Jos Tappara aikoo tällä tavalla pelata kauden aikana, erityisesti kiekollista taitoa ja laadukkaita pelaajia omaavat joukkueet kykenevät kyllä tulemaan kiekon kanssa alta pois. Samalla puolustaminen vaikeutuu kenttätasapainon puutteen ja pelaajien väsymisen takia. Tapparasta tulee virhealttiimpi ja haavoittuvaisempi joukkue kuin mitä se on ollut pitkiin aikoihin. Kymmenen vuoden aikana rakennettu perusta murenee.
Tällä tavalla pelaaminen toimii Ruotsissa, jossa enemmän tai vähemmän kaikki joukkueet pelaavat nopeasti sekä aggressiivisesti ja pelissä ei ole samanlaista rakennetta. Suomessa peliä lähestytään kuitenkin eri tavalla, jonka myötä tällainen pelaaminen on vähintään iso riski. Erityisesti siksi, että kilpailulliset pelit iskevät päälle nopeasti. Tapparalla ei ole kovin paljoa aikaa harjoitella pelitapaansa vaan pelaajien pitäisi päästä aika nopeasti jyvälle ja samalle sivulle uuden pelitavan toteuttamisesta.
Paljon totta ja hyvää asiaa, ja jaan monet huolenaiheet. Tai sanoisin, että pohdinnan aiheet, sen mitä nyt on jaksanut pohtia, huolehtia ei vielä ole ehtinyt. Mää ainakin myönnän ihan suoraan, että mulla on viime kauden jälkeen pötsi niin täynnä, että sellainen normaalikelvollinen (tavallisilla standardeilla, ei Tapparan 10 viime vuoteen verrattuna) tulos riittäisi, ja pääasia olisi luoda uusille jutuille hyvä pohja ponnistaa seuraavalle ja sitä seuraavalle kaudelle. Niin paljon tulee kuitenkin muuttumaan, että en pysty vaatimaan että jatketaan heti siitä mihin jäätiin. Mutta tietenkään mää en ole muut enkä varsinkaan seuraorganisaatio, joten kaikilla heillä saa olla ihan omat tavoitteensa ja vaatimuksensa.
Sen kuitenkin uskon, että Tampere Cupissa Tappara ei yrittänytkään oikein mitään pelitapaa – niin sekä valmennus että pelaajat sanoivatkin. Enemmänkin näytti, että tavoite oli sellaisessa henkilökohtaisessa sähisemisessä. Hyvin vähän näytti olevan sovittuja juttuja, ja sitten kun on paljon vanhaa ja uutta sekaisin, niin perustekeminen ei ollut kaikkien kanssa ihan samalla sivulla. Kaikkia tilanteita ratkottiin ikään kuin luomuna, mihin syötän, mihin liikun, ketä vartioin. Paljon tilanteita, joissa joku Camper joutui katsomoon nähden raksuttamaan, että mitäs helkkaria minä nyt teen, kun toi mun vasen laitahyökkääjäni painii oman alueen oikeassa kulmassa.
Ja tosiaan harjoituspelejä on enää vain yksi, sitten mennään jo pisteistä. Mutta kyynisesti katsottuna CHL tarjoaa pari harkkapeliä lisää alkuun, ja sitten pelataan kovempia mutta juuri sitä samankaltaista eurooppalaisempaa peliä pelaavia vastustajia vastaan, joten jotain sopeutumisaikaakin tässä vielä on.
Lisäksi uskon vakaasti siihen, että kun Grönborg tosiaan veti Tampereella pitkän kevään ja näki kuinka täällä pelataan, niin hän myös osaa tehdä siitä johtopäätöksiä. Varmasti on kuullut myös apuvalmentajiltaan, että sitä ikään kuin rakenteettomampaa ja rytmittömämpää pitkän viisikkovälin koohotusta on parikin kertaa yritetty ja jouduttu ottamaan askeleita takaisinpäin.
Että tuskin Tapparan peli tälläkään kaudella tulee olemaan sellaista kohkaamista kuin miltä Tampere Cupissa näytti, vaan siinä on myös se vankka suomalainen ja kenties jopa tapparalainenkin aines sopassa mukana.
