Aikanaan hieman ihmettelyä kuului, kun Peltolan rintaan C sovitettiin. Ne ihmettelyt ovat sittemmin jääneet. Työmyyrä, jonka saattoi kentälle laittaa tilanteessa kuin tilanteessa. Alivoima, puolustusvastuu... Ei Peltola pelännyt kiekkoa syödä. Matkan varrella Peltolasta kehittyi pelaaja, joka ratkoi pelejä hyökkäysuuntaankin. Tapparan finaalikeväinä Peltola oli aika monta tärkeää maalia Tapparalle järjestämässä. Kyky ratkaista tiukassa tilanteessa joukkueen sitä tarvitessa oli jotain upeaa. Aivan loistava pelaaja parhaillaan, joka puolella kenttää.
Jonkinlaisina "kasvoina" on tullut Peltolaa pidettyä Tapparan viimeisimmän menestysputken aikana. Kapteeni. Se tyhjä katse Raksilan jäällä, mestaruuksien jälkeen kapteenina nostettu pokaali. Pääsi vielä kerran mestaruutta juhlimaan. Hakametsän viimeisen, Nokia Arenan ensimmäisen kauden päätteeksi. Jotain symboliikkaa siitäkin joku löytänee, että Peltolan ura päättyi Rauhalan kanssa nostettuun pokaaliin.
Tapparan kriteerit paidan jäädyttämisen suhteen ovat vuosien varrella koviksi muodostuneet, mutta näkisin silti Peltolan paidalle paikan Nokia Arenan katossa. Menestys, suhteellisen pitkä ura Tapparassa, kaudet kapteenina... Ei Liigassa hirveästi enempää voine nykyaikana odottaa. Peltola oli johtava pelaaja joukkueessa, jonka tuloskuntoa 2010-luvulla ei voi kiistää.
Sääli, että loukkaantumiset veivät terän lopulta. Kiitos menneistä muistoista ja onnea tulevaan Jugille. Upea pelaaja.