Joulunpyhinä rupesin pohtimaan JYPiä 2010-luvulla mitä on tullut säännöllisen epäsäännöllisesti seurattua niin paikan päällä, kuin ruudusta. Tässä todennäköisesti joutuu myös vähän patentoimaan, sillä uskon et kaikkiin ei täydellisiä ketjuja saa. Lets mennään:
Turhat täytemiehet / try-outtilaiset
Severi Sillanpää - Mathias Tjärnqvist - Robert Carlsson
Ryan Glenn - Mikko Luoma
Sillanpään ja Carlssonin tehot olisi todennäköisesti joku junnukin tehnyt ja halvemmalla. Tjärnqvist taas on jäänyt mieleen siitä et pelasi ihan hyvin, sai jatkoa 2015 joulukuun loppuun, sen jälkeen ei pelannutkaan koska loukkaantumiset. Oikeastaan Glenn oli pahempi arpa mitä Luoma, mutta kummankin pelaaminen samassa pakkiparissa aiheutti sen verta sydämentykytyksiä et molemmat pääsee samalla ovenavauksella tähän ketjuun.
Heidän toinen tuleminen JYP-paitaan olisi saanut jäädä tekemättä
??? - Miika Lahti - Michel Miklik
Nolan Yonkman - Marko Kauppinen
(maaliin Riku Helenius)
Vasenta laituria ei valitettavasti tule mieleen. Puolustajia taas senkin edestä. (esim. Mikko Mäenpää viime kauden perusteella).
Eikä Pihlmankaan oikein tähän joukkoon kuulu vaikka loukkaantumisen jälkeen oli kuin varjo entisestään.
Kauppisella kesti JYP-paitaan palaamisessa 16 vuotta, mutta mies oli silti kuin pujottelukepille olisi laittanut kenttäpelaajan varusteet päälle. Verkkokalvoille on palanut se yksi koukkaamisjäähy, missä Kauppinen rikkoo maalin takana -> 2min istunnolle -> vastustaja tekaisee maalin.
Yonkmanin otteista (tai oikeestaan koko viime kauden sekoiluista) kertoi sekin tarpeeksi että mies tuntui olevan JYPin nopeimpia luistelijoita. Lahti kaikessa seurauskollisuudessaan ei esittänyt KHL-seikkailun jälkeen mitään, jopa tyypillisimmät kaatumiset ja niistä tulevat maalitkin loisti poissaolollaan. Helenius taas.... noh. Tuskin kukaan häneltä mitään odottikaan, vaikka kuinka nevöfoget-kamaa olikin.
...ja Miklikistä ei tarvitse ees sanoakkaan. Mies joka antoi Hannikaisenkadulla juovuksissa ajelulle kasvot.
Heistä ei saatu kaikkea potentiaalia irti JYP-paidassa:
Miha Verlic - Oula Palve - Markus Nenonen
Oscar Enlund - Jake Newton
(maalivahdit: Dennis Saikkonen - Veini Vehviläinen)
Enlund oli jännästi pätkäpelaaja, joka oli kuitenkin jonkun yrityksen kummipelaaja (ei mielestäni yleisintä). Verlic taisi debyytissään suunnilleen ekalla vedollaan JYP-paidassa tehdä osuman. Palveesta ei tarvitse vissiin sanoakkaan. JYPissä pelatut pelit saa laskea yhden käden sormilla, eikä haittaa vaikka pari sormea olisi jäänyt sirkkeliin. HPK:ssa sitten taas läpimurto.
Maalivahdit taas on vähän toistensa vastakohtia. Veini oisi saattanut ollakkin kova luu, jos joku muu valmentaja olisi ollut? Saikkosen kohdalla taas ihmetytti et ilmeiseksi pelaaja ei pelannut kertaakaan, vaikka oli luukkuvahdiksi merkattu? (liigan tilastot kyllä sanoo et pelannut huimat 0:02 jossain kohtaa eli tyhjän kanssa...)
Vanha viesti, mutta editoidaan vuonna 2021:
Valmennus: Pekka Tirkkonen, apuvalmentaja Lauri Merikivi
UTJ: Jukka Holtari
Toimitusjohtaja: Aku Vallenius
Omistajat: pelaajaomistajat
Tirkkonen menee vähän sille osastolle, josta ei saatu Jyväskylässä tarpeeksi irti. Tuli nostamaan JYPin valmennusta pois sekasorron keskeltä ollen neljäs (!!) hankittu valmentaja noin vuoden sisään. Tirkkoselle annettiin peräti 59 + 6 ottelua aikaa kääntää kurssi, kunnes iski puolen vuoden lomautus. Vaikka lomautus loppuu huomenna, ei Pekka näillä näkymin palaa penkin taakse. Vaikka palaisikin pääsiäisen jälkeen, ehtii olla siellä pari ottelua, ellei kautta keskeytetä taas. Ilmeisesti Tirkkonen pitää lomautusta vieläpä laittomana, eli vaikka soppari päättyy vappuun, taidetaan jatkot käydä käräjillä.
Merikivi on listalla enemmänkin uhrina, koska on maailman isoimman bussin alle heitetty mies. Tuli hankalaan paikkaan yllättäen. Konkariosasto taisi suhtautua Lateen valmentajana samalla tavalla kuin intin käymistä 27-vuotiaaksi asti vitkutelleet suhtautuvat siihen omaan 18-vuotiaaseen finninaamaiseen ja heliumääniseen alikersanttiin. Kaiken kruunasi JYPin järjestämät potkut, jossa kaivettiin naftaliista RD takaisin penkin taakse. Olikohan vielä niin, että RD:n pistekeskiarvo oli vielä Lateakin heikompi?
Holtarin Jukka oli puolijumalan roolissa 2010-luvun alkupuolella ja taisi saada nimensä Bostonin voittamaan Stanley Cup-maljaan. Jonnet ei muista Bostonin ja JYPin yhteistyötä. Jukka Holtari ja JYP on kuin vanha avioliitto: joskus meni hyvin, kunnes vuosikymmen myöhemmin huomataan molemminpuolinen kiinnostuksen puute ja miten vedetään sieltä mistä aita on matalin. Tässä tapauksessa aita oli matalin Espoossa, josta Hole raijasi viimeisenä vuotenaan varmaan skouttaamatta espoolaisia junnuja Bluesin sekasorron keskeltä. Paras esimerkki lienee Henri Tamminen, josta ei jäänyt käteen yhtään mitään. Vaikka alla oli 100 ottelua Liigassa ja 25-vuotta ikää, ura JYPissä jäi viiden ottelun mittaiseksi kiikaritehoilla. En tiedä vieläkö Hole vaikuttaa miten paljon Mikkelissä. Näitä tämän päivän huhuja (Immonen, Tuppurainen, Palmu) lukiessa en voi olla ajattelematta sitä, että Hole on vaihtanut strategiaa Espoon junnuista Jyväskylän pappoihin (sori Petrus).
Aku Vallenius menee omissa papereissani vähän samaan genreen kuin Late Merikivi. Väärä mies väärässä paikassa väärään aikaan. Tynin lähdettyä haluttiin hakea ratkaisua organisaation ja lätkän ulkopuolelta, jolla on vahvaa myynti-, markkinointi- ja toimarikokemusta. Lopputulos: saatiin joskus lätkää pelannut konkariosaston saunakaveri, jolla ei ollut merkittävää kokemusta tarvituista asioista. JYPin toimarin pestin lisäksi Vallenius viimeisteli opintojaan ja pyöritti omaa firmaa, joka on hieman erikoista noinkin ison laivan kipparilta. Jyväskylässä liikkui paljon huhuja, että Vallenius oli vain Seppäsen sätkynukke, jonka tarkoituksena on antaa Jukalle työrauha Hippos2020-hankkeen edistämisessä. Vallenius on johdossa vain nimellisesti, mutta Jukka hoitaa yhä isot päätökset. Aku itse ampui tätä teoriaa alas viime syksynä, kun Urheilulehti julkaisu surullisenkuuluisan jutun JYPin syöksykierteestä. Niin tai näin, Vallenius sairastui ja joutui sairaslomalle (viimeisenä tekonaan taisi hermostua toimittajan kysymykselle JYPin Urho-maskotin käytöksestä) palaamatta koskaan tositoimiin. Huhujen mukaan Valleniusta tuurannut Kari Tyni (ketä ei tulisi mielestäni mainita tässä ketjussa) taas pääsi istumaan melkoisen sekasorron keskelle, jossa ensi töikseen huomasi aukkoja sekä virheitä taloudenpidossa vähän siellä ja täällä. Vallenius ei enää palannut MS-tautinsa jälkeen JYPiin.
Viimeisenä vuorossa on pelaajaomistajat. Halusivat mukaan omistajaksi JYP-buumin ollessa kuumimmillaan, koska onhan se kiva omistaa osansa urheilullisesti menestyvästä organisaatiosta. Ottamatta kantaa mitkä kaikki organisaatiota näivettävät tekijät ovat olleet pelaajaomistajien ansiota, niin olihan se varsin erikoinen ratkaisu jossain vaiheessa, että lähestulkoon koko joukkueen kapteenisto toimii samaan aikaan seurassa omistajana. Toisin sanoen, pelaajien edustaja on samaan aikaan myös palkanmaksaja. Vähän sama, kuin yrityksen henkilöstöpäällikkö ja pääluottamusmies olisi sama henkilö. Tämä aiheutti monissa muissa pelaajissa ristiriitaisia fiiliksiä ja seurassa tuli kahden kerroksen väen tyylinen tilanne. Kuuluisimmat esimerkit taitanevat olla CHL-pelireissujen loungesta, jossa pelaajaomistajat & konkarit viettivät aikaa loungessa, muun jengin viettäessä aikaa sikaluokassa. Toinen organisaatiota repinyt tilanne nähtiin pikkujouluissa, kun eräänä vuonna pelaajaomistajat ilmoittivat seuran omalle ravintola Hurrikaanille, että teidän ruokien taso ei riitä meille, vaan me halutaan viettää pikkujoulut jossain kunnon paikassa. Sattuneesta syystä se ei mairitellut ravintolan henkilökuntaa. Nyt tarinan viimeisimpänä lukuna huhujen mukaan pelaajaomistajia vituttaa työntää seuraan koronan keskellä euroja, koska muutkin bisnekset yskivät samaan aikaan. Siellä ollaan havaittu se, että omistajan elo ei olekaan aina mukavaa. Ei mennä asioiden edelle, mutta eihän tuo erään merkittävän pelaajaomistajan siirtohuhu Mikkeliin nyt kovin hyvää kuvaa anna JYPin nykytilanteesta. Etenkään kun JYP ostaa kuntosalipalvelut ja tekee markkinointiyhteistyötä tämän pelaajaomistajan kuntosalin kanssa. Jukurit lienee seuravalinta sen vuoksi, että Mikkelistä käsin voi vielä hoitaa Jyväskylän bisneksiä.