Näin joulun tylsinä hetkinä päätin nostaa tämän ketjun taas ylös ja kirjottaa jotain.
Alukauden hurmos on takana ja paluu arkeen on koittanut, enään ei ole tullut pitkiä voitokkaita jaksoja, ehkä se taas alkaa kun runkosarjassa päästään puolen välin yli. Kuitenkin ollaan tukevasti taistelemassa Pacific-divisioonan voitosta, jopa koko läntisen konfrenssin.
Alkuhöpinoitä en osaa pukea sanoiksi niin mennään suoraan asiaan.
Maalivahdit saavat Gerodz:lta joulutodistukseen kasin, liigan ehkä kokemattomin kaksikko on saanut vuorotellen vastuuta ja ovat osotautuneet kelpo pelureiksi NHL:ssä. Garon on ottanut lievän yli otteen LaBarberan huikean alun jälkeen ja on pelannut viimme ottelut tasaisen varmasti.
Uskon että Play-off:hin mentäessä Kings:n maalivahdit ovat yksi joukkueen vahvistuksista, päivän kunnon mukaan kun mennään niin hätää ei tule ja toisen loukkaantuminenkaan ei vielä hirveästi ahdista.
Puolustuksesta löytyy mielestäni Kings:in suurimmat yllättäjät ja jopa paras osa-alue, josta tosin voidaan olla montaa mieltä kun katsotaan paljonko omissa on soinut. Joukkueen kapteeni ja monivuotinen puolustuksen johto tähti Norstrom on ollut ehkä ainut pettymys ja mies onkin vajonnut joukkueen kolmosparin pakiksi, kuitenkaan miehellä ei ole mitään hätää joukkueessa niin kauan kun mies on liigan paras johtaja. Aaron Miller on puolestaan sitten nostanut vielä vanhoina päivinä tasoaan, moniepäili kuinka hän tulee pärjäämään liikkeessä nollatoleranssin kanssa, mutta on hiljentänyt epäilijät vakuuttavalla oman pään pelillä ja paikka siitä tuli kiitokseksi paikka Torinoon, kovin henkilökohtainen suoritus Kings joukkueesta, sanon minä! Tähän perään on heti hehkutettava Tim Gleasonia joka on osoittautunut ehkä Kings parhaaksi puolustajaksi, moni veikkasi Gleasonia Torinoon, mutta vielä tänä vuonna joutui jäämään rannalle, juuri Millerin edestä. Gleasonin tiedettiin olevan fyysinen puolustaja, mutta on noussut erittäin fyysiseksi pelaajaksi ja tiputtanut hanskansakkin pari kertaa tämän kauden aikana.
Visnovskista voisi selittää pisempääkin tarinaa mutta en nyt jaksa, moni voi päätellä miehen onnistumisen pistepörssistä ja katsella miehen peliä Slovakkian olymppiajoukkueesta.
Josep Corvo on sitten vielä, itse en enään ollut kauden alussa valmis liputtamaan miehen paikasta joukkueessa: ikää alkaa kuitenkin olemaan ja ei oikeastaan vielä pystynyt kunnolla lyömään itseään läpi NHL:ssä. Nyt ei voi kuitenkaan muutakuin ihmetellä mitä miehelle on tapahtunut työsulun aikana Chicago Wolvessa. Corvo on tällähetkellä liigan aliarvostetuimpia puolustajia, peliaikaa kertyy otteluissa n. 20 minuuttia ja plus/miinus sarake näyttää huikeaa +23.
Puolustuksesta siis löytyy hirveästi onnistujia ja annan joulutodistukseen arvosanan 9.
Hyökkäyspään pelaajat on ollut tänä vuonna vähintäänkin värikästä seurattavaa, mutta ei niistä sen enempää.
Loppuun kuitenkin ennen kautta hehkuttamaani Dustin Brown:ia, joka on liigan ahkerin taklaava hyökkääjä, clipit on tuttuja muilta foorumeita seuraanneille:
Brown:lta vähän tarkempi taklaus ja Berg ei pelaisi olymppialaisissa:
http://www.tonyscv.com/brownberg.wmv
Brown ottaa taklaksen vastaan 20 kiloa painavemmalta Bertuzzilta:
http://kingsmediazone.com/brown-Bert_hit.wmv
Ps. Noi oli vasta esimakua. Teen loppukaudesta Brownin taklauksista kooste videon tonne toiseen aiheeseen ja nyt on tältä kaudelta jo sen verran hyviä pommeja ettei heti muista pelaajaa joka olisi jakanut yhtä kovia niitejä näin useasti.