Raapustetaan nyt itsekin jotain ympäripyöreätä. Kauden alussa jos olisi tiennyt että Liverpool pelaa mestareiden liigan finaalissa ja taistelee viimeisellä valjukierroksella mestaruudesta olisin ollut enemmän kuin onnellinen.
Valioliigassa ihan uskomaton kausi pisteiden valossa, harmi että se ainoa peli hävittiin pahimmalle mahdolliselle joukkueelle. Toki ei se mestaruus tuohon peliin kaatunut, vaan taas muutama turha tasuri tuli pelattua. Eikös se ero mahtanut olla jo 7 pistettä jossain vaiheessa. Harmillisesti tuota kaulaa ei pystytty kovin pitkään säilyttämään. No vielä on kierros jäljellä, ja tämä viikko on sen taas osoittanut että jalkapallossa kaikki on mahdollista.
Mestareiden liigassa hieno nousu pudotuspeleihin todella hankalan alkulohkon jälkeen. Pudotuspeleissä melko suvereenia menoa ekaan barcan kohtaamiseen asti. Sen pelin jälkeen voin rehellisesti sanoa etten itse uskonut yhtään Liverpoolin jatkoon menoon. Olin jopa osittain tyytyväinen siitä että olin toisen osaottelun aikana töissä iltavuorossa klo 23 asti. Kotiin kun pääsin niin pool teki juuri 3-0 maalin. Olo oli siinä kohtaa hyvin hämmentynyt. Samalla aikaa onnellinen että pooli oli kyseisellä rosterilla noussut tasatilanteeseen, mutta myös samaan aikaan olin varma että barca tekee sen yhden maalin ja menee jatkoon. No eipä tehnyt, ja loppuvihellyksen jälkeen vaimokekin kysyi itketkö vai nauratko. Eipä siihen oikein osannut vastata. Olo oli sellainen ettei sellaista ole tarvinnut turhan usein kokea.
Poolin pelaaminen mestareiden liigan finaalissa nostaa tämän kauden omalla kohdalla kyllä mukavasti plussan puolelle, kävi valioliigassa sitten miten vain. Toki onhan sitä valjun mestaruutta odotettu jo 29 vuotta (itsellä ei tuosta edellisestä mestaruudesta vielä paljon muistikuvia ole), joten saisi sekin mielellään pian jo osua kohdalle.