Los Angeles Kings 2012-13

[Eekenator]

Dwight King on solminut AHL-sopimuksen Monarchsien kanssa. Kinghän nostettiin viime kaudella helmikuussa ylös, eikä enää AHL:ään palannut. Nyt sitten pelituntumaa ylläpitääkseen pelaa Monarchseissa.

Monarchsien alkukausi on jatkunut kahden pelin myötä tappiolla Providencelle ja voitolla Portlandista. Jälkimmäisessä ottelussa Pearson teki 2+1, joten ilmeisesti hiukan parannusta ensimmäisestä pelistä. Toffoli osui kummassakin pelissä, ja Martin Jones torjui kummatkin ottelut. Neljästä pelistä siis kuusi pistettä kasassa, divisioonan ykkösenä ja konferenssin kolmosena. Neljän pelin jälkeen on turha mitään massiivisia johtopäätöksiä vetää, mutta hyvältä näyttää.

 

[heikkik]

Monarchsien alkukausi on jatkunut kahden pelin myötä tappiolla Providencelle ja voitolla Portlandista. Jälkimmäisessä ottelussa Pearson teki 2+1, joten ilmeisesti hiukan parannusta ensimmäisestä pelistä. Toffoli osui kummassakin pelissä, ja Martin Jones torjui kummatkin ottelut.

Tuota tappiollista Providence-peliä en katsonut, mutta 6-4 voiton Portlandista tihrustin. Selostajien mukaan ottelun ensimmäinen erä oli samanlainen kuin kauden ensimmäisessä kotiottelussa - Monarchs hallitsi kiekollista peliä, mutta vierailija teki maalit. Ensin heti ensimmäisellä minuutilla puolittaisesta läpiajosta Bolduc laukoi ylös Jonesin hiukan torkkuessa ja sitten Conner oli ylivoimalla ihan vapaana maalin kulmalla. Connerin maalia edelsi Loktionovin epäonnistunut purkuyritys, minkä Ekman-Larsson sai katkaistua ja syötettyä avopaikan Connerille.

Toisessa erässä Monarchs tuli tasoihin Pearsonin kahdella yv-maalilla. Osumat olivat samantapaisia eli Kolomatis veti viivasta ranteella ja Pearson sai mailansa väliin ja kiekko ohjautui maaliin. Erässä nähtiin vielä kaksi maalia, kun Conner vie Portlandin taas johtoon käyttäen Bodnarschukia pujottelukeppinä ja Voinov tasoitti hyvällä rannevedolla. Voinovin maaliin Legein antoi hienon poikkikentän syötön.

Kolmannessa erässä Toffoli pääsi onnekkaasti läpiajoon ja pisti kiekon läheltä ylös. Maalia ennen Manchester pelasi kolmella viittä vastaan ja jäähyaitiosta juuri vapautunut Toffoli sai laitapurun haltuunsa ja onnistui siis maalinteossa. Veto oli hyvä, mutta silti laittaisin osuman hiukan maalivahti Johnsonin piikkiin. Pelin ratkaisuosuman teki Vey läpiajosta liruttamalla limpun Johnsonin längistä sisään. Portland sai vielä kavennuksen, mutta Lokti pääsi lopulta kuittamaan loppulukemat tyhjiin.

Vaikka Jones päästi neljä maalia, niin hän teki tukun avaintorjuntoja takaa-ajovaiheessa. Ja vaikka Pearson teki kaksi maalia ja palkittiin ottelun ykköstahtenä, niin minusta hurjasti duunia tekevä Linden Vey oli tällä kertaa Monarchsien MVP. Välillä Vey yrittää ja hätäilee vähän liikaakin, eikä järki tahdo oikein pysyä hommassa mukana. Kunhan Vey saa lisää voimaa, massaa ja malttia, niin voi hyvinkin pelata vielä jonakin päivänä NHL:ssä energiaketjuissa.

Vaikka Voinov katseli aitiopaikalta useampaa maalia, niin silti hän minusta pelasi hyvän pelin. Thomas Hickey ei pelannut kummassakaan viikonlopun ottelussa, enkä tiedä onko hän loukkaantunut vai ei vain mahdu pelaavaan kokoonpanoon.

Pakkiparit olivat:

Bodnarchuk - Voinov
Muzzin - Campbell
Deslauriers - Kolomatis

Ketjuja sekoiteltiin aika lailla varsinkin toisessa erässä, mutta alussa ne olivat pääosin samat kuin Albanya vastaan eli:

Kozun - Loktionov- Prokhorkin
Cliche - Vey - Toffoli
Clune - Andreoff - Legein
Pearson - Weal - O'Neill

Kun kokoonpanoa alettiin sekoitella, niin minusta Andreoffia, Wealia ja O'Neiliä käytettiin vähiten, mikä oli peliesityksiin nähden ihan oikein. Prokhorkin pelasi toisen AHL-ottelunsa ja teki taas positiivisen vaikutelman. On kyllä ikäänsä nähden fyysisesti todella valmis pelaaja. Vaikka pärjääkin AHL-tasolla, niin silti yhä toivon, että hänet lähetetään OHL:ään, kunhan Dwight King on täydessä pelikunnossa. Barrie on kuitenkin yksi OHL:n huippujoukkueista ja junnuja vastaan Prokhorkin pääsisi hiomaan hyökkäyspelaamistaan tehokkaammaksi.

 

[heikkik]

Päivitetään tätä

Edellisen kirjoittelun jälkeen on pelattu jo seitsemän peliä.

Ensin tuli 5-1 voitto Worchesterista eikä numerot ihan vastanneet pelin tapahtumia. Tasoero ei ollut noin suuri, mutta Harri Säteri baby-sharksien maalissa epäonnistui pahasti ja päästi kolme helpohkoa maalia. Jones puolestaan Monarchs-maalilla oli todella varma.

Binghamptonia vastaan Martin Jones pelasi kauden ensimmäisen nollapelinsä ja minusta Senators näytti kokonaisuutena varsin vaisulta porukalta. King-Lokti-Kozun oli kentän tehokkain hyökkäyskolmikko ja Jonesin ohella 4-0 voiton takuumiehinä.

Seuraavassa kahdessa ottelussa Manchester jäikin nollille. Ensin ex-Monarchs Jeff Zatkoff pelasi Penguins-paidassa erinomaisen ottelun ja Jones perushyvästä pelistä huolimatta joutui antautumaan kahdesti alivoimalla + yksi meni tyhjiin. Paikkoja joukkueella kyllä oli, mutta nyt ei vaan kimpoillut sisään.

Kauden toisesta Worchester-pelistä en katsellut kuin highlightsit. Niistä päätellen Manchester voitti tappelut, mutta silti hävisi pelin rankkareissa. Jonesille 38 torjuntaa ja ottelun kakkostähti Sharks-vahti Stalockin jälkeen. Rankkareissa Jones näytti olevan pahasti kohmeessa.

Peter Mannino - harjoitusleirin jälkeen sainattu vapaa agentti - pelasi kauden ensimmäisen pelinsä entistä seuraansa St. John'sia vastaan. Erittäin hyvä esitys Manninolta maalinsuulla ja kun ylivoima toimi hyvin, niin selvä 4-1 voitto. Brandon Kozun sai hiukan tuurinkin avustamana tililleen tehot 2+1.

Viikonlopun otteluissa ensin Bridgeport voitti pe-la yönä ansaitusti 5-2 ja sitten viime yönä Portland kaatui yhtä ansaitusti 3-0. Jonesille kauden kolmas nollapeli (minä lasken Worchester-ottelunkin nollapeliksi).

Manchester johtaa tällä hetkellä omaa divisioonaansa ja on Itäisessä konferensissa kolmantena. Kaudesta on pelattu vasta 10-12 ottelua, joten vielä ei kovin paljoa joukkueen hyvyydestä ja huonoudesta osaa sanoa. Odotan, että Monarchs pelaa ensin muiden divisioonien kärkiporukoita vastaan, ennen kuin uskallan sanoa joukkueen olevan AHL:n kärkikastia.

Maalivahtipeli on ollut ehdottomasti joukkueen vahvin osa-alue tähän asti. Jones on pelannut AHL-vahdeista eniten minuutteja ja torjuntaprosentti on 93,5, mikä riittää ainakin minulle.

Puolustuspeli on pitänyt hyvin, vaikka kaksi vakiokokoonpanon kaveria - David Kolomatis ja Andrew Cambell - ovat olleet sivussa viime otteluista. Tilalle on sainattu kaksi kaveria ECHL:stä - Vincent LoVerde ja Mike Matczak. Ainakin Providencea vastaan LoVerde pelasi ihan ok-ottelun. Kolomatiksen puuttuminen näkyy ylivoimapelissä eiä Hickey-Matczak-LoVerde -kolmiko ole Cambellin veroisia puolustuspäässä, mutta näillä mennään. HfBoardilla oli maininta, että Kolomatis ja Cambell ovat sivussa kuutisen viikkoa, joten voi olla että he palaavat kokoonpanoon vasta joulun jälkeen.

Puolustajista luotettavimmin ovat esiintyneet Voinov ja Bodnarchuk, joita kuormitetaan varsin raskaalla kädellä. Kaksi muuta luottomiestä ovat isokokoisemmat Muzzin ja Deslauriers. Molemmilla kavereilla on fyysiset ominaisuudet NHL-tasolle asti, mutta tekevät pelinluvussa välillä aivan karmeita mokia. Deslauriers pelaa vasta toista AHL-kauttaan, joten hänelle aivopierut vielä jotenkin antaa anteeksi, mutta kolmatta kauttaan AHL:ssä hierovan Muzzinin toistuvat harhasyötöt ovat pelottavaa katsottavaa. Jos hän vielä joskus NHL-tasolle selviää, niin pelipaikka ei voi olla kuin seitsemäs pakki. Ja Thomas Hickey on bust, hyökkäyspäässä korkeintaan keskinkertainen ja puolustuspäässä vielä sitäkin huonompi.

Hyökkääjistä loukkaantuneiden listalla on Stefan Legein ja hänen jääaikansa on saanut paljolti veteraani David Meckler. Vaikka Meckler ei ole vielä onnistunut pisteiden teossa, niin minusta on kuitenkin ollut positiivisen yritteliäs. Loktionovkin oli sivussa kahden ottelun ajan, mutta palasi tappiolliseen Bridgeport-matsiin. Hirveän pitkää Loktin poissaoloa joukkue ei oikein kestä, koska Linden Vey poislukien muut senttereinä käytetyt pelaajat (Andreoff, Cliche, Czarnik, Prokhorkin, Weal) eivät tahdo pystyä tehokkaaseen hyökkäyspeliin.

Eniten olen pettynyt WHL:ssä kovia tehoja tehneeseen Jordan Wealiin. Vaikka Weal onkin pienikokoinen kaveri, niin kyllä monet junnusarjoissa pisteitä tehneet pikkukaverit ovat pystyneet takomaan pisteitä myös AHL-tasolla. Hyytyminen on tullut eteen vasta NHL:ssä. Toinen turhake Monarchs-hyökkäyksessä on ollut yliopistosarjoista vapaana agenttina sainattu Brian O'Neill. Nopeutta löytyy, löytyy mutta häneltä karvataan kiekko liian helposti pois. Ja Wealin tapaan O'Neililla on puolustuspäässä ongelmia kulma- ja maalinedustilanteissa.

Weal ja O'Neill voisivat ottaa mallia joukkueen kolmannesta rääpäleestä Brandon Kozunista. Vaikka Kozunia taklataan vähän väliä, niin hän ei aina pyllähdä perseelleen, vaan jatkaa sitkeästi pelaamista. En tiedä tuleeko hän ikinä yltämään NHL-tasolle asti, mutta ainakin taitoa ja nopeutta on ihan kivasti. Kozun johtaa tällä hetkellä joukkueen sisäistä pistepörssiä selvästi (11 peliä 12 pistettä).

Ryhmän AHL-rookieista Toffoli, Andreoff ja piristymään päin oleva Pearson ovat täyttäneet paikkansa. Toffolilla on koossa jo 29 vetoa kohtia maalia ja 4 osumaa, mitkä ovat ihan passelia lukemia hyökkäspäässä vahvimmillaan olevalle pelaajalle. Toffolin suurimmat puutteet ovat jäykähkön luistelun ohella voimapuolella ja kamppailuhalukkuudessa. Myös syöttöjen kovuuteen ja tarkkuuteen olisi syytä kiinnittää lisää huomiota. Andreoffilla on koossa kolme maalia ja pari tappelua, joissa hän pärjäsi hyvin. Vähän kulmikasta AA:n meno on, eikä hän koskaan mikään pisteidentekijä tule ammattilaistasolla olemaan, mutta hyvät nelosketjun sentterit voivat tehdä änäritasolla pitkänkin uran. Pearson on parempi syöttelijä ja laitapelaaja kuin Toffoli ja hän jakaa saman heikkouden kuin TT ja AA - luistelusta puuttuu ripeys ja räjähtävyys. Mutta nuoria kavereita kaikki kolme, joten vielä on aikaa hioa luistelua NHL-tasolle.

Manchesterin seuraava ottelu on ke-to yönä Breyden Schenin porukkaa elli Adirondackia vastaan.

 

[Kinke-13]

Kiitos heikkik päivityksestä. Itse en ole lainkaan jaksanut perehtyä peleihin tai joukkueeseen muuten kuin tilastojen kautta. Sen takia muutama kysymys. Mikä Jordan Nolania vaivaa, vain 1 pelattu ottelu? Ja miltä Prohorkin näyttää? Onko realistista odottaa miehestä NHL-tason peluria jossain vaiheessa?

 

[heikkik]

Kiitos heikkik päivityksestä. Itse en ole lainkaan jaksanut perehtyä peleihin tai joukkueeseen muuten kuin tilastojen kautta. Sen takia muutama kysymys. Mikä Jordan Nolania vaivaa, vain 1 pelattu ottelu? Ja miltä Prohorkin näyttää? Onko realistista odottaa miehestä NHL-tason peluria jossain vaiheessa?

Nolanilta murtui sormi tappelussa, siksi toistaiseksi sivussa. Käsittääkseni pian jo pelikunnossa, onhan tuosta tappelusta kulunut jo kuukauden verran.

Minusta Prohorkinilla on potentiaalia NHL-pelaajaksi, mutta en ymmärrä miksi häntä käsitellään, niin kuin häntä on käsitelty. Kaveri on pelannut oikeassa laidassa, vasemmassa laidassa ja yhdessä ottelussa taisi olla osan pelistä keskelläkin. Välillä on saanut aikaa ylivoimallakin, mutta pääosin tasakentällisin.

Koska kyseessä on hädin tuskin 19-vuotias kaveri, niin lähettäisivät hänet Barrieen minne hän ikänsä puolusta kuuluisi. Ehkä Voinovin onnistuneen AHL-koulutuksen - VV pelasi AHL:ää, vaikka olisi ikänsä puolesta voinut pelata junnuissa - takia Prohorkinia ajetaan sisään AHL:n kautta. Itse en vaan tähän reittiin usko, koska minusta on parempi että pelaaja pelaa sellaisella tasolla, missä hän ei jatkuvasti joudu koko aikaa pinnistelemään omalla huipputasollaan pysyäkseen mukana vauhdissa.

LA Kings Insiderissa on kolmiosaoinen Ron Hextallin haastattelu, missä käsitellään Manchesterin asioita. Siinä on myös muutamista pelaajista "scouting report" ja Prokhorkinista Hextall sanoi:

" Nick, he surprised me a little bit. We just drafted him this year, I didn’t know the player very well going into camp but he’s a big kid, he’s not filled out but he’s a big kid who could really skate. He’s not the type of Russian that you kind of expect. We drafted a Russian and you think he’s going to come in and highly skilled and like the one-on-one play and dangle through guys and Nick is more of a straight line player, gets in the forecheck, runs people, he’s got a little bit of a mean streak in him. In saying that, he does have some one-on-one stuff in his game, probably a little bit too much for North America right now, where you don’t beat guys. He’s beaten some guys early here, scored a couple of nice goals. He’s got some skills, he can make plays—I’m actually, I try to contain my enthusiasm about him because it’s early in the season—a lot of times you see a young kid and he has a real good start to the season and then they just hit a wall. It happens fairly consistently, but he’s got a lot of jam in his game and a lot of spunk and again, containing it, but he’s a good prospect for us."

Venäläisiä "grinder"-tyyppisiä pelaajia ei NHL:ssä liikoja ole koskaan ollut, mutta Prohorkinista kolmos-nelosketjun raataja voisi kehittyä. Losilla vaan on muutaman vuoden tähtäimellä tulossa useampikin susipuolen (siis LW) laituri alempiin ketjuihin, joten vaikeaa Prohorkinin on kokoonpanoon murtautua, jollei odotettua nopeampi kehitys jatku samanalaisena.

edit.

Noilla susipuolen laitureilla tarkoitan Pearsonia, Merschiä, Lowryä, Schumacheria ja lisäksi jo ylhäällä pelaavista King ja Clifford ovat molemmat vielä nuoria ja suht kokemattomia kavereita. En tiedä tuleeko kenestäkään ykkös-kakkosketjun miestä, mutta kokoa riittää alempien ketjujen duunareiksi.

 

[heikkik]

Manchesterin suunnasta ei ole positiivista kerrottavaa. Ensinnäkin NHL ilmoitti Prokhorkinin sopimuksen Kings-organisaation kanssa olevan epäpätevä ja venäläisnuorukaisen on pitää palata takaisin Moskovan CSKA:an (tai heidän farmijoukkueeseensa). Yksi mahdollisuus on, että Los ostaa Prokhorkinin Venäjän sopimuksen ulos ja sen jälkeen peluuttaa häntä missä haluaa. Maksim Kitsynia muistellen en missään nimessä halua Porkinsin palaavan Venäjälle.

Monarchs pelasi viikolla kolme ottelua ja jokaisessa oli tuloksena tappio. Ensin kotona tuli tappio Breyden Schennin (3+0) siivittämälle Adirondackille 1-4 ja sitten vieraissa niukka tappio Providencelle 3-2 ja viimeksi selkeä vierastappio Bridgeportille 4-0. Katselin pätkiä Adirondack-matsista ja kokonaan Bridgeport-pelin.

Kotitappio johtui paljolti hyökkäyksen tehottomuudesta, sillä Monarchs hallitsi peliä kaksi ensimmäistä erää. Kolmannessa Schenn teki kaksi maalia, joista jälkimmäinen - ratkaiseva 1-3 maali - tuli Thomas Hickeyn karmesta harhasyötöstä. Eikä Jones kyllä ollut tässä ottelussa läheskään parhaimmillaan.

Tällä hetkellä sairastuvalla on kolme vakipakkia, kun Andrew Campbellin ja David Kolomatiksen lisäksi Jake Muzzin on poissa kokoonpanosta (illness). Tämän vuoksi valmentaja Morris joutuu kuormittamaan liikaa kahta AHL-tason pakkiparia - Voinov-Deslauriers, Bodnarchuk-Hickey - vältellessään ECHL-pakkien LoVerden ja Matczakin käyttöä. Viikon viimeisessä ottelussa Bridgeportia vastaan Voinov näytti varsin väsyneeltä, eikä pystynyt normaaliin terrierimäiseen peliinsä. Kyllähän Niederreiterin maali, ottelun voittomaali 1-0, meni paljolti VV:n piikkiin, kun hän ei pystynyt pitämään sveitsiläistä maalin edessä. Muutenkin pienikokoinen Monrachs-puolustus oli helisemässä isojen Sound Tigers -hyökkääjien kanssa. Ja toisessa päässä vastustajan isot ja ilkeät pakit pitivät vikkelät Monrachs-hyökkääjät poissa parhailta tekopaikoilta. Manchesterilla oli jonkinlaiset saumat ottelun ratkaisemiseen ekassa erässä, kun joukkue sai pelata minuuttikaupalla ylivoimaa, mutta kun pelkkässä kiekon ylöstuonnnissa hyökkäysalueelle oli helvetinmoisia vaikeuksia, niin eihän hommasta mitään tullut. Niederreiterin maalin jälkeen ote pysyikin lähes koko ajan tiukasti baby-Islesin hallinassa ja Monarchsien harvoissa tekopaikoissa todella peittävä ruotsalaisvahti Nilsson oli vakuuttava.

Islanders on kyllä yksi niistä organisaatioista, jotka hyötyvät työsulusta. Nuoret tulevaisuuden pelaajat (Niederreiter, Hamonic, Brock ja ruotsalaiset Sundström, Ullström, Persson ja maalivahti Nilsson) saavat hio pelaamistaan ilman suurempia paineita.

Marraskuu on tähän asti sujunut Manchesterilta nihkeästi, kun joukkue on hävinnyt kahdeksasta ottelusta kuusi ja jäänyt peräti neljästi nollille. Mutta toisaalta se on AHL-joukkueille tyypillistä, että kun kulkee hyvin, niin kulkee tosi hyvin ja kun kulkee huonosti, niin kulkee tosi huonosti. Varsinkin Monarchsien tapaisella nuorella joukkueella eri viikkojen väliset ailahtelut ovat suuria, varsinkin kun puolustuksesta puuttuu noinkin paljon kokemusta.

Alkavalla viikolla joukkue pelaa peräti neljä peliä (viikolla yksi peli ja viikonloppuna kolmen ottelun putki) ja jos niistä on saaliina neljä pistettä, niin sivullekirjoittanut asiaan hyvin tyytyväinen.

 

[heikkik]

Alkavalla viikolla joukkue pelaa peräti neljä peliä (viikolla yksi peli ja viikonloppuna kolmen ottelun putki) ja jos niistä on saaliina neljä pistettä, niin sivullekirjoittanut asiaan hyvin tyytyväinen.

Viikon kolmesta ensimmäisestä pelistä kaksi voittoa ja yksi jatkoaikatappio, joten on syytä olla tyytyväinen.

Viikko alkoi 5-1 voitolla Portlandista. Numerot eivät kyllä kerro mitään ottelun kulusta, sillä pelin ykköstähti Martin Jones torjui 42 kertaa ja ainokainen meni vasta puoli minuuttia ennen päätössummeria. Piratesin maalilla Chad Johnson torjui 25 vedosta 20. Torjuntalukemat kuvastavat sitä millä puolella kenttää peliä pääosin pyöritettiin, mutta Jones torjui tuurilla ja taidolla ja oli varsinkin alivoimatilanteissa mies paikallaan.

En kyllä syytä Portlandin tappiosta vain maalivahtia, vaan kyllä kotijoukkueen pakit olivat todella huolimattomia omalla puolustusalueella. Varsinkin Monarchsien nuorisoketju Pearson-Vey-Toffoli oli vireessä ja paljolti hyvien kiekonriistojen ansiosta voitti oman pelinsä tasakentällisin 3-0. Kaikki ketjun maalit merkittiin puhtaan hattutempun tehneen Toffolin nimiin. Toffoli on kyllä Kings-organisaatiossa harvinaislaatuinen pelaaja, koska hyökkäysalueella hänen ensimmäinen ajatuksensa on ampua eikä hakea syöttöä. Hän tuntuu luonnostaan lipuvan vapaaseen paikkaan aloituspisteiden kohdalle, pakkien väliin. Veto ei ole järin kova, mutta lähtee napakasti ja lähes aina kohti maalia. Toffolia koetettiin välillä myös Loktionovin ja Kingin kanssa, mutta parhaiten peli kulkee Veyn ja Pearsonin kanssa. Kaverin NHL-potentiaalia on hankala arviooida, koska minusta TT on pelaajan vielä melkoinen raakile. Jotkut näistä snaippereista pärjää NHL:ssäkin, toiset hyytyy kun vastassa on isoja ja nopeita kavereita ja tila ja aika vähenee. Kauden alku on Toffolin kohdalla kyllä lupaava.

Viikonlopun ensimmäisen matsin Worchesteria vastaan Toffoli jostakin syystä huilasi ja muutenkin ketjuja oli sekoiteltu, mm. Linden Vey näytti tässä ottelussa pelaavan laidassa eikä keskellä. Peli oli myös Jordan Nolanin ensimmäinen ottelu loukkaantumisen jälkeen ja hän pelasikin pirteästi (teki kauden ensimmäisen maalinsa). Samoin Jake Muzzin palasi tässä pelissä kokoonpanoon. Sen sijaan Andrei Loktionov ja Dwight King ovat tällä hetkellä sairastuvalla ja ilmeisesti ovat poissa pitemmän aikaa. Kokonaan en Worchester-matsia en jaksanut katsoa, koska Monarchsin kotipelien kuvanlaatu on niin paska, ettei hermo tahdo kestää. Baby-Sharksit veivät pelin jatkoajalla, mutta tuleehan ja-tappiosta sentään piste.

Viime yönä Monarchs voitti rankkarikisan jälkeen konferenssin kärkipaikalla keikkuneen Springfieldin. Vaikka Manchester menetti ottelussa ensimmäisessä erässä hankkimansa 3-1 -johdon, niin kokonaisuutena se oli minusta joukkueelta ihan hyvä esitys. Columbuksen farmiporukka Falcons on kuitenkin laadukas ryhmä ja voitto tuli ihan ansaitusti, eikä tuurilla tai onnistuneella maalivahtipelillä. Kaikki kolme Monarchsien avauserässä tekemää maalia syntyivät ylivoimalla ja varsinkin taas yhteenpalannut kolmikko Pearson-Vey-Toffoli oli elementissään. Tosin Toffolin osuma syntyi epäonnistuneella laukauksella, mutta kaikki lasketaan. Ja vastapainoksi McElhinney torjui ottelun aikana pari Toffolin hyvää vetoa.

Rankkareissa Weal, Toffoli ja Cliche onnistuivat, mutta Hickey veti yli. Maalinsuulle vaihteeksi laitettu Mannino torjui Falconsien neljästä yrityksestä kolme. Peli olisi voinut päättyä jo jatkoajallakin, sillä Toffolilla, Pearsonilla ja Voinovilla oli hyvät paikat, mutta McElhinney onnistui sillä kertaa torjunnoissaan.

Ensi yönä on viikonlopun kolmas ottelu ja vastassa on kolmannen kerran tällä kaudella Portland. Monarchs on voittanut molemmat aikaisemmat matsit.

Positiivinen uutinen on myös Kyle Cliffordin paluu tositoimiin. Hän on tehnyt sopimuksen Losin farmien farmin eli Ontario Reignin kanssa. Ensimmäinen ottelu meni pelituntumaa hakiessa (0+0, -2), mutta toisessa pelissä syntyi jo tulostakin (1+2, +5). Cliffordin kaltaiselle nuorelle kaverille on tärkeää saada uran tässä vaiheessa mahdollisimman paljon pelikokemusta ja onhan ECHL:ssä pelaaminen parempaa kuin höntsääminen NHL-kavereiden kanssa jossakin harjoitushallissa.

 

[heikkik]

Viimeisen kolmen viikon aikana ei ole tullut katsottua kuin pari Manchesterin peliä, enemmänkin on tullut seurattua Losin CHL-varausten tekemisiä. Mutta heistä yritän kirjoitella enemmän lähempänä joulua.

Suhteellisen takkuistahan Monarchsin meno on ollut ja joukkue on pudonnut divisioonansa neljänneksi ja konferenssin kymmenenneksi. Mutta aika pieniähän nuo erot vielä ovat, sillä Syracusea (Tampan farmi) ja Springfieldiä (Columbuksen farmi) lukuun ottamatta muut porukat ovat vain parin voiton päässä. Varsinkin otteluiden kolmannet erät ovat olleet vaikeita nuorelle joukkueelle eikä maalivahti Martin Joneskaan ole alkukauden tavoin pystynyt tekemään voittoihin vaadittavia avaintorjuntoja. Alun perin kakkosvahdiksi hankittu Peter Mannino onkin alkanut uhata Jonesin ykkösvahdin asemaa. Myös aikaisempina kausina Jonesille on tullut välillä yhden tai jopa parin kuukauden heikompia jaksoja, joten ei nykytilanne hänen kohdallaan mitenkään poikkeuksellinen ole. Vahvistaa vain käsitystä Jonesista lahjakkaana, mutta ailahtelevaisena maalivahtina.

Brandon Kozun on yhä Manchesterin pistepörssin kärjessä 21 pisteellä (7+14) 26 ottelussa. Sitten tuleekin kolmikko Toffoli (10+9) - Vey (7+12) - Pearson (6+9), jotka siis paljolti pelaavat samassa ketjussa. Tämän trion NHL-potentiaalin uskon ottelu ottelulta enemmän, sillä kaikilla on tarpeeksi taitoa ja riittävästi kokoakin pelata ylempänä. Tietenkin kaikki kolme tarvitsevat lisää voimaa ja nopeutta pärjätäkseen todella hyvin "isoja poikia" vastaan, mutta perustaitotaso ja pelinäkemys on kaikilla riittävän hyvä.

Viime öisessä voitto-ottelussa Phillyn farmia Adirondock Phantomsia vastaan sekä Vey että Pearson tekivät maalin ja Veyn maali oli yksi tähänastisen kauden komeimmista. Phantomsia vastaan Veyn ketju pärjäsi hyvin Breyden Schennin johtamaa ketjua vastaan, mutta paremmin puolustavaa Sean Couturieria vastaan Veyn voimat eivät oikein riittäneet.

Aikanaan neljännellä kierroksella varatun Veyn luistelu/liike on paljon sähäkämpää kuin samana vuonna ykköskierroksella otetun Schennin. Voimassa ja koossa Vey kyllä häviää vertailun, mutta minusta taitoa ja pelinäkemystä hänellä on ihan yhtä paljon kuin nykyisellä Phillyn miehellä. Ilkeyttä eli v-mäisyyttä Vey tarvitsee lisää, mutta ehkä sitä tulee voimatason karttumisen myötä.

Kozunin kanssa samassa ketjussa ovat paljolti pelanneet keskellä A. Loktionov ja vasemmassa laidassa D. King. Olen menettänyt uskoni Loktiin ja uskon yhä varmemmin hänen pelaavan ensi kaudella Venäjällä eikä Pohjois-Amerikassa. Samat fiilikset ovat vikkelän pikkumiehen Brandon Kozunin NHL-mahdollisuuksien suhteen. Loktionovin tavoin kaveri kyllä pärjää AHL-tasolla, mutta en oikein usko että ura urkeaa ylempää - ei ainakaan Los Angelesissa. Dwight King oli alkukaudesta pettymys, mutta ainakin kahdessa viimeisessä katsomassani pelissä hän oli jo selvästi pirteämpi. Tehojakin on vihdoin alkanut tulla odotettuun tahtiin.

Kaksi muuta ketjua Phantomsia vastaan olivat Clune - Cliche - Legein ja Nolan - Weal - Czarnik. Veyn ja Loktin ketjut kantoivat päävastuun hyökkäyspelaamisesta, kun taas veteraanivoittoisen Clichen ketjun rooli enemmänkin puolustava kolmonen ja Wealin energinen nelonen. Tosin Weal on surkea valinta puolustavaksi sentteriksi, sillä hän on onneton vääntäjä kaksinkamppailuissa. Czarnik ja Nolan ovat kyllä omimmillaan tuollaisessa roolissa, sillä molemmat ovat suhteellisen aggressiivisia pelaajia ja varsin nopeita suorassa luistelussa.

Kokooonpanosta sivussa olivat B. O’Neill, A. Andreoff ja D. Meckler, joista kaksi viimemainittua ovat minusta sopivampia pelaajia nelosen sentteriksi kuin taitopelaaja Weal. Mutta päävalmentaja Mark Morris päättää kuka milloinkin pelaa ja kun joukkueessa on ketjullisen verran ylimääräisiä pelaajia, niin useamman kaverin on aina pakko istua katsomon puolella.

Puolustuksessa parit olivat alkuvaiheessa:

A. Campbell - J. Muzzin
T. Hickey - V. Voinov
A. Bodnarchuk - Bryan Rodney

Rodney on 28-vuotias AHL-veteraani, jonka kanssa tehtiin sopimus joulukuun alussa (4.12). Hän tuo takalinjoille kokemusta, mitä sinne kyllä kaivattiinkin. Rodneyn hankinnan ja Andrew Campbellin tervehtymisen jälkeen ECHL-tuuraajat Matczak ja LoVerde vapautettiin palveluksesta. Ainakin LoVerde näyttää nykyisin pelaavan Ontario Reignissä ECHL:ssä.

Manchesterillä on vielä kolme ottelua ennen joulutaukoa. Eli ensi yönä Springfieldiä vastaan ja ensi viikonloppuna Connecticutia ja Portlandia vastaan. Harmi kun pelit ovat kotiotteluita, sillä Monarchsin kotihallista Verizon Wireless Arenalta tuleva kuva on huonolaatuisinta töhryä mitä AHL:stä on saatavilla. Eli jos joku haluaa tutustua Manchester Monarchsin joukkueeseen AHL-liven lähetysten avulla, niin kannattaa katsottavakseen valita vieraspeli eikä kotipeliä.

 

[heikkik]

Manchesterillä on vielä kolme ottelua ennen joulutaukoa. Eli ensi yönä Springfieldiä vastaan ja ensi viikonloppuna Connecticutia ja Portlandia vastaan.

Tappio rankkarikisassa, tappio varsinaisella peliajalla ja viime yönä voitto Portlandista varsinaisella peliajalla. Joulutauolle lähdettäessä Manchester on konferenssin yhdeksäntenä 30 pisteellä 29 ottelusta eli jäämässä pudotuspelien ulkopuolelle. Erot kuitenkin ovat niin pieniä, ettei mitään ole vielä ratkennut.

Toffolilla oli välillä yhdeksän ottelun maaliton kausi, mutta viime yönä tuloksena hattutemppu (vimeinen tyhjiin). Samalla hän siirtyi joukkueen sisäisen pistepörssin kärkeen. Tosin pisteitä on yhtä paljon kuin Brandon Kozunilla - 22 pojoa - mutta Toffolilla on 13 tehtyä maalia kun taas Kozunilla 8. Vey on heistä pisteen jäljessä ja Pearson ja Loktionov ovat saalistaneet 17 pistettä. Pakeista pistepörssin kärjessä on odotetusti Voinov (6+9).

Katselin Kanadan junnusarjoissa pelaavilta Losin lupauksilta näytteen sieltä toisen täältä eikä niiden perusteella yksikään ko. kavereista ole mikään varsinainen huippulupaus.

OHL:n Sault Ste. Mariessa pelaavat ruotsalaishyökkääjä Michael Schumacher ja puolustaja Colin Miller. Schumacherilla on fyysiset ominaisuudet NHL:n vakiolaituriksi, sillä hän on iso, taitava laukoja ja syöttökin lähtee välillä ihan hyvin, pelinäkemystä löytyy eikä luistelukaan ole tuollaiseksi pitkäksi honkkeliksi mitenkään onnetonta. Mutta henkiset ominaisuudet sitten taitavatkin olla ihan toinen juttu. Vituttaa katsella kun tuollainen karpaasin kokoinen rohjake pelaa suurimman osan aikaa kuin primadonna eikä käytä kokoaan juuri ollenkaan edukseen. Svenski riplaa ja räplää kiekkoa ja hidastaa peliä turhan takia eikä ota taklauksia kunnolla vastaan, vaan kalastelee jäähyjä. Schumacherin kanssa samassa ketjussa usein pelaa miniatuurikokoinen venäläinen tulokas Sergei Tolchinski, mutta silti hän pelaa paljon "miehekkäämmin" kuin viitisentoista senttiä pitempi ja parisenkymmentä kiloa painavampi ruotsalainen. Jos Kings-organisaatio ylipäänsä tekee Schumacherin kanssa ammattilaissopimusta, niin hänen pitää AHL:ssä pärjätäkseen kasvattaa itselleen pallit ennen kuin voi edes haaveilla mistään NHL:ssä pelaamisesta. Jos hommat menevät Schumacherin osalta putkeen, niin hänestä tulee Dustin Pennerin tapainen "gentle giant". Eli pelaaja, joka turhauttaa sekä fanit että valmentajat, koska käyttää vain murto-osan luojan hänelle antamista lahjoista.

Miller (lokakuu -92) on vuoden verran Schumacheria (elokuu -93) vanhempi, joten on mahdollista että molemmat pelaavat ensi kaudella AHL:ssä. Miller on joukkueen kapteeni ja hän tulee varmasti tekemään AHL:ssä hyvän uran. NHL-mahdollisuuksiin en jaksa uskoa, koska kyllähän on Miller on Ryan Sprouliin (Detroitin 2. kierroksen varaus) ja Darnell Nurseen (ensi kesällä ykköskierroksen varaus) verrattuna paljon jäljessä, vaikka hän on heitä selvästi vanhempi. Eniten minua vaivaa se, että Miller tuntuu olevan fyysisesti suhteellisen heikko. Ehkä asia johtuu siitä, että hän oli alkukauden sivussa loukkaantumisen vuoksi, mutta ei hän mikään erityinen vääntäjä tai taklaaja ole. Pisteitä Millerille on kertynyt ihan kivasti, mutta niin yli-ikäisenä junnusarjassa pelaavalle pitääkin kertyä.

Millerin lisäksi OHL:ssä pelaa kaksi muuta Losin pakkilupusta Nick Ebert Windsorissa ja kesällä sainattu Kurtis MacDermid Owen Soundissa. MacDermid (maaliskuu -94) on kyllä niin näkymätön puolustava puolustaja, kuin olla ja voi. Vaikka olen streemiä katsoessa yrittänyt tiirailla missä #23 kentällä oikein menee, niin hänestä ei ole syntynyt minkäänlaista mielikuvaa. Hockeyfightsista löytyy pari hänen matsiaan, mutta niiden perusteella tappelutaidoissa on vielä todella paljon hiomista. En tiedä mitä Kings-johto näki MacDermidissä harjoitusleirillä, kun he tarjosivat hänelle kesällä ammattilaissopimusta. Ehkä he uskovat MacDermidistä kehittyvän luotettavan fyysisen leftiltä ampuvan peruspakin AHL:ään rightiltä laukovan Millerin pakkipariksi. Pitää muistaa, että farmijoukkueeseenkin tarvitaan pelaajia ja voihan joistakin kehittyä Dwight Kingin ja Jordan Nolanin kaltaisia yllättäjiä.

Nick Ebert varattiin kesällä paljon ennakoitua myöhemmin, enkä ihmettele miksi. En tiedä onko se peliälyn puutetta, vai onko Ebert vain hidas liikkumaan, mutta hän tuntuu olevan turhan usein pelitilanteissa jäljessä. HfBoardilla Ebertillä on väitetty olevan asenne- ja harjoitusmotivaatio-ongelmia, joten sekin voi olla yksi osatekijä kehityksen pysähtymiseen.

Tsekkilaituri Tomas Hyka ja suomalaisvahti Christopher Gibson ovat Losin QMHJL-varaukset. Gibson oli alkukaudesta pitkän pätkän loukkaantuneena ja otteet ovat olleet kauden mittaan todella ailahtelevia. Ennen joulutaukoa hän sai kuitenkin hyvän putken alle ja Gibson valittiin viikon kolmostähdeksi. Toivottavasti hän tauon jälkeen jatkaa tästä ja pelaa vahvan loppukauden. Losin maalivahtiprospekteista sekä AHL:n Martin Jones että ECHL:n J-F Berube ovat pelanneet alle odotusten, joten jos Gibson onnistuu keväällä ja QMHJL:n pudotuspeleissä, niin luulisi hänelle tarjottavan ammattilaissopimusta.

Hykasta en sano mitään, sillä hän pelaa Tshekin joukkueessa nuorten MM-kisoissa. Kaksikymppisten kisat kertovat hyvin Hykan ammattilaispotentiaalista.

Kings-organisaation ainoa edustaja WHL:ssä on Calgaryssä pelaava pakki Alex Roach. Hitmenin puolustus on täynnä pitkiä, hiukan epävarman näköisesti luistelevia ja aktiivisesti taklaamaan pyrkiviä länsi-Kanadan poikia eikä Roach siitä joukosta suurimman osan aikaa erotu. Mutta välillä hän vetää ihmeellisellä horjuvalla tyylillä - koko ajan näyttää siltä kuin kiekko karkaisi lavasta - onnistuneita nousuja hyökkäyspäähän ja saa tulosta aikaan. Roach onkin tehnyt jo oman piste-ennätyksensä, vaikka WHL-kausi on hädin tuskin ylittänyt puolivälin. Lisäksi Roach on tappelijana ainakin pari luokkaa Kurtis MacDermidiä parempi kaveri. En tiedä mitä tästä WHL-hujopista oikein ajattelisin. Toisinaan hän vetää kentällä ilman järjen häivää ja jättää pakkikaverinsa pulaan hakiessaan jotakin ihmeellistä keskialueen taklausta ja välillä näyttää juuri sellaiselta kovaotteiselta leftin puolen pakilta, millaista Kings-organisaatio parin-kolmen vuoden päästä kaipaa. Kausi tai kaksi AHL:ssä kertookin enemmän Roachin ammattilaispotentiaalista. Pisteidentekijää hänestä ei tule koskaan, mutta jokainen joukkue tarvitsee oman viitos-kuutospakkinsa, oman "mattgreene":nsä.

Näistä prospekteista Miller ja Gibson ovat syntyneet -92 ja Roach, Hyka ja Schumacher -93, joten heillä on ikänsä puolesta mahdollisuus siirtyä ensi kaudella ammattilaiseksi. Ebert ja MacDermid ovat -94 vuosikertaa ja he pelaavat vielä ensi kaudellakin CHL:ssä.

Kuten tuosta ylläolevasta tekstistä toivottavasti ilmeni, niin en ole Losin CHL-lupauksista kovinkaan innossani - tulevaa AHL-kauraa, parhaassakin tapauksessa täytemiehiä NHl-tasolla. Sen sijaan USA:n yliopistotasolla tilanne näyttää hiukan valoisammalta. Useampikin pelaaja on ottanut kehityksessään askeleen eteenpäin ja voi olla että keväämmällä sieltä suunnasta saadaan vahvistusta Manchesterin riveihin.

 

[Kinke-13]

Vihdoin! Kingsien otteluohjelman löytää ainakin tuolta: NHL Hockey Schedule for 2012-2013 Regular Season - NHL.com - Schedule. Vain 2 kotipeliä ensimmäisestä 13 ottelusta. Toivotaan ettei näin lyhyessä runkosarjassa heti jouduta mihinkään tappioputkeen, varsinkaan 4:nen pelin jälkeen alkavalla idän kiertueella.

Euroopassa ei tainnut Kopitarin lisäksi (Bernier?) enää muita ainakaan pelihommissa olla. Clifford ja Lewis ainakin ECHL:ssä, King, Nolan ja Voynov Monarchseissa ja Martinez Texasissa. Kopitarhan rikkoi jalkansa juuri sopivasti ennen sopua ja on kolmisen viikkoa sivussa. Muutoin ymmärtääkseni joukkue on terve ja valmis avaukseen.

 

[heikkik]

Vihdoin! Kingsien otteluohjelman löytää ainakin tuolta: NHL Hockey Schedule for 2012-2013 Regular Season - NHL.com - Schedule. Vain 2 kotipeliä ensimmäisestä 13 ottelusta.

Onpas kummallinen sarjaohjelma. Dallasia vastaan pelataan neljä kertaa, Coloradoa kolme, mutta divisioonavastustajia Phoenixia, Anaheimia ja San Josea vastaan vain kaksi kertaa ja esim. Columbusta vastaan ei kertaakaan. Ja aivan alussa kummallinen viikon tauko (22.1 - 31.1.) ennen ensimmäistä kotiottelua.

Ei tuo Kopitarin loukkaantuminen mikään hirveän paha tikki ole, jos hän tervehtyy kahdessa viikossa. Jos siihen menee kolme viikkoa tai enemmän, niin sitten kyseessä on tosi paska nakki. Paljon on kiinni siitä, miten Mike Richards ja Jeff Carter ovat käyttäneet työsulun ajan. Jos harjoittelu on ollut kunnossa, niin heidän pitäisi pystyä kantamaan joukkuetta Kopitarin poissaollessa, jos taas juhliminen on maittanut, niin pudotuspelien ulkopuolelle jääminen ei olisi ihme.

Ja täytyy toivoa, että Quick on heti kauden alusta lähtien täydessä torjuntavireessä eikä kesällä tehdyistä leikkauksista näy mitään merkkejä.

 

[Bosco]

Onpas kummallinen sarjaohjelma. Dallasia vastaan pelataan neljä kertaa, Coloradoa kolme, mutta divisioonavastustajia Phoenixia, Anaheimia ja San Josea vastaan vain kaksi kertaa ja esim. Columbusta vastaan ei kertaakaan. Ja aivan alussa kummallinen viikon tauko (22.1 - 31.1.) ennen ensimmäistä kotiottelua.

Kyseinen tauko on All-Stars tauko, eli tuo on vanha (82 ottelun runkosarjaan perustuva) otteluohjelma. Ei kannata sen perusteella alkaa tekemään mitään suunnitelmia.

 

[heikkik]

Kyseinen tauko on All-Stars tauko, eli tuo on vanha (82 ottelun runkosarjaan perustuva) otteluohjelma. Ei kannata sen perusteella alkaa tekemään mitään suunnitelmia.

Kiitos, meikäläinen ehti jo huolestua. Ihme ettei NHL ole sen verran viitsinyt nähdä vaivaa, että olisi ottanut sieltä vanhan pohjan pois.

Oikeaa ohjelmaa odotellessa voisi käydä läpi noiden yliopistopelaajien tilastoja.

Los Angelesin prospekteista kuusi pelaa USA:n yliopistokiekkoa. Ensimmäisen kierroksen varaus Derek Forbort on North Dakotan Universityn tehokkain pakki neljällä maalilla ja kuudella syötöllä 18 pelissä. Ei mikään erikoinen tilasto, mutta HFBoardin kirjoittajien mukaan kehitystä on tapahtunut. Hiukan ihmetyttää pakille tosi pieni jäähymäärä (6 PIM).

St. Cloud Staten yliopistossa pelaavat hyökkääjä Nic Dowd ja pakki Kevin Gravel aloittivat kauden vauhdilla, mutta sen jälkeen meno on hiipunut. Gravel on tällä kaudella tehnyt yhden maalin ja antanut viisi syöttöä 22 ottelussa, mikä on suunnilleen sama pistetahti mikä hänellä on ollut aikaisempina vuosina. Se on selvää, että Gravelista ei tule ikinä mitään kahdensuunnan puolustajaa ammattilaistasolla, vaan hän on puhtaasti puolustava pakki.

Dowd oli alkuvaiheessa yliopistosarjojen pistepörssin kärjessä, mutta sittemmin tipahtunut jo omassakin joukkueessa kakkoseksi ja koko pörsissä sijalle kaksitoista. Omaa piste-ennätystä kuitenkin jo sivutaan (22 GP, 9+15 = 24) ja kautta on vielä 10-15 peliä jäljellä (riippuu miten pitkälle St. Cloud selviää pudotuspeleissä).

Dowdin kanssa suunnilleen samassa pistemäärässä pyörii Denverin yliopistossa pelaava Nick Shore (21 GP, 9+14 = 22). Shorea näistä kahdesta sentteristä kai lupaavampana pidetään, mutta paremmin potentiaalin näkee vasta sitten kun siirtyminen ammattilaiseksi tulee ajankohtaiseksi.

Kaksi viimeista NCAA-lupausta ovat laiturit Joel Lowry Cornellin yliopistosta ja Michael Mersch Wisconsinista. Toista vuottaan yliopistokiekossa pelaavaa Lowryä kuvaillaan hiukan trevorlewismäiseksi nopeaksi karvaavaksi laituriksi, jolla luoja ei ole suonut herkkiä käsiä. On kuitenkin joukkueensa pistepörssin kakkosena 11 pisteellä (6+5) 15 pelissä.

Tilastojen valossa näistä yliopistopelaajista mielenkiintoisin on LW Mersch. Ensi katsomalta 17 pistettä 18 ottelussa ei ole paljon, mutta kun tehdyistä pisteistä kaksitoista on maaleja ja vain viisi syöttöjä, niin se lupaa jo enemmän. Ja kun vielä huomio, että Wisconsin on tehnyt noissa otteluissa vain 29 maalia, niin Merschin merkitys joukkueelle korostuu. Kaveri on ollut mukana yli puolessa joukkueensa maaleista ja tehnyt niistä yli 40 prosenttia! Plusmiinus-tilastossa hän joukkueensa kakkosena plus kuudella.

Forbortin, Gravelin, Shoren ja Dowdin tavoin Mersch pelaa kolmatta kauttaan yliopistossa. Toiset organisaatiot antavat NCAA-lupaustensa pelata yliopistosarjoissa täydet neljä vuotta, kun taas toiset pyrkivät tekemään sopimuksen kesken opiskelujen. Kyseisestä kuusikosta Mersch vaikuttaa valmiilta siirtymään ammattilaiseksi. Kaverilla on kuitenkin kokoa (6-1, 210) riittävästi enkä oikein tiedä miten paljon paremmaksi hän voi enää Wisconsinissa kehittyä.

Kokonsa puolesta muutkin ovat valmiita AHL:ään - Forbort 6-5, 207, Gravel 6-4, 198, Dowd 6-2, 196, Shore 6-0, 190, Lowry 6-2, 185 - mutta henkisestä ja fyysisestä kovuudesta en ole kovinkaan varma. Ehkä heidän annetaan pelata vielä ensi vuosikin yliopistossa, niin ainakin suurin osa heistä saa suoritettua opintonsa loppuun asti, ennen kuin kokeilevat kiekkoammattilaisuutta. Toivon, että ainakin pakit Forbort ja Gravel saavat kypsyä vielä yhden vuoden ennen kuin heidät laitetaan AHL-hyökkääjien runneltavaksi. CHL-prospekteista on kuitenkin ensi kaudeksi Manchesteriin siirtymässä ainakin Colin Miller ja todennäköisesti myös Alex Roach. Neljä rookiepakin mahduttaminen kerralla AHL-joukkueen kokoonpanoon olisi kyllä melkoisen riskaabeli kokeilu.

Jotain viitettä Lombardin ja kumppaneiden tulevaisuuden näkymistä saadaan varmasti lähiviikkojen aikana, kun siirtomarkkinat taas käynnistyvät. Eiköhän osa nykyisistä Monarchs-pelaajista löydä itsensä parin viikon päästä uudesta ympäristöstä. Jollei siirtoja muuten tapahdu, niin viimeistään waiver-listan kautta.

 

[Kyle]

Nostetaanmpa ketjua ylös ja herätellään keskustelua hallitsevien mestareiden pararissa...

Kopitarhan rikkoi jalkansa juuri sopivasti ennen sopua ja on kolmisen viikkoa sivussa. Muutoin ymmärtääkseni joukkue on terve ja valmis avaukseen.

Kopitar tosiaan on kauden avauksen sivussa, arvioitu paluu tapahtuu 3-4 viikon päästä.
Willie Mitchell on ilmeisesti myös rikkonut jalkansa, vielä en löytänyt tarkempaa tietoa millaisesta vammasta on kyse. Puolustuksesta myöskin Davis Drewiske on loukkaantuneena.

Vaikka Kopitar on joukkueen liideri ja ykkössentteri, niin hyökkäykseen löytyy laatua laajalla rintamalla, myös viimme kaudella pitkän loukkaantumisen jälkeen finaaleissa paluun tehnyt Simon Gagne on kunnossa. Kopitarin loukkaantumisen myötä uskon että sentterinelikko tulee olemaan Richards, Carter, Stoll ja Lewis. Kopitarin paluun myötä Carter siirtyy sitten viimmekaudelta tuttuunpaikkaan laitaan.

Doughty
Voynov
Scuderi
Greene
Martinez

Muodostavat puolustuksen rungon, joista Scuderia ja Greeneä voidaan pitää profiloituneina omanpään puolustajina. Monarchsista ensimmäisenä pelaavaan kokoonpanoon olisi tyrkyllä Hickey ja Muzzin, joista kumpaakaan ei lähtökohtaisesti voi pitää valmiina pelaajana hyppäämään Nhl-askiin.

 

[Kiekkomies_]

Itseäni kiinnostaa paljon tämä maalivahtien peluutus. Saa nähdä, annetaako Bernierille peliaikaa ja näyttöpaikkoja muille seuroille? Faktahan on, että Bernierillä alkaa olemaan kohta jo sen verran ikää että jää ikuiseksi lupaukseksi.

 

[Wicked]

Itseäni kiinnostaa paljon tämä maalivahtien peluutus. Saa nähdä, annetaako Bernierille peliaikaa ja näyttöpaikkoja muille seuroille? Faktahan on, että Bernierillä alkaa olemaan kohta jo sen verran ikää että jää ikuiseksi lupaukseksi.

Päästäisivät sen Bernierin testaamaan siipiään. Mielestäni turha roikottaa kakkosvahtina varsinkin kun Quick pelaa noin 65-70 ottelua kausi.

Samaan hengenvetoon toivon samaa kuin jo monta kautta kun olen seuraa seurannut. EDES YKSI suomalainen pelaaja organisaatioon. Kiitos.

 

[Bigmouth]

Samaan hengenvetoon toivon samaa kuin jo monta kautta kun olen seuraa seurannut. EDES YKSI suomalainen pelaaja organisaatioon. Kiitos.

Onhan tuolla Gibson.

 

[Wicked]

Onhan tuolla Gibson.

Totta, mutta vielä jonkin matkaa kyllä, että pääsee Staples Centeriin edes vaihtoaitioon. Ennen kuin Bernier joko lähtee tai tradetaan, ei näin tapahdu sanoisin.

 

[Parker27]

Itseäni kiinnostaa paljon tämä maalivahtien peluutus. Saa nähdä, annetaako Bernierille peliaikaa ja näyttöpaikkoja muille seuroille? Faktahan on, että Bernierillä alkaa olemaan kohta jo sen verran ikää että jää ikuiseksi lupaukseksi.

Tästä pitää olla vähän erimieltä. Siis sen suhteen että Bernier alkaisi olla menetetty lupaus ja että ikää olisi liikaa. Monikin maalivahti kehittyy nykypäivänä hyvinkin myöhään ja Bernier on vasta sen 24 vuotta. Joten hyvin hänellä on aikaa vielä murtautua NHL tasolla ykkösvahdiksi. Toisaalta eihän tämä nykyinen systeemi miestä kehitä ja siinä mielessä kysymysmerkkejä on ilmassa. Ja uskon että nousu ykkösvahdiksi ei koskaan tule tapahtumaan Los Angelesissa joten siinä mielessä mies kannattaisi päästää menemään ja nopeasti. Nyt hänestä voisi jotain vielä saadakin kun miettii että tuskin Bernier jatkaa seurassa muutaman vuoden päästä kun UFAksi tulee.

Mutta mitä muut ovat valmiita maksamaan hänestä ja mitä Kings hakee hänestä. Quick kuitenkin tulee olemaan seuraavat vuodet se numero uno ja itse hankkisin hänelle kokeneen kakkoskirittäjän.

 

[Petro]

Nyt kun maalivahdeista keskustelu käy kuumana, niin jatketaan samalla linjalla. Tietääkö joku Quickin pelikunnosta faktatietoja, kun muistaakseni mies oli kesällä jonkinlaisessa selkäleikkauksessa?

Kyllähän tuo Quickin jatkosoppari ja Gibsonin varaaminen kovasti viittaisivat siihen, että Bernieriä Kings on laittamassa lihoiksi. Selvä potentiaali olla NHL-joukkueen ykkösveskari ja Kingsissä sitä ei tule tapahtumaan, ellei Quickille satu jotain suurempaa loukkaantumista. Menetettynä lupauksena ei tietenkään 24-vuotiasta maalivahtia pitää, mutta tuolla potentiaalilla varmasti monessa joukkueessa pääsisi edes haastamaan pelaavan maalivahdin paikasta. Todella moni huippuveskari tekee todellisen läpimurron liigaan vasta hyvin myöhäisellä iällä. Olisi kuitenkin hienoa nähdä Bernierin pelaavan enemmänkin, vaikka eri leiristä huudellaankin.

 

[ISH]

Nyt kun maalivahdeista keskustelu käy kuumana, niin jatketaan samalla linjalla. Tietääkö joku Quickin pelikunnosta faktatietoja, kun muistaakseni mies oli kesällä jonkinlaisessa selkäleikkauksessa?

Sai lääkäreiltä peliluvan toissapäivänä.

 

[heikkik]

Dean Lombardi aloitti kauden aktiivisesti treidaaamalla Kevin Westgarthin Carolinaan. Toiseen suuntaan liikkui hyökkääjä Anthony Stewart, neljännen kierroksen varaus 2013 ja kuudennen kierroksen varaus 2014. Ihan pätevä siirto Lombardilta, sillä Westy oli Sutterin kuvioissa aivan turha pelaaja.

Stewart on alunperin Floridan ensimmäisen kierroksen varaus, joka ei ole koskaan pystynyt lunastamaan häneen asetettuja odotuksia. Stewart pelasi samassa ketjussa Mike Richardsin kanssa vuoden 2004 nuorten MM-kisoissa (kisat pidettiin Suomessa Hki-Hlinna). Stewartilla on taitoa paljon enemmän kuin Westgarthilla, mutta asennepuolella on ollut ongelmia. Ja painonhallinnan kanssa on ollut samanlaisia ongelmia kuin Dustin Byfuglienilla.

Jos Stewart on fyysisesti kunnossa, niin ihan hyvä syvyyspelaaja kolmos-nelosketjuun. Uskon, että juuri Sutter voi saada tällaisesta pelaajista irti sen, mitä Stewartin kaltaisesta alisuoriutujasta voi saada. Eli hyvällä tuurilla 10 maalia, 20 pistettä ja tehotilastossa niukasti plussan puolella.

edit.

Lisätään vielä sopimuksista sen verran, että Westgathilla on vielä tämä ja ensi kausi 0,725 miljoonalla taalalla ja Stewartilla tämä kausi 0,9 miljoonaa taalaa. Stewart on vuoden verran nuorempi, mutta siis käytännössä ei mitään eroa Westieen. Westgarthin tavoin Stewart ampuu rightilta ja siksi uskon, että hän tulee taistelemaan jääajasta Trevor Lewisin ja Jordan Nolanin kanssa.

 

[heikkik]

No kirjoittelu tähän ketjuun aloitettiin, niin jatketaan harjoitusleirin kokoonpanolla. Ketjuyhdistelmät omia arvauksia/toiveita:

Hyökkääjät

LW - C - RW

Gagne - Richards - Brown
Penner - Carter - Williams
King - Stoll - Lewis
Clifford - Fraser - Nolan
Stewart - Richardson - Toffoli

Kopitar (loukkaantunut, sivussa 2-6 viikkoa)

Puolustajat

Scuderi - Doughty
Drewiske - Voinov
Martinez - Greene
Muzzin - Bodnarchuk

Mitchell (loukkaantunut, sivussa viikko/viikkoja?)

Maalivahdit

Quick
Bernier

Manchesterista leirille kutsuttiin hyökkääjistä Toffoli ja puolustajista Muzzin ja Bodnarchuk. Huomioitavaa on, että Loktionov, Pearson ja Vey jäivät vielä Monarchsin riveihin. Manchester pelaa vielä tänään Providencea vastaan ja seuraava peli on jo ti-ke-yönä Springfieldiä vastaan. Kun Voinov, King ja Nolan kutsuttiin jo aiemmin emoseuran kokoonpanoon, niin ei Monarchseista kaikkia potentiaalisia kavereita voida näytille kutsua. Eihän siellä muuten olisi tarpeeksi äijiä kokoonpanoon.

Waiver-listalle on laitettu Thomas Hickey, Andrew Campbell, Rich Clune ja M-A Cliche. Nyt sitten näkee onko Hickey muiden organisaatioiden mielestä nappaamisen arvoinen, kun hän on ilmaiseksi tarjolla.

Paljon huhuiltu Bernierin treidaaminen vaikuttaa aika epätodennäköiseltä, sillä haastattelussa Lombardi toteaa mahdollisesta kaupasta:

"I don’t think that’s feasible at all right now. He’s an important part of this team. Let’s face it, our guys in the minors aren’t ready for that role. And that’s an important role. Like Darryl [Sutter] says, with all these games back-to-back and stuff – hey, a number two starter in baseball is pretty important and that’s the way a goaltender is. (So), I don’t see how that’s possible. He’s too important to us.”

Eli jos Bernier kaupataan, niin samassa kaupassa takaisinpäin pitää tulla NHL-tason kakkosvahti tai sellainen pitää hankkia jollakin toisella kaupalla / sainauksella.

 

[Bigmouth]

Tauko ei näemmä ole heikkik:n terää tylsyttänyt. Kiitos.

On nimittäin NHL-puolen informatiivisimpia tämä ketju. Ja ihan yhden miehen ansiosta.

 

[heikkik]

Helen Elliott kirjoittelee LA Timesissa, että Lombardille ollaan sorvaamassa neljän vuoden jatkopahvia. Eli hän jatkaisi toimitusjohtajana ainakin kauden 2016-17 loppuun asti. Myös Sutterille ollaan tekekmässä jatkosopimusta, mutta ihmettelen, jos se on yhtä pitkä kuin Lombardin pahvi. Sutterin valmennustyyli on pelaajille niin rasittava, että en usko sen toimivan kuin ehkä tämän ja ensi kauden. Sitten olisi jo syytä vaihtaa nuorempaan kaveriin.

Mietiskeltyäni Westgarth-Stewart -kauppaa, niin en näe siinä huonoja puolia. Westie on varmasti pukukopissa erinomainen kaveri ja älykäs tyyppi, mutta jääkiekon pelaajana hän ei ole kovinkaan kummoinen. Tappelijana hänellä olisi potentiaalia, mutta minusta hänellä ei vaan ole sellaista ilkeyttä ja sekopäisyyttä, mitä goonilta vaaditaan. Toivottavasti Westgarth lopettaa kiekkoilijan uransa ensi kauden jälkeen ja hakeutuu hokimaailman johtoporraspuolelle (NHLPA:ssa tai jossakin seurassa). Siellä hänellä on varmasti edessä lupaavampi tulevaisuus kuin ammattitappelijana.

Simmondsin myymisestä alkaen olen toivonut, että Lombardi treidaisi tai draftaisi ison, fyysisen rightilta ampuvan laiturin kolmos-nelosketjuun. No, 28-vuotias Stewart on vanhempi mitä ihannepoiminta olisi ollut, mutta maksetulla hinnalla ei olisi voinut parempaa saada. Ja kaupan päälle tuli vielä kaksi varausvuoroa, jotka ovat kyllä tarpeeseen. Lombardi on parin viimeisen vuoden aikana myynyt varausvuoroja ja nuoria pelaajia siihen tahtiin, että johtoryhmän on pakko välillä hankkia organisaatioon uutta verta.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin Stewart edusti Kanadaa nuorten MM-kisoissa Helsingissä/Hämeenlinnassa. Silloin ajattelin, että Stewart on tyyliltään kuin luotu NHL-laituriksi ja tekee varmasti ammattilaisena komean uran. Eipä arvio kovin hyvin kohdalle osunut, sillä käytännössä hän on ollut NHL:ssä marginaalimies. Kolme organisaatiota on jo heittänyt hänen kohdallaan pyyhkeen kehään, joten toivottavasti mies tajuaa itsekin, että tämä on hänen viimeinen mahdollisuutensa todistaa olevansa NHL-pelaaja. Päästä se hänen kohdallaan on kiinni, fyysiset ominaisuudet on kyllä kohdallaan.

Enkä usko, että Westgarth-Stewart -kauppa oli Lombardin ainoa siirto ennen kauden alkua. En minä mihinkään isoon treidiin usko, mutta puolustukseen voisi hankkia hiukan tilkettä Mitchelliln loukkaantumisen takia. Drewiske on kuitenkin pelannut viime kausina niin vähän, ettei hänestä ole hyppäämään Mitchellin luistimiin. Enkä oikein usko Muzziniinkaan, koska hänellä on pelin lukemisessa selkeitä puutteita - onneksi sentään fyysisiset avut ovat kohdallaan. Bodnarchuk on turhan pieni ja pelityyliltään liikaa samanlainen kuin Voinov, joten ei heitä voi parina peluttaa. Mutta anna kattoo ny, mitä Lombardi ja Sutter tekevät ennen lauantaita.