IFK:n suurin ongelma on resurssien kääntäminen pitkäkestoiseksi menestymiseksi. Sellaiseksi joka sisältää myös niitä mestaruuksia
Tässäpä se. IFK on nyt onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa neljän joukossa ja se on askel oikeaan suuntaan, mutta kaikki tietävät, ettei ne mitalipelit kovin pitkään jaksa lohduttaa, jos niistä otettavissa oleva maksimitulos on pronssi. Okei, mahtuu sinne nyt yksi hopeakin 2016, mutta isossa kuvassa ollaan ihan OK-tasolla, mutta ei vielä siellä, missä pitäisi olla. Näen asian ehkä niin, että nyt viime vuosina (Tobbarin aikana) IFK:hon on ollut imua pelaajien taholta oikeista syistä. Eli siitä syystä, että joukkueella on nähty olevan nyt viime vuosien aikana aito mahdollisuus voittaa jotain ja yksilötasolla mahdollisuus ponnistaa isompiin ympyröihin. Liian monta kertaa IFK:n imukyky on johtunut siitä, että palkkakuitti on ollut iso. Jokainen ihan "tavallinenkin" työntekijä tietää, että jos työtä tekee pelkästään rahan takia, niin sen työnjälki ei ole silloin maksimaalista. Pikkaraisen aikakaudella nähtiin jo etenkin tällä viimeisellä kaudella äärimmäisen sitoutunut joukkue ja kas vain, myös peli oli parempaa kuin moneen vuoteen.
Ja jos ketjun aiheeseen mennään vielä, niin kukaanhan ei vielä tiedä millainen koutsi Ville Peltonen on, mutta se ainakin on varmaa, ettei Villen tarvitse omia näkemyksiään yrittää kovin kauheasti myydä, vaan ne kyllä ostetaan. Kaverilla on sellainen auktoriteetti ja uskottavuus, että kun Ville puhuu, niin muut ovat hiljaa. Toki jos Peltonen sanoo vääriä asioita, niin sittenhän tuo on myös riski, mutta sen verran olen Villen uraa seurannut, että yleensä sieltä suusta tulee sitä juuri oikeaa puhetta.