. Parik on enemmän long shotti, joten täytyy katsoa mihin suuntaan maalivahdin kehitys lähtee kulkemaan ja millä vauhdilla. Tsekin joukkueen takana oli vaikea pärjätä ja ykkösrooli meni paremmalle kaverille, joten Parikin kohdalla kisat eivät menneet nappiin. Katsotaan ja seurataan.

Martin Chormiak rimpuili heikon Slovakian mukana läpi kisojen. Chormiakin liike ei mielestäni ole kauhean hyvää, kun ei meinannut edes pysyä suomalaisten perässä. Kovasti yritti kamppailla, mutta kiekon kanssa suoritukset olivat aika vaatimattomia. Kaverit ympärillä eivät asiaa auttaneet juurikaan. Yksi maali turnauksessa oli odotuksiin nähden enemmän kuin toivoi. Tuskin Chormiakista Kingsiin pelaajaa koskaan tulee, mutta onhan niitä isoja steppejä ennekin nähty, joten jäädään odottelemaan sellaista.

Tiistaina sitten Byfield sekä toivottavasti Spence tulessa. Toisessa matsissa hyvä matchupi, kun Kaliyev, Turcotte ja Faber kohtaavat Simontaipaleen Suomen.
 
Mihin mä allekirjoitan?
Os. Jake MacU

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Kuusi yhdeksästä Kings-varauksesta jatkoi mitaliepeleihin U20 kisoissa. Toki Spence ei ole pelannut kuin kaksi ottelua ja on lähtökohtaisesti Kanadan rosterissa popparimies.

Tobias Björnfot valittiin Ruotsin joukkueen parhaimmistoon tässä turnauksessa. Ruotsi ei pelannut missään vaiheessa kauhean hyvin, joten Björnfotin varmat otteet puolustuksessa oli aika selkeä valinta. Päällimmäisenä jäi mieleen Tobiaksen kyky liikuttaa kiekkoa ahtaassa tilassa. Ne ekat helpot avaavat syötöt jää usein "hienompien" suoritusten varjoon, mutta ainakinn itse arvostan paljon fiksua peliä edistävää syöttelyä. Sen Björnfot osaa. Hän ei häikäise hyökkäyspään osaamisella, mutta osaa pitää viivan hallussa ja pelivälineen ylhäällä. Tobias on tulevaisuudessa loistava tasapainottava pakki jollekin hieman aggressiivisemmalle kiekon kuskaajalle. Alec Martinez ei ole mielestäni kaukaa haettu vertauskuva. Jos kuuluu Ruotsin parhaimmistoon, niin kisat ovat hänen osaltaan onnistuneet.

Lukas Parik pelasi hyvän pelin Venäjää vastaan ja ansaitsi näyttää USA vastaan. Se olikin sitten karmeaa tulitusta ja Tsekki oli aivan vastaantulija koko kamppailun. Tuon ohipelin jälkeen Parik ei enää päässyt tolppien väliin. Parik on enemmän long shotti, joten täytyy katsoa mihin suuntaan maalivahdin kehitys lähtee kulkemaan ja millä vauhdilla. Tsekin joukkueen takana oli vaikea pärjätä ja ykkösrooli meni paremmalle kaverille, joten Parikin kohdalla kisat eivät menneet nappiin. Katsotaan ja seurataan.

Martin Chormiak rimpuili heikon Slovakian mukana läpi kisojen. Chormiakin liike ei mielestäni ole kauhean hyvää, kun ei meinannut edes pysyä suomalaisten perässä. Kovasti yritti kamppailla, mutta kiekon kanssa suoritukset olivat aika vaatimattomia. Kaverit ympärillä eivät asiaa auttaneet juurikaan. Yksi maali turnauksessa oli odotuksiin nähden enemmän kuin toivoi. Tuskin Chormiakista Kingsiin pelaajaa koskaan tulee, mutta onhan niitä isoja steppejä ennekin nähty, joten jäädään odottelemaan sellaista.

Tiistaina sitten Byfield sekä toivottavasti Spence tulessa. Toisessa matsissa hyvä matchupi, kun Kaliyev, Turcotte ja Faber kohtaavat Simontaipaleen Suomen.
John Hoven (Mayor's Manor) on Nelson Emersonin ( Kings Director of Player Personnel) haastattelu Losin lupausten suorituksista U20-kisoista. Täytyy sanoa, että kun näiden pelaajakehityksestä vastaavien tyyppien kommennteja kuuntelee/lukee, niin joskus sitä ihmettelee, olenko minä katsonut samaa pelaaja kuin ko. puhuja. Tietenkin kyseessä on myös kohteliaisuutta/politiikkaa, kun eivät halua julkisesti kritisoida omia varauksiaan, mutta silti.


Sitten omat mielikuvani ko. pelaajista.

Björnfot pelasi paremmin kuin viime vuonna, mutta ei ihan niin hyvin kuin toivoin. Enimmäkseen varmoja syöttöjä, Brobergin syöksyilyjen varmistelua, hyvää liikettä ja fiksua sijoittumista - ihan tuollaista björfottimaista peruskauraa. Eniten pidin siitä, että hän pyrki pysäyttämään hyökkäyksen siniviivalle aktiivisilla vastaantulilla/taklauksilla. Ruotsilla oli tänä vuonna ihmeen pienikokokoinen puolustus ja minusta Björnfot oli joukkueen fyysisin pakki keskialueen tuntumassa. Ikävä kyllä samaa ei voi sanoa hänen fyysisestä pelistään oman maalin lähistöllä (laidoilla, maalin takana). En tiedä johtuiko se jäähyjen välttämisestä, mutta liian usein hän yritti vain kalastella kiekkoa, eikä antanut vartalotaklausta, vaikka paikka sellaiselle olisi ollut tarjolla.

Chromiak pelasi pari ensimmäistä peliä (Sveitsi, Kanada) ihan ok ja oli enimmäkseen yritteliäs ja aktiivinen. Tuosta Chromiakin kiekkollisen pelin vaatimattomuudesta olen kyllä aika lailla eri mieltä. Silloin kun hän oli ylivoimalla kentällä, niin kiekkoa yritettiin paljolti pelata hänelle, koska hän oli joukkueen taitavin pelaaja ja osaa antaa hyviä, fiksuja syöttöjä ja pystyy laukomaan sekä suoraan syötöstä että ranteella. Kahdessa ekassa pelissä tulivatkin nuo Chromiakin vahvuudet (kiekollinen peli) näkyviin.

Loput kolme ottelua esittelivätkin Chromiakin heikkouksia. Luistelu on korkeintaan keskinkertaista, mutta sekin vielä menisi, jos otteissa olisi kunnollista yritystä. Mutta ei, kamppailupelaaminen ja -halukkuus oli ihan ala-arvoista. Ero esim. Suomen Hirvoseen ja Simontaipaleeseen oli järkyttävän suuri. Nämä pelaavat joukkueelle ja menevät usein ahtaisiinkin paikkoihin ja maalin eteen, mutta Chromiak on puhdas avojään pelaaja, joka pyrkii välttämään fyysistä kontaktia joka tilanteessa. Mitä pitemmälle turnaus eteni, niin sitä enemmän alkoi vituttamaan Chromiakin pelaaminen. Vaikka kuinka olisi taitava pelaaja, niin ei sitä voi kusta ketjutoveriensa päälle lepsuilemella sillä tavalla, mitä Chromiak teki Suomen avausmaalissa. Ensin karmea harhasyöttö ja sitten näennäistä puolustuspelaamista. Eikä kyseessä ole mikään "slaavilainen pelityyli", sillä Slovakian muut suunnilleen samankokoiset nollakakkoset hyökkääjät (Faith, Kaslik, Miklukha) pelasivat paljon isommalla sydämellä kuin Chromiak. Jollei Chromiak pysty muuttamaan asennettaan ihan toisenlaiseksi, niin hänellä ei ole mitään käyttöä Pohjois-Amerikan ammattilaiskaukaloissa.

Parik teki sen minkä pystyi ja osasi. Iso, perhostyylin maalivahti, mutta ei ainakaan minuun tehnyt sen kummempaa vaikutusta edes tuossa voittamassaan Venäjä-ottelussa. Hänen kanssaan ei ole vielä tehty sopimusta ja Losin nuoriso-osaston maalivahtipuolella alkaa olla hiukan tunkua. Villaltalla ja Inghamilla on jo sopimus. Hrenakilla taitaa yliopistoura olla tämän kauden jälkeen ohi, joten voipi olla, että jompi kumpi, joko Parik tai Hrenak jää ilman sopimustarjousta. Jos ensi kaudella ylhäällä pelaa kaksi (Quick, Petersen), AHL:ssä kaksi (Villalta, Ingham), niin harvoin ECHL:ään lähetetään vielä kaksi nuorta lisää. Yksi vaihtoehto tietenkin on, että Parik pelaa ensi kaudellakin WHL:ssä ja Hrenak aloittaa ammattilaisuransa ECHL:ssä.

Joo, harjoitusleirikin on jo alkanut, mutta tällä hetkellä kiinnostaa enemmän nuoriso-osaston otteet MM-kisoissa.
 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Red Wings, Arsenal, Grand Rapids Griffins
Hieno matsi Kingsin varauksilta, kun Kaliyev-Turcotte-Simontaival -"kentällinen" laittoi 4 maalia.
 
Pelaaja on valmis sitten kun on metri multaa päällä.

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, TPS
Hieno matsi Kingsin varauksilta, kun Kaliyev-Turcotte-Simontaival -"kentällinen" laittoi 4 maalia.
Olis huomattavasti rennompaa seurata Losin pelejä, jos myös NHL:n puolella molempiin päihin tehdyt maalit laskettaisiin "Kingsin hyväksi".
 
Mihin mä allekirjoitan?
Os. Jake MacU

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Mitähän mahtaa miettiä @heikkik tällä hetkellä Alex Turcottesta näiden kisojen jälkeen? Vaikka Zegras kaiken huomion tuossa ketjussa varastikin, niin mielestäni Zegras ei ollut ketjun paras pelaaja kahdessa viimeisessä pelissä. Turcotte ei ole yhtä taitava ja näyttävä pelaaja, mutta työteliäs kuin mikä ja hänen ansiostaan Zegras sai vähän varastaa ja oikoa oman pään pelaamisessa. Ihan hyvältä Turcotten pelaaminen näytti omaan silmään ja suunta on oikea. Byfield dominoi sitten ensi kisoissa?
 
"falling isnt´flying, floating isn´t infinite"

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, TPS
Mitähän mahtaa miettiä @heikkik tällä hetkellä Alex Turcottesta näiden kisojen jälkeen? Vaikka Zegras kaiken huomion tuossa ketjussa varastikin, niin mielestäni Zegras ei ollut ketjun paras pelaaja kahdessa viimeisessä pelissä. Turcotte ei ole yhtä taitava ja näyttävä pelaaja, mutta työteliäs kuin mikä ja hänen ansiostaan Zegras sai vähän varastaa ja oikoa oman pään pelaamisessa. Ihan hyvältä Turcotten pelaaminen näytti omaan silmään ja suunta on oikea. Byfield dominoi sitten ensi kisoissa?
Omastakin mielestä Turcotte pelasi hyvää koko kentän peliä. Kaliyev ei myöskään liiemmin auttanut puolustustehtävissä on/off liikkeellään. Ei mielestäni ole tuulesta temmattu nuo vertaukset Jonathan Toewsiin Turcotten kohdalla. Tehot tulevat tämän kaltaisille pelaajille aikanaan, kun alkavat ymmärtää missä vaiheessa voi hieman höllätä ja ruveta lukemaan pelin virtausta paremmin. Kopitar on mielestäni loistava mentori Alexille tällä saralla.

Oli muuten toinen vuosi peräkkäin, kun Kingsin varaus iskee U20 finaalin voittomaalin.

Edit.

Björnfot, Byfield, Kaliyev ja Turcotte liittyvät mukaan Kingsin leirille. Porukka lennätetään yksityislennolla suoraan Edmontonista Losiin yhdessä Ducksin pelaajien (Drysdale ja Zegras) kanssa. Yksityislento suoraan kuplasta kuplaan takaa sen, että porukan ei tarvitse viettää aikaa karanteenissa, vaan voivat heti liittyä muun porukan mukaan lerille.
 
Viimeksi muokattu:
Mihin mä allekirjoitan?
Os. Jake MacU

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Mitähän mahtaa miettiä @heikkik tällä hetkellä Alex Turcottesta näiden kisojen jälkeen? Vaikka Zegras kaiken huomion tuossa ketjussa varastikin, niin mielestäni Zegras ei ollut ketjun paras pelaaja kahdessa viimeisessä pelissä. Turcotte ei ole yhtä taitava ja näyttävä pelaaja, mutta työteliäs kuin mikä ja hänen ansiostaan Zegras sai vähän varastaa ja oikoa oman pään pelaamisessa. Ihan hyvältä Turcotten pelaaminen näytti omaan silmään ja suunta on oikea. Byfield dominoi sitten ensi kisoissa?
Kisat vain vahvistivat käsitystäni Turcottesta. Käyttämäsi sana "työteliäs" kuvaa todella hyvin hänen peliään. Turcotten peli perustuu jatkuvaan liikkeeseen/luisteluun ja väsymättömään vastustajan häirintään ja painostamiseen. Jos hänen pörräämisensä pysähtyy tai vastustaja on tarpeeksi vahva/ulottuva/taitava, niin hänen arvonsa joukkueelle laskee radikaalisti. Todella mielenkiintoista nähdä, miten tehokasta hänen pelinsä tulee olemaan NHL:ssä/AHL:ssä. Luistelu riittää jo nyt NHL:ään asti, mutta kamppailupelaaminen kärsii suht pienestä koosta ja vääntövoiman puutteesta. Sen näki selvästi kun tuli laidan läheisyydessä staattisempia kamppailutilanteista, niin Turcotte hävisi niitä ihan liian usein.

Kun lukee hfboardilla kommentteja Turcottesta, niin siellä usein korostetaan, että Turcotte tekee "pienet asiat" oikein. Joo niin tekeekin. Mutta kun minä haluan, että organisaatio käyttää kärkivarauksensa pelaajiin, jotka tekevät "isoja asioita", siis esim. sellaisia kuin Zegrasin loppuottelussa tekemä toinen maali.

Nelson Emerson sanoo tuossa linkittämässäni haastattelussa, että Turcotte olisi ykkösketjussa kuskin paikalla, niin olen ehdottomasti eri mieltä. Zegrashan siinä ketjussa määrää mihin kiekkoa pelataan (rytmittää peliä), sillä hänelle (ei Turcottelle) pelataan kiekkoa, hän pitää kiekkoa ja hän pystyy muuttamaan kenttätasapainon yhdellä todella yllättävällä syötöllä tai laukauksella. Minusta Zegrasin ja Turcotten suurin ero on, että Z. on askeleen peliä edellä (on peliä luova), kun taas T. on rikkova, jahtaaja (eli on reaktiivinen, siis reagoi jo tapahtuneeseen tilanteeseen tosi kiitettävällä nopeudella). Vastustajat joutuvat kiinnittämään huomionsa Zegrasiin ja se avaa tilaa sekä jatkuvassa liikkeessä olevalle Turcottelle että pyssyään virittelevälle Kaliyeville. Minusta ko. kolmikon vahvuudet täydentävät tosi hyvin toisiaan, kun Turcotten häirintäpeli tekee tilaa Zegrasille ja vastustajan huomion kiinnittyminen Zegrasiin helpottaa Turcotten häirintäpeliä ja Kaliyev saa hiihdellä omaa tahtiaan suhteellisen näkymättömissä.

Kaliyevin pelaaminen kehittyi koko ajan turnauksen edetessä ja käsitykseni hänen NHL-potentaalistaan muuttui aika totaalisesti. Toffolin ja Detroitin Anthony Manthan viitoittamaa tietä seuraten kausi tai kaksi AHL:ää ja jos asenne on kohdallaan, niin Kaliyev on NHL:ssä top 6-hyökkääjä, tekee 25+ -maalia kaudessa eikä ole puolustuspäässä rasite joukkueelle. Kaliyevin luisteluhan tulee aina olemaan tuskallista katsottavaa, mutta kyllä sitäkin oppii sietämään, jos hän vaan saa asenteensa (halukkuutensa laittaa kroppansa likoon joukkueen puolesta) oikealle tasolle.

Tuosta Zegrasin varastamisesta ja oikomisesta olen osin samaa mieltä, mutta silti pidän hänen puolustuspelaamistaan pääosin kelvollisena. Juniori-ikäiselle tähtipelaajalle ominaista kiekollista huolimattomuutta sekä omalla puolustusalueella että vastustajan siniviivan tuntumassa näkyi liian usein, mutta kiekonmenetyksen jälkeen selkä ei suoristunut, vaan hän pyrki heti saamaan kiekon takaisin. Turcotte oli kiekon kanssa huolellisempi eikä pyrkinytkään zegrasmaiseen ylikikkailuun.

Byfield on saanut näissä kisoissa aika lailla paskaa niskaansa, koska pisteitä ei ole käytännössä tullut kuin yhdessä ottelussa. Minä edustan tässäkin, samalla tavalla kuin Turcotten tapauksessa, vähemmistöä. Yhtä lailla kun epäilen Turcotten pelin tehokkuutta NHL:ssä, niin suhtaudun luottavaisesti Byfieldin tulevaisuuteen Los Angelesissa. Vaikka hän sanoo hankkineensa lisää lihasmassaa kesän/syksyn aikana, niin Byfield on vieläkin fyysisesti raakile - vähän samalla tavalla honkkeli kuin parisen kuukautta nuorempi Suomen Samuel Helenius. Kuitenkin molemmissa pystyy näkemään millainen pelaaja kaveri tulee olemaan kunhan ovat saaneet kroppansa valmiiksi. Isona erona on kuitenkin se, että Byfield nopea luistelija ja hänellä on todella näppärät kädet. Olisi todella mielenkiintoista nähdä näiden kahden pelaajan ottavan yhteen ensi vuoden turnauksessa, mutta en pidä sitä todennäköisenä skenaariona. Veikkaan Byfieldin pelaavan silloin NHL:ssä oli hän siihen sitten valmis eli ei.
 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Omastakin mielestä Turcotte pelasi hyvää koko kentän peliä. Kaliyev ei myöskään liiemmin auttanut puolustustehtävissä on/off liikkeellään. Ei mielestäni ole tuulesta temmattu nuo vertaukset Jonathan Toewsiin Turcotten kohdalla. Tehot tulevat tämän kaltaisille pelaajille aikanaan, kun alkavat ymmärtää missä vaiheessa voi hieman höllätä ja ruveta lukemaan pelin virtausta paremmin. Kopitar on mielestäni loistava mentori Alexille tällä saralla.
Jos Turcotte alkaa hölläilemään, niin minusta hänen pelillinen identiteettinsä ja hyödyllisyytensä kärsii. Onko hän riittävän hyvä pelaamaan NHL:ssä tulosroolissa tai edes alemmissa kentissä, jollei hän pelaa jatkuvasti "in your face"-tyylillä?

Björnfot, Byfield, Kaliyev ja Turcotte liittyvät mukaan Kingsin leirille. Porukka lennätetään yksityislennolla suoraan Edmontonista Losiin yhdessä Ducksin pelaajien (Drysdale ja Zegras) kanssa. Yksityislento suoraan kuplasta kuplaan takaa sen, että porukan ei tarvitse viettää aikaa karanteenissa, vaan voivat heti liittyä muun porukan mukaan lerille.
Hemmetin hyvä uutinen. Leirillä on jaettu jo porukkaa alustavasti "yläkerran väkeen" ja "alakerran väkeen" ( = farmiporukkaan).



Group A
Forwards (16):
Amadio, Anderson-Dolan, Andersson, Brown, Carter, Fagemo, Frk, Grundstrom, Iafallo, Kempe, Kopitar, Lizotte, Luff, Moore, Vilardi, Wagner
Defensemen (8): Anderson, Clague, Doughty, Durzi, Maatta, MacDermid, Roy, Walker
Goaltenders (2): Petersen, Quick

Group B
Forwards (7):
Dudas, Eyssimont, Imama, Kupari, Madden, Rymsha, Thomas
Defensemen (5): Alt, Brickley, Moverare, Phillips, Strand
Goaltenders (3): Grosenick, Ingham, Villalta
Not Participating (1): Athanasiou
Injured (2): Hults, Sodergran
*McLellan estimated that Athanasiou could join the group around January 7 (Thursday)

Yllättävin veto tuossa listauksessa on Durzi ryhmässä A, mutta kai hän on mukana sen takia että saadaan pakkeja parillinen määrä. Kätisyydetkin menee puolustajien osalta neljä-neljä.
 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
Yleensä vain ne ovat ne työteliäät pelaajat, joilla on paketti kunnossa, ja jotka tekevät ne pienet asiat oikein jotka ratkaisevat ne isot pelit.

Sikäli ei yllätä, että yleinen näkemys nostaa Turcotten Zegrasin edelle. Istuu ihan täysin pelaajien pelaajatyyppeihin. Kuten istuu myös @heikkik'n näkemys.
 
Ei tässä nyt mitään kätellä.

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, TPS
Byfield on saanut näissä kisoissa aika lailla paskaa niskaansa, koska pisteitä ei ole käytännössä tullut kuin yhdessä ottelussa.
En oikein itse käsitä tätä lokaämpärin heiluttelua. Enemmistö tietysti tuijottaa tilastoja, joiden valossa Byfield oli keskinkertainen. Joukkueessa oli selkeästi valmiimpi vanhempi ikäluokka (McMichael, Cozens yms.) joka liidasi Kanadaa eteenpäin ja tehot myt vain jäivät tekemättä. Byfield olisi voinut laukoa enemmän, mutta enemmän hänestä on hyötyä pelintekijänä tai puolustusalueelle rynnivänä tempokuljettajana. Quinn ja Pelletier eivät oikein tuntuneet olevan samalla kartalla Byfieldin kanssa, joten ketjujakin sorvailtiin jatkopeleissä.

Byfieldistä näkee, että kaikki tärkeät kehittyvän pelaajan elementit ovat kunnossa. Kädet ja jalat toimii. Pää on tarpeeksi nöyrä tekemään töitä joka suuntaan. Kokemus tekee ratkaisuista järkevämpiä ja luovempia. Kamppailua varten saa massaa aina haettua ja luisteluun sulavuutta terän käytöllä. Kaikkea pitää vaan hioa rauhassa ja antaa aikaa. Yhdet kisat eivät määritä mitään tämän timantin kohdalla. Varsinkin kun kyse on Draft ikäluokkansa nuorimmista kavereista.

Nautin ainakin itse monta kertaa, kun Kanadan pakit levittivät laitaan, josta Byfield murtautui todella kovalla vauhdilla alueelle ja järjesti Kanadalle mahdollisuuden pelata pidempiä hyökkäyksiä tai ajaa suoraan maalia kohti.


Leirejä hieman kaapiakseni, Mikey Anderson on saanut valtavasti kehuja valmennukselta. En yllättyisi, jos Anderson veisi alustavasti Björnfotille kaavailtun kakkosparin vasemman pakin tontin. Olli Määttä taas näyttää lukkiutuneen Doughtyn pariksi ja haastattelujen perusteella nauttivan pelipaikastaan ja Losin lämmöstä.
 
Mihin mä allekirjoitan?
Os. Jake MacU

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
On toki virkistävää kuulla, kun joku uskaltaa olla kriittinen oman joukkueen lupauksia kohtaan, mutta onko @heikkik nyt ehkä liiankin kriittinen Turcottea kohtaan? On selvää, että kun perataan pelaajat kerros kerrokselta läpi niin niitä heikkouksia alkaa väkisinkin löytymään. Puhumattakaan sitten alle 20-vuotiaista pelaajista. Kamppailu- ja vääntövoimaa on kuitenkin suhteellisen helppo hankkia, kun varsinkin tässä tapauksessa asenteesta se ei jää kiinni. Pidit Zegrasin maalia loppuottelussa ns. isona asiana, mutta et Turcotten voittomaaliksi jäänyttä maalia sellaiseksi laske kuitenkaan, miksi?

Byfieldistä en olisi lainkaan huolissaan. Kenties odotukset olivat vaan nyt turhan kovat tuon korkean varausvuoron johdosta. En osaa sanoa, mutta mielessä kävi Kanadan pelitapaa seuratessa, että kenties sekään ei ollut Byfieldin kaltaiselle se optimaalisin tyyli pelata kiekkoa? Kings-fanina olisin kuitenkin luottavainen niin Byfieldin kuin Turcottenkin suhteen. En näe mitään syytä, miksi Turcotte ei voisi olla NHL-tasolla loistava kakkossentteri aikanaan Byfieldin takana, ellei sitten loukkantumiset tms. tule tielle hidastamaan kehitystä. Aikaa on vielä runsaasti kehittyä eikä heti huomenna tarvitse dominoida. Ei näistä senttereistä kumpikaan luonnollisesti ole tässä vaiheessa vielä ns. final product.
 
"falling isnt´flying, floating isn´t infinite"

Apheu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Seattle Kraken
Mielestäni Turcotte vaikuttaa potentiaalinsa puolesta hyvältä all-around kakkossentteriltä. Zegras taas omaa sitä extrapotentiaalia, jolla pystyy olemaan koko joukkueen ja NHL:n pistenikkareita. Eiköhän Zegras menisi ennen Turcottea kevyesti nykydraftissa. Byfieldia ei tullut tarpeeksi tarkkaan katsottua kisoissa, mutta Kingsin kohdalla on hyvä, että on Turcotten lisäksi tulossa kovaa sentteriprospektia.
 

VapaahetoisGM

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK, K-Vantaa, Minnesota Blue Jays, Kapa, VG-62
Mutta kun minä haluan, että organisaatio käyttää kärkivarauksensa pelaajiin, jotka tekevät "isoja asioita", siis esim. sellaisia kuin Zegrasin loppuottelussa tekemä toinen maali.
En nyt ota muuhun enempää kantaa, mutta mites tuo Turcotten tekemä voittomaali samaisessa loppuottelussa? Sitä ei lasketa ”isoksi asiaksi”?
 
Kaarina on koti ja Paimio synnyinpaikka, mutta sydän sykkii ainoastaan Stadin Kingeille <3

—> "Ainakin Morley oli täysin näkymätön tänään Kunykin verrattuna." - Käyttäjä Jääkaappi perustelee, miksi Kunyk on parempi kuin Morley. Morely ollut viestin kirjoitushetkellä jo useamman viikon loukkaantuneena, eikä pelannut ottelussa...

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
On toki virkistävää kuulla, kun joku uskaltaa olla kriittinen oman joukkueen lupauksia kohtaan, mutta onko @heikkik nyt ehkä liiankin kriittinen Turcottea kohtaan? On selvää, että kun perataan pelaajat kerros kerrokselta läpi niin niitä heikkouksia alkaa väkisinkin löytymään. Puhumattakaan sitten alle 20-vuotiaista pelaajista. Kamppailu- ja vääntövoimaa on kuitenkin suhteellisen helppo hankkia, kun varsinkin tässä tapauksessa asenteesta se ei jää kiinni. Pidit Zegrasin maalia loppuottelussa ns. isona asiana, mutta et Turcotten voittomaaliksi jäänyttä maalia sellaiseksi laske kuitenkaan, miksi?
Olen kriittinen ennen kaikkea Rob Blakea kohtaan, joka valitsi hyvänä varausvuonna vitosvuorolla pelaajan, jota en näe top 6-pelaajana. Ei se Turcotten vika ole, että Blake mokasi homman. Jos kaveri varataan noin korkealla noin hyvänä varausvuonna, niin meikäläisen vaatimukset ko. pelaajaa kohtaan ovat ihan eri luokkaa kuin top viidentoista ulkopuolella varatulta pelaajalta. Turcotten jälkeen varatut hyökkääjät - Cozens, Zegras, Podkolzin, Boldy - ottaisin heistä jokaisen ennen Turcottea. Caufieldiä en, koska hänessä näkyy jo tällä (U20) -tasolla se, minkä vuoksi epäilen Turcotten tehokkuutta seuraavalla tasolla (AHL, varsinkin NHL). Varmasti Turcotte saa lisää massaa ja voimaa, mutta siinä on vaan se v-mäinen puoli, että myös vastustajat kehittyvät ja isommat kaverit ottavat kiinni Turcotten luisteluetua.

Teiltä, jotka pidätte Turcottea NHL-joukkueen "kakkosentterinä", kysyisin pariin asiaan mielipidettä. Kuinka hyvä ko. joukkue on? NHL:n kärkikolmannekseen (=Stanley Cup contender) kuuluva, keskikolmannekseen (= pääsystä pudotuspeleihin kamppaileva) kuuluva vai pahnan pohjimmaisiin (= varauslottoon osallistuva) kuuluva joukkue? Onko Turcotte kakkosketjun johtava pelaaja (kiekollinen, peliä rytmittävä pelaaja ) vai ketjun duunari/ajokoira/jalat (mitä hän oli Kaliyev-Turcotte-Zegras -ketjussa)? Onko Turcotte NHL:ssä pelatessaan sentteri vai laituri? Onko hänellä potentiaalia tulla seuraavaksi Matthew Barzaliksi tai Brayden Pointiksi? Onko hänellä Barzalin luistelu/kiekonkäsittelytaitoa tai Pointin taitoa/pelinäkemystä? Kehen nykyiseen NHL-pelaajan häntä potentiaalin puolesta voisi verrata? Mikä on Turcotten katto vs. lattia pelaajana?

En voi sille mitään, että en vaan näe Turcottea keskivertoa paremman NHL-joukkuen kakkosketjun johtavana pelaajana. Minusta ketjun johtavan pelaajan pitää tehdä ketjukavereistaan parempia - tai ainakin saada heidät näyttämään paremmilta. Kun näin Gabriel Vilardilta pari AHL-peliä, niin minua ei haitannut hänen (kamala) luistelunsa tai keskenkuntoisuutensa tai AHL-tv:n paskat kuvakulmat, sillä hänestä huokui pelinäkemys ja hän vaan otti tilanteen haltuunsa. Näin siis ammattilaistasolla pitkän pelitauon jälkeen. Vilardissa näen kakkosketjun johtavan pelaajan potentiaalia. Turcotte on ihan omiaan kolmosketjuun jarrettstolliksi jarrettstollin paikalle, mutta sellaiseen pelaajaan on ihan turha käyttää 5th overall pickiä.

En ole ikinä ymmärtänyt klisettä, että kahden maalin johto olisi jotenkin vaarallisempi tai hankalampi asia kuin yhden maalin johto. Avausmaali eli yhden maalin johto hieno asia, kahden maalin johto vielä parempi. Kanadalaisilta olisi voinut kysyä ottelun jälkeen, kumpi heidän mielestään tuntui henkisesti kovemmalta iskulta, Turcotten avausmaali vai Zegrasin varmistusmaali. Knighthan oli loppuottelun avainpelaaja, ei kukaan kenttäpelaajista.

edit.

Niin, tuosta työteliäisyydestä ja isojen pelien ratkaisemisesta. Mistä ihmeestä tulee sellainen käsitys, että taitavat pelaajat eivät olisi työteliäitä ja pelasi kentällä tarvittaessa (pudotuspeleissä) vastuullista, puolustusvoittoista peliä? Tai esim. Kopitar ja Toews myös runkosarjassa. Minusta pudotuspeleissä todennäköisemmin voittaa lahjakkaampi joukkue kuin enemmän töitä tekevä joukkue - varsinkin jos heillä on ainakin yhtä hyvä maalivahti kuin toisella joukkueella.
 
Viimeksi muokattu:
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy