Ainakin Porissa HIFK fanit kuuluvat fiksuimpiin, heillä ei ole vaikeuksia juoda olutta tavallisessa baarissa fanipaidoissa.
Ei pitäisi tarttua tähän, mutta... Ei minullakaan, vaikken ole HIFK:n kannattaja, ole vaikeuksia juoda olutta fanipaidassa. Ja ihan on koulussakin ja työelämässä tullut pärjättyä, jos sitä nyt voi fiksuuden mittarina pitää.
Voisiko kuitenkin olla niin, että koska Jokerikannattajat ovat aikojen saatossa tötöilleet, heitä kohtaan käyttäydytään myös aseenteellisesti? Ja se ruokkii lisää räjähdysherkkiä tilanteita puolin ja toisin?
Useita vuosia sitten, ihan siistillä Porin reissulla (mittarina Jokerifanien käyttäytyminen) sain jotakuinkin turpiini kävellessäni erätauolla vessaan. Seuranani oli toinen naispuoleinen kannattaja, keskustelimme omiamme ja vastaan kävellyt keski-iän ylittänyt mies löi täysin yllättäen avokämmenellä kasvoihini ja nimitti jokerihuoraksi. Ympärillä olleet paikalliset (sis. järkkärin) käänsivät katseensa pois, meidän lisäksi muita Jokerikannattajia ei lähellä ollut. Onneksi, joku olisi saattanut vaikka suuttua tilanteesta.
Lahdessa Jokerikannattajien katsomonosan reunalla ollut järkkäri keskusteli katsomon jakaneen köyden toisella puolen seisseen paikallisherran kanssa siitä kuinka kaikki Jokerikannattajat ovat huonosti käyttäytyviä idiootteja ja on todella v-mäistä vahtia näitä vatipäitä. Jaksoin kuunnella tuota puoli erää ennen kuin vaihdoin paikkaa. Samaisen pelin jälkeen autollemme kävellessämme meidät yritettiin tönäistä jäisessä rinteessä nurin.
Aiemminkin olen tästä kirjoittanut. Koska kuulun kannattajaryhmään, joka koostuu vatipää-huligaani-huorista, oikeuttaa se myös provosoimaan meitä. "Kilahtaa ne kuitenkin ja sitten on kaikilla kivaa kun voidaan taas sanoa, että mitäs minä sanoin, sikoja kaikki."
Toki hienojakin hetkiä löytyy paljon, erityiskiitos Lappeenrantaan, ihan huikeita vierasmatkakokemuksia! Mahtavia juttuhetkiä jälkipeleissä Birrassa, sisäänpäin naureskelua Taurun höpinöille ja leppoisaa karjalalaistunnelmaa. Ja Jokeripaidan uskaltaa pitää vielä nakkarijonossakin päällä. Kyllä meinasi syksyllä kyynel kohota linssiin kun Old Parkin terassilla Valtakatua tuijoteltiin, kuunneltiin Kotiteollisuutta ja tajuttiin, että perkele, tämä oli nyt tässä. Ja näitä Lappeenrannan yöreissuja piru vie tulee ikävä.
Tässä runkosarjan päätöstä odotellessa (ja jännittäessä) tunnelma vetää haikeaksi, paljon on paskaa satanut niskaan vuosien saatossa, mutta onneksi on ollut näitä mahtaviakin kokemuksia. Jokin toinen paita päällä olisimme ehkä päässeet helpommalla, mutta valinta on aikanaan tullut tehtyä. 90-luvun Turunreissujen aikaan ei luojan kiitos ollut vielä somea, eikä siten ennakkoasenteita muille paikkakunnille matkustettaessa. Ajat muuttuu ja tieto lisää tuskaa - vai miten se meni...
