Juuri näin. Järventien lähtökohdat alkavaan kauteen olivat melko samankaltaiset kuin Jukurien Konsta Heleniuksella. Kaksi noin 180 cm pitkää huippulupausta, jotka isommat tamperelaisseurat olivat lainanneet koko kauden kattavilla sopimuksilla pienempiin seuroihin kehittymään. Molemmat olivat lainalla jo viime kaudella.
Molemmilta odotettiin alkavalle kaudelle myös kehitysaskelia ja Liiga-vastuuta. Helenius on osoittanut olevansa jo hyvää Liiga-tasoa ainakin Jukurien mittapuulla, mutta Järventie ei mahtunut enää SaiPan suunnitelmiin. Pienemmässäkin seurassa tulee lopulta realiteetit Liiga-valmiudesta vastaan.
Helenius on ensi koko kesän ennakkosuosikkeja jopa top5-varaukseksi. Järventiekin oli ennakkosuosikkeja tämän vuoden draftin ensimmäiselle puoliskolle, mutta Emilin varaus valui lopulta seiskakierrokselle asti.
Helenius on ehdottomasti moninkerroin valmiimpi pelaaja, mutta se ei kuitenkaan poista Järventien potentiaalia. On parempi, että Emil pelaa isoja minuutteja KOOVEE:ssa tai Ilveksen U20-joukkueessa oman seuransa lähellä kuin vetelisi tuppea SaiPan 13. hyökkääjänä tai lainanlainalla Ketterässä. Emilinkin aika Liigassa tulee vielä ja myös Penguinsissa mahdollisesti Petri Pakaslahti ja kumppanit tietävät missä hänen kannattaa kehittyä. NHL-varaus on voimassa neljä vuotta ja siinä ajassa myös esim. Patrik Puistolakin teki vasta lopullisen läpimurtonsa, (vaikka hän ei enää Oilersiin siirtynytkään). Ehkä jonain päivänä Emil ohittaa isänsä NHL-otteluissa.
