Kärpät toimii tai ainakin pyrkii toimimaan toisin. Kärpät pyrkii tarjoamaan takaisin Ouluun halajaville pelaajille mahdollisuuden asettua kotiin tai ainakin hyvän paikan kuntoutua. Aina se ei onnistu, mutta usein kyllä. Idea on kuitenkin se, että tie on kaksisuuntainen. Seurarakkaalle pelaajalle sanotaan erittäin harvoin ei, vaikka muutaman vuoden lyhytkestoinen strategia sanoisi mitä. Ainoa laadukas kärppäpelaaja, jolle minä tiedän viime vuosina Kärppien sanoneen ei, on Topi Jaakola. Sekin särki hallituksessa sydämiä. Tämä on Kärppien strategia, eikä kyseessä ole todellakaan tuuloviiritoiminta, vaan aivan päinvastoin. Urheilujohtaminen ei ole mitään kylmää perusbisnestä. Urheilussa on syytä huomioida myös sydän, aina.
Tappara ei allekirjoittanut Kontiolaa, koska epäiltiin tason riittävyyttä Liigan kärkiseuran johtavaksi sentteriksi. Kuka oma poika on Kärpissä sellainen, joka on lähtökohtaisesti riittämättömänä palkattu vastaavaan rooliin? Jussi Jokinen? No hän oli omasta mielestäni paluuta tehdessään sellainen, mutta itse olit toista mieltä. Onko vastaava (omien poikien suosiminen tasosta välittämättä) todellakin jotenkin ihailtavaa toimintaa?
Pelaajien kehittyessä on hyväksyttyä, että he siirtyvät tasokkaampaa sarjaan. Ikääntyessä (tason laskiessa) sama ei ole kuitenkaan henkisesti sallittua toiseen suuntaan. Seura on se jonka kuuluu mennä kaiken edelle. Yksikään pelaaja ei pidä olla vapaamatkustaja, tai seuraansa suurempi.