Sen verran tähän kaivettava halien puutteesta kaatuneita muistojen syövereitä, että Ilveksen aikaan Myrrän selkein heikkous oli reagointikyvyn puute. Pelikirjassa oli hyökkäykselle tasan yksi sivu, eikä rivejäkään ollut montaa. Kun vastustaja karvasi agressiivisesti syvältä, oli Myrrän Ilves aivan kusessa, eikä hyökkäyksiin ollut mitään muuta keinoa pelikirjassa, kuin norsukiekko keskialueelle/päätyyn ja nopeimmat (lähinnä Oden) perään. Parhaimmillaan (silloin kun vastustaja ei osannut iskeä Joken Ilveksen heikkouksiin) peli oli viihdyttävää, mutta huonoimmillaan järkyttävää mielikuvituksetonta puskemista, puhumattakaan erikoistilanteista. Tämän kauden KooKoo silti tämän kauden positiivisimmista piristysruiskeista.
Muoks sanamuoto
Juuri tätähän se oli meilläkin lähes koko syyskausi joitain pieniä valon pilkahduksia lukuunottamatta. Klassikko oli myös se kun jatkuvasti vaihdettiin kentällisiä heittämällä vain kiekko päätyyn ja luisteltiin sitten vaihtoon. Suorastaan raivostutti katsoa tuota touhua, kun valmiiksi jo vaatimatonta kiekonhallintaa luovutettiin tuolla tavalla vastustajille. Myös tuo mainitsemasi reagointikyvyn puute pelien sisällä oli jatkuvasti läsnä. Johtoasemassa sulamisia tapahtui ihan käsittämättömän paljon ja Joukolla ei tuntunut olevan mitään keinoja paskavyöryn pysäyttämiseksi, kun pelissä alkoi tapahtua meille ei toivottuja asioita. Ei aikalisiä, ja maalivahtia ei kesken pelin vaihdettu, vaikka oltaisiin aseella uhattu. Pelien vain annettiin valua käsistä. Ylivoima oli myös ihan täyttä paskaa ja monissa peleissä meidän ottama jäähy tarkoitti automaattisesti maalia vastustajalle, kun alivoima operoi sellaisella 0-50% tehokkuudella. Tuohon aikaan olin täysin Myrrän potkujen kannalla. Ilves-kannattajien kaikki ennakkoon pelottelemat asiat alkoivat toteutua karulla tavalla ja Jokke vaikutti täysin kykenemättömältä uusiutumaan ja valmentamaan pienen budjetin joukkuetta. Jonkun verran kuulin sellaisia kuiskailuja kusilaareilla, että Joken potkut olivat joulukuussa aika lähellä.
Jotain ihmeellistä sitten tapahtui joulutauolla ja kaukalossa nähtiin sen jälkeen täysin uusiutunut joukkue. Pelitapa oli isossa kuvassa ennallaan, että pystysuunnan jääkiekolla mentiin edelleenkin, mutta siihen oli tullut lisää järkeä ja se typerä ylöspäin puskeminen loppui ja kiekonhallintaa saatiin lisättyä jonkun verran. Tämä näkyi joissain yksittäisissä tilanteissa, kun pelaajat päättivät pelata kiekkoa keskialueelta alaspäin tai alakerrassa levittää peliä pakille, jos ylöspäin ei ollut selkeää väylää, eli joissain tietyissä paikoissa alkoi näkyä jonkin verran kiekkokontrollitekoja, jos vaihtoehtoina oli puskea alivoimaisena ylöspäin tai luovuttaa kiekko vastustajille.
Kyllähän KooKoota vastaan ovat vastustajat nytkin koittaneet karvata ylhäältä aggressiivisesti, mutta tuet kiekolliselle pelaajalle ovat hyvin olleet paikoillaan, kun ollaan lähdetty omista. KooKoon pakistossa on myös hyviä kiekollisia pakkeja, joiden henkilökohtaisen osaamisen avulla kiekolla ollaan päästy mallikkaasti omista liikkeelle, kun vastustaja on antanut painetta. Myöskin rännejä ollaan osattu hyödyntää hyvin painetilanteuden purkamisessa ja jopa rännipuruista ollaan saatu luotua vastahyökkäyksen paikkoja. Toki kovalla karvauksella voi edelleenkin saada Myrrän poppoon pelin sekaisin, niinkuin Lukko teki eilen ajottain. Näen siinä kuitenkin isoja riskejä vastustajan kannalta, koska jos KooKoo pääsee vastustajan syvän karvauksen ohi, johon osallistuu vastustajalta ne 2-3 hyökkääjää, niin KooKoon vikkelät ja kiekollisesti näppärät pelaajat tekevät tästä tilanteesta ylivoimahyökkäyksen toiseen suuntaan ennen kuin huomaatkaan. Mikään joukkue ei myöskään jaksa toteuttaa laadukasta kiimakarvausta koko 60 minuuttista, joten tämä ei ole mikää oikotie onneen tätä KooKoota vastaan.
Myrrä on tehnyt helvetin hyvää työtä ja osoittanut uusiutumiskykyä tällä kaudella ja joukkueella on valmiudet reagoida vastustajan limaträppiin tai syvältä karvaukseen. Näyttäisi ainakin tässä vaiheessa siltä, että Jouko on löytänyt pelikirjan ensimmäiselle sivulle useita rivejä lisää ja kevääseen voidaan lähteä ihan levollisin mielin nautiskelemaan. On kyllä ollut kaiken kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen prosessi seurata tämän kauden joukkuetta, kun jo elokuun harkkapelien ekoista luistimen piirroista asti on ollut selvää, että nyt haetaan jotain täysin erilaista peliä, mihin täällä on totuttu. Välillä olen repinut niitä viimeisiäkin hiuksia päästäni ja välillä päässyt kokemaan aika huikeita jääkiekko-orgasmeja tuon jengin kanssa.