Näissä tv-ajoissa ja katsojamäärissä on molemmin puolin selkeästi harrastettu sitä, että eri sanamuodoilla ja tilastojen näpräämisellä saadaan asiat näyttämään ainakin vähän siltä kuin halutaan. Kaikki ihmiset, kun eivät viitsi tai osaa lukea esimerkiksi tilastoja oikein. Tyhmää on helppo kusettaa.
Tosin, jos sponsorit noin helppoihin menisivät, (kuten minuuttimäärän kasvaminen Urheilruudussa, mutta katsojien kokonaismäärän romahdus) niin sitten firmoissa olisi kyllä todella tyhmää porukkaa töissä.
Ja lukemattomissa tutkimuksissa on oisoitettu se, että ili sitten kyse imagomainonnasta tai mistä hyvänsä, niin se vaikuttaa ihmisiin, vaikka he eivät sitä usein tiedostakaan. Tai eivät halua myöntää, että niinkin helpolla joku voi heihin vaikuttaa. Kamalaahan se on, kun joku sunkin mieltäsi muokkaa.
Jos täällä on markkinointia opiskelleita ja/tai markkinoinnin ammattilaisia, niin mua kyllä edelleen ihmetyttää se, että mitä ne firmat luulevat saavansa irti, joilla on pieni präntti 20 muun pienen präntin keskellä? Totuushan on se, että edes tv:ssä ei näy peliasusta kunnolla kuin yksi tai kaksi mainosta. Puhumattakaan paljonko näkyy katsomoon. Mä en ole käynyt kuin markkinoinnin pakolliset opinnot, mutta ne ja maalaisjärki kuitenkin sanoo, että on se mainos nyt jumaliste oltava nähtävän kokoinen ja sen olisi edes jotenkin vielä erotuttava sieltä kasasta muista.
Mutta muistelisin jostain tutkimuksesta lukeneeni, että urheilusponsoroinnissa nämä päätökset tehdään välillä aika hövelisti. Samalla panostuksella saisi jossain muussa yhteydessä huomattavasti enemmän näkyvyyttä, varsinkin jakamatonta sellaista. Sitä ei saa peliasussa, jossa 30 firmaa tappelee toisiaan vastaan. Vähän sama kuin tv-mainokset tulisi päällekkäin. Mutta usein kyse ei ole urhelusponsoroinnissa vain siitä näkyvyydestä. Sehän voi avata mahdollisuuksia toimia vaikka asiakkaiden kanssa, tai kyse on myös itse tärkeäksi kokeman asian tukemisesta.
Ihan ilman laskelmia olen ajatellut, että olisiko jossain tapauksissa tuloksekkaampaa yrityksen hankkia yksinoikeus jonkin joukkueen peliasumainoksiin, kuin sirotella pienempiä mainoksia moneen asuun. Voi olla, että ei toimi. Ja kyllähän mä sen ymmärrän, että ei varsinkaan joukkueen johtoa Suomessa kiinnosta onko peliasu ruma vai ei, koska pienessä maassa esim. paitamyynti on mitä on. Ja miksi kieltäytyä, jos joku väkisin haluaa sen oman snagarin mainoksenkin sihen paitaan ja vielä maksaa siitä.
Tosin, jos sponsorit noin helppoihin menisivät, (kuten minuuttimäärän kasvaminen Urheilruudussa, mutta katsojien kokonaismäärän romahdus) niin sitten firmoissa olisi kyllä todella tyhmää porukkaa töissä.
Ja lukemattomissa tutkimuksissa on oisoitettu se, että ili sitten kyse imagomainonnasta tai mistä hyvänsä, niin se vaikuttaa ihmisiin, vaikka he eivät sitä usein tiedostakaan. Tai eivät halua myöntää, että niinkin helpolla joku voi heihin vaikuttaa. Kamalaahan se on, kun joku sunkin mieltäsi muokkaa.
Jos täällä on markkinointia opiskelleita ja/tai markkinoinnin ammattilaisia, niin mua kyllä edelleen ihmetyttää se, että mitä ne firmat luulevat saavansa irti, joilla on pieni präntti 20 muun pienen präntin keskellä? Totuushan on se, että edes tv:ssä ei näy peliasusta kunnolla kuin yksi tai kaksi mainosta. Puhumattakaan paljonko näkyy katsomoon. Mä en ole käynyt kuin markkinoinnin pakolliset opinnot, mutta ne ja maalaisjärki kuitenkin sanoo, että on se mainos nyt jumaliste oltava nähtävän kokoinen ja sen olisi edes jotenkin vielä erotuttava sieltä kasasta muista.
Mutta muistelisin jostain tutkimuksesta lukeneeni, että urheilusponsoroinnissa nämä päätökset tehdään välillä aika hövelisti. Samalla panostuksella saisi jossain muussa yhteydessä huomattavasti enemmän näkyvyyttä, varsinkin jakamatonta sellaista. Sitä ei saa peliasussa, jossa 30 firmaa tappelee toisiaan vastaan. Vähän sama kuin tv-mainokset tulisi päällekkäin. Mutta usein kyse ei ole urhelusponsoroinnissa vain siitä näkyvyydestä. Sehän voi avata mahdollisuuksia toimia vaikka asiakkaiden kanssa, tai kyse on myös itse tärkeäksi kokeman asian tukemisesta.
Ihan ilman laskelmia olen ajatellut, että olisiko jossain tapauksissa tuloksekkaampaa yrityksen hankkia yksinoikeus jonkin joukkueen peliasumainoksiin, kuin sirotella pienempiä mainoksia moneen asuun. Voi olla, että ei toimi. Ja kyllähän mä sen ymmärrän, että ei varsinkaan joukkueen johtoa Suomessa kiinnosta onko peliasu ruma vai ei, koska pienessä maassa esim. paitamyynti on mitä on. Ja miksi kieltäytyä, jos joku väkisin haluaa sen oman snagarin mainoksenkin sihen paitaan ja vielä maksaa siitä.