Tämä voi tietysti kuulostaa ulkoa opetellulta mantralta, ihan kuin kuopiolaiset kuuluisivat johonkin lahkoon, mutta minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että KalPan pitkiä hyökkäyksiä (suom. pörräystä) on viihdyttävää katsoa, siitäkin huolimatta, että ne eivät voi aina tuottaa maaleja.
KalPa kuuluu tietyllä tavalla "lahkoon" tai ainakin se pelaa ns. ideologialätkää. Virta nimenomaan lähtee juuri siitä, että hyökkäys on paras puolustus ja niin kauan kun kiekko on omalla joukkueella, niin juuri niin kauan se on pois vastustajalta ja täten estää sen hyökkäykset.
KalPa on kuitenkin vienyt oman pelityylinsä hyvin pitkälle. Kaikki taaksepäin kiekottelut ja pitkät kulmapelit ovat esimerkkejä siitä miten ajattelu on viety äärimmilleen kiekollisesta pelitavasta puhuttaessa. Hyökkäyksen lähtökohta ei siis aina ole maalinteko vaan se voi olla myös puolustamista tai jäähyn hankkimista.
Tämä pelitapa on paitsi kunnianhimoinen niin myös erittäin vaikea hallita. Siinä liikutaan ikään kuin veitsenterällä koko ajan sen suhteen milloin kiekottelu menee yli ja milloin se on tarkoituksenmukaista ja tehokasta. Ennen kaikkea se vaatii pelaajilta erinomaista jääkiekkoälyä ja toisekseen myös peli-ideologian täydellistä sisäistämistä. Pitää osata tietää, koska on ajettava maalille ja pelattava suoraviivaisesti ja toisaalta missä tilanteissa on parempi vain pitää kiekkoa syvällä vastustajan alueella.
Kun KalPa oli parhaimmillaan viime kaudella niin sitä vastaan oli todella vaikea pelata. Pelaajien henkilökohtainen taito yhdistettynä joukkueen kollektiiviseen pelaamiseen teki siitä hankalan vastustajan. Se on vaikeaa siksi, että se vaatii puolustavalta pelaajalta niin ikään hyvää pelipäätä. Kollektiivinen pelaaminen tekee sen, että KalPalle ei voi antaa tilaa pyöriä koska silloin se jossain vaiheessa puhkoo tarvittavan aukon. Toisaalta taas paineen antamisen kanssa täytyy olla hyvällä ajoituksella, etteivät taitavat pelaajat harhauta pakkia pihalle.
Miksi sitten juuri JYP pärjää KalPaa vastaan niin hyvin? Ensinnäkin JYP on Suomen paras joukkue puolustamaan. Se pelaa erittäin organisoidusti ja kurinalaisesti viisikkona. Se takaa sen, että peli muuttuu ikäänkuin 1 vs. 1-pelaamiseksi. Tässä päästään taas siihen, että JYPin pelaajat ovat hyviä myös pelinluvussa. He osaavat lukea tilanteet joissa hyökkääjä haastaa ja osaavat lukea myös sen mihin suuntaan tämä harhauttaa.
Pidän JYPin pelaamista optimaalisena tapana pelata KalPaa vastaan, teoreettisesti. On oltava samaan aikaan valmius pelata aluepeliä ja miesvartiointia, tietyllä tapaa on koko ajan pidettävä omat paikat mutta kuitenkin pelattava jatkuvasti yhdellä yhtä vastaan. Toinen asia millä KalPan saa pysähtymään, on se, että pelataan ns. kiekkoa vastaan. Koska KalPa haluaa liikuttaa paljon kiekkoa ja luoda sen avulla ylivoimatilanteita, täytyy sen syöttöketjut saada ajoissa poikki. Se myös hieman säästää omia pelaajia kulmapaineissa ja muuallakin hyökkäysalueella.
Jotenkin tuntuisi, että KalPa-kiekko kaipaisi enemmän Teemu Hartikaisen kaltaisia pelaajia. Nimenomaan isokokoiset, vahvat ja taitavat pelaajat olisivat myrkkyä KalPan pelitavalla. Siihen päälle vielä kovia viivapakkeja niin yhtälö olisi kaunis. KalPan pienikokoisille hyökkääjille käy liian usein niin, että he häviävät kaksinkamppailut fyysisesti vahvempia pelaajia vastaan ja tällöin maalille ajo alkaa olla mahdottomuus.
Myöskin JYPin rakkikoiramainen karvauspelaaminen on todellista myrkkyä. JYP jaksaa pitää karvauksen ylhäällä ja tällä tavoin luo jatkuvan paineen ja uhan kiekolliselle puolustajalle. Parhaimmillaan JYP pystyy pakottamaan syötöt poikittain ja KalPan tapauksessa jopa taaksepäin. Mitä enemmän puolustajat joutuvat syöttelemään sivuttain tai taaksepäin, niin sitä lähemmäksi karvaus koko ajan pääsee ja lopulta tuloksena voi olla kiekonriisto.
Viime kaudella liigan ääripäät olivat Lukko ja KalPa. Lopulta molemmille jäi luu käteen. Mestaruuden vei joukkue joka ei edes ollut niin organisoitu vaan antoi pelaajille paljon vastuuta. Virralla ja KalPalla tuntuisi olevan vaihe jossa se ei ole löytänyt uutta omaan peliinsä, eli ei ole onnistunut kehittämään sitä eteenpäin.
Joitain joukkueita vastaan KalPan peli toimii edelleen luonnollisella tavalla mutta parhaat vastustajat osaavat nollata sen ihan täysin. KalPan suuri haaste onkin se, onko sillä mahdollisuuksia taipua tarpeen mukaan suoraviivaisempaan peliin oman ideologian kustannuksella? Eli kestääkö sen pelaaminen pelitavan hetkittäisen vaihtamisen vai meneekö pelaaminen kahden pelitavan sekamelskaksi?
JYP on tällä hetkellä Suomen paras joukkue. Sillä on parhaiten roolitettu joukkue ja optimaalisin pelitapa materiaaliin nähden. Sillä on loistava valmentaja joka tuntee oman pelitapansa täydellisesti. Kerho osoitti, että myös JYP on horjutettavissa ja varmasti muut joukkueet ottavat tästä oppia. Toisaalta taas Dufva esikuntineen tekee varmasti hartiavoimin töitä löytääkseen lääkkeet tuohon mitä Kerho esitti. Jos niitä ei löydy, niin keväällä nähtäneen taas jymypaukku.