Jokerit
Helsingin toinen suuri kävi oman muodonmuutoksensa viime kaudella. Harkimo kyllästyi, jälleen, seuransa alisuorittamiseen ja teki Suomen mittakaavassa merkittävän hankinnan Jarmo Kekäläisen muodossa. Tämän jälkeen Jokerit sai houkuteltua vielä penkin taakse Suomen jääkiekon aivot, kun Erkka Westerlund päätti vielä kerran vetää haalarit ylleen.
Viime kautta saattoi joku pitää pettymyksenä mutta tosiasiassa Jokerit onnistui melko hyvin. Oli odotettavissa, että Kekäläisen ensimmäinen haaste oli vakauttaa koko organisaatio ja tuoda sinne jämäkkyyttä ja ammattimaisuutta, ilmapiirin oli muututtava. Westerlundkaan ei ehtinyt kuin vasta aloittaa oman urakkansa pelin kehittämisessä. Nyt on edessä ensimmäinen kausi, kun Kekäläinen on saanut näyttää hauistaan joukkueen rakentamisessa ja toisaalta Westerlund on päässyt rauhassa ajamaan omaa pelikirjaansa joukkueelle.
Jokerit oli periaatteessa kiekkokontrollijoukkue mutta lähti, aivan oikein, HIFK:ta vastaan puolustuksen kautta. Kauden paukku olikin enemmän kuin lähellä mutta kiekkojumalat olivat sillä kertaa HIFK:n puolella. Nyt sen sijaan Jokerit on hetkestä yksi alkaen todella vaarallinen. Verrattuna sen kovimpiin vastustajiin on Jokerit parhaassa tilanteessa, koska se on säästynyt suurilta muutoksilta ja pelillinen kehitys on myös vasta alkuvaiheessa.
Materiaali on aivan hirmuinen hyökkäyspäässä ja laatua löytyy kautta linjan. Ihan Ville Peltosen tai Mikke Granlundin tason supertähtiä joukkueessa ei ole mutta Ilari Filppulan ja Ben Eavesin johdolla Jokerit tulee kuitenkin hyvin lähelle. Ainoa mikä tässä vaiheessa herättää kysymyksiä on puolustuksen kyky avata peliä riittävän hyvin. Hyökkäyksen ollessa noin taitava tarvitaan myös samalla tasolla operoivia pakkeja ja Jokereilla on olemassa "gäppi" juuri tässä kohtaa. Se määrittelee lopulta pitkälle sen mihin asti Jokerit pärjää Westerlundin jääkiekolla.
Jokereilla on kaikki muu paitsi se tähtikategorian pelinrakentaja alakerrassa. Markus Nordlund on elämänsä paikassa, koska Ossi Väänästä ei saa "uhrata" väärään rooliin, Jokerit tarvitsee kapteeniaan ihan muualla. Ehdottomasti sarjan neljän parhaan joukkueen nipussa materiaalinsa puolesta.
JYP
Viime vuosien ylivoimainen runkosarjajyrä ja pelottava voima on muutoksen tilassa. Risto Dufva on tehnyt upeaa työtä Jyväskylässä ja luonut joukkueeseen kulttuurin jossa ei pienistä hätkähdetä, Dufva puolustaa omiaan mediassa ja organisaatio osaa hankkia oikeanlaisia pelaajia Dufvan sapluunaan. Malliesimerkki monessa mielessä!
JYP on kuitenkin törmännyt seinään jään tasolla. Sen vakuuttava neljän ketjun myllytys on omiaan pitkässä runkosarjassa mutta playoffeissa se ei enää toimi. Sekä TPS, että Blues ovat onnistuneet syöttämään JYPille karvasta kalkkia nojaten ihan jääkiekon peruasioihin kuten kiekonhallintaan. JYP on jopa tyhmästi tyytynyt tähän ja samalla luistellut itseltään jalat alta.
Dufvan jääkiekko suosii myös tähtipelaajinaan tällaisia rakkikoiratyyppisiä taistelijoita. Juha-Pekka Hytönen ja Antti Pihlström ovat kuin Suomi-Dufva-Suomi-sanakirjan kohdasta avainpelaajat. Tietyllä tapaa tässä on kuitenkin myös se JYPin heikkous, eli näillä pelaajilla, kuten ei myöskään jypiläisyydessä, ole kuin se yksi vaihde. Paljon puhutaan jääkiekon rytmeistä ja juuri siinä JYP antaa tasoitusta. Ainoastaan Sami Vatanen ja aiemmin Antti Virtanen ovat pelaajia joilla kyky ajatella peliä jo seuraavan askeleen kohdalle.
Rosteri on edelleen kova kuin kivi mutta jotain muutosta Dufvan on luotava. Arto Laatikaisen hankinta oli tähän mennessä lähes paras koko liigassa ja se voisi kieliä siitä, että JYP haluaa pitää enemmän kiekkoa. Laatikainen ja Vatanen ovat sen luokan tandemi, että ainoastaan Ilves pysyy kisassa mukana. Ja se Jarkko Immonen pitäisi edelleen paikata!
Jos Dufva jatkaa tutulla linjallaan on luvassa hyvä runkosarja ja pannukakkukevät. Uskon kuitenkin, että älykkäänä valmentajana Dufva on osannut tehdä oikeat johtopäätökset ja JYP pysyy sarjan kärjessä mutta ennenkaikkea on taas VOIMA keväällä.
KalPa
KalPa on ollut yksi viime vuosien tyylikkäimmistä joukkueista. Paitsi, että sen pelityyli nojaa taitoon ja luisteluun niin ennenkaikkea siksi, että se on osannut olla viisas, suoranainen nero Suomen jääkiekossa. Pekka Virta mullisti aikanaan pelillisesti joukkueen täydellisesti, ja samalla Virta mullisti koko SM-Liigan. KalPa osasi katsoa vaikeiden aikojen ylitse ja sai lopulta palkinnon, tätä on hyvät ystävät ydinosaaminen!
Nyt se yksi Pekka Virta on poissa. Se jättääkin ilmaan monta kysymysmerkkiä, miten Tuomas Tuokkola ottaa joukkueen haltuun, miten hän esiintyy mediassa ja tietenkin se mikä on hänen jääkiekkoaan. Vaikka Tuokkola on ollut Virran aseenkantajana pitkään ja periaatteessa tuntee virtalaisen jääkiekon, niin se vanha totuus on edelleen, että toisen koutsin pelikirjaa ei voi kopioida menestyksellä.
KalPan tilanteessa asia nousee erityisen merkittävään rooliin siksi, että Virta oli niin radikaali valmentaja pelikirjansa osalta. Koko KalPan identiteetti perustui Virran ultrakiekkokontrolliin ja sitä on mielestäni aivan mahdoton kopioida suoraan. Tuokkolalla on oltava paitsi vankka ymmärrys siitä miksi jotain tehdään niin myös selkeästi oma visio siitä mitä on hänen lätkänsä. KalPakin tarvitsee muutosta peliinsä sillä Virran lätkä tuli tiensä päähän viimeistään viime kaudella.
KalPan rosteri ei ole missään nimessä huono. Itse asiassa se on sarjan kärkipäätä ja aivan helvetin lahjakas. Se, että nyt joukkueessa ei enää ole niitä nousevia tähtiä vaan vanhoja staroja onkin isoin muutos ajattelussa. Sami Kapanen on Ville Peltosen ohella hienoimpia pelaajia ikinä mutta voiko hän välivuoden jälkeen olla enää tekijä SM-Liigassa? No, jos joku voi niin se on Sami Kapanen. Jukka Hentunen on edelleen huippuluokan maalintekijä, huolimatta viime kauden tuskasta.
KalPalla siis hyvin paljon kulminoituu tuohon Pekka Virran "haamuun". Osaako joukkue uudistua juuri sen riittävän verran ja onko Tuokkolalla olemassa selkeä visio? Sami Kapanen on iso hahmo KalPassa ja varmasti rauhoittaa osaltaan joukkuetta vaikeina aikoina mutta on olemassa myös vaara siitä, että Kapaset syövät Tuokkolan.
Kärpät
Puolen Suomen joukkue on yskähdellyt ja pudonnut kauas siitä ylivoimaisesta joukkueesta joka hallitsi Suomen jääkiekkoa jokunen vuosi sitten. Kärpät teki lopulta vääriä johtopäätöksiä Kari Jalosen ajan jälkeen. Vääräntyyppiset valmentajat, tähtipelaajavetoisuus ja silkka ydinosaamisen puute johtivat lopulta melkoiseen syöksykierteeseen ja "Jokerit-ilmiöön".
Viime kaudella joukkueen penkin taakse hyppäsi yksi suomalaisen jääkiekon ikoneista, moninkertainen MM-mitalisti Hannu Aravirta. Aravirta oli aikanaan loistava pelin kehittäjä ja osasi seurata moderneja virtauksia. Nyt vaikuttaisi siltä, että huolimatta karttuneesta kokemuksesta on Aravirta jämähtänyt paikoilleen. Viime kaudella Kärpillä oli tietty etsikkoaika jolloin peli olisi voinut loksahtaa uomiinsa, joukkue pelasi ajoittain todella korkealla tasolla ja näimme pilkahduksia taitopotentiaalista. Aravirta kuitenkin oudolla tavalla tappoi tämän kahlimalla pelistä rohkeuden, etenkin johtoasemassa Kärpät vetäytyi ja alkoi roiskia.
Aravirta teki Pelicansin kanssa loistotyötä ja olisikin perin outoa jos hän ei saisi Kärppien tasoista joukkuetta pelaamaan jopa paremmin. Nyt pitäisi olla jälleen älykkäät apukoutsit taustalla ja lahjakas joukkue edessä. Rosteri on tutun kärppämäinen kaikkine Ilkka Mikkoloineen päivineen. Ville Mäntymaa on hyvin jännittävä nimi, sillä hän tulee ensi kertaa aivan uudella statuksella SM-Liigaan ja hänen on otettava johtaakseen Kärppien alakerta. Hyökkäyspää ei häviä tässä sarjassa kenellekään, olettaen, että tsekit ovat niitä hyviä tsekkejä. Nuoret Kärppä-kasvatit osoittivat viime kaudella, että heille on syytä antaa vastuuta niin paljon kuin suinkin sillä heillä on paitsi taitoa niin myös sydäntä.
Jos Kärpät pääsee sekasorrostaan eroon ja Aravirta uskaltaa palata kiekkokontrolliin niin en näe mitään syytä miksei Kärpät voisi olla taistelemassa kotiedusta runkosarjassa. Maltti olisi nyt valttia.