Mielenkiinnolla odotan myös playoffeja, Ilveksen peli Myrrän aikaan oli runkosarjassa parhaimmillaan todella upeaa ja viihdyttävää. Molemmilta löytyi myös maalilta huippuveskari, joka antoi anteeksi ylivoimahyökkäyksien määrän (tosin tuleeko niitä edes Tapparalla omiin?).
Playoffeissa vastustajat tarkensivat kuitenkin pelaamistaan Ilvestä vastaan, riskinotto väheni, omiin luisteluinto kasvoi ja tuomarilinja muuttui vielä enemmän roikkumista ja estämistä suosivaksi. Nuo kolme tekijää yhdessä söivätkin kaikki myrräkiekon vahvuudet, ja Ilves joutuikin muuttamaan pelaamistaan ”perinteiseen Liiga-kiekkoon”. Se tosin ei oikein onnistunut, kun sitä ei oltu koko kaudella harjoiteltu. Eiköhän Grönborgin valmennuskirja ole sen osilta selkeästi Myrrän vastaavaa paksumpi, ja erilaisia variaatioitakin löytyy.
Kieltämättä. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, niin ei Tapparalle vielä alkukauden otteilla uskalla mitään paraatimarssia keväälle luvata. Se tuomarilinjan sallivampi ote on vuodesta toiseen tukenut joukkueita, jotka menevät vahvasti oman pään kautta pelaten. Se oman maalinedusta tai keskialuekin on huomattavasti helpompi tukkia, kun kahvaaminen on OK... Hiukan tarvinnee Tapparakin erilaista rytmiä peliin kevättä silmällä pitäen. Aika näyttää, miten se Grönborgilta löytyy.
***
Peli ei ole valmista vielä, mutta onhan Tapparan alku ollut toiveita herättävä. Tuloksellisesti ainakin, pelillisesti ajatellen jokusen pistemenetyksen perustelu ei kovin vaikeaa olisi. Lyhyinä pätkinä on nähty vahvempaa hyökkäyspään mankelia, mutta toisaalta on tuolla hiukan liian halvalla päässyt milloin mikäkin vastustaja maalintekoa kokeilemaan. Tapparan veskarit ovat niillä hetkillä kantaneet aika hyvin. Heljangolle ainakin sopinee, että kiekkoja tulee kohtuullisesti. Aiempinakin vuosina herra on niissä peleissä parhaillaan ollut. Ei Tappara kuitenkaan tälläkään kaudella ihan pelkästään A-sektorista kaveria kokeilemaan päästä, vaikka viime vuosia totuttua enemmän tekemistä omalla maalivahdillakin on.
Maaliodottamasta ei jaksa vielä stressata siitäkään. Aiemmista runkosarjatilastoistaan huolimatta Heljanko on kuitenkin kova veskari, joten ei pelkkä laukausten määrä ongelma ole. Samaan aikaan Tapparalla on varsinkin laidoilla kavereita, jotka sopivat tähän Grönborgin pelityyliin. Baptiste, Halloran, Camper, Levtchi, Puhakka.... Pelaajia, joille tuollainen nopea suunnanmuutospeli toimii. Pelaajia, jotka osaavat kiekkoa maaliin laittaa, kun paikka aukeaa. Ylivoimalla vaihtuvuutta oli, mutta Levtchi / Kemiläinen / Savinainen ja kumppanit tarjoavan kuitenkin aika kovan rungon yv-viisikolle Liigassa. Rauhala on nyt palaamassa kokoonpanoon, mikä jo osaltaan vaikuttanee positiivisesti Tapparan puolustusvalmiuteenkin. Tapparan keskikaista Rauhalalla tai ilman on kuitenkin olennaisesti eri asia. Keskikaista vahvistuu, kunhan herra vireeseen pääsee hiljalleen.
Katsellaan, mihin suuntaan peli kehittyy. Alkukauden tulostaso Liigan puolella on ollut sitä luokkaa, että Grönborg on tehokaasti varmistanut rauhan omalle tekemiselleen. Vaikka pientä slumppia jossain välissä tulisikin. Pelaajiston osalta kysymysmerkit hälvenevät hiljalleen. Leskinen on jo osoittanut olevansa jäätävällä tasolla loukkaantumisensa jälkeenkin, Witkowskista lienee päteväksi oman päänluudaksi, Rauhala palaa tasapainottamaan keskikaistaa.... Kyllä se prosessi siitä hiljalleen etenee. Viihdearvo kaukalossa on ollut kohdallaan kauden alusta asti. Ainakin peli on erilaista,