Mainos

Liigajoukkueiden voimasuhteet kaudella 2011-2012

  • 839 268
  • 1 611
Suosikkijoukkue
Jokerit, Philadelphia Flyers
Kun lukee näitä juttuja Ilveksen upeasta viime kaudesta, alkaa melkein naurattaa, kun muistaa, että joukkue oli 14 joukkueen runkosarjassa 10. Okei lähtökohdat oli mitä oli, mutta runko, jolta viime vuonna oli "upea" suoritus nousta kymmenenneksi on lähes sama. Nyt peräpäähän on tullut pari vahvistusta ja hyökkäyksestä pari kokeneempaa kaveria lähtenyt ja pitäisi olla taistelemassa suorasta pleijjaripaikasta. Kyllä sielä taitaa kaikki muutkin joukkueet olla etukäteen ajateltuna vahvistunut ja kaikilla muillakin on nuoria pelaajia, joiden pitäisi ottaa pelkkiä kehitysaskelia.
 

Corkscrew

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ilveksellä oli myös otolliset lähtökohdat viime kauteen, kukaan ei odottanut mitään eikä jumbosijakaan olisi ollut katastrofi. Nuorella joukkueella ei kertakaikkiaan ollut paineita eikä vastustajilla ylimääräistä latausta Ilvestä vastaan (paitsi Tapparalla joka vei runkosarjakohtaamiset selvästi). Toki joukkueessa on paljon lahjakkuutta, mutta silti se ylisuoritti viime kaudella etenkin sarjan loppua kohden.

Tulevalla kaudella joukkue on ihan eri tavalla vastustajien tiedossa, puskista kun ei voi tulla kovin montaa vuotta peräkkäin. Nyt nähdään iskeekö nuoreen joukkueeseen kokonaisvaltainen toisen kauden kirous, ja miten joukkueeseen liittyvät konkarit vaikuttavat sen ryhmädynamiikkaan. Ei kaikki ole niin selvää ja helppoa, että joukkue olisi yhtäkkiä mitaliainesta kovine hankintoineen.

Kuulostan epäilyineni joltain Tapparan kannattajalta, mutta uskon että tamperelaisten keskinäinen järjestys on selkeä heti sarjan alusta lähtien. Tällä kaudella altavastaajana pääsee yllättämään Sami Hirvosen Tappara. Haarukassa sijat 6-8?
 

RV16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chilinakit ja muu paskansyönti
Kyllä sielä taitaa kaikki muutkin joukkueet olla etukäteen ajateltuna vahvistunut ja kaikilla muillakin on nuoria pelaajia, joiden pitäisi ottaa pelkkiä kehitysaskelia.
Etunenässä Ässät jonka kaikki pelaajat pelaavat tähän asti tehokkaimman kautensa.
 

Beast

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
On se kumma mikä vastakkain asettelu täällä syntyy. Miksi tarvitsee aina väitellä ja puolustaa omaa mielipidettä. Isot miehet ottakaa nyt rauhallisesti. Tottakai jokainen näkee asiat omien värilasien läpi ja ei kaikkien näkemyksiä voi ymmärtää. Muutaman sijan parantaminen on Ilvekselle realistista. Kaikki muu on plussaa ja ei Ilvekseltä voi vieläkään odottaa mitään ihmeitä.

Voin kuvitella Ilveksen ihan hyvin kuudenkin sakissa, mutta realistisesti katsottuna 7-10 on lähempänä todellisuutta. Se nähdään kauden aikana ja niin moni asia vaikuttaa siihen. Tällä hetkellä materiaali näyttää muihin verrattuna siltä, että 3 sijan nousu viime kaudesta on mahdollista ja varmasti 6 sakkiin pääsystä ainakin yritetään taistella.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Etunenässä Ässät jonka kaikki pelaajat pelaavat tähän asti tehokkaimman kautensa.

Ehdottomasti näin. Minun nähdäkseni tosin nämä muutamat Ilves-fanit ovat mouhonneet aika paljon yliampuvammin oman joukkueensa tulevasta kaudesta kuin porilaiset. Jostakin syystä vain porilaisten uho tuntuu kirpaisevan Lahden suunnalla tiettyjä nimimerkkejä enemmän kuin mikään muu.

Ilves sinänsä on mielenkiintoinen joukkue, mutta myös hyvin nuori joukkue johon hankitut vahvistukset ovat kaikki jonkin asteisia kysymysmerkkejä.
 

phakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
RISTO DUFVA ja JYP + JYP-Akatemia
Yllättävän paljon täällä Jyppiinkin uskotaan, en jaksa uskoa enää runkosarja dominointiin, eiköhän täälläkin ole laitettu edes vähän pelitapa-asioita kuntoon ja tähtäin on taas keväässä. Ainakin kova vääntö on ollut pelaajat vs dufva nimenomaan pelitavassa.

Toisaalta kun katsoo muiden rostereita niin ei kukaan ole älyttömästi vahvistunut pl pelicans.
Vaikeinta vuosiin veikata sijoituksia mielestäni.

HIFK
Kalpa
Jokerit
Pelicans
JYP
Lukko
....
Ässät
Tappara
Kärpät
HPK
....
Blues
Saipa
Ilves
TPS
 

Epsilon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahti vs. Everybody
Toisaalta kun katsoo muiden rostereita niin ei kukaan ole älyttömästi vahvistunut pl pelicans.
Vaikeinta vuosiin veikata sijoituksia mielestäni.
Niin meiltähän on lähteny pois ainoastaan kolme "NHL-tason" miestä (Mike York, Dwight Helminen ja Antti Tyrväinen).

Mutta tuosta veikkaamisen vaikeudesta olen samaa mieltä kanssasi ja uskon Pelikaanien kuitenkin parantavan todella monta sijaa viime kautisesta.
 

korkki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porilainen urheilu (ja yks raumalainenkin joukkue)
Etunenässä Ässät jonka kaikki pelaajat pelaavat tähän asti tehokkaimman kautensa.
Käyhän nyt suihkussa pesemässä ne hiekat pimpistä/esinahan välistä. Sulla on kyllä ihan uskomattomia antipatioita Ässiä ja sen faneja kohtaan. Peräkkäisinä kesinä olet avannut hämärät ketjut ensin veisikö Crosby Ässät pudotuspeleihin (niin ei siihen Sidiä tarvittu) ja sitten tänä kesänä Ässien maalinteosta. Jatkuvaa vittuilua Ässistä, olipa puhe mistä vaan. Ei se Uusitalo varmaan vieläkään Pelikaaneihin mahtuisi...
 

phakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
RISTO DUFVA ja JYP + JYP-Akatemia
Niin meiltähän on lähteny pois ainoastaan kolme "NHL-tason" miestä (Mike York, Dwight Helminen ja Antti Tyrväinen).

Mutta tuosta veikkaamisen vaikeudesta olen samaa mieltä kanssasi ja uskon Pelikaanien kuitenkin parantavan todella monta sijaa viime kautisesta.

Niinpä, nimillähän tässä tietty pelataan ja aina on se riski että tämän kauden ukot ovat yhtä floppeja kuin viimeksi.. kuitenkin, uskon tällä kaudella nimenomaan pelsujen parantavan eniten.
 
Niin meiltähän on lähteny pois ainoastaan kolme "NHL-tason" miestä (Mike York, Dwight Helminen ja Antti Tyrväinen).

Mutta tilalle olette saaneet useammankin NHL-tason miehen (Seikola, Järvinen, Luttinen, Lasch sekä tietenkin entinen NHL-pelaaja Suikkanen ja NHL:stä lainassa oleva Hovinen). Onhan Pelicans kuitenkin selkeästi vahvistunut viime kaudesta, luulin ettei tästä ole epäselvyyttä.
 

Dee Snider

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jatkoaika Cancer Fighters
Etunenässä Ässät jonka kaikki pelaajat pelaavat tähän asti tehokkaimman kautensa.

Eikö sinulla nyt pyhän vitun tähden mitään muuta kirjoiteltavaa ole? Munasit itsesi jo viimekauden kakka-avauksillasi, kun jostain syystä Ässät selviytyi playoffeihin ja Pelicans, tuo SM-liigan Kreikka, joutui NHL-tähtineen aina karsintoihin asti. Olet nyt jo varmasti tehnyt pointtisi kaikille selväksi, okei?

- Ilveksen pakisto on kyllä vakuuttava, ei voi muuta sanoa.

- HIFK:n hyökkäysarsenaali on pelottavan kova, MG tulee tekemään kovat luvut pistepörssiin.

- HPK näytti olevan jo aika heikoilla, mutta nyt on muutama komea hankinta tehty.

- Lukko jatkaa Perttu-vetoisesti, mutta veikkaan että Beech olekaan ihan niin ennakko-odotetusten arvoinen.

- Tapparan puolustus on Ipan tapaan kunnossa näin ennakkoon, mutta hyökkäys on hieman kysymysmerkki.

- Jokerit ei uppoa Kilpeläisen takia, vaikka Eero pääsekään ihan viime kauden tikkiin.

- KalPa sai siis Kapasen takaisin kaukaloon ja tällä saattaa olla suuri vaikutus koko joukkueen tekemiseen. Sakke jatkaa tasollaan, välillä näkymätön ja välillä perkeleen tehokas.

- Blues ei yllä ihan viime kevään liitoon, muttei tule pettämäänkään.

- Kärpissä muhii floppauksen ainekset, luulen ma.

- Pelicans nousee Suikkasen komennossa takaisin playoff-juoksuun.

- JYP ottaa hieman taka-askelia. En nyt tarkkaan tiedä millaisia, mutta viimekauden tyyliseen runkosarjadominointiin en usko.

- Tepsistä ei oikein osaa sanoa mitään, joko Virta ei näe Turun joulurauhanjulistusta tai sitten porukka liitää voitosta voittoon.

- Lintnerin jatko on elintärkeä SaiPalle ja joukkue taistelee sääleistä loppuun asti.

Siinä nyt jokunen sana joka joukkueesta. Ässistä en uskalla sanoa mitään, ettei eräs Pellekaija Pum revi perskarvojaan...
 

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo
Käyhän nyt suihkussa pesemässä ne hiekat pimpistä/esinahan välistä. Sulla on kyllä ihan uskomattomia antipatioita Ässiä ja sen faneja kohtaan.

Anna sen nyt keskikesällä naureskella, hymy hyytyy ennenkuin joulupukki tulee oven taa.... ;D

IFK, Jyp ja Ässät ovat ensi kaudella kovia, sen jälkeen tulee tasainen rintama aina loppuun asti ja perää pitää (valitettavasti) Idän Jättiläinen.
 

tiuke

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Olisipa helvetin mukava lukea tätä ketjua ilman vittuilua, täysin puusilmäisiä värilasiarvioita ja muutakin turhaa nokittelua. No saahan sitä haaveilla.
 

Mas@

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Lassi Etelätalo
Olisipa helvetin mukava lukea tätä ketjua ilman vittuilua, täysin puusilmäisiä värilasiarvioita ja muutakin turhaa nokittelua. No saahan sitä haaveilla.

Mitä jäisi jäljelle? Pelkkää virkamiesmäistä materiaalin arviointia...
 

tiuke

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Mitä jäisi jäljelle? Pelkkää virkamiesmäistä materiaalin arviointia...

Sitäkin, mutta lisäksi realistisia arvioita eri joukkueiden vahvuuksista jne. Osalla on tarve provosoida ja osa ei vain oikeasti pysty realistisesti arvioimaan. Mutta kuten sanoin, hyvinkin turha toive, joten lueskellaan näitä sitten. Silloin harvoin, kun viitsii tätä kuraa lukea.

Minusta olisi mielenkiintoista lukea arvioita muista joukkueista kuin omasta (siis sen kirjoittajan). Ja ilman mitään provoilua, koska sitä täällä saa lukea joka paikassa. Se kiinnostaa, miten muut näkevät oman seuran. Negatiiviset kommentit ei ole pahasta, kunhan joku tolkku säilytetään.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Kirjoittelu ilman liian paksuja värilaseja on myöskin oma lajinsa, johon ei todellakaan täällä kaikki pysty. En tiedä pystynkö siihen itsekään, ainakaan joka kerta, mutta tietynlainen pyrkimys on kyllä. Mutta ei sitä yhtä paljon näe muiden jengien pelejä vrt. oma seura, joten tottakai mielenkiinto ja tietämys on isoimmillaan omia kohtaan. Sellainen juupas-eipäs-läpsyttely ei kyllä hirveästi kiinnosta, joten ehkä sen vuoksi sitä mielummin koittaa katsoa faktoja ennen mieltymyksiä täälläkin.
 

AsFa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Kirjoittelu ilman liian paksuja värilaseja on myöskin oma lajinsa, johon ei todellakaan täällä kaikki pysty.

Eikä värilasien poisto lukiessakaan ole kovin helppoa.
Toinen kun kirjottaa punasilla laseilla ja toinen lukee mustilla, niin onhan siinä perustekstissä jo vissi ero.
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
Omasta mielestäni Kärpät ei ratkonut yhtään viime kauden ongelmaansa siirtomarkkinoilla ja lisäksi tsekkisirkusta vetää Aravirta, mikä ei ole lähtökohtaisesti ollenkaan hyvä yhdistelmä. Tämän takia Kärppien nostaminen suorien play-off joukkueiden joukkoon on mielestäni vähän liioiteltua.

Toinen lähtökohtaisesti liian korkealle rankattu joukkue on Pelsut, Suikkanen ehkä on vetänyt tosi nappiin sen puolitoista vuotta liigaa mitä on urallaan ehtinyt valmentaa, nyt olisi edessä viime kaudella hyvin sekavassa tilassa ollut Pelsut, jonka nostaminen kuuden joukkoon olisi kohtuu ainutlaatuinen uroteko, varsinkin kun hyökkäys ei ole vahvistunut ja Hovinen ei ole edelleenkään voittava maalivahti.

Liian alas on taas rankattu Tappara, jolla nyt siedettävämpi materiaali ja harmonisempi lähtö liigaan kuin vuosi sitten.
 

JPL

Jäsen
Omasta mielestäni Kärpät ei ratkonut yhtään viime kauden ongelmaansa siirtomarkkinoilla ja lisäksi tsekkisirkusta vetää Aravirta, mikä ei ole lähtökohtaisesti ollenkaan hyvä yhdistelmä. Tämän takia Kärppien nostaminen suorien play-off joukkueiden joukkoon on mielestäni vähän liioiteltua.

Mitä ongelmakohtia ei mielestäsi korjattu? On eri asia heittää kommentti kuin perustella se. Anna edes jotain vihjettä.

Ei Kärppien joukkue nyt mestarisuosikki ole, mutta mielestäni nimenomaan viime kauden ongelmakohtiin on puututtu.
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
Mitä ongelmakohtia ei mielestäsi korjattu? On eri asia heittää kommentti kuin perustella se. Anna edes jotain vihjettä.

Ei Kärppien joukkue nyt mestarisuosikki ole, mutta mielestäni nimenomaan viime kauden ongelmakohtiin on puututtu.

Maalivahti-osasto on liigan heikoimpia, puolustus vahvistui Mäntymaalla mutta on edelleen keskitason alapuolella liigassa. Hyökkäys on edelleen sen varassa että Viuhkola tervehtyy, vaikka uutta ukkoa tulikin niin eivät ne ole oleellisesti parempia kuin pois lähtenyt osasto.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Kuten tässä ketjussa on tullut useaan otteeseen esille niin erittäin mielenkiintoinen kausi on tulossa. Käytännössä jokainen joukkue on jonkinasteinen kysymysmerkki, eikä heinäkuussa pysty sanomaan paljon mitään keskinäisistä voimasuhteista. Tässä kuitenkin oma näkemykseni joukkueiden tilanteesta:

Blues

Satumaisen kevään jälkeen Espoossa ollaan kaikella tavalla uuden kynnyksellä. Päävalmentaja lähti yhteen pahimmista vihollisista ja vei samalla tietynlaista bluesilaista luonnetta pois kilokaupalla, Petu Matikainen oli niin Bluesin näköinen koutsi kuin olla ja voi. Lauri Marjamäki on viisaiden mukaan ollut Bluesin pelilliset aivot jo useamman vuoden ja lopulta hurja muutos konkretisoitui kevään huumaan. Pelilliset lähtökohdat ovat siis hyvällä mallilla, koska on oletettavaa, että Blues jatkaa kiekkokontrollin tiellä.

Rosterissa huomio kiinnittyykin laadukkaisiin puolustajiin sekä ennen kaikkea senttereihin. Kevään finaaleissa Blues hävisi lopulta sentteriosaston laadun puutteeseen suhteessa HIFK:hon. Parhaiten tuon pelin taisi Stefan Öhman, joka kuitenkin on nyt poissa. Öhman ei kuitenkaan enää ollut parhaiden päiviensä tasolla ja ihan hyvään aikaan Blues hänestä luopuu. Tähän mennessä kiinnostavin hankinta on Teemu Ramstedt joka teoriassa sopii täydellisesti Marjamäen pelityyliin ja nimenomaan tuo sitä laatua keskikaistalle ja kiekonhallintaan. Cami Miettisestä tulee kovaa vauhtia sekä pelillinen, että henkinen johtaja mutta hänenkin on kehitettävä omaa pelinrakenteluaan. Puolustus vaikuttaisi edelleen mainiolta ja Karalahti jatkaa yhtenä liigan kovimmista tähdistä.

Blues on samanlaisessa tilanteessa kuin TPS vuotta aikaisemmin, sillä erotuksella, että Marjamäki tulee joukkueen sisältä vastuurooliin. Bluesin on kuitenkin ymmärrettävä, että odotukset ovat aivan eri tasolla ja se tuo mukanaan paineita joita pitää osata käsitellä. TPS ei osannut ja pelasi hirvittävän kauden. Jos taas Marjamäki onnistuu myymään pelinsä pelaajille niin uskon, että Blues voi hyvinkin tapella jopa kotiedusta.

HIFK

Mestaruuskrapula vai uuden dynastian alku? Siinäpä HIFK:n suuri kysymys. Poissa on Kari Jalonen jota on aliarvostettu Suomessa ihan törkeästi, ainut kylmä fakta on se, että Kojo osaa tehdä mestareita ja vuolla kultaa. Puheet siitä, että helppohan se on huippujengejä luotsata ovat aivan nollapuheita.

Se missä Jalonen onnistui parhaiten oli siinä, että hän pystyi luomaan joukkueen joka osasi pelata kahta tyystin erilaista peliä tarvittaessa. Jokerit putosi kiekkokontrollilla ja tavallaan siihen kaatui myös Lukko. Kunnes sitten finaaleissa Jalonen hienosti muutti HIFK:n vastaiskujoukkueeksi joka puolusti Bluesin aseet pois. Tässä tulee juurikin Matikaisen suurin haaste, pystyykö ja ymmärtääkö hän jatkaa tätä kehitystä. Muut tulevat satavarmasti lujaa perässä ja HIFK:n onkin taas kehitettävä peliään jotta mestaruuden voisi uusia.

Pelaajamateriaalissa en näe taantumista. Ainoastaan Järventie on pelaaja jonka paikkaaminen on mielestäni erittäin tärkeää. Hyviä kiekollisia pakkeja on pakko olla jos aikoo voittaa mestaruuden. Kousa ja Söderholm ovat SM-Liigassa huippupakkeja mutta Järventie oli ehkä kuitenkin se paras näistä kolmesta. Hyökkäyksessä HIFK:lla ei ole hädänpäivää. Liigan kaksi ylivoimaista tähteä johtavat orkesteria joka on laadukas ja tasainen joka rintamalla, edes Petrellin lähtö ei heikennä joukkuetta juurikaan.

Mestaruuden jälkeinen kausi on aina oma haasteensa, etenkin valmentajanvaihdoksen jälkeen. HIFK:lla on olemassa kaikki tarvittava mestaruuden uusimiseksi joten paljon riippuu juuri Matikaisen pelikirjasta. Kuitenkin selvästi kärkikastia.

HPK

Hämeenlinnan ritarit ovat yksi vaikeimpia arvioitavia koko porukasta. Viime kaudella joukkueesta ei lopulta tiennyt oliko se lintu vai kala, ja loppu tulikin nuoren Ilveksen kyydissä. Itse en vain pääse yli siitä, että HPK oli tavallaan tämän säälijärjestelmän "uhri" pudottuaan täpärästi suorasta paikasta.

Joukkue vaikuttaisi olevan toistaiseksi aika raakile ja on hankala hahmottaa mitä rosterilla haetaan. Oikeastaan en saanut koko menneellä kaudella kiinni siitä mikä oli Rindellin HPK:n pelillinen identiteetti. Rautakorven Kerho pelasi tyylipuhdasta kiekkokontrollia mutta Rindell jäi vähän arvoitukseksi. Periaatteessa Rindellin johtamistyyli ja pitkä tausta Ruotsissa tukisi myös tuollaista kiekkokontrolliajattelua jossa joukkuetta ei tarvitse joka kerta ladata täyteen pyhää vihaa.

Itse pidän edelleen, ehkä olen vanhanaikainen, joukkueen parhaana pelaajana Marko Tuulolaa. Pelaaja on 40-vuotias mutta viime vuoden (2010) playoffeissa Tuulola vakuutti minut siitä, että hän on peliälyltään edelleen aivan fantastinen pelaaja. Tuulola ei välttämättä ole enää johtava pistelinko tai räjähtävä pelaaja muutenkaan mutta jääkiekkoilijana hän on silti valtavan paljon edellä nuoria julleja. Hyökkäys vaikuttaisi vielä kovinkin köykäiseltä, vaikka ihan hyviä aihoita siellä on mm. Scott Barneyn, Janne Laakkosen ja miksei Marko Luomalan muodossa.

HPK on joukkue joka voi taas "yllättää" kaikki, koska siitä on todella hankala sanoa mitään tässä vaiheessa. Joudumme odottelemaan syyskuuhun asti tämän kanssa.

Ilves

Tampereella Ilves on ollut kiekkokansan huulilla vuoden päivät. Vuosien käsittämättömän sähellyksen jälkeen seurassa pistettiin palikat järjestykseen ja jämäkät kaverit johtamaan toimintaa. Alku vaikuttikin erittäin hyvältä, Ilves oli pitkästä aikaa tuore ja vapaasti hengittävä, todella piristävä ilmiö SM-Liigassa. Fanit olivat innoissaan ja seisoivat tyylikkäästi joukkueensa takana myös parin romahduksen aikana.

Penkin takanakin puhalsivat uudet tuulet. Juha Pajuoja on muuttunut analyyttisemmäksi koutsiksi takavuosien ulkojäälätkäkoutsista mutta ennen kaikkea Ilveksen uutta tulemista symbolisoi numero 41, Raimo Helminen. Raipe penkin takana on varsinkin Ilveksen nuoria ajatelleen aivan uskomaton voimavara ja hän tuo juuri sitä kaivattua "Ilves-sydäntä" nuoriin pelaajiin. Taktisella puolella kannuksia on toki pelaajauralta mutta koutsina näytöt ovat siinä mielessä vielä ohuet. Pajuoja muuten peluutti nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa, vaikkakin ajoittain olin huomaavinani myös kiekkokontrollin piirteitä.

Rosteri vahvistui tietenkin merkittävästi Ville Koistisen ja Martti Järventien ansiosta. Kaksi huippuhankintaa takaavat periaatteessa laatua aivan mielettömän määrän. Sen lisäksi loistokauden pelannut Jyrki Jokipakka ja loppukaudesta roolinsa löytänyt Ryan Glenn tulevat olemaan suuressa roolissa. Muita puolustajia pidän aika perusvääntäjinä, heillä ei tulla suurta eroa tekemään suuntaan tai toiseen. Hyökkäys menetti Pasi Määttäsen joka älykkäänä pelaajana jättää tietyn aukon myös. Nyt onkin Jesse Niinimäen haaste numero kaksi, eli nousta joukkueen johtajaksi muutenkin kuin pistepörssissä. Joonas Rask on itselleni ensi kauden mielenkiintoisimpia nimiä ja toivon häneltä läpimurtokautta ja NHL-sopimusta.

Ilves sai laatua markkinoilta ja ensi kauden suurin haaste tuleekin siinä miten Pajuoja organisoi hyökkäyspelin. Puolustuksessa on nyt niin julmettu määrä huippuluokan kiekollista taitoa, että olisi lähes idioottimaista olla pelaamatta kiekkokontrollia. Lisäksi näkisin, että ylivoimalla Ilves on lähtökohtaisesti top 3-joukkue ensi kaudella. Nuorten pelaajien kohdalla vaanii tietenkin se "sophomore jinx" - toisen vuoden kirous, sitä Ilves ei kestä joten haasteellinen syksy on edessä.
 
Viimeksi muokattu:

Raúl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Hovinen ei ole edelleenkään voittava maalivahti.

Voiko surkeassa joukkueessa olla voittavaa maalivahtia? Pelicansia ei olisi pelastanut yksikään maalivahti viime kaudella, joten viime kauden perusteella on outoa rankata maalivahti voittavaksi tai häviäväksi. Hovinen oli kuitenkin se muuri, joka antoi Pelicansille mahdollisuuden voittaa. Jos kyseessä on toiset perusteet, haluaisin kuulla ne.

Voittava tai ei, Hovinen on liigan parhaita maalivahteja ensi kaudella. Eihän tosin Pasi Nurmistakaan muutama sankari pitänyt voittavana uransa aikana.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Jokerit

Helsingin toinen suuri kävi oman muodonmuutoksensa viime kaudella. Harkimo kyllästyi, jälleen, seuransa alisuorittamiseen ja teki Suomen mittakaavassa merkittävän hankinnan Jarmo Kekäläisen muodossa. Tämän jälkeen Jokerit sai houkuteltua vielä penkin taakse Suomen jääkiekon aivot, kun Erkka Westerlund päätti vielä kerran vetää haalarit ylleen.

Viime kautta saattoi joku pitää pettymyksenä mutta tosiasiassa Jokerit onnistui melko hyvin. Oli odotettavissa, että Kekäläisen ensimmäinen haaste oli vakauttaa koko organisaatio ja tuoda sinne jämäkkyyttä ja ammattimaisuutta, ilmapiirin oli muututtava. Westerlundkaan ei ehtinyt kuin vasta aloittaa oman urakkansa pelin kehittämisessä. Nyt on edessä ensimmäinen kausi, kun Kekäläinen on saanut näyttää hauistaan joukkueen rakentamisessa ja toisaalta Westerlund on päässyt rauhassa ajamaan omaa pelikirjaansa joukkueelle.

Jokerit oli periaatteessa kiekkokontrollijoukkue mutta lähti, aivan oikein, HIFK:ta vastaan puolustuksen kautta. Kauden paukku olikin enemmän kuin lähellä mutta kiekkojumalat olivat sillä kertaa HIFK:n puolella. Nyt sen sijaan Jokerit on hetkestä yksi alkaen todella vaarallinen. Verrattuna sen kovimpiin vastustajiin on Jokerit parhaassa tilanteessa, koska se on säästynyt suurilta muutoksilta ja pelillinen kehitys on myös vasta alkuvaiheessa.

Materiaali on aivan hirmuinen hyökkäyspäässä ja laatua löytyy kautta linjan. Ihan Ville Peltosen tai Mikke Granlundin tason supertähtiä joukkueessa ei ole mutta Ilari Filppulan ja Ben Eavesin johdolla Jokerit tulee kuitenkin hyvin lähelle. Ainoa mikä tässä vaiheessa herättää kysymyksiä on puolustuksen kyky avata peliä riittävän hyvin. Hyökkäyksen ollessa noin taitava tarvitaan myös samalla tasolla operoivia pakkeja ja Jokereilla on olemassa "gäppi" juuri tässä kohtaa. Se määrittelee lopulta pitkälle sen mihin asti Jokerit pärjää Westerlundin jääkiekolla.

Jokereilla on kaikki muu paitsi se tähtikategorian pelinrakentaja alakerrassa. Markus Nordlund on elämänsä paikassa, koska Ossi Väänästä ei saa "uhrata" väärään rooliin, Jokerit tarvitsee kapteeniaan ihan muualla. Ehdottomasti sarjan neljän parhaan joukkueen nipussa materiaalinsa puolesta.

JYP

Viime vuosien ylivoimainen runkosarjajyrä ja pelottava voima on muutoksen tilassa. Risto Dufva on tehnyt upeaa työtä Jyväskylässä ja luonut joukkueeseen kulttuurin jossa ei pienistä hätkähdetä, Dufva puolustaa omiaan mediassa ja organisaatio osaa hankkia oikeanlaisia pelaajia Dufvan sapluunaan. Malliesimerkki monessa mielessä!

JYP on kuitenkin törmännyt seinään jään tasolla. Sen vakuuttava neljän ketjun myllytys on omiaan pitkässä runkosarjassa mutta playoffeissa se ei enää toimi. Sekä TPS, että Blues ovat onnistuneet syöttämään JYPille karvasta kalkkia nojaten ihan jääkiekon peruasioihin kuten kiekonhallintaan. JYP on jopa tyhmästi tyytynyt tähän ja samalla luistellut itseltään jalat alta.

Dufvan jääkiekko suosii myös tähtipelaajinaan tällaisia rakkikoiratyyppisiä taistelijoita. Juha-Pekka Hytönen ja Antti Pihlström ovat kuin Suomi-Dufva-Suomi-sanakirjan kohdasta avainpelaajat. Tietyllä tapaa tässä on kuitenkin myös se JYPin heikkous, eli näillä pelaajilla, kuten ei myöskään jypiläisyydessä, ole kuin se yksi vaihde. Paljon puhutaan jääkiekon rytmeistä ja juuri siinä JYP antaa tasoitusta. Ainoastaan Sami Vatanen ja aiemmin Antti Virtanen ovat pelaajia joilla kyky ajatella peliä jo seuraavan askeleen kohdalle.

Rosteri on edelleen kova kuin kivi mutta jotain muutosta Dufvan on luotava. Arto Laatikaisen hankinta oli tähän mennessä lähes paras koko liigassa ja se voisi kieliä siitä, että JYP haluaa pitää enemmän kiekkoa. Laatikainen ja Vatanen ovat sen luokan tandemi, että ainoastaan Ilves pysyy kisassa mukana. Ja se Jarkko Immonen pitäisi edelleen paikata!

Jos Dufva jatkaa tutulla linjallaan on luvassa hyvä runkosarja ja pannukakkukevät. Uskon kuitenkin, että älykkäänä valmentajana Dufva on osannut tehdä oikeat johtopäätökset ja JYP pysyy sarjan kärjessä mutta ennenkaikkea on taas VOIMA keväällä.

KalPa

KalPa on ollut yksi viime vuosien tyylikkäimmistä joukkueista. Paitsi, että sen pelityyli nojaa taitoon ja luisteluun niin ennenkaikkea siksi, että se on osannut olla viisas, suoranainen nero Suomen jääkiekossa. Pekka Virta mullisti aikanaan pelillisesti joukkueen täydellisesti, ja samalla Virta mullisti koko SM-Liigan. KalPa osasi katsoa vaikeiden aikojen ylitse ja sai lopulta palkinnon, tätä on hyvät ystävät ydinosaaminen!

Nyt se yksi Pekka Virta on poissa. Se jättääkin ilmaan monta kysymysmerkkiä, miten Tuomas Tuokkola ottaa joukkueen haltuun, miten hän esiintyy mediassa ja tietenkin se mikä on hänen jääkiekkoaan. Vaikka Tuokkola on ollut Virran aseenkantajana pitkään ja periaatteessa tuntee virtalaisen jääkiekon, niin se vanha totuus on edelleen, että toisen koutsin pelikirjaa ei voi kopioida menestyksellä.

KalPan tilanteessa asia nousee erityisen merkittävään rooliin siksi, että Virta oli niin radikaali valmentaja pelikirjansa osalta. Koko KalPan identiteetti perustui Virran ultrakiekkokontrolliin ja sitä on mielestäni aivan mahdoton kopioida suoraan. Tuokkolalla on oltava paitsi vankka ymmärrys siitä miksi jotain tehdään niin myös selkeästi oma visio siitä mitä on hänen lätkänsä. KalPakin tarvitsee muutosta peliinsä sillä Virran lätkä tuli tiensä päähän viimeistään viime kaudella.

KalPan rosteri ei ole missään nimessä huono. Itse asiassa se on sarjan kärkipäätä ja aivan helvetin lahjakas. Se, että nyt joukkueessa ei enää ole niitä nousevia tähtiä vaan vanhoja staroja onkin isoin muutos ajattelussa. Sami Kapanen on Ville Peltosen ohella hienoimpia pelaajia ikinä mutta voiko hän välivuoden jälkeen olla enää tekijä SM-Liigassa? No, jos joku voi niin se on Sami Kapanen. Jukka Hentunen on edelleen huippuluokan maalintekijä, huolimatta viime kauden tuskasta.

KalPalla siis hyvin paljon kulminoituu tuohon Pekka Virran "haamuun". Osaako joukkue uudistua juuri sen riittävän verran ja onko Tuokkolalla olemassa selkeä visio? Sami Kapanen on iso hahmo KalPassa ja varmasti rauhoittaa osaltaan joukkuetta vaikeina aikoina mutta on olemassa myös vaara siitä, että Kapaset syövät Tuokkolan.

Kärpät

Puolen Suomen joukkue on yskähdellyt ja pudonnut kauas siitä ylivoimaisesta joukkueesta joka hallitsi Suomen jääkiekkoa jokunen vuosi sitten. Kärpät teki lopulta vääriä johtopäätöksiä Kari Jalosen ajan jälkeen. Vääräntyyppiset valmentajat, tähtipelaajavetoisuus ja silkka ydinosaamisen puute johtivat lopulta melkoiseen syöksykierteeseen ja "Jokerit-ilmiöön".

Viime kaudella joukkueen penkin taakse hyppäsi yksi suomalaisen jääkiekon ikoneista, moninkertainen MM-mitalisti Hannu Aravirta. Aravirta oli aikanaan loistava pelin kehittäjä ja osasi seurata moderneja virtauksia. Nyt vaikuttaisi siltä, että huolimatta karttuneesta kokemuksesta on Aravirta jämähtänyt paikoilleen. Viime kaudella Kärpillä oli tietty etsikkoaika jolloin peli olisi voinut loksahtaa uomiinsa, joukkue pelasi ajoittain todella korkealla tasolla ja näimme pilkahduksia taitopotentiaalista. Aravirta kuitenkin oudolla tavalla tappoi tämän kahlimalla pelistä rohkeuden, etenkin johtoasemassa Kärpät vetäytyi ja alkoi roiskia.

Aravirta teki Pelicansin kanssa loistotyötä ja olisikin perin outoa jos hän ei saisi Kärppien tasoista joukkuetta pelaamaan jopa paremmin. Nyt pitäisi olla jälleen älykkäät apukoutsit taustalla ja lahjakas joukkue edessä. Rosteri on tutun kärppämäinen kaikkine Ilkka Mikkoloineen päivineen. Ville Mäntymaa on hyvin jännittävä nimi, sillä hän tulee ensi kertaa aivan uudella statuksella SM-Liigaan ja hänen on otettava johtaakseen Kärppien alakerta. Hyökkäyspää ei häviä tässä sarjassa kenellekään, olettaen, että tsekit ovat niitä hyviä tsekkejä. Nuoret Kärppä-kasvatit osoittivat viime kaudella, että heille on syytä antaa vastuuta niin paljon kuin suinkin sillä heillä on paitsi taitoa niin myös sydäntä.

Jos Kärpät pääsee sekasorrostaan eroon ja Aravirta uskaltaa palata kiekkokontrolliin niin en näe mitään syytä miksei Kärpät voisi olla taistelemassa kotiedusta runkosarjassa. Maltti olisi nyt valttia.
 

jarne

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, ULUVFC #52
Laitetaas joukkueita vähän järjestykseen:

Ratkaisevat runkosarjan voiton: Jyp, IFK ja Jokerit. Oikeastaan kaikilla näillä joukkueilla on jokainen osa-alue kunnossa, ihmeita saa tapahtua jos runkosarjan voittaja ei ole joku näistä kolmesta.

Suoraan poffeihin: Ässät, Kärpät ja Kalpa. Kovia joukkueita kaikki, mutta oikeastaan kaikkien maalivahdit on pieniä kysymysmerkkejä, jos Ässillä olisi varma huippuveska menisi joukkue minun papereissa tuohon ylempään porukkaan.

Taistelevat viimeisistä poff paikoista: Ilves, Lukko, Pelicans, Blues. Ilveksellä, Bluesilla ja Pelicansilla pirun kovat pakistot, maalivahdit kysymysmerkkejä, Lukko on tasapaksu ei heikkouksia voi hyvinkin mennä suoraan poffeihin. Muiden hyökkääjistöt ei yllä olevien joukkueiden tasolla.

Nappikaudella sääleihin, tuskin kuitenkaan: HPK, Saipa, Tappara, TPS. Kaikilla joukkueilla suuria heikkouksia joillain osa-alueilla, Lassilan kanssa kerho olisi varma poff porukka nyt ei lähelläkään, Saipalla kova pakisto muuten ei vakuuta. Tapparan on tasapaksu porukka huonolla tavalla. TPS on nykyisellä miehistöllään mielestäni selkeästi heikoin porukka ei mitään asiaa edes sääleihin.

Sanotaan vielä erikseen, että jos Raanta pelaa huippukauden on Ässät mielestäni yksi mestari suosikeista.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Lukko

Yksi liigan suurseuroista, Rauman Lukko, pääsi vihdoin viime kaudella maistamaan menestystä. Vuosien tahkoamisen jälkeen joukkue vihdoin nosti tasoaan pykälän ja upotti lopulta KalPan selvästi. HIFK:ta vastaan kettupaidoilla ei kuitenkaan ollut mitään saumaa ja siinä näkyi vielä se Lukon tietynlainen keskenkasvuisuus.

Rauli Urama on valmentaja joka saa joukkueensa pelaamaan iloista lätkää ja pelaajansa sitoutettua omaan pelikirjaansa. Uramalainen jääkiekko suosii taitavia, peliälykkäitä ja hyvällä tavalla yllättäviä pelaajia, samallahan toki yleisökin viihtyy. Viime kaudella Urama osoitti jälleen, että hänellä on kyky kehittää peliä ja nähdä oleelliset asiat tappioiden takana. Aiempi huippunopeaa pystylätkää pelannut Lukko kapsahti odotetun helposti kiekkokontrollia pelanneeseen TPS:ään mutta Urama tuli ja otti itsekin kiekkokontrollin käyttöön. Se toimikin hyvin KalPaa vastaan mutta HIFK osoitti, että Lukon pelissä oli vielä suuria puutteita mestaruutta ajatellen.

Tämän kauden rosteri on hyvin samankaltainen kuin jo pari viimeisintä. Puolustuksessa isoja järkäleitä ja hyökkäyksessä sopiva sekoitus taitoa ja fysiikkaa. Periaatteessa kaikkea siis löytyy. Lukon suurin ongelma on aiemmin ollut johtavien pelaajien totaalinen romahdus kovissa peleissä mutta juuri tämän asian muuttuminen viime keväänä antaa uskoa tähän kauteen. Raumalla odotukset ovat aina kovat ja ilmapiiri on haastava mutta toisaalta jos Lukko pärjää niin yhteisö on vankasti tukena.

Perttu Lindgren otti lopulta sen tärkeän askeleen kohti voittajaksi tulemista ja pystyi nostamaan pelinsä tasoa silloin kuin piti, se lupaa todella hyvää. Kris Beech vaikuttaisi täysosumahankinnalta ja paremmalta kakkosmieheltä kuin playoffeissa pullamössöksi muuttuva Justin Morrison tai ailahteleva Jakub Petruzalek. Toistaiseksi rosterista puuttuvat maalintekijät ja edelleen kaipaan sitä huippupakkia tekemään peliä, Harri Tikkanen on hyvä pelaaja mutta ei hänen kanssaan mitään poikaa nostella.

Lukko on tällä hetkellä jonkinlainen väliinputoaja. Näkisin, että tällä hetkellä erityisen paljon riippuu juuri Uraman pelikirjasta sillä jotenkin minulla on sellainen kutina, että Lukosta on tulossa ns. pelikirjajoukkue vanhan tähtivetoisen Lukon sijaan. Ja siinä piileekiin juuri Lukon mahdollisuus.

Pelicans

Hyvin jännittävä joukkue. Aravirran lähdettyä Pelicansin piti olla hyvissä käsissä Pasi Räsäsen ja koko kansan Pasi Nurmisen kanssa. Räsäsellä oli tietotaito, Nurmisella karisma ja auktoriteetti ja Aravirta oli käynyt näyttämässä pojille miten hommaa vedetään. Mitä vielä, tuli Mika Toivola ja täydellinen höpölöpöjääkiekko josta ei saanut mitään otetta missään vaiheessa. Pirteästi pelanneet taitopelaajat menettivät pelihuumorinsa ja joukkue oli täysi yhdentekevä. Nyt on kuitenkin toisin.

Pelicans teki sen toisen merkittävän valmentajahankinnan, kun se yllättäen julkisti Kai Suikkasen saapumisen penkin taakse. Kojo Jalonen teki itselleen tyypillisen tempun ja lähti röyhkeästi Venäjälle mutta Pelicans onnistui silti hyvin. Suikkanen on juuri sopiva äijä lahtelaisen joukkueen penkin taakse ja yhdessä Nurmisen kanssa on odotettavissa värikkäitä hetkiä. Pelicans saattaa olla otsikoissa ensi kaudella!

Pelillisesti Suikkasen tuleminen onkin mielenkiintoinen asia. Mestaruuskeväänä hänen TPS pelasi huikaisevaa kiekkokontrollia hieman heikommallakin rosterilla. Puoliorganisoitu flow-jääkiekko kuulostaa varmasti aivan typerältä mutta Suikkasen idea on siinä, että pelin jonkiasteinen organisointi tuottaa ns. "flown" eli hyvänolontunteen joka ruokkii itse itseään. Toisin sanoen pelaajat saavat ja heidän tulee pitää kiekkoa ja tehdä peliä syöttämällä, mikä taas onnistuessaan tuottaa voittoja, onnistumisia ja ennen kaikkea pelaajan itseluottamus paranee -> syntyy flow-tila. Kuulostaa konsulttilässytykseltä mutta vankka totuus siinä piilee.

Mielestäni onkin perusteltua odottaa, että Pelicans lähtee kiekkokontrollin kautta, koska sillä on todella laadukas puolustus juuri tämän tyyppiseen peliin. Seikola, Latvala, Jalvanti ja Järvinen osaavat pelata tätä kiekkoa ja profiiliian rajusti nostanut Jyri Marttinen oppii aivan satavarmasti myös. Todella huima osa-alue kaiken kaikkiaan. Viisaus näkyy myös senttereissa, Matias Loppi, Tommi Paakkolanvaara ja Jarkko Immonen ovat kaikki pelaajia jotka pystyvät pitämään kiekkoa ja tekemään peliä keskeltä.

Pelicans on nostanut profiiliaan ehkä eniten kaikista joukkueista ja mikäli joukkue omaksuu Suikkasen ideologian, tulee Pelicans pelaamaan maalirikasta jääkiekkoa jolla todennäköisesti voitetaan paljon enemmän kuin hävitään.

SaiPa

Lappeenrannassa ei juurikaan mikään muutu, paitsi vuosi. SaiPa on jo pitkään ollut organisaatio joka on tiedostanut sen missä se menee ja missä sen vahvuudet ovat. Ei kuuseen kurkottamista, eikä turhaa uhoamista, vaan raakaa perustyötä ja pelaajien kehittämistä.

SaiPan menestyshaaveet ovat vuodesta toiseen vähissä joten se panostaa urheilullisuuteen ja työntekoon. Se toimiikin tietynlaisena korkeakouluna potentiaalisille pelaajille jotka tarvitsevat uutta potkua uralleen. SaiPalla on ollut fiksuja ja nimenomaan saipalaisia valmentajia. Heikki Mälkiä on "kusipääkiekon" kantaisä ja Ari-Pekka Selin tekee myös hyvää työtä SaiPan kanssa. Sputnikeissa onkin merkittävää se, että huolimatta sen kasvattajastatuksesta sillä on silti selkeä tunnistettava pelityyli joka nojaa perinteisiin, se pitää yleisön hallissa.

Nytkään joukkue ei hurraa huutoja aiheuta. Muiden joukkuiden ylijäämäpelaajia jotka kuitenkin ovat sen verran hyviä, että vielä on toivoa nousta uudelle tasolle. Se missä SaiPa loistaa jatkuvasti ovat maalivahdit sekä ulkomaalaishankinnat. Niitä tulee seurata tälläkin kaudella tarkasti.

SaiPa on joukkue jolle häviät aivan varmasti mikäli luulotautia on hiukankin peliin lähdettäessä, se on lujaluontoinen joukkue joka taistelee sillä jokainen piste on sille tärkeä. Tällä hetkellä se on kuitenkin auttamatta heikoin joukkue SM-Liigassa ja lähtökohtaisesti se pelaa liigakarsinnoissa.

Tappara

Jos on Ilves aiheuttanut parranpärinää Tampereella niin samaa ei voi sanoa Tapparasta. Vuosituhannen vaihteen kärkiseura on pikkuhiljaa vajonnut alas kohti mitäänsanomattomuutta, vaikka Uraman vuodet olivatkin mukava pilkahdus. Viime kausi oli kuitenkin antikliimaksi ja saikin kellot soimaan johtoportaassa.

Sami Hirvonen joutui epäkiitolliseen tilanteeseen viime syksynä. Aiemmin jo kaksi päävalmentajaa oli häipynyt kesken kaiken ja lisäksi käsissä oli nuori joukkue joka oli menettänyt Ville Niemisen ja Janne Ojasen. Pöytä oli puhdas mutta toisaalta perustukset olivat äärimmäisen huterat. Hirvonen toki yritti. Todellisena kiekkomiehenä ja tamperelaisille tuttuna hän osaa puhua pelaajien kieltä. Tappara aloittikin ihmeen hyvin ja pelasi raikkaalla ilmeellä, vaikka koko ajan näkyivät merkit, että lento loppuu lyhyeen. Tuloksena olikin todellinen pannukakku kaikilla mittareilla.

Hirvonen haluaa peluuttaa kiekkokontrollia mutta jostain syystä Tappara ei sitä tehnyt. Paljon spekuloitiin auktoriteetin puutteesta tai joidenkin pelaajien kapinasta, mitään syytä ei kuitenkaan ikinä selvinnyt. Ainoa mikä oli varmaa, oli se, että kentällä peli oli pelkkää sekasotkua.

Tälle kaudelle Tappara uudistui rajusti ja ajoissa. Kun muut vasta miettivät, koska julkistetaan uudet hankinnat oli Tappara jo omansa suorittanut. Puolustusta vahvistettiin kiekollisella osaamisella ja hyökkäykseen haettiin pelaajatyyppeja jotka ovat taitavia ja pelirohkeita. Hankinnat ovat kiistatta mielenkiintoisia mutta myös epävarmoja. Makkosessa olisi rahkeita paukuttaa kovia tehoja mutta tuleeko hänestä ikinä urheilijaa, nouseeko Erkinjuntti seuraavalle tasolla ja ennen kaikkea löytyykö joukkueeseen ykkössentteri? Puolustus on tasaisen hyvä ja liigan parempaa keskikastia.

Tapparan kohdalla eniten riippuu Hirvosesta. Tämä kausi vasta näyttää sen mistä hänet on oikeasti tehty ja saako hän Tapparan pelaamaan kuten haluaa. Paineita on niskassa sillä toista rajusti tappiollista kautta seura ei hyväksi, ei taloudellisesti eikö imagollisesti.

PS. Ajanpuutteen vuoksi TPS ja Ässät luvassa vasta myöhemmin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös