Itse pidin Kapasta aikoinaan todella mielenkiintoisena valmentajana KalPassa. Hänen avustuksellaan Pekka Virta sai omaan äärikiekolliseen läpsyttelyynsä mukaan suoraviivaisuutta ja suunnanmuutospelin elementtejä, joilla KalPa ylsi hopealle asti ja on tuonut oman mausteensa KalPan nykyiseen todella vahvaan seuraidentiteettiin siinä missä myös Virta, Miettinen ja Karjalainen ovat lisänneet siihen omat juttunsa.
Kapasen pelitapa maistui tuolla aikakaudella oikein hyvin, kun Marjamäen Leijonien ja Rautakorven Tapparan umpitylsä trap-kiekko kertoivat kaiken oleellisen suomikiekosta. Hopeakauden jälkeen onneksi Kärppien Manner myös menestyi samankaltaisilla elementeillä ja paremmalla materiaalilla kuin Kapanen.
Kapasen omalla päävalmentajakaudella tuon pelitavan tuottaminen oli melko kokeiluasteella ja näytti ajoittain A-nuorten kiekkoilulta. Pelitapa täytyi palauttaa kurinalaisempaan suuntaan, jolla Maione ja kumppanit kaatuivat rajallisella materiaalilla saappat jalassa Tapparaa vastaan puolivälierissä. Seuraava kausi ei tuonut enää pudotuspelipaikkaakaan, mutta Spengler Cupin voitto oli hieno kruunu. Lyhyt turnaus ei toki kerro kokonaiskuvaa Kapasesta. Lopulta hän lähti kesken sopimuksen Sveitsiin, kun kiinnostusta siitä suunnasta tuli.
Lyhyeksi jäneen Lugano-pestin jälkeen Kapasella ei tiettävästi ole ollut samanlaista paloa kokoaikaiseen valmentamiseen, vaan on viihtynyt hyvin agentti- ja asiantuntijahommissa. Ei kuitenkaan pidä unohtaa myöskään Flyersin scouttina ja kehitysvalmentajana toimimista. Vaikea sanoa mitä odottaa Kapaselta Pelicansissa ja minkälainen herättäjä hän ennen kaikkea on, koska kautta on vielä vähän jäljellä. KalPassa projekti oli pitkäkestoinen.