Itse näen, että (ainakin nykyvireisellä) KooKoolla on valmiudet pelata hyvin tiukkaakin playoff-trappia vastaan. Omista lähdöt ovat järkevöityneet tässä kauden mittaan ja nyt hyökkäyksiin lähdetään organisoidun näköisesti koko viisiikon yhteistyöllä hyvillä vauhdeilla, eikä enää olla nähty sitä väkisin alivoimaisena puskemista mitä nähtiin alkukaudella ja sekoilua, kun ajoitukset olivat aivan päin vittua ja pelaajat pelasivat jäällä ihan eri peliä kuin ketjukaverit. Nyt pystysuunnan kiekko tulee selvästi pelaajien selkäytimestä. Sekä hyökkäyksestä ja pakistosta löytyy myöskin paljon kevytjalkaisia ja kiekollisesti näppäriä pelaajia, jotka kykenevät ohittamaan vastustajia kiekon kanssa ja laittamaan syötöt omien lapoihin. Parhaimmillaan ja vaarallisimmillaan tosiaan KooKoo on nimenomaan kiekonriistojen jälkeen, kun päästään hyökkäämään repaleista viisikkoa vastaan, joka on epätasapainossa menetyksen jälkeen. Lukko-peli on tästä varsin erinomainen työnäyte ja tässä pelissä, varsinkin kolmannessa erässä KooKoo muistutti ainakin meikäläisen silmään vähän jenkkien U20-joukkuetta, jota vastaan jokainen kiekonmenetys oli vaarallinen ja vaarallisia vastahyökkäyksiä kyettiin luomaan jopa niistä tilanteista, kun Lukko menetti kiekon syvällä hyökkäysalueellaan. Vaikka kuinka tiukkaa, kurinalaista trappia ja huolellista kiekollista peliä joukkue pelaisikin, niin mikään jengi ei voi välttyä kiekonmenetyksiltä, varsinkin hyökkäyspäässä. Näistä KooKoo iskee kyllä tehtaan takuulla.
Itseäni ei kevään peleissä huolestuta Myrrän pelikirja ja pelitapa, vaan kyllä KooKoo kaatuu muihin asioihin, jos on kaatuakseen. Suurimpia huolenaiheita ovat mielestäni ailahteleva erikoistilannepelaaminen ja maalivahtipeli. Maalivahtipeli, joka kantoi alkukaudella, kun muu peli sakkasi, on nyt sen sijaan alkanut sakkaamaan, kun joukkue on parantanut peliään. Bibeaulle on mennyt lähes joka pelissä se vähintään yksi löysä maali ja Randelin nuorena maalivahtina ailahtelee. Kakella hyvän ja huonon pelin ero on iso. Tehojen tasainen jakautuminen on taas vähän kaksipiippuinen juttu. Jokaisesta kentällisestä löytyy tällä hetkellä maalintekopotentiaalia, eikä olla yhden eikä kahden kentän varassa, mitä tulee tuloksentekoon. Mutta sitten käänteisesti taas joukkueesta puuttuvat ne supertähdet, jotka pystyvät ottamaan jengin reppuselkään kovissa paikoissa ja ratkomaan pelejä henkilökohtaisella osaamisellaan.