Nyt kun kauden ensimmäinen lyhyt stintti on vedetty ja maju-höntsät päällä, niin pystynee jo pikkaisen analysoimaan.
Tilanne on siinä määrin hyvä, että pisteitä on plakkarissa ihan mukavat seitsemän. Hyvää on myös se, että uudet hankinnat ovat ottaneet paikkansa avauksesta ja olleet myös pääsääntöisesti paikkansa arvoisia (varauksin Hendo parissa ekassa matsissa ja Adam kaikissa matseissa). Lisäksi Luis Suarez on jatkanut siitä, mihin Copa American jälkeen jäi.
Eniten näistä uusista hankinnoista minua on miellyttänyt - ja tämä todellakin yllättäen - Stewart Downing. Olkoonkin, että tehoja ei ole vielä tullut, mutta Downingin otteet ovat olleet ilo silmälle. Siinä, missä Youngin curlerit ovat osuneet poikkeuksellisen hyvällä prosentilla verkoon, Downingilla on ollut huonompaa onnea (tai taitoa) ja siksi maali on vielä tekemättä. Samaa rataahan Stewart on jatkanut, mitä Villan paidassa, mutta jotenkin miehen hyvä tatsi palloon ja oikea asenne kentällä ovat voittamassa minua puolelleen. Tekee pallon kanssa pääsääntöisesti vain oikeita asioita ja edistää siten peliä koko ajan.
Toinen paljon mielihyvää aiheuttanut hankinta on Jose Enrique. Eleganssia puolustamista ja välillä jo lupaavaa osallistumista hyökkäyspeliin. Erittäin hyvä puolustamaan 1v1-tilanteissa ja osaa lukea peliä erinomaisesti. Ei ole myöskään aiheuttanut sekoilua paitsiolinjan pitämisen kanssa edeltäjiensä malliin. Downingin ja Enriquen myötä vasen laita on - vihdoin - kunnossa.
Hendersonin sitkeää peluutusta jokaisessa matsissa kritisoin alkuun, mutta ehkä tästä täytyy antaa tunnustus King Kennylle, sillä Hendo alkaa istua palettiin varsin hyvin. Perustaitava ja -tekninen molempijalkainen ja monikäyttöinen keskikentän yleispelaaja pitkäksi aikaa. Ja onhan se näin, että mitä nopeammin tällaisen kaverin saa integroitua kokoonpanoon, sitä nopeammin investointi alkaa maksaa itseään takaisin.
Sitten case Charlie Adam. Mitä tästä jätkästä oikein ajattelisi? Erikoistilanteiden osaamisesta ei tarvinne muistuttaa ja se onkin Adamin suurinta plussaa. Miinuspuolella on sitten nuo valitettavan verkkaiset jalat. Boltonia vastaan sai aikaa tarpeeksi ja silloinhan Hollywood-passeilla on sijansa. Mutta kun Charlielta otetaan tila pois, mies käy valitettavan hyödyttömäksi - erikoistilanteita lukuunottamatta. Onneksi mies hänen rinnallaan, Lucas Pezzini Leiva, on suorittamassa pysyväksi jäävän tasonnoston siihen luokkaan, että ansaitsee olla jatkuvasti avauksessa. Siltikin tämän kaksikon kanssa tulee käymään kylmät, kun vastaan asettuu valtakunnan vikkeläjalkaisimmat keskikenttämiehet. Onneksi niitä ei monessa joukkueessa kuitenkaan ole, joten minimitavoitteen (sijoitus neljän kärkeen) saavuttamiseen kaksikon eväät taitavat kuitenkin riittää.
Ja vielä case Andy Carroll. Tämän jampan kanssa onkin kinkkinen paikka. Pallollinen peli on ollut aina aivan eri luokkaa Andyn ollessa penkillä. En tiedä, mistä pelin muuttuminen roiskimiseksi Andyn päähän oikein johtuu, mutta siihen se tuntuu aina menevän. Mun mielestä Andyn kanssa pystyisi vallan hyvin pelaamaan pääsääntöisesti maata pitkin ja keskityksien tulisi olla vain yksi osa hyökkäyspeliä - ei pääasiallinen tapa pyrkiä vastustajan maalille. Jos peli menee roiskimiseksi Andyn ollessa kentällä, niin silloin Kuyt olkoon avauksessa Andyn sijaan. Tässä on valmennusjohdolla askarreltavaa treenikentälle.
Puolustuspeli on petrannut surkeasta pre-seasonista aika paljon, mitä on edesauttanut topparikaksikko Carra-Agger pelaaminen yhdessä. Enrique tuntuu istuvan palettiin hyvin, joten ainoa kysymysmerkki on - ehkä yllättäen - oikean laitapakin tontti. Kelly oli pirun hyvä ja nähdyillä esityksillä olisin valmis pitämään hänet pelaamassa Johnsonin edellä, mutta lasia tuntuu nuorukainen olevan. Flanagan tuntuu jotenkin kärsineen itseluottamuksen menetyksestä heikohkojen Sunderland-matsin ja penkityksen myötä, joten Johnsonia tuohon nyt kaivattaisiin. Skrtel oli yllättävän hyvä tuolla paikalla Boltonia vastaan, mutta tuskin mies mikään pysyväisratkaisu kuitenkaan on.
Summa summarum: Onhan tässä aivan erilainen tekemisen meininki, mitä vuosi sitten nakkisämpylän johdolla. Andyn kohtalo ja palettiin sovittaminen on mielestäni suurin kysymysmerkki, jonka ratkaisun kanssa ei saisi aikailla. Asiaa ei toki helpota maajoukkuetauko ja Andyn matkaaminen maajoukkueen mukana.