Kiva pelata näitä hifkejä ja tapparoita vastaan samassa liigassa... - tai olisi ellei tästä olisi tehty paskantuoksuista itsestäänselvyyttä. Voih kun muistan niitä kun Kiekko-67 -matsit vaihtuivat edellämainittuihin vastustajiin. Siinä oli sitä sukupolvikokemuksenomaista kokemisen tuntua.
Tämä on ihan peruskauraa suurelle osalle SM-liigan nykyisten seurojen vanhemmalle kannattajakunnalle. Esim. kaudella 1975/76 1. divisioonassa pelasi Saipan lisäksi HPK, JyP, Kärpät, Kiekkoreipas, KooKoo, Jukurit, Jokipojat, Sapko ja PiTa. Liigassa tuolloin pelanneet Sport ja FoPS voidaan laskea samaan joukkoon. Kalpa ei pelannut edes 1-divisioonassa.
Esim JyP, HPK, KooKoo ja Jukurit olivat tuosta porukasta pitkään I-divisioonan keskitason tai sen alapuolella olevia joukkueita. Lahti-kiekkoilu eri nimillä nousi ja laski vuoronperään. Kärpillä on oma tarinansa ja korpivaelluksensa, samoin 1-divisioonan 1970-luvun kärkijoukkueella Sportilla. HPK ja Jyp vakiinnuttivat paikkansa liigassa nousun tehtyään. Hämeenlinnalla tietenkin hieno historia kiekkokaupunkina jo 1950-luvulta. Alaspäin tulivat KooVee ja TuTo. Noin niin kuin isossa kuvassa.
Näiltä ajoilta hauska nuoruusmuisto. Asuin silloin Vaasassa ja Sport oli noussut liigaan, ja suosikkijoukkueeni Ilves saapui pelaamaan. Ilves tuli bussilla melko uuden Vaasan jäähallin tai katetun tekojääradan eteen. Paikalla oli jo bussin saapuessa Sportin junnuissakin pelannut kaverini. Ilves bussista nousee nuorehko lappeenrantalaistaustainen maajoukkuepelaaja Seppo Ahokainen, joka tokaisee hieman ylimielisenä: “mikä saatanan iglu tää oikein on”.
Sport oli kaudella pahnanpohjimmaisia, mutta oli tuolloin syksyllä ottanut muutamia yllätysvoittoja. Vastikään oli runsasmaalisessa ottelussa kaatunut HIFK 8-7. Peli alkoi, ja oli pian 0-3. Erätauolla Sportia kannattanut kaverini ja muutama hänen tuttunsa totesivat, että ei hätiä mitiä, että hifkikin johti selvästi 1 erän jälkeen. Toisen erän jälkeen tilanne taisi olla 0-6. Nyt optimismi oli erätauolla vaasalaisleiristä kaikonnut. Lopputulos oli 0-9. Itselläni oli ristiriitaiset fiilikset. Voitto oli hieno ja ylivoimainen klap-klap-voitto, toisaalta ystäväni oli niin kallella kypärin ja maansa myynyt, että sitä oli raskasta katsoa.
Pelistä eivät jääneet mieleen Ilveksen entiset ja silloiset maajoukkuepelaajat, vaan kaksikko Heimo Iivonen-Pekka Sartjärvi, jotka kerta toisensa jälkeen syöttelivät läpi Sportin puolustusryhmityksen. Iivonen oli taitava Ilves-juniori, joka päätti uransa HPK:n paidassa 1-divisioonassa, ja Sartjärvi Kalpan, Saipan ja Tapparan kautta Ilvekseen tullut viimeistelijä. Tuntematon kaksikko oli kaudella Ilveksen pistepörssin kolmas ja neljäs, heti Ahokaisen ja Veikko Suomisen jälkeen. Ei ollut Oksasta, Peltosta, eikä Leimua, eikä Mintsu Hakasta. Eikä Kari Palo-Ojaa. Puolustuksessa oli kyllä Seppo Suoraniemi ja Pekka Kuusisto. Kausi oli Ilvekselle miesmuistiin heikoin, sijoitus oli seitsemäs, Karsintasarjan ja Ilveksen väliin jäi vain KooVee. Jotain oli seurassa tehty heikosti, sillä vahvasta juniorituotannosta tunnetun seuran kärkihyökkääjät olivat Iivosta lukuunottamatta muualta tulleita.
Toinen asia mikä jäi mieleen oli Ilves-pakki Hannu Pulkkisen käyttämät punaiset Titan-luistimet.
KooVee-legenda Jorse Suokon valmentaman Sportin riveissä pelasi 2-ketjun keskushyökkääjänä Ilves-kasvatti Esko Eriksson ja maalissa Tappara-kasvatti Tuope Rautiainen. 18-vuotias Håkan Hjerppe (s.1957) päätyi seuran sisäisessä pistepörssissä sijalle kaksi Pekka Santasen jälkeen.
Muistikuvia vahvistamassa ja tukemassa käytetty Elite Prospectia.